"Thanksgiving Day Dinner" resepteillä

Päätinpä sitten torstaina kipaista kauppaan ja viettää 3 tuntia keittiössä omaa "Thanksgiving Day Dinner for one":a väsäten, sillä lailla. Eikä muuten kaduta – kaikesta tuli niin älyttömän hyvää, että varmasti osa resepteistä päätyy myös joulupöytään ja samalla aion avata reseptit auki tänne blogin puolelle vielä kun ovat muistissa, sen verran tuli nimittäin sovellettua ja keksittyä päästä.

Siispä jos haet joulupöytään tai muuten vain ruokapöytään jotain erilaista, niin suosittelen kokeilemaan näitä. :)

Kalkkunarulla

Valmis kalkkunanfileerulla ylös ponnahtavalla napilla, helpommaksi ei voisi kokkaaminen mennä. Uunissa 150 asteessa noin 2,5 tuntia, jonka aikana ehtii kätevästi tehdä lähes kaiken muun valmiiksi.

Stuffing

Ah, tämä. En ole koskaan syönyt legendaarista "stuffingia", joka voidaan siis valmistaa joko erikseen tai suoraan kokonaisen kalkkunan (jota tällä kertaa en kokannut) sisällä, joten en uskaltanut odottaa mitään ja suoraan sanottuna vähän puistatti ajatus ja ainesosien yhdistelmä. Voittekin arvata yllätykseni, kun tästä tuli koko ruokapöydän PARAS osio! Sanomattakin selvää, että se loppui erittäin nopeasti, heh. Alkuperäisen reseptin kurkkasin täältä, oma sovellusresepti meni puolestaan seuraavasti:

~ ⅔ tuoretta crusta-leipää pilkottuna kuutioiksi
~ 3 rkl voita
~ 1 sipuli kuutioituna
~ 1 sellerinvarsi kuutioituna
~ 1 omena kuutioituna
~ 1 kanaliemikuutio + 5dl kuumaa vettä yhdistettynä (tästä kokonaisuudesta käytin kuitenkin vain n. 4dl)
~ 2 kananmunaa
~ kuivattua persiljaa
~ kuivattua provencen mix -mausteseosta

Aloita pistämällä leipäkuutiot leivinpaperille ja uuniin kuivumaan hetkeksi (ehkä n. 15 minuuttia, tosin kokkaamisen tohinassa ei paljoa kelloa tule vilkuiltua), kunnes ne ovat täysin kuivuneet – ja täten siis valmiita imemään kaiken sen maukkaan kanaliemen itseensä myöhemmin.

Sulata pannussa voi, lisää joukkoon sipuli ja selleri ja anna pehmentyä. Tämän jälkeen mukaan omppukuutiot, muutaman minuutin kypsennys ja kulhoon kuivuneiden leipäkuutioiden kanssa. Kaada päälle kanalientä osioissa huolellisesti sekoitellen, jotta leipäkuutiot imaisevat itseensä nestettä mahdollisimman tasaisesti. Lopeta kanaliemen kanssa, kun tuntuu siltä, että kosteutta riittää enemmän kuin tarpeeksi. En oikein osaa sanoa tähän muuta kuin että mene mututuntumalla... :D

Sekoittele joukkoon vapaalla kädellä persiljaa ja provencen mixiä, kun et sitten ostanut kaupasta sitä tuoretta salviaa eikä kuivattuakaan löytynyt maustekaapista. Tässä vaiheessa ilmeisesti kuuluisi joukkoon lisätä myös kananmunat, mutta itse pistin koko komeuden jääkaappiin vetäytymään ilman niitä ja lisäsin vasta myöhemmässä vaiheessa ennen uunia.

Lopulta sitten leivinpaperilla vuorattuun astiaan ja uuniin 175 asteeseen x minuuttia (koska kello-ongelma ja koko ajan jotain touhuttavaa...), kunnes pinta on mukavan rapea ja ruskea. Itse käytin extemporena uuniastiana piirakkavuokaa eli uskallan suositella vain matalaa uuniastiaa.

Spicy Coleslaw

~ (ultrakevyt)majoneesia
~ suikaloitua kaalia
~ isoksi raasteeksi raastettua porkkanaa
~ cayenne-pippuria, chiliä tms.

