VYYHTI

Mikä ihana sää meitä on hellinyt tänä viikonloppuna! Ollaan oltu kirjaimellisesti ihan pihalla - käsitelty terassia, viimeistelty kasvilava kasveineen kesää varten ja ihan vaan löhötty auringossa. Näistä puuhista löytyykin jo kuvia instagramin puolelta. Blogipostauksen kuvissa ei ole vielä ihan niin kesäinen tunnelma, vaan ne on otettu viikko sitten äitienpäivänä. Vähän näkyi vihreää jo silloinkin, mutta sen jälkeen luonto on kyllä suorastaan räjähtänyt kasvuun ainakin täällä etelässä. 

Jos tämä viikonloppu on ollut ihana, niin oli kyllä edellinenkin. Olin lopulta vielä kolmannenkin viikon flunssassa, mutta viikonloppuna viimein hellitti. Lauantaina ompelinkin sitten ihan vimmatusti; lapsille ja äidilleni uutta ja ihanaa (niistä kuvia toisella kertaa) ja itselleni tämän ennen pääsiäistä aloitetun mekkotunikan loppuun. Sunnuntaina vietettiinkin sitten iloista äitienpäivää, kaikki uusissa vaatteissa tai asusteissa :)

Ihastuin tähän Elisa Tuohimaan suunnittelemaan Vyyhti-kuosiin heti kun sen näin. ja niin on tehnyt moni muukin, koska ensi kertaa kun sitä yritin ostaa, kaikki mustavalkoiset oli loppu. Kun sitten bongasin tämän collegen II-laatuisena Ainolan nettikaupassa, ei kauaa tarvinnut pohtia sen klikkaamista ostoskoriin. Kylmän kevään varrella ajatus college-mekosta ei tuntunut yhtään hassulta ja onhan sieltä joskus syksy tulossa (ei oikeasti ajatella sitä nyt), jolloin sille on taas käyttöä, vaikka kesä sattuisi (toivottavasti) olemaan pitkä, kuuma ja vähäluminen.

Kaavana mulla oli tässä taas Ehta, kuten aiemmin ompelemassani joutsen-tunikassakin, mutta tällä kertaa lisäsin myös taskut. College sopi tähän yhtä hyvin kuin trikookin ja tämä malli on mulle todella mieluisa päällä. Helmaan lisäsin pienen keinonahkaisen ompelumerkin ja miten paljon voikin tuollainen pieni yksityiskohta vaikuttaa siihen, miten viimeistellyltä vaate nyt tuntuu! Ihan kuin kaupasta ostettu - silleen hyvällä tavalla ajateltuna. Lempivaate, joka sopii monenlaiseen menoon.

TOIVEASU PIRATE-TYYLIIN

 

Heti toinen ompelupostaus perään kun kerran pääsin vauhtiin. Poika tuli viereen kun olin tekemässä tilausta Noshin joutsenista ja hihkaisi piraatit nähdessään, että hänelle noita! Usean vaihtoehtoisen värin joukosta valitsi tämän sinivihreän ja sehän sopi mulle, niin herkullinen väri se on! 

Olen alkuvuodesta netistä kankaita tilatessa unohtanut jo pari kertaa katsoa, että mitäs laatua se onkaan. Siis raaka-aineen kyllä (luomupuuvillaa, aina kun mahdollista ja näissä Noshin kankaissa sitä osuutta ei tarvitse edes miettiä, kun sitä ne ovat aina), mutta se että tuleeko sieltä trikoota vai collegea onkin sitten ollut yllätys pakettia avatessa - ja ihan omaa huolimattomuutta! Tässäkin poika siis toivoi piraatti-teepparia, mutta kun sinivihreä olikin collegea (enkä sitä tilatessa huomannut), niin eihän siinä muu auttanut kuin muuttaa suunnitelmia. Merirosvoista tulikin piraattishortsit ja raitatrikoosta, mustasta trikoosta (nekin molemmat Noshin) sekä joskus aiemmin Selialta tilatusta printtipalasta sitten se toivottu t-paita. 

Sekä paidan, että housujen kaavat olen muokannut 6/2015 ilmestyneen Ottobre-lehden kaavoista. Eiköhän noilla hyvin saa kesäleikit leikittyä, kunhan se aika koittaa. Ja aiemminkin, tämä poika kulkisi shortseissa kesät, talvet jos vaan saisi...

Pirate-college sekä midiraidat jersey ostettu yhteistyön merkeissä alennuksella Noshilta.

