Kukkii kukkii!

Nyt kukkiikin niin kovasti, ettei aina meinaa kameransa kanssa perässä pysyä. Melkein joka päivä on joku uusi söpöläinen ilmestynyt johonkin penkkiin. Kamera, ulos, äkkiä! Vaikka puutarhantekeleeni on tosiaan vielä hyvin kesken, pihalle meno aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ihastelevaa huokailua ja harhailevia ajatuksia. Ihan kuin olis rakastunut.

Ensimmäistä kertaa kokeilussa olevan kirjosuvikakkaran kukat ovat varmasti maailman pirteimmän näköisiä.

 

Silkkikukkien meri. Ehdottomasti yksi parhaista kesäkukista!

 

 

Ruiskaunokkia, sinisievikkiä, kesäraunikkia..

 

 

 

 

 



Puhtaanvalkoisen pelakuun ostin jo toukokuussa, jolloin se kukki juuri sen verran, että tiesi mitä väriä hankki. Seurasi kummallinen, pitkä tauko, jonka jälkeen se taas innostui ilahduttamaan kukinnallaan.

Pioniunikot 'Oase' ja 'Ruby Bonanza'. Jälkimmäinen on kyllä tosi komea, mutta oletin sen olevan enemmän punainen ja vähemmän violetti. Oasen terälehdet ovat niin hienot, että kuivatan niitä talteen askartelutarkoituksiin.

Maloppia ja kehäkukkaa..

 

Melko paahteisella paikalla sisäänkäynnin molemmin puolin emalivadeissaan asustelevat, pistokkaista lisäämäni värinokkoset polttivat lehtensä alkukesästä, mutta totuttuaan viihtyvät erinomaisen hyvin.

 

Mahtavimpia yllättäjiä olivat keväällä istutetut 'Flammentanz' -köynnösruusu ja 'Hagley Hybrid' -loistokärhö, jotka salakavalasti tekivät näin. Enpä olisi uskonut, kärhöstä varsinkaan, että jo ekana vuonna! Ihanaa!

 

 

Pahoitteluni heille, joita kiinnostaa enemmän joku muu aihe kuin puutarha! Tällä hetkellä ei kauheasti muuta ehdi, kuin hoitaa ja kuvata kukkalapsiaan.

Iloa viikonloppuun!

Vastauksia kera pelakuun.

Jospa nyt vihdoin ottaisin vastattavakseni kivan kysymyshaasteen, jonka taisin saada jo reippaasti viime kuun puolella ihanalta Kirsiltä Tää ois tän koti -blogista. Kiitokset tästä!

Kuvissa on talvetuksesta ilmeisen kunniakkaasti selvinnyt riippapelargoni, joka aukoo nyt ensimmäisiä kukkiaan. Olkoon se virtuaalisena kiitoskukkasena Kirsille!

OHJEET:

 

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja

ja auttaa huomioimaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

 

 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

 2. Pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.

 3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

 4. Heidän ( mukaan haastettujen ) tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

 5. Sinun pitää kertoa keitä olet haastanut.

 6. Ei takaisin haastamista!

11 asiaa minusta:

- Olen tosi huono keksimään itsestäni pientä satunnaista sanottavaa.

- En mielelläni ui samassa vedessä kalojen kanssa.

- Vaatekaappini sisältö on aika mustapainotteinen, mutta hyvin harvoin pukeudun kokomustaan.

- Olin lapsena sitä mieltä, että jos ja kun joskus hankin auton, sen on oltava punainen kupla.

- Teen puutarhatyöt, nikkaroinnit ja sotkuisetkin askartelut ym. mieluiten paljain käsin.

- En ota sormuksia pois yllä mainittuja hommia varten. On välillä saanut vähän putsata..

- Tykkään köyhäillä ja kytätä tarjouksia.

- Saattaa kuulostaa ihan sairaan ällöttävältä, mutta mielestäni valkosipulisuolakurkku hunajalla on ihan sairaan hyvää.

- Olen ollut Salkkari-koukussa varmaankin viidesti ja yhtä monesti päässyt pahasta tavasta irti.

- En erityisemmin pidä viinistä.

- Mun pitäisi pestä ikkunat. Vihaan ja viimeiseen asti välttelen ikkunanpesua.