Määriä en lähde edes arvaamaan, sillä sen pystyy kyllä jokainen päättelemään ihan testailemalla. Raasta siis n. 50/50 -suhteella kaalit ja porkkanat, jonka jälkeen lisää majoneesia sen verran, ettei coleslaw ole kuivaa muttei myöskään ui majoneesissa. Loppuun vielä halutessaan ripaus jos toinenkin cayenne-pippuria tai chiliä, mikäli haluat coleslaw:n olevan vähän maukkaampaa ja erilaisempaa, mut ei oo pakko hei. =)

Perunamuusi

~ perunoita
~ maitoa
~ voita
~ suolaa

Tarvitseeko tätä edes kirjoittaa auki? ... Kuori perunat, pilko pienemmiksi paloiksi, keitä kypsäksi, valuta ja siirrä takaisin kattilaan. Lisää joukkoon hieman voita, (lämmintä) maitoa ja suolaa maun mukaan ja joko vatkaa kuohkeaksi muusiksi sähkövatkaimella tai käsin perinteisesti perunasurvimella, tyyli vapaa. Kyllä te tämän osaatte ilmankin, seuraava! :D

Turkey gravy eli kastike

~ 1-2 rkl voita
~ 1-2 rkl vehnäjauhoja
~ ½-1 dl kalkkunan paistonestettä (tai ½ kanaliemikuutio)
~ vettä
~ loraus kevytkermaa (n. 2-3 rkl)
~ suolaa ja pippuria tarvittaessa

Sulata voi paistinpannulla ja lisää joukkoon vehnäjauhot. Suhde tässä on noin 1:1 eli saman verran voita kuin vehnäjauhojakin, mutta jokainen voi tietysti luottaa myös siihen omaan mututuntumaan. Sekoittele jauhot huolellisesti voin joukkoon ja sekoita koko ajan lastalla keskilämmöllä, kunnes jauho-voiseos alkaa muuttua ruskeammaksi ja ruskeammaksi.

Kun lähestytään mukavaa ruskeaa sävyä (muttei kuitenkaan sitä palanutta mustanruskeaa, heh), voit lisätä joukkoon joko kalkkunasta talteen otettua paistonestettä tai puolikkaan kanaliemikuution ja tilkan jos toisenkin vettä. Sekoita jälleen huolellisesti neste voi-jauhoseokseen, kunnes liemessä ei ole enää paakkuja, vaan kaikki on tasaista. Lisäile tämän jälkeen vettä desi tai kaksi kerrallaan ja toista, kunnes koostumus on mielestäsi sopivan kastikemaista. Tämän jälkeen lisää vielä vapaalla kädellä loraus kevytkermaa ja sekoita. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria ja voilà, valmista! Tämä kruunaa koko aterian, kaada halutessasi ihan kaiken päälle mikä lautaselle eksyy.

Mac & Cheese

Huijasin, ostin tämän valmiina kaupasta Amerikka-hyllyltä eli sinne vain ja valitsemaan joko normaalin cheddarin tai mild cheddarin väliltä – itse tarrasin tällä kertaa mildiin, mutta normaali olisi kyllä ollut osuvampi valinta. Kylkeen tarvitset hieman voita ja hieman maitoa, muuten valmistus menee pakkauksen ohjeiden mukaisesti noin kymmenessä minuutissa.

Karpalokastike/-hillo

Tässäkin huijasin, mutta vain koska ainesosaluettelo näytti olevan precis sama kuin mitä googlettamalla reseptiä "cranberry sauce" oli – siis lähinnä karpaloita ja sokeria keitettynä hillomaiseen muotoon. Siispä ostin suosiolla kaupasta karpalohilloa, mutta toki itsetehty olisi paljon fiinimpää ja joukkoon voisi lisätä vaikka mustikoita tai appelsiinimehua, joten mikäli aikaa ja energiaa riittää, niin googlettamalla löytyy reseptejä, rohkeasti vain tutkimaan.

Muita ideoita

"Green bean casserole" ja "Sweet potato casserole (with marshmallows)" jäivät vielä testaamatta, mutta kuka tietää vaikka niitä tulisi sitten testailtua jouluaattona. :) Googlettamalla löytynee vielä lisää vaihtoehtoja kiitospäivän pöydän antimiksi, kuten vaikka bataattimuusi normaalin sijaan, vihreät pavut eri tavoilla kypsennettynä, stuffingia miljoonilla eri resepteillä, corn breadia eli maissileipää ja mitä näitä vielä olisikaan. Tämä kokeilu oli aivan älyttömän kivaa ja todella onnistunut, joten suosittelen ilman muuta ketä tahansa välillä vähän repäisemään ja experimentoimaan keittiön puolella – live a little! :)

Lemppari-kevytlounaat

Ajattelin listata tähän vähän tämän hetken lemppareitani kevyemmän lounaan osalta, joita on tullut myös tehtyä vähän väliä omassa keittiössä. Ehkä joku teistäkin saa tästä vähän inspiraatiota ja lisää reseptejä löytyy tosiaan reseptit-osiosta. :)

Ps. Mitä teidän viikonloppuun kuuluu? Kommentoi jos jaksat, olisi kiva lukea kuulumisia sieltäkin suunnalta!