IHANAT JOUTSENET (ja pieni kriisin paikka)

 Ihastuin tähän Noshin joutsenkankaaseen ensisilmäyksellä. Kun se tuli sitten myyntiin, tilasin sitä yhteistyön merkeissä blogialennuksella Noshin verkkokaupasta parissa eri värissä. Tämä harmaa oli alusta alkaen tarkoitettu itselleni ja teinkin siitä nopeasti mekon / tunikan koot.fi:n Ehta-kaavalla. Olen kovasti tykästynyt raglan-hihoihin omissa ompeluissa, niin omissa kuin lasten vaatteissa. Hihat istuvat hyvin ja ovat mukavat ommella ilman sen kummempaa säätöä. Mekosta tulikin yksi suosikkivaatteista, eikä vähiten luomujerseyn ihanan pehmeyden vuoksi.

Tahtoisin ommella enemmänkin itselleni, mutta useimmiten kankaat päätyvät kuitenkin lasten vaatteisiin. Siihen on kolme syytä: 

1. 

Näihin omiin kolttuihin menee niin paljon kangasta, että vaatteen hinta nousee melko korkeaksi ja epäonnistumisen pelko on sitä myöten suurempi.

2. 

Vaatteen vastaanottaja (minä) on huomattavasti kriittisempi jokaista sauman mutkaa ja tikkausta kohtaan, kuin lapset. Vaatteella on siis suurempi todennäköisyys päästä ahkeraan käyttöön jos sen tekee lapselle...

3. 

Tämä omien kuvien ottaminen on ihan kamalaa! Valmiin vaatteen todellinen malli ja muoto tulee paljon paremmin esiin henkilön päällä, kuin esim. seinällä roikkuessa, mutta voi hyvänen aika miten vaikeaa näitä omia kuvia on katsoa. Näitäkin olen hillonnut kameralla jo kolme viikkoa, pystymättä edes katsomaan miltä ne isolla ruudulla näyttävät :D Koko postaus on siis pienoinen kriisin paikka, mutta mekko ja sen kangas on silti ihana! 

OMPELUINNOSTUSTA - KAHDEN JÄTSKIPAITA

 Kylläpä nyt on onnistunut ja innostunut olo! Pari viikkoa sitten puraisi hillitön ompelukuume, ja pistin kasan kankaita, sekä kaavakirjan tilaukseen. Niissä meni sitten hetki kun kaiken tarvittavan sain ja yksi viikonloppu meni ohi ihan vain kankaita esipestessä ja kuivatellessa (kun tietenkään en sitä muistanut viikolla tehdä). Tämän jätskikankaan kohdalla kävi vielä niin, että mustat tuutit päästivät ensimmäisessä pesussa väriä harmaaseen kankaaseen, mutta onneksi sain tämän toisessa pesussa värinkerääjäliinojen avulla korjattua. Vähän nyt pelottaa miten tuon vaalean, hempeän vuorikankaan käy seuraavassa pesussa, toivottavasti kaikki ylimääräinen väri on nyt irrotettu ja paita pysyy värien osalta kunnossa loppuun asti...

Perjantaina muun porukan painellessa uimahalliin, jäin sitten leikkelemään kankaita ensimmäistä paitaa varten. Olen näitä Kahden-puseroita facebookin ompeluryhmässä ihastellut ja siitä innostuneena tilasin Mekkotehtaan kirjan, jota ystäväkin oli jo aikaisemmin suositellut. Kirjasta löytyy muitakin todella hyviä kaavoja jatkoa varten. Tytär on juuri nyt sen 128cm mistä kaavojen koot alkavat, joten tästä on varmasti iloa vuosiksi eteenpäin. 

Hiukkasen minua hirvitti tuon kauluksen ompelu, sen verran vähän ompelukokemusta mulla loppujen lopuksi on ja college-kangasta en ole ommellut ennen ollenkaan. Ensimäinen kaulus menikin ihan plörinäksi - ensin leikkasin sen kuvioihin nähäden väärinpäin, sitten ompelukone teki tenän ja koristetikkaus jäi ihan löysille silmukoilla ja vielä kun sitä aloin purkamaan, niin eikö ratkoja ollut jotenkin ihmeellisesti ruostunut ja länttäsin sitten kunnon ruostetahran keskelle vaaleaa kangasta. Se versio lensi roskiin ja ompelu jäi tauolle odottamaan lauantai-aamua, enemmän valoa ja tuoreita silmiä.

