Isommalle kans!

Ihastuin niin kovasti tuossa taannoin tytölle ompelemiini ruttupipoihin, että surautin sellaisia sitten itsellenikin peräti neljä kappaletta. Ovat kyllä hurjan kivoja! Käteviä myös: pidän pitkähköjä hiuksiani lähes poikkeuksetta kiinni - yleensä ponnarilla, nutturalla tai jonkinmoisella nipsulla - ja tällaisen väljän ja joustavan pipon alle mahtuu varmasti kampaus kuin kampaus.

Marimekon Hedelmäkoria lukuunottamatta nappasin trikoot taas aikansa eläneistä vaatteista. Esimerkiksi violetti-musta oli joskus yksi lempipaidoistani ja nythän siitä tuli yksi lempipipoistani.

 

Loppuun vielä sovituskuvaa hiukset nutturalla. On muuten aika hiton hankalaa ottaa naamattomia kuvia omasta päästään..

 

 

 

 

Ihanaa lauantaita kaikille!

Pipoja pienelle.

Todetaanpa jälleen, että nyt on aivan selkeästi syksy. Sen tietää siitä, että yhden naisen pipotehdas on taas aloittanut toimintansa. Kun tehtailu lähtee käyntiin, ensimmäisenä jonossa on muuan pieni, vielä kasvava kupoli.

Vaaleanlilan kukkapipon virkkasin mätsäämään neidin kumppareihin. Raidalliseen tupsupipoon koitin tuhlata kaikki mahdolliset jämät, jotka väriensä puolesta edes jotenkin sopisivat toistensa seuraan. En onnistunut - kyllä niistä pikkukeristä vielä ainakin yhden pikkupäähineen saa!

 

 

 

Tein myös ruttumallisia trikoopipoja. Violetti on polyestervelouria, muut puuvillaisia. Kukkaraitapipo oli joskus kukkaraitapotkupuku ja sydämelliseen käytin vanhaa paitaa, jonka rinnukseen kissa oli kummallisen hellyydenosoituksensa seurauksena jättänyt kynnenmentävät kolot.

 

Kivoja ja rentoja trikoopipoja voisin haluta myös itselleni. Kas kun isompikin kupoli meinaa paleltua aamuisin, mutta villamyssy tuntuisi jotenkin niin ällöttävän talviselta..

Mukavaa viikonjatkoa ja pitäkää päät lämpöisinä!

Elämäni ensimmäinen viirinauha.

Olin jo piiiiitkään tuuminut viirinauhan ompelemista ja ajatuksen tasolle se työstäminen aina jäikin, kunnes sain lopullisen inspiraatiopotkun Ehtoisan emännän hienosta tekeleestä. Nauhani valmistui ja pääsi paikalleen oikeasti jo viime kuun puolella. Mutku ei oo ehtiny, kun tässä on ollu kaikenlaista (seliseli höpöhöpö). Tämä on siis rästipostaus!

Viirinauha tuli tytsyn tulevaan huoneeseen ja se on jälleen tehty pieneksi käyneistä vaatteista sekä sekalaisista puuvillakangastilkuista, joita käytin viirien taustapuolille.

Nauha on osa ratkaisua, jonka jouduin keksimään ongelmaan, jonka aiheutti lasitiiliseinän päällä oleva loisteputkilamppu. Lamppu oli muutenkin vähän törö ja varsinkin syystä että siinä ei ole koskaan (?) ollutkaan sitä sellaista kupua.

Olisin pitänyt itseäni hieman tylsänä ja mielikuvitusköyhänä, jos olisin vain ostanut lampulle kuvun, ja siksi päädyinkin viritelmään, joka koostuu liimapuuhyllyistä, tangosta, laskos- ja kappaverhoista sekä viirinauhasta. Tulikin kaksi kärpästä yhdellä iskulla - samalla saatiin säilytystilaa!

