Käytiin tänään ihanan aurinkoisen syyssään innoittamina metsäretkellä. Tarkoitus oli löytää ystävän vinkkaama luontopolku pitkospuineen, mutta sinne asti emme löytäneet. Sen sijaan nautimme kauniista arboretumista erikoisine jalopuineen ja pikkupolkuineen. Minua lehtometsät jaksavat aina edelleenkin monen Etelä-Suomessa asutun vuoden jälkeen sykähdyttää erilaisuudellaan - lapsuuden maisemissa tutuksi tulivat havukankaat, suot ja ryteiköt.
Kolme oravaa piti meille seuraa koko reissun ajan. Luultiin seurailevamme niitä, mutta ehkä se olikin toisinpäin. Hauskoja ne olivat puunlatvoissa kisaillessaan ja ruokaa tonkiessaan.
Ihmeteltiin myyrän (?) kaivamia kolosia
Herkuteltiin vadelmilla, mustikoilla ja puolukoilla
Tarkkana metsässä saa lasten kanssa olla, etteivät mene mitä tahansa myrkkymarjoja syömään.
Eväspaikalla ihasteltiin pikkuruisia lahottajasieniä
Ja hetken päästä löydettiin loistoeväät kotiin! Tytär ei ole ennen suostunut sieniä syömään, mutta ihan itse kerätyt ja voissa paistetut kantarellit osoittautuivat superherkuksi :)
Näitä me ei muistettu. Mikä puu tai pensas näitä mahtaa tiputella?
Ihanan rauhallinen lopetus yhdelle aikakaudelle.
Huomenna onkin sitten suurten muutosten aika kun päiväkoti alkaa.
Jännittää.
Olettepa te keitaan löytäneet! Täytyypä kysyä sulta vielä tuon paikan koordinaatit tarkemmin, jos sieltä vaikka vielä löytäisi luonnon herkkujakin! Matti sanoi, että sen luontopolun (Aarniometsä) kyltti ja lähtöpaikka on aika piilossa. Kyllä uskoisin, et sen pitäisi näkyä tieltä, jos osaa katsella ja varsinkin jos jalkaisin etenee. Voi olla, että parkkipaikalta on kuitenkin yli kilometri matkaa.
VastaaPoistaTsemppiä vielä tuhannesti tähän jännään päivään! Mielelläni kuulen sitten kuulumisia, miten meni ja olette mielessä!
Sohvalta tuli vielä tarkennusta Aarniometsän sijaintiin, jos kiinnostaa seuraavaksi metsäretkikohteeksi. Siellä olisi niitä pitkospuupolkuja paljon, mutta ei ole rengasreitti eli joutuu kävelemään samaa polkua takaisin kuten myös Korpipolulta varsinkin, kun ovat luonnonsuojelualueella molemmat. Aarniometsäreitti sijaitsee saman tien varrella kuin Arboretum, mutta tietä pitkin vielä noin 200 m eteenpäin ja sitten vasemmalla kyltti. Sohvalta arvioitiin, että Arboretumiin ei olisi parkkipaikalta matkaa puolta kilometriäkään, mutta kävellen matkat tosiaan tuntuu huisin paljon pidemmiltä kuin pyörällä hurauttaessa. Korpipolku on jo tosi lähellä Pitkäkoskea eli sinne on sitten vielä jonkin verran matkaa tietä pitkin Aarniometsäreitiltä. En suosittele sinne kävelyä parkkipaikalta ainakaan lasten kanssa, mutta pyöräkärryllä pääsee hyvin hiekkatietä reitin alkupisteelle.
VastaaPoistaJoo, se arboretumin kiertävä polku alkoi tosiaan ihan melkein parkkipaikan vierestä. Mutta sen lisäksi käveltiin siis sinne pitkälle eteenpäin eikä aarniometsäreittiä löytynyt. Joku polku kyllä mistä löydettiin ne kantarellit, mutta ei siellä ollut mitään kylttejä, joten ei varmaan sama polku kumminkaan. Seuraavan kerran sitten pyöräkärryllä niin nähdään pidemmälle :)
PoistaE pyyteli äsken että pääseehän huomenna päiväkotiin ihan yksin ;)