Lauantaina surauttelinkin paidan sitten nopeasti kasaan, ja siitä tuli i h a n a !! Vielä kun aurinkokin paisteli kauniisti, innostuin ottamaan kuvatkin saman tien ja nyt ne ovat jo täällä. Ihmeellistä ;) Tänään ompelin vielä toisen paidan ja yhdet housutkin, mutta ne eivät vielä päässeet kameralle. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää. Jätskikankaan tilasin Verson puodista ja raidallisen Noshilta. Eikös tullut varsin herkullinen paita?

IHANAT SYYSSUKAT JÄMÄLANGOISTA

Viime viikolla vietettiin syyslomaa. Lapsilla koko viikko, mulla keskiviikosta eteenpäin. Käytiin lähiretkien lisäksi Huimalassa, Lintsin valokarnevaaleilla ja leffassa katsomassa Tatua ja Patua. Viikon kohokohta oli Shrek-musikaali Peacock-teatterissa, todella upea esitys, suosittelen! Niin kivaa kuin yhteislomailu onkin, kyllä siinä myös hermot välillä kiristyy. Tänään lapset menikin ihan mielellään takaisin kouluun ja päiväkotiin, ja minä jäin viettämään vielä yhtä vapaapäivää ihan itsekseni. Se jos mikä tuli tarpeeseen! 

Mietin ihan tosissani, että olisin tässä elämäntilanteessa varmaan puolet onnellisempi, jos saisin joka viikko, tai edes joka toinen viikko yhden ylimääräisen vapaapäivän, jonka saisin viettää ihan yksin. Ilman että kukaan tarvitsee - oli se sitten perhe tai työkaverit. Vähän kuormitusta tästä kiireestä pois, kun saa rauhassa siivota ja pyykätä, puuhailla, suunnitella ja kuvata tai ihan vaan istua sohvalla ja tutkailla, että mitähän mulle oikeasti kuuluu. Tänään tein noita kaikkia edellä mainittuja, ja päivä loppui totaalisesti kesken. Edellisestä vastaavasta onkin jo yli kaksi kuukautta ja silloinkin omaa aikaa oli just sen verran kuin tyttären eka koulupäivä kesti, joten tässä oli aika monta viikkoa kiinni kurottavana. 

Viimeksi kun postailin, suunnittelin aloittavani syksyn neulomisia. Pikkuhiljaa kaiken muun ohessa, sainkin uudet villasukat itselleni valmiiksi. Kerkisin aloittaa ne jo ennen kuin Muita ihania-blogissa neulottiin taas kollektiivisesti Tiinan kauniita syyssukkia, muuten olisin varmaan hypännyt siihen matkaan mukaan, kun viime talven talvisukistakin tuli niin ihanat. Ehkäpä teen vielä nuokin syyssukat, mutta tässä nyt nämä vastavalmistuneet. Aika kiva väriyhdistelmä löytyi ihan omista jämälankavarastoista :) Lankana 7 veljestä, mallikerta on 8 silmukkaa leveä, varressa mulla oli 56 silmukkaa ja nilkassa kavensin terää varten määrän 48:aan. Vahvistettu kantapää ja sädekavennus on helppoja vanhoja tuttuja, joten niillä menin tälläkin kertaa. Kyllä nyt varpaiden kelpaa :)

LÄMMITTELYÄ

Ei mitään koviin ihmeellistä muistiin merkittävää, mutta toivon, että tämä pieni työ toimii nyt alkuunpotkaisijana tämän syksyn ja talven neulomuksille. 

Tytär pyysi pupulleen mekkoa, koska eihän se voi muuten mitenkään tarjeta + muillakin kotona oleilevilla pupuilla on vaatteet. Otin puikot käteen ja neuloin pupulle pikaisen mekon lankavaraston kätköistä löytyneestä valmiiksi raidoitetusta langasta. Sujui sen verran joutuisasti ja mukavasti, että jäi vähän seuraava työ jo sormen päitä kutkuttamaan. Sitten kun saisi vielä päätettyä, että onko ihan pakko jatkaa keskeneräiset työt loppuun vai saako käydä uusia lankoja ja työstää tuoreempia ideoita paremmalla innolla..?