Kirsin 11 kysymykstä:

1. Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi?
- Mulla on jo se parhaista parhain kisu.

2. Luottoleipomuksesi, jossa onnistut aina?
- En luota itseeni leipojana niin paljoa, että voisin mennä lupaamaan minkään täydellistä onnistumista, mutta perus-täytekakut vaihtelevilla täytteillä ja päällisillä ovat aina olleet vähintään syötäviä.

3. Ensimmäisen autonne merkki?
- Itsehän en autoile, mutta mun ja miehen eka "yhteinen" auto on Rellu. Lapsuudesta muistan faijan ainaiset Opelit.

4. Suosikki urheilulaji?
- Punttisali ja puutarha (punttisali sekin). Sohvaurheilu on inhokki.

5. Ehdoton herkkusi?
- Paahtari! Ja irtokarkit, varsinkin salmiakit.

6. Onko sinulla paheita joita et mainosta blogissasi?
- No kun en mä niitä Salkkareitakaan enää seuraa.. Mahdolliset muut jääköön salaisuuksiksi.

7. Paras päähänpistosi tällä viikolla?
- Liittyy kasvimaan "remonttiin". Siitä lisää lähiaikoina.

8. Oletko saavuttanut elämässäsi ne joita pienenä halusit?
- Suuressa määrin kyllä.

9. Mikä on riittävä määrä unta sinulle?
- Riippuu tilanteesta ja monesta tekijästä. Tavallisesti 6-8 tuntia on ihan hyvä.

10. Pidätkö talvella hattua?
- Pipoa lähinnä, mutta hattuakin varmasti käyttäisin jos sellaisen omistaisin.

11. Lemppari tuunauksesi, tekeleesi alltime?
- Olipas vaikea kysymys, pidän aika monestakin tekeleestäni.. Mutta jos vain yksi täytyisi valita, niin eiköhän se olisi tyttöselle tuunaamani prinsessasohva. Se onnistui yllättävän hyvin.

 

Mä olen nyt ihan kauhean tylsä ja ikävä ihminen, kun en tätä haastetta kenellekään tietylle laita eteenpäin, mutta napatkaa toki matkaan jos haluatte!

Kaunista ja keväistä viikonlopun jatkoa kaikille!

Viherryksiä.

Ihan alkuun: en ole unohtanut lupaustani keinutuolista!

Sitten varoitus: nyt tulee pitkä, viherpainotteinen postaus.

 

 

 

 

Täällä tapahtuu taas vihreitä! On koulittu, on laiteltu kukkakeppiä ja kiemurtelutukea, on väkisin tehty lisätilaa jatkuvasti kasvaville kasvikavereille. Ihan tavallista kukkapöljäilyä siis.

 

Ensimmäisessäkin kuvassa poseeraava mustasilmäsusanna hengailee lajitoverinsa kanssa tällaisessa amppelissa, jonka tein sisalnarusta ja tapetilla päällystämistäni säilyketölkeistä, ja jonka sitten ripustin verhotankoon. Tapetit liimasin paksulla kerroksella kosteudenkestävää erikeeperiä. Kenties tämäkin on vihreää, hieman toisella tavalla vaan?

 

Susannasta tulikin mieleen: talvetusyritys jäi nimenomaan yritykseksi talvettaa. Oletan, että ne olivat liian vähässä valossa, mutta eipä tuo niin kauheasti haittaa, kun uutta on tulossa.



 



Tölkeistä saakin tosi ihania ruukkuja! Kivaan ruosteeseen ne saa nopeasti esimerkiksi liottamalla tai vähän hitaammin jokusen viikon ulkoiluttamalla. Näihin tein reiät pohjaan ja yläreunaan siten, että täytin tölkit vedellä ja laitoin pakkaseen, jonka jälkeen pamautin rei'itykset umpijäisiin tölkkeihin naulalla ja vasaralla.

 

Kiepautin tölkkien ympärille pari kierrosta narua, jonka päät vein läpi niistä yläreunan rei'istä ja sidoin tiukkaan solmuun. Ajattelin, että kukkatölkit voisi sitten kesällä laittaa vaikka s-koukuilla niihin viime syksynä nikkaroimiini "kukkapenkkeihin" roikkumaan ja kasvamaan pitkin verkkoselkänojia.