 

 

Laskosverhohan ei sinällään ollut pakollinen, mutta ihan hyödyllinen juttu kuitenkin. Lasitiiliseinän toisella puolella kun on keittiö, jossa lähes poikkeuksetta palaa lamppu iltamyöhään. Nyt se ei niin häikäise ja häiritse pienen ihmisen unta.

Vaikka ekaa kertaa viirejä tein ja ilman mitään ohjeita, niin helppoja kyllä olivat. Varmaan siksikin ovat niin kovin suosittuja. Ja näitähän voi tehdä vaikka minkälaisia! Eikä muuten jää viimeiseksi tämä ensimmäinen, oli sen verran kivaa ja melko nopeaakin puuhaa!

Hyllyjen maalaaminen sen sijaan oli erittäinkin ongelmallista. Hyvät ihmiset, jos maalipurkin kyljessä lukee, että ei saa jäätyä, se todellakin tarkoittaa sitä..

Myös vaatekaapin päälle laitettiin verhotanko, johon ompelin samanlaisen oranssin kapan.

Joku sisustussääntö nääs joskus kertoi, että pitäis olla yhtenäinen tyyli ja itseään toistavia elementtejä ja täytyis tajuta käyttää toisiinsa sointuvia värejä ja kuvioita. Tai jotain muuta tosi tärkeää ja oikeaoppista. Kai.

 

Oli miten oli, mukavaa loppukesäistä viikonloppua teille!

Söpöä jämästä.

Ompelin tytölle ihan ekat ja ikiomat pikkuiset laukut, helppoa ja nopeaa kassimallia. Vielä toistaiseksi ne ovat enimmäkseen säilytyskäytössä (ja kasseista isoin siihen käyttöön luultavasti jääkin), syövät siis hyvin mielellään esimerkiksi palapelejä ja pikkuleluja, mutta on niitä kokeiltu myös olalla. Niihin on ilmeisesti erittäin hauskaa kerätä pihalta kaikenmoiset kiviset ja soraset sekä puoliksi nakerrellut käpyset.

 

 

 

Kankaat ovat pieniä jämäpaloja, napattu mikä mistäkin. Löytyy retrolakanaa, housunpunttia, vanhaa keittiöpyyhettä ja yksinäistä tablettia. Kivoja ja edullisia helmiä tilaan monesti VilliHelmestä. Kehuttavan nopsaa toimintaa ja huolellista paketointia, kaupanpäälliskarkkeja unohtamatta!

Ps. Laitoin kangaskasseille ynnä muille oman tunnisteen, kun niitä kohtalaisen usein tehtailen ja täälläkin esittelen.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille!

Ei pöllömmät?

Heräteostin tuossa jokin aika sitten H&M:lta pari settiä keittiöpyyhkeitä, kun olivat niin edukkaita (kaksi kappaletta alle kahdella eurolla!). Toinen setti jäi alkuperäiseen tarkoitukseensa keittiöön ja toista muka säästelin hetken, kunnes totesin, että en mä niille parempaakaan käyttöä keksi, ja ompelin niistä tyynynpäälliset olohuoneeseen.

Yhdestä tällaisen:

 

Ja toisesta toisenlaisen (eli yllättävän helpon pötkön):

Vinkkinä vielä: keittiöpyyhkeet ovat monesti ihan täydellisen mittaisia pötkötyynynpäällisiksi, eikä niitä siis täydy leikellä. Pötkön kiristysnarut olivat pyyhesettien päällä rusetteina, eli niitäkään ei tarvinnut mitenkään operoida.

Nyt lähden ulos, koska muuten loppuvat vuorokauden tunnit kesken!

Kivaa torstaita kaikille!

Ompeluksia tytölle.

Olen tässä viimeaikoina saanut liki yliannostuksen väriterapiaa ompelemalla tytölle kaikkea kivaa ja kirjavaa. Tytön huone on edelleen ihan vaiheessa (samoin monitoimihuone, minusta riippumattomista syistä, luulen), mutta ainahan muutamalle tyynylle paikka löytyy!

