Polyamorian sijaan olemme suosineet ylisukupolvista mökkeilyä. Juhannusjuhlissamme jokainen lapsi sai olla aikuisen sylissä, ja silti vielä yksi pystyi paistamaan muurinpohjalettuja.
Minun tehtäväni oli selkeä: hoidin vauvaa. Ja kuulkaa, voin sanoa, että kyllä se työstä käy kun joutuu neljättä tuntia makaamaan riippukeinussa imettäen, torkkuen ja kirjaa lukien. Aurinkokin paistoi silmiin.
Muuten meni kyllä oikein mukavasti.
Erikseen täytyy mainita, että nukuimme loistavasti. Mökissämme ei ollut kylmä. Eikä hyttysiä! (Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa, kysyn vaan.) Tämän lisäksi nukuin ensimmäistä kertaa vuosiin ilman korvatulppia, koska minulla ei ollut mukana meikkipussia, pesupussia, käsilaukkua tahi farkkujen taskua, joista kaikista olisi löytynyt pari jos toinenkin. Ja nukuimme koko perhe yhdessä huoneessa: keskimmäinen liinavaatelaatikossa, me neljä muuta kahdesta seitkytlukulaisesta vuodesohvasta muodostetussa jättiperhepedissä. Olen miettinyt ottaisivatkohan ne tämän suorituksen vastaan Guinnessin ennätysten kirjassa? Mutta tuskin. Ei tätä ilman virallisia todistajia usko kukaan.
 |
| Keskikesän sielunmaisemani. |
 |
| Kokko se on pienikin kokko. |
 |
| Se aito ja oikea. |
Tänään huoltosuhde oli taas valitettavasti normaali, kun lähdin lasten kanssa vierailemaan (toistaiseksi lapsettoman) kaveripariskunnan mökillä. Mutta katso, tapahtui ihme! Istuimme tuvan pöydässä rivissä, lapset söivät tuomani lasagnen tomaattikastikkeineen mutisematta, ja minä join vauva sylissä kahvia. "Sulla on kyllä kilttejä lapsia," pariskunnan toinen osapuoli kiitteli.
Olin vaatimattomana ihmisenä hiljaa kun en tiennyt kiittäisinkö geenejä vai kasvatusta.
Geenit vai kasvatus :D
VastaaPoistaNostan hattua nukkumajärjestelyille ja sille, että niistä huolimatta nukuitte hyvin. Mä oon aina nukkunut kuin tukki missä olosuhteissa hyvänsä, mutta mökillä vietettyjä perhehuoneen öitä olen alkanut pelätä melkoisesti.
Meidän äiti soitti juuri kiitelläkseen lapsenlapsensa kiltteyttä. Mietin vienolla äänellä ja lievästi punehtuneena esitettyjä, viime viikkoina tutuiksi tulleita protesteja ja nyökyttelin tietäväisesti. Kiltti on. Ainakin muiden edessä. Ja milloin ei ole, kasvattaa vain luonnettaan.
Niin, sanopa se! Ehkäpä molempia yhtä lailla...
PoistaMä olen aina nukkunut huonosti likipitäen kaikissa olosuhteissa - käytän korvatulppia, koska mieheni hengittää öisin. Mutta kenties se kuuluisa meri-ilma yhdistettynä hyttysettömyyteen aiheutti tämän ihmeellisen tilanteen. Vauva toki heräsi kuudelta, mutta siihen mahtui silti yli kuusi tuntia hyvää unta (parilla syötöllä) ja monta tuntia nuokkumista kaupanpäällisiksi.
Ja ehkäpä nukkumiskuvioissa, samoin kuin tässä tämänpäiväisessä, odotukseni olivat niin heikot, että pienikin onnistuminen tuntui kokoaan suuremmalta :D
(Kiltteys on musta kyllä vaarallinen termi ylipäätään - mutta vältän semanttisia keskusteluita ja tulkitsen sen mielessäni hyväkäytöksiseksi.)
Se on ihan uskomaton kokemus, kun yleensä no help- tilanteesta saa jonkun apukäden mukaan. Jopa niin uskomaton, että aloin miettiä millaista olisikaan jos meilläkin olisi nänni-kulttuuri ja lastenhoitaja koko ajan läsnä. Millaiseksi vanhemmaksi minä muodostuisin ja millainen suhde lapsiini tulisi? Joku erohan siinä on pakko olla.
VastaaPoistaVoi olla, että ajatukseni lentää välillä vähän liian kauas :D.
Mutta juu, hauska oli kyllä meilläkin sompailla nukkupaikat porukalle aika pieneen huoneeseen koko sakille mutta hyvin se onnistui :).
Mielenkiintoinen ajatusleikki... :) Olisiko sitä leikkisämpi ja enemmän läsnäoleva,jos saisi ulkoistettua tylsää toistoa kuten ruokkimista ja vaipanvaihtoa, vai kävisikö niin, että heti koittaisi ulkoistaa sen leikkimisenkin ja kuuntelisi vain raportteja siitä mitä kaikkea kivaa ja kehittävää ovat tehneet. Kun välillä tuntuu, että jos joutuu tekemään vähemmän, sen vähänkin tekemisestä tulee rasite. No, tätä on hyvä spekuloida kaikessa rauhassa, kun ei ole heti pelkoa toteutumisesta :D
PoistaTää yhden huoneen nukkumataktiikka oli kyllä hyvää harjoitusta Tukholmaa varten: siellä nukumme yhdessä huoneessa - yhdessä emäntämme kanssa. Eli tuplastressi siitä jos joku herää yöllä ja herättää hänetkin...
Minun piti tulla tähän kommentoimaan sellaisella semisyvällisellä kokemuspuheenvuorolla liittyen erään amerikkalaisen alkuperäisheimon ajatuksilla siitä, kuinka monta aikuista tulee olla yhtä lasta kohden.
VastaaPoistaNyt en vaan jotenkin saa enää päähäni sanoiko tuo henkilö että niitä piti olla kaksi per lapsi, vai kuusi per lapsi. Voi olla, että mietin omiani, omia lapsiani siis, ja päädyn että kuusi aikuista yhtä lasta kohden on aika sopiva määrä....
Näin kotipäivänä yhdyn helposti ajatukseen kuudesta aikuisesta. Siivoaisi joku nuo lasinsirut keittiöstäkin.
PoistaHeimon säilymisen kannalta huoltosuhde on ehkä kestämätön, mutta nykyisessä ylikansoituatilanteessa siitäkin saa vain plussaa.
Voi olla, että arviota värittää se seikka, että olen ollut lasten kanssa kesälomalla nyt kuukauden. Kesäloma kun usein tarkoittaa sitä, että parhaimpina päivinä lapsiluku tuplaantuu ellei triplaannu.
PoistaYmmärrän :D Kuulemma onnistuneen loman salaisuus on lähettää lapset naapuriin ennen kuin naapuri lähettää lapset itselle. Meillä onneksi kaikki möyrii tuossa pihalla ja ruokinnasta vastaa kukin omilleen ;)
PoistaKyllä, samaa mieltä tästä huoltosuhteesta. Taas yksi hyvä syy siihen, miksi kolme lasta on vielä jotenkin mahdollista, mutta neljä olisi varmaan jo liikaa - ellei sitten isovanhemmista löydy sitä polyamoriaa.
VastaaPoista