 

Tulisi aika hempeä selkänoja: näissä on valkoista susannaa ja pastellisävysekoitus-päivänsineä.

 

 

 

Koska kukkaa alkaa olla oikeasti niin paljon, että tila alkaa olla oikeasti lopussa, tein tuoleista ja parista lastulevynpätkästä tilapäistason ruokapöydän ja eteläikkunan väliin. Tämä kuva on kyllä otettu muutama päivä sitten, eikä ihan vastaa tämänhetkistä tilannetta. Mutta kuitenkin, ymmärtänette idean..

 

 

 

 

Seuraava kylvös on vaihtanut maisemaa melkoisen radikaalisti. 1. eli yhdellä tikulla merkattu rivi on kilpiangervoa ja 2. eli kahden tikun rivi rauniokilkkaa. Molemmat ovat syksyllä/talvella ulos kylvettäviä, ainakin käyttämäni ohjelistan mukaan, joten hankeen menivät. Pidin kylvöstä ensin sisällä muutaman päivän, sitten peitin ohuella kankaalla (harsoa en löytänyt, mutta kai tuokin menee) ja verkolla, joka toivottavasti toimii kissasuojana lumen sulettua. Kunnon kerros valkoista töhkää päälle ja sinne jäi, autokatoksen suojaisalle ja puolivarjoisalle nurkalle.

 

En ihan tiedä, teenkö tämän edes suurinpiirtein oikein, vaiko alusta asti aivan väärin. Ehkäpä se sitten kesällä selviää?

 

Vuorenkilvet ovat muuten edelleen jääkaapissa. Saavat ollakin vielä hetken.

 

 

 

Vaikka osa kylvöksistä menikin pihalle, lisätila on ollut ehdottoman tarpeellista ja tulee kohta olemaan entistäkin tarpeellisempaa, näitä itäneitä nimittäin riittää! Tomaateista itivät kaikki, myös se viides eli vahinkolapsi (sori, rumasti sanottu!), josta luultavasti luovun. Jos raaskin. Myös yksi paprika neljästä on nostanut pienen sievän päänsä mullan pintaan. Toivottavasti nousee vielä edes toinen.

Viime kaudesta viisastuneena koitan nyt mennä tällä kohtuulinjalla. Ihan jo siksi, ettei tule sitä kiusausta/pakottavaa tarvetta säästää ja koulia useampaa kymmentä yksilöä. Ja jotta saisin kaiken mahtumaan siihen mun minimini-kasvariini.

Punarevonhäntä on itänyt hienosti ja osa on jo koulittukin. Jännän punertavia ovat jo nyt. Orvokkeja luulin saavani vain yhden ainokaisen, mutta eilen ilokseni hoksasin pienen mattimyöhäsen, joka yön aikana olikin jo tehnyt sirkkalehdet!

 

Sirkkalehdet on hänelläkin. Eikä sitten justiinsa muuta olekaan. Hän on keijunmekko, sikäli kun hänet sieltä mullan seasta erotatte. Hän on ollut noin olemattoman pieni itämisestään lähtien, ja se itäminenhän on tapahtunut jo aikaa sitten, vähän sen tammikuisen varaslähtö-kylvön jälkeen.

Valoa, vettä ja rakkautta hän on saanut, mutta mitä muuta hän vielä saattaisi kaivata, että kasvaisi?

 

 

Keijunmekosta huolimatta luulen, että viherpeukaloni alkaa ainakin jossain määrin olla hakeutunut oikealle paikalleen! Tai ainakin olen oppinut virheistä. Ainakin vähän.

 

Ainakin sen verran, että tänä vuonna esikasvatan zinniaa eli oppineittenkukkaa ja näinollen uskoisin, että sillä on huomattavan paljon paremmat menestymismahdollisuudet kuin viime vuotisilla raukoilla. Koulin zinniat valmiiksi isohkoon ruukkuun, toivottavasti tykkäävät.