No okei, olen mä ostanutkin. Pirteät ja kesäiset keltaiset päälliset löysin Tiimarista hitusen yli eurolla kappale, eli lähes ilmaiseksi sain. Tilkkutyyny on tehty tytölle pieneksi jääneitä vaatteita hyödyntäen. Valitsin siihen kaikkein söpöimmät värit ja kuviot. Leikkasin tilkut vähäisen kärsivällisyyteni tuntien tarkoituksella satunnaisen kokoisiksi.

 

 

 

Ja lisää tyynyjä. Pinkkivalkoiset olen värjännytkin itse, kangas on jotain vanhaa lakanaa. Koska en harrasta vetskareita tai napinläpiä, ompelen kaikki tyynynpäälliset tyynyliinamalliin. Helppoa, nopeaa ja siistiä!

 

Hihkaiskaahan muuten, jos joku siellä haluaa kuvallisen tutoriaalin batiikkivärjäyksestä! Mulla on taas värjättävää, joten samalla vaivalla napsin työvaiheista kuvat ja jaan tänne.

 

 

 

Kaikki uudet tyynyt yhdessä. Melkoisen värikäs pikkuneidin huone tiedossa, ainakin tämän perusteella..



Ai ei ollut vielä tarpeeksi riemunkirjavaa? Ei hätää, lisää tulee! Niitä vaatteita kun riittää.

Pienen tilkkutäkin tein pihaviltiksi. Taustalla ja reunoilla on paksu kellanvihreä puuvillakangas, jonka luulisi kyllä kestävän käytössä. Tilkut ovat tässä vielä satunnaisemman kokoisia, koska ovat osittain ihan pienenpieniä jämäpaloja. Siis sellaisia, jotka just ja just viitsi käyttää. Umpikierohan tuo viltti on joka suuntaan, kun ompelija ei vaan jaksa olla riittävän huolellinen..

 

Mutta hei, se toimii, testattu on!

Joko teillekin tuli väriähky? Vielä olisi yksi pieni ompelus, johon olen ihan uskomattoman tyytyväinen. Tyytyväinen lähinnä siksi, että tyttö sen nähtyään varovasti kysyi: "Mau?"

Eläin tunnistettu! Jee! Ensimmäinen ompelemani lelu ikinä (sitä ala-asteen ekalla luokalla tehtyä nallea esittävää myttyä ei lasketa), ja ilmeisesti ainakin jossain määrin onnistunut. Kisussa on sitä samaa puuvillakangasta kroppana ja kaikki muu on taas trikoota vanhoista vaatteista. Mua vähän säälittää, kun kissa sai aika ruman nenän. Pitää selvästi harjoitella tuota käsin pistelyä. Sisuksena on hukkasuikaleita kaikista tilkkuhommiin käytetyistä vaatteista.

Aiemmin pieneksi jääneistä vaatteista tehdyt kudekorit löytyvät täältä.

Värikästä viikonjatkoa teille ja tervetuloa uudet lukijat!

Lampunvarjostin x 4.

Johan tämä varjostinprojekti ehtikin hetken olla työn alla. Ajatuksen tasolla ainakin. Sivupalkissakin taisi roikkua liki vuoden. Hups. Välillä vähän kestää. Projekti ehti jossain vaiheessa jo hieman kasvaakin, kun kotiutin isosta ruotsalaisesta kolme törkyhalpaa mutta aika rumaa - tai vähintäänkin tosi tylsää - valaisinta.

Aloitetaan tympeimmistä ikealaisista, joita on siis kaksi.

Tilanne ennen, valon kanssa ja ilman:

 

 

Tilanne jälkeen:

 

Paljon parempi. Valaisimet olivat niin yksinkertaiset, että halusin niihin mahdollisimman koristeelliset varjostimet. Sellaiset tein, varsin hörhelöiset. En tiedä, tykkäänkö katsella ihan noin muovisen näköisiä jalkoja kovinkaan pitkään, vai saavatko kerroksen mattamustaa pintaansa. Jää nähtäväksi. Nämä lamput vilahtivatkin jo olkkaripostauksessa.