Kevyempi Spaghetti Meatballs

Even kanakeitto

Kookos-bataattisosekeitto

Hiilariton pastasalaatti

Kvinoa-broilerisalaatti

Kvinoa-loimulohisalaatti

Herkkuhetki: Mint Chocolate Chip Cookies

Sortumisvaara, kuolaamisriski, saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksia joihin sisältyy mm. kauppaan ryntääminen tai herkkukaapin tyhjentäminen... Luvassa siis reseptiä maailman yksinkertaisimpaan, mutta todella herkulliseen herkkuun, josta saa talven varalle ja joulunajalle muunneltua yhtä jos toista versiota ihan vain yhtä ainesosaa vaihtamalla. Kyseessä on siis...

Mint Chocolate Chip Cookies (9kpl)

~ 90g voita sulatettuna

~ yhteensä 1,5dl tavallista sokeria ja tummaa muscovadosokeria (50/50)

~ 1 tl vaniljasokeria tai -uutetta

~ ½ kananmuna

~ 2,5-3dl vehnäjauhoja (mieluummin vähemmän kuin enemmän)

~ 1tl leivinjauhetta

~ ¼ suolaa

~ 100g rouhittua Maraboun minttukrokantti-suklaata (...tai mitä tahansa haluat, vaikkapa Marianne!)

Resepti on siis osa Blogiringin ja Suomen Sokerin välistä Joulun Leipurikoulu-yhteistyökampanjaa, jossa käytettävänä raaka-aineena toimii Dansukker Tumma Muscovadosokeri, joka on siis kostea, raakaruokosokerista valmistettu voimakasarominen sokeri sopien erityisesti suklaan herkulliseksi rikoskumppaniksi.

Pohdiskelin itsekin paljon jouluisten browniesien ja jonkinlaisten piparkakku-leivonnaisten välillä, mutta koska juuri nämä ovat allekirjoittaneen lempparikeksejä ja niin älyttömän helppotekoisia, niin tähän päädyttiin. Ja jotta uskoisitte kuinka helppoja, niin ajattelin taluttaa teidät kädestä pitäen reseptin saloihin. :)

Aloita mittaamalla kaikki ainekset omiin astioihinsa, sulattamalla voi mikrossa ja murskaamalla suklaa haluamasi kokoisiksi murusiksi. Tämän jälkeen isoon kulhoon ensin molemmat sokerit ja perään sulatettu voi.

Sekoittamisen jälkeen joukkoon yhdistetään ensin puolikas kananmuna sekä sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet muutamassa erässä. Sekoittele taikina tasaiseksi ja jos alkaa tuntua liian kuivalta, niin karsi vehnäjauhoista. Lopuksi mukaan vielä suklaamurut ja kertaalleen taikinaa sekoittamaan.

Sitten vain asettelemaan joko käsin tai lusikoilla yhdeksän pyöryläistä kekoa leivinpaperille ja voilà, kaunokaiset ovat valmiita uuniin! 200 astetta, keskitaso ja 8-10 minuuttia ovat passeli aika, tosin itse tarkkailisin uunin lähettyvillä koko kypsennysajan – keksien kuuluisi jäädä sisältä hieman meheviksi ja ulkoa jäähtymisen jälkeen pikkuisen rapsakoiksi. Jos taikina on jäänyt kovin kuivaksi, voi olla, etteivät taikinapallurat laskeudu ihan niin nätisti kuin olettaisi. Hätä ei ole kuitenkaan minkäänlainen, sillä juuri uunista tulleina keksit ovat vielä pehmeitä ja täysin muokkailtavissa haluamaasi muotoon.

Yhteistyössä Suomen Sokeri

Blögikuulumisia

Still aliiiiive! Ajattelin ajan kuluksi (sekä itselle että ehkä teillekin, jos vielä olette kuulolla :D) pistellä vähän instagram-kuvia blogin puolelle, kun eipä tässä muutakaan tekemistä ole. Kuulumiset kuvakohtaisesti jokaisen alla, siitä vain lukemaan jos nappailee ja hauskaa viikonloppua kaikille! :) Omani jatkuu tästä kaveritreffien jälkeen saunalla ja sen jälkeen huomenna kunnon leipomispuuhissa, joista raportoin teille heti maanantaina lisää. Palaillaan! :)

Wild Sat night, not. Home is where ya bed is, siinä kaikki. Mistä tietää olevansa tylsä ja vanha (näin jopa melkein 26-vuotiaana)? Siitä, kun iltaisin houkuttaa eniten olla vain oman kodin lämmössä – siitäkin huolimatta, että eletään parasta pikkujoulukautta ja kissanristiäisiä riittäisi vaikka muille jakaa. Kiitos ei kiitos, näin on hyvä. :) Telkkua en edes jaksa avata, sen on korvannut viimeisen vuoden ajan kasvavassa määrin YouTube, joka on kuin katsoisi interaktiivista tv:tä passiivisen tuijottamisen sijaan. 

Itsehän ylläpidän YouTubessa kahta kanavaa – tätä blogipuolen versiota, joka on puhtaasti vain videoiden säilytyspaikka ja toista yksityistä (englanninkielistä) kanavaa, jossa tilaajia jo sellaiset 7000 yksilöä ja kasvaa koko ajan. Vielä en halua siitä julkisesti tämän enempää mainita (turha kysellä heh), mutta suorat seuraukset on kyllä sillä, että kun itsensä pitää yhdessä kanavassa aktiivisena, niin toinen eli tässä tapauksessa blogipuoli jää sitten vähemmälle huomiolle. Yritän kuitenkin tsempata! :) Ikävä on teitäkin. <3

Turussa avattiin tänään joulukatu ja sytyteltiin jouluvaloja, vihdoin! Ei yhtään haittaa saada lisävaloa tähän synkkään marraskuuhun, ensilumen tuloa vielä odotellessa. t. talvihiiri

Jos ette ole vielä tutustuneet Turun kahvilatarjonnassa Tiirikkalaan, niin tehkää itsellenne palvelus ja suunnatkaa sinne ensitilassa. Kuvassa karpalo-piparkakku...kakku? Heh. Tänne kaikki Turku-turistit. 

Ruokavaliosta sen verran, että kun tällaisia herkkuja tulee vedettyä, niin kieltämättä kotona menee aika vähän ruokaa sen vastapainoksi. Ravintoajatukset pyörivät vähän väliä päässä, mutta vielä(kään) en pysty sitoutumaan tiettyyn kaavaan eli harmaalla alueella pyöritään edelleen. Mikäs tässä, ei elämä niin vakavaa ole.

Itsenäisyyspäivää neljä konserttilippua takataskussa odotellessa... :)

Tällaista materiaalia on kuunneltu viime aikoina. Klassinen musiikki on kuulunut monen, monen, monen muun musiikkilajin ohessa pienestä vauvasta asti musiikkivalikoimaani ja Sibelius tottakai näin suomalaisen korvaan ikuisesti suosikkina. Tämä saa aivan liian vähän arvostusta osakseen ja turhaan snobbailun maineen – jokainen meistä saisi varmasti niin paljon klassisesta musiikista irti, kun vain antaisi sille mahdollisuuden.

Klassisessa musiikissa on sitä jotain, mitä ei muualta löydä. Siinä missä kaikenlainen musiikki herättää meissä aina jonkinlaisia tunteita ja on peilattavissa tiettyyn tilanteeseen, ollaan klassisen kanssa aivan toisissa sfääreissä – omalla kohdallani en edes vertaa sitä mihinkään omaan tunnetilaan, vaan keskityn nauttimaan musiikista itsestään sävel säveleltä juuri sellaisena kuin sen kuulen. Kun pistät silmät kiinni, kuvittelet mielenmaiseman ja vain kuuntelet ja arvostat... Kaunista.

Lisää Tiirikkalaa! Croissant brie-juustolla ja kaikenlaisella muulla herkulla, ehkä parasta mitä olen syönyt viimeiseen kolmeen kuukauteen. Tästä on pakko jonain kauniina päivänä yrittää tehdä oma versio. Sitä päivää odotellessa on onneksi olemassa Tiirikkala.

Itsetehtyä sushia, tarvitseeko muuta enää sanoa... Tällä kertaa raaka-aineina ravunpyrstöt, kevytmajoneesi, wasabi, salaatti, porkkana, kurkku ja avokado. Toimii, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Ajattelin myös vääntää tästä jonkinlaista tutoriaalia, kun seuraavan kerran himo iskee pahana päälle.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä bataattisosekeiton valmistusta. Ruuanlaitto ei tästä helpommaksi muutu, reseptin löydät täältä.

Punahilkka

Ah, tulipahan taas pidettyä pienet kuvaussessiot isosiskon kanssa – ja jälleen kerran todettua, että jos jotain en vaihda, niin siskoani kameran takana. Yritin alkaa kuvailla teille meidän yhteisiä kuvaussessioita, mutta sanat eivät riitä... Sanotaan vain, että ensimmäiset 30 minuuttia menevät lähes poikkeuksetta huonoja kuvia räpsien ja keskenään kinastellen, jonka jälkeen flow alkaa pikkuhiljaa tulla ja viimeiset 30 minuuttia menevät täysin överinä hassutellen, heh.

Tänään aiheena oli näemmä Punahilkka, vai mitä mieltä olette itse tästä uutuudenkarheasta punaisesta paholaisesta? :) Takki sekä myöskin housut on siis tilattu monelle varmasti jo tutusta Houseofbrandon.com -nettikaupasta, jota lähdin itse täysin untuvikkona testailemaan viime viikolla. Valintaprosessi oli jälleen kerran se vaikein osuus, mutta kun tilaus oli vihdoin saatu keskiviikkoiltana eteenpäin, niin jo perjantaina se odotteli lähipostissa. En tiedä, onko mistään vaatekaupasta tullut elämäni aikana noin hurjalla vauhdilla pakettia kotiin enkä tosiaan valita!

Takki on siis aika mau ja housutkin sopivat samaan kategoriaan, mutta koon suhteen en näköjään osaa vieläkään tehdä niitä oikeita ratkaisuja – molemmista olisi voinut nimittäin ottaa koon pienemmän, hups... Takkia taidan ehkä käydä kaventamassa räätälillä ellen sitten päädy vielä vaihtamaan sitä kokoa pienempään, mutta pökät saavat mennä vyön kera, sen verran mukautuvaa materiaa näyttävät olevan ja onpahan sitten kaapissa edes yhdet varahousut mahdollisten joulukilojen varalle. :D (Eikun...) Huvittavaa, miten sitä vieläkin on vahvasti mielessä ajatus "no ei nyt noin pieni ainakaan mene mun päälle", mutta ehdottomasti kivempi tietysti näin päin. :)

Nyt jos vaatekaapin päivitys nappaa, niin ehdottomasti kannattaa käydä tsekkaamassa House of Brandonin tarjonta – aletkin nimittäin pyörivät mm. takkiosastolla (ja muillakin osastoilla) kovana päällä ja koot menevät nopeasti. Ja jos tulee tilattua vahingossa väärä koko kuten allekirjoittaneella, köh köh, niin vaihto- ja palautusaikaa löytyy perinteiset 14vrk ja vaihto onnistuu tosi nopeasti, kun uudet tuotteet tulevat tosiaan salamanvauhdilla lähipostiin.

Kuvissa esiintyvä takki on siis tämä kaunotar tässä ja housut löytyvät täältä. :) Itse kun olin päättänyt mielessäni haluavani repäistä ja tilata punaisen syystakin, niin voin ainakin iloisena todeta, että HoB:lta löytyi kyllä useampi punainen yksilö, joiden välillä valinta teki tosiaan tiukkaa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!

Postaus tehty yhteistyössä House of Brandonin ja TradeTrackerin kanssa, tuotteet saatu yhteistyönä.

Arjen uudet kuviot (video)

20 minuutin videopätkä kuulumisia ja ajatusten availua, katsominen omalla vastuulla ja reklamaatioita ei oteta vastaan. :D Lähinnä mitä käteen sopisi jäädä on että mitä haluaisit blogissa tulevaisuudessa nähdä – perinteisiä terveyteen, liikuntaan ja hyvinvointiin liittyviä juttuja (ehkä harvemmalla tahdilla) vai yleisesti lifestyleä, kauneusjuttuja, tyyliä, ruokaa, ihmissuhdepohdintoja tai jotain ihan muuta?