 

Daaliat ovat ehtineet jo ihan kivan kokoisiksi. Olin jotenkin ajatellut, että kyseisen kukan kasvattaminen siemenestä olisi hankalaa, kun tavallisimmin tarjolla on vain juurakoita, mutta hyvinhän tuo on sujunut! Paljon helpompaa kuin monen muun kokeilemani kukan kanssa!

 

 

 

Helposti tuntuu kasvavan mökinihmekukkakin, johon tutustuin viime kesänä Geraniumin ansiosta. Hänen kasvattinsa olivat niin ihastuttavia ja mielenkiintoisia, että kun siemeniä löysin, heti ostin ja pian kylvin.

 

Onkohan tässä nyt mahdollisesti erivärisiä kukkia tiedossa, kun on sävyeroja noissa taimissakin?

 

 

 

Kukkalyhtyihin taas ihastuin Hannalassa ja olihan niin hienoa ideaa sovellettava johonkin. Virittelin tehtävään yhden niistä taannoin saamistani romuista ja aika nätti koti siitä tulikin miinanköynnöskaksikolle!

 

Huomasinpa sellaista, kiitos auringon, että on sitten lievästi sanottuna likaiset ikkunat! Kukahan ne viitsisi pestä..



 

 

 

Miinanköynnöskin oli mulle entuudestaan täysin tuntematon. Nimeenkin törmäsin vasta, kun törmäsin jossain nettikaupassa sen siemeniin. Ipomoea quamoclit lukee pussissa, mutta Wikipedia puhuu Ipomoea lobatasta. Elämänlankoihin se siis kuitenkin kuuluu, jos olen oikein ymmärtänyt.

 

Kauniin muotoista lehteä pukkaakin jo eräs näistä mukavista, uusista tuttavuuksista.

 

 

Lehteä tekee vihdoin myös kelloköynnös, jonka sirkkalehtivaiheeseen jämähtämistä kuun alussa ihmettelin. Suloisen kiemurainen olemus hänellä. Siemeneensä jumittunutta autoin vähän, mutta ei se siitä juuri mitään tuumannut, vaan möllöttää nyt ilman siementä.

Myöhemmistä kylvöistä iti kaksi neljästä. Yksi sirkkalehdessä ja toinen siemenjumissa. Niinpä niin..

 

 

Riippapelargoneistani toinen taisi tehdä yllärikuoleman. Eloonjäänyt on onneksi todella hyvinvoivan oloinen, jämäkkä ja voimakkaan vihreä. Päätin just, että sille pitää ostaa kaveri (tai vaikka useampikin) sitten kesällä, ettei sen tule suru.

 

 

 

Tämän aamuaurinkoisen viherryksen myötä toivottelen kaikille hyvää illanjatkoa ja lisää aurinkoisia aamuja!



Kevät on kaaoksen aikaa.

Kyllähän se nyt on jo kevät, eikös? Näin mä tuumailin ja laskeskelin. Maaliskuun on vaan oltava ensimmäinen kevätkuukausi, oli lunta tai ei. Näin myös väittävät ainakin värinokkoset, jotka ovat ihanaisen auringonvalon voimalla saaneet upeat värinsä takaisin ja kasvaneet käytännössä kiinni ikkunaan.

Kyllä, kevät, ihan selvästi!

 

 

Alavasemmalla on hyvänä esimerkkinä vielä melko harmahtava lehti. Suunnilleen sen sävyisiä eli aika sävyttömiä nokkoset olivat läpi pimeimmän ajan. Yhden nokkosen kanssa kävi talven aikana vähän kummallisesti: yleensä ne eivät juurikaan ota nokkiinsa siirtelystä, mutta erään reppanan jouduin vaihtamaan ikkunalta toiselle ja se päätti lopettaa ennen niin loistokkaan elämänsä siihen paikkaan. Harmillisesti se sattui vielä olemaan sellaista väriä, jota mulla ei ollut kuin se yksi ainoa. Noh, näitä aina välillä käy.

 

Vielä värikirjoakin varmempi kevään merkki on seuraava sekasorto, käsittämätön kaaos keittiössä.

 

 

Kaiken tuon ruukun, mullan, kannun, lusikan, taimipurkin, elmukelmun, koristekiven ynnä muun roinan alla on meidän ruokapöytä. Olen pikkuhiljaa aloitellut esikasvattelun ohella myös viherkasvien (joiden päälukua en uskalla laskea) mullan- ja ruukunvaihdot, ja eihän niihin hommiin ole parempaa työskentelytasoa kuin se (onneksi suuri) pöytä.

 

Keittiö on muutenkin tämän talon ehdottomasti paras huone kasvattelutarkoituksiin. On tasoa, eteläikkunaa ja pitkä ikkunalauta. Tämä toki hankaloittaa sellaisia keittiössä tavallisemmin tapahtuvia asioita, kuten kokkailua ja syömistä..

 

Hannalassa oli muuten hyvää pohdintaa ja mielipiteitä erilaisista ja -merkkisistä multalaaduista, käykää vilkaisemassa!



 

 

 

Kevääseen kuuluu tietysti myös koulimisia, kylmäkäsittelyitä ja kylvämisiä.

 

Koulinnasta ei sen enempää, ei kai siinä mitään kovin mielenkiintoista ole. Maininnan ansaitsevat nyt vain kollaasin ylimmissä kuvissa olevat kelloköynnökset, jotka ovat hassusti jässähtäneet omiin vaiheisiinsa: toinen jäi jumiin siemeneensä ja toinen ei pääse sirkkalehteä pidemmälle. Vaikka itävyys tuntui olevan hyvä tai jopa ihan kehaistava, seitsemästä viisi heitti henkensä ja pistin lisää tulemaan. Mummonpalsamilla alaoikealla vaikuttaisi olevan sama ongelma, vai onkohan vika kenties kasvattajassa..? Keisarinelämänlangasta ei ole pahaa sanottavaa.

 

Kylmää saavat vuorenkilven siemenet, jotka itse keräsin. Lykkäsin ne jääkaappiin itämisen toivossa, kun mullasta ei meinannut puskea yhtään mitään. Toivottavasti toimii! Jännittää! Kylmäkäsittelyyn pitäisi laittaa myös kilpiangervoa, kunhan ehdin, viitsin ja jaksan.

 

 

 

 

Uusimpia kylvettyjä aiheuttamaan lisää kaaosta:

 

• Zinnia valkoinen
• Mökinihmekukka -sekoitus
• Miinanköynnös 'Feathers Red'
• Mustasilmäsusanna valkoinen ja keltainen
• Punarevonhäntä 'Red Tails'
• Isoköynnöskrassi 'Cobra'
• Päivänsini -sekoitus
 

Vielä olisi joitakin kylvämättä, varmasti tärkeimpinä niistä tomaatti ja paprika. Ja tilahan alkaa olla jo nyt aika vakavasti loppumassa. Mutta ehkä hätä lisätilaa keksii? Joo, keksii se.

 

Tässä pientä karvaista kouraansa kohti aurinkoa ojentelee tarhasalkoruusu. Miten söpö!





 

 

Verenpisarakin nauttii valoisasta ikkunapaikastaan uusissa mullissa ja ilman pahimpia risuja. Risusten tilalle tulee joka päivä enemmän ja enemmän vihreää. Kevään merkki lienee tämäkin. Myös riippapelargonit saivat uudet mullat ja isomman, yhteisen ruukun. Vahingossa pakastumaan joutuneet pelakuut olivat auttamattoman kuolleet, hei hei vaan.

 

 

 

 

Melkein hävettää sanoa, mutta eipä oikeastaan haittaa, vaikka kukkamäärä väheni niillä kahdella. Tai vaikka sen yhden daalian talvetus meni niin mönkään, että home oli pieni paha verraten mätään, mitä yllättävän isoksi kasvanutta juurakkoa kaivelemalla löysin.

 

Ihan totta, täyttä on. Ja lisääkin "pitäisi" tosiaan saada. Sanonpa taas, että hullua, mutta ah niin ihanaa!

 

 

Hyvää viikonloppua ja maaliskuuta kaikille! Vai joko uskaltaisin toivottaa kevättä?

Uskallan. Mahtavaa kevättä!

Kukkakuulumisia.

Keväältä näyttää!

Täällä on päästy koulimaan osa tammikuisen varaslähdön jälkeen itäneistä pikkuisista. Daaliat siirsin valmiiksi oikein isoon ruukkuun, siltä varalta että ovat nimensä 'Decorative Giants' veroisia. Myös tarhasalkoruusut ovat omissa poteissaan, samoin mummonpalsamit. Ensimmäisen kollaasin alimmaisena komean kokoiset sirkkalehdet tehnyt taimi on kelloköynnös. Sillä olikin aika hyvä itävyys: kahdeksasta siemenestä (joista 4 violetteja ja 4 valkoisia) tähän mennessä seitsemän on nostanut enemmän tai vähemmän vihreää mullan pinnalle.

Tämä on sitten mukavaa puuhaa!

 

Kaikki muutkin kylvetyt ovat itäneet ainakin jossain määrin, paitsi se oma omituinen kokeiluni, vuorenkilpi. Vähän olen pettynyt, jos siitä ei mitään tulekaan, mutta enpä toisaalta oikeasti olettanutkaan mitään tulevaksi. Onpahan ainakin kokeiltu! Ehdottomasti hauskinta katseltavaa on keisarinelämänlanka, joka koittaa jo lähteä kiemurtelemaan sille tekemiäni pajuhökötyksiä pitkin.

Tein ikkunalaudalle ensiavuksi tilaa leikkaamalla siinä hengailleet värinokkoset niin ronskisti kuin raaskin. Niiden pitäisi kyllä kestää sellaistakin käsittelyä, haaroittua ja kuulemma kasvaa entistäkin kauniimmiksi. Värit ovat jo hieman palanneet, selvästi siis kesää kohti mennään!

 

Talvehtijoista riippapelargonit näyttäisivät voivan parhaiten. Verenpisarakin on viimein osannut lopettaa kukintansa ja yrittää kai lähinnä pysyä elossa. Nuppuja tulee vielä, mutta ne kuivahtavat ennen kuin ehtivät aueta. Nämä pitää varmaan lähiaikoina siirtää valoisampaan paikkaan.

Entisessä koirahuoneessa ollut pelargonikaksikko on yllättäen joutunut kokemaan kovia, nimittäin miinusasteita. Toin ne keittiön ikkunalle heti kun huomasin vahingon ja toivon, että ne eivät ottaneet nokkiinsa ihan lopullisesti. Melko surkeat olemukset heillä.

Ja sitten se karvainen talvehtija! Se on vallannut mun sohvan!

Jaa miten niin talvehtii?

Saatte toki esittää eriäviä mielipiteitä, mutta mun mielestä talvehtivan kasvin ei kuuluisi näyttää tältä. Viime kuussa laitellessani kukkia talvilevolle kirjoitin verenpisarasta seuraavasti: "Höpsö yrittää viimeisillä voimillaan vääntää vielä pari kukkaa."

Viimeiset voimat? Pari kukkaa?! Se vissiin loukkaantui ja päätti näyttää mulle. Hiljaa nainen, minä kukin nyt.

Tämä tapahtui ihan vaivihkaa parissa päivässä. Ensin huomasin, että mahtavaa, se on sentään hengissä ja puskee pientä viherrystä. Sitten tuli muutamia pienenpieniä nuppusia, jotka kohta olivat jo isoja, suorastaan lihavia ja näyttivät siltä, että ne räjähtävät auki hetkenä minä hyvänsä.

 

Nyt verenpisara tosiaankin kukkii. Toivottavasti se jaksaa tehdä saman vielä kesälläkin.

 

Luulisin, että jossain määrin syyllisenä voidaan pitää tytön yövaloa, joka loistaa saman lipaston päällä. Pelargonitkin näyttävät aika elinvoimaisilta ja ovat jokseenkin mutkalla juuri lampun suuntaan.

Muina mukavina kasviyllätyksinä mainittakoon syvässä varjossa uusia lehtivarsia tekevä palmuvehka ja peikonlehti-emo, joka sittenkin elpyi sen verran, että pääsen taas keväällä ottamaan pistokkaita.

Edelliset pistokkaat voivat todella hyvin. Komeammin niistä tämä ruukullinen, joka on viettänyt yönsä sitä yllä esiteltyä valaisinta halaillen.

 

 

Rauhallista ensimmäisen adventin iltaa kaikille!