Huomatkaa sama paisley-pitsikuvio ovaalissa taulussa!

 

 

Sitten se "alkuperäinen" tuunauskohde.

 

Tämän lampun dyykkasin joskus vuosia sitten roskiksesta. Ihan siistissä kunnossa oli ja siedettävän näköinenkin. Ainoa kysymysmerkki oli kummallinen teippihässäkkä varren yläosassa (taitaa se sieltä vähän näkyäkin) ja mainittavin miinuspuoli se, että varjostin oli sellaista materiaalia, joka keräsi kauheasti pölyä, mutta ei ollut mitenkään järkevästi puhdistettavissa. Oli toisin sanoen liian haastava näin laiskalle pölyjenpyyhkijälle.

 

Ennen:

 

 

 

 

Ja jälkeen:

Nyt on irrotettava ja pestävä! Ha! Kyseistä varjostinta olen kylläkin muokkaillut nyt jo kahdesti, enkä vieläkään ole ihan vakuuttunut siitä, että olisin lopputulokseen täysin tyytyväinen. Jalan on ainakin ehdottoman pakko vaihtaa väriä, se ei enää sovikaan kokonaisuuteen.

Mutta tärkeintä on, kuten jo hehkutin, että se on irrotettava ja pestävä! Ha-ha!

 

 

Loppuun vielä yksi ikealainen. Tavallinen, pitkä ja kapea lattiavalaisin riisipaperivarjostimella. Kiva mutta tylsä.

 

Ennen:

 

 

 

 

Jälkeen:

 

 

 

Varjostin kääriytyi tekstikankaaseen, joka sekin on sieltä ruotsalaisesta. Samaa kangasta olen käyttänyt olohuoneessa pieneen verhoon sekä pariin tyynynpäälliseen ja laittanut kehyksiinkin. Kaikki näkyivät olkkaripostauksessa.

 

 

 

Tällaiset varjostimet, vai pitäisikö niitä kutsua varjostimen päällisiksi, ovat ihan superhelppoja tehdä.

 

En jaksanut/ehtinyt/älynnyt ottaa mitään työvaihekuvia, mutta toivottavasti seuraavasta sanallisesta selostuksesta ymmärtää idean:

 

Ensin täytyy tietää varjostimen mitat eli korkeus ja ympärys, ja sitten leikata halutusta kankaasta ylimittainen pala. Pitsin kanssa voi tarvittaessa käyttää vuorikangasta, kuten tein mustapitsisessä. Kangasta on oltava ainakin sen verran liikaa, että ylä- ja alareunaan saa tehtyä nauhakujat. Kujan voi tehdä myös pelkästään yläreunaan, kuten hörhelöisissä.

 

Ympärysmittaan jättäisin itse vähintään 10cm väljyyttä varjostimen mittoihin nähden, jotta kankaan saa rypytettyä kauniisti varjostimen päälle. Päällisen ilme varjostimen yllä on siis pitkälti kiinni siitä, miten ylimittaan sen on tehnyt: musta pitsipäällinen on reilusti ylimittainen korkeussuunnassa, joten siihen sai muhkeat horisontaaliset rypytykset; lattiavalaisimen päällinen on taas ympärysmitaltaan jokusen koon liian suuri, joten rypytys on vertikaalinen; hörhelöpäälliset ovat melko istuvat, koska ylimittaa on vähän.

 

Nauhana voinee käyttää aika lailla mitä tahansa, minä suosin tavallisesti satiinista. Esimerkiksi kuminauhakin käy hyvin, kuten lattiavalaisimen kohdalla totesin.



Siinä se. Suunnilleen.

 

Ihanaa viikonloppua kaikille!