DIY /// PIKKUMATOT TYYNYIKSI TERASSILLE

Tämän kesän suunnilleen ainoa käsityö, on nämä tyynyt. Ostin pikkumatot Ikeasta jo joskus kolmisen vuotta sitten, ihan muut suunnitelmat mielessä. Ne eivät koskaan toteutuneet, mutta kun taas kesän alussa törmäsin varastossa mattoihin, keksin, että niistähän tuleekin hyvät tyynyt terassille. 

Pistelin reunat kiinni ihan käsin ommellen puuvillalangalla, välittämättä siitä että tikkaukset näkyy. Tavallaan sekin kuuluu hyvin räsymattojen alkuperäisilmeeseen. Tyynyn suuaukkokin on kiinnni harvoilla pistoilla, niin että jos noita joutuu pesemään ompeleen saa suht helposti purettua ja ommeltua uudestaan yhteen. Tiedän, että se onnistuu, koska yhden kohdalla näin piti jo tehdä päivä sen valmistumisen jälkeen. Mikä ihme taipumus kaikilla uusilla tuotteilla onkin likaantua täydellisesti?

Tässä nyt vähän tällaisia hassuja tyynyjen valmistumisen jälkeisiä kuvia ihan vaan keittiön lattialla + yksi ennakkomaistiainen uudistuneesta terassista. Siihen palaan vielä tarkemmin, se on muuttunut entisestä tosi paljon viime viikkoisten maalausten ansiosta.  Noita tyynyjä tarvitsisin 

oikeastaan ainakin kaksi lisää. Pitää katsella jos osuu silmiin sarjaan sopivia pikkumattoja. Näillä kyllä pärjää hyvin tämän kesän loppuun :)

HELPPO LIUKUVÄRJÄTTY PITSINEULEHUIVI

Tässä on tämän talven suurin neuleprojekti, lacy baktus. Oikeastaan aloitin sen jo viime kesänä. Huivin alku oli mulla aina matkaneuleena kun autolla jonnekin ajeltiin. Nyt sain sen sitten valmiiksi Tornion reissulla, siinä riitti kilometrit loppuun saattamiseen. Alkupuolikas siis puolessa vuodessa, toinen puolikas kahdessa päivässä. Joku innokas tällaisen neuloo alusta loppuun sitten varmaan viikossa tai parissa, ellei nopeamminkin.

Lankana mulla oli Kunstgarnin Hjertegarn, jota yksi 100g kerä riitti koko huiviin. Viimeisiä kerroksia neuloin kyllä vähän tuskanhiki otsalla, kun en ollut yhtään varmaa voiko lanka riittää ihan loppuun asti. Mutta hyvin riitti ja jäi vielä vajaa metrin pätkä päättelyn jälkeen ylimääräiseksi :D Lanka on liukuvärjätty, jolla tuli mun mielestä tosi ihana lopputulos ilman langan vaihtoja. En ole pitsineuleita aiemmin harrastanut ja eipä tässäkään sitä pitsiä hurjissa määrin ole, mutta juuri sopivasti tuomaan huiviin ilmettä ja sen verran että ohjeen muisti muutaman kierroksen jälkeen ulkoa, niin että maisemien tiirailukin neuloessa onnistui.

Ilmainen ohje TÄÄLTÄ

NEULOTTUA: PIKKUINEN PUPU PIENELLE TYTÖLLE

Blogiin tulikin yllättäen pieni tauko hiihtolomaa edeltävien kiireiden ja itse hiihtoloman vuoksi. Kierrettiin lomalla puoli Suomea, enkä sitten saanut autossa istuessa tietokonetta esiin kaivettua, vaikka niin olinkin suunnitellut ja kone kävi samalla tourneella kuin mekin. Lomareissun pääkohteena oli miehen veljentyttären ristiäiset kaukana Torniossa. Pienen korun lisäksi neuloin vauvalle kaveriksi tämmöisen pupun, joita tein pari vuotta sitten omansa myös meidän lapsille sekä yhden kummityttärelleni. 

Tämäkin pupuneito sai päälleen pilvenreunakuvioisen mekon, mutta tällä kertaa Muitaihania talvisukista tutuin värein. Jostain syystä näiden pupujen pää menee aina vinoon, ja vaikka nyt muistankin silloin edellisessä pupubuumissa miettineeni miten sen korjaan, eihän se nyt neuloessa mieleen tullut. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että söpöjä nämä pupuset ovat. ja nyt on uusi suloinen serkku sekä meidän lapsilla, että lasten pupuilla :)

Alkuperäinen ohje on täältä. Oletteko muut näitä pupuja neuloneet?

