 |
| Kuvassa minä ohittamassa toista juoksijaa maalisuoralla. |
Kävin eilen suorittamassa yhden keski-ikäistymisriitin, eli juoksemassa ensimmäisen juoksukilpailuni.
Olin puhunut kympin juoksemisesta pitkään, ja Kaarinan syysmaratoni oli viimeinen tälle vuodelle löytämäni lenkki näillä kolkilla. Välttelin silti ilmoittautumista viime hetkeen saakka. Kilpailujuoksuni oli vasta viides kymmenen kilometrin lenkkini, tänä vuonna tai ikinä, mutta sen verran kilpailuhenkeä minulta löytyy, että ajattelin sen käyvän harmittamaan jos ei tavoiteaika alitu. Tunnissa kymppi pitäisi vetää.
Lauantai-aamu aukesi hyvin valvotun yön jälkeen harmaana ja sateisena. Sänkyyn ei voinut jäädä köllimään, jotta saisi aamiaisen alas riittävän ajoissa ennen lähtöä. Mies jakoi oikean juoksijan taktiikkavinkkejä ja tsemppasi, että kyllä minä kympin 55 minuuttiin juoksen. Ja jos en juokse, saan kävellä Kaarinasta kotiin.
Lähtö onnistui erinomaisesti, eli ehdin lähtöviivalle, kun sain viime hetken bajamajajonossa etuilla muutamaa myöhemmälle maratonlähdölle osallistuvaa jonottajaa. Hain miehen juoksukellon avulla vaaditun juoksuvauhdin, ja loppu oli vain enemmän ja vähemmän työlästä puurtamista. Sade vihmoi naamaan, ja koko kymmenen kilometrin matka oli suoraa viivaa keskellä peltoa kamalassa vastatuulessa. (Aika erikoista, että tällainen lenkki ylipäätään päättyi alkupisteeseensä.) Koin itseni tosijuoksijaksi kun sai heittää urheilujuomaa naamalleen ja takinrinnuksille - niin tosijuoksija en kuitenkaan osannut olla, että olisin heittänyt mukin ohi roskiksen.
Maalissa sai lämmintä mehua, ja jopa kyydin kotiin, vaikka liki 58 minuuttia matkaan taittuikin.
Iltapäivällä vietimme perheaikaa urheilukaupassa, ja ostin juoksusortsit, joissa saa takuuvarmasti sisäreitensä vereslihalle sekä trikoot, joita voi myös käyttää, joten kai minä aion sitten juosta toistekin. Liinan mielestä puolimaratonilla ensi keväänä.
Saahan siitä sitten taas uuden postausaiheen.
Paras kisaraportti ikinä! Aika escheriläiseltä kuulostaa kyllä reitti, ensi vuonna on ehkä pakko päästä mukaan.
VastaaPoistaTässä on nyt sellainen ongelma, että teki heti mieli lähteä lenkille, mutta toisaalta yritän yhä yskiä keuhkojani kokonaan kehon ulkopuolelle, enkä tiedä, onko lenkki tässä nyt sitten kuinkakin fiksu idea
Kiitos! Reitti oli hieman puuduttava, mutta samoin myös varsin mäetön, joten siksi hyvä vaikkapa ennätysten tavoitteluun.
PoistaToivottavasti keuhkojesi tarve siirtyä kehosi ulkopuolelle väistyy pian! Yskä - ynnä flunssa muutenkin - on viheliäinen otus.
Vau! Mä rupesin heti kyllä myös miettimään reitin ulottuvuuksia - muistuttiko se kenties hamsterin juoksupyörää?
VastaaPoistaEn ole koskaan ollut hamsterin juoksupyörässä, mutta epäilisin, että tämä juoksukisa muistuttaa hyvin vahvasti sitä kokemusta!
PoistaHieno suoritus! Sää ei kyllä suosinut juoksijoita. Siitä jännä kisa, että viime vuonna kisaa edeltävänä yönä satoi talven eka lumi ja aamulla maassa oli kymmenen senttiä (ainakin melkein, pulkkamäkeen pääsi) lunta. Mutta kisan aikana ei satanut ja ilmeisesti reittikin oli suurinpiirtein aurattu. Kyllä eilen oli kurjempi, tuulta ja vihmaa, uh. Ensi vuonna saa paistaa aurinko, vaikken meinaakaan osallistua;) Paitsi sua tulen kannustamaan!
VastaaPoistaKiitos! Ei suosinut ei, mutta saapahan tekosyyn uskoa, että ilman tuulta olisin juossut vielä nopeammin ;) Mutta miten niin et aio osallistua? Sinä pääsisit leveilemään tuloksillasi ihan tosissaan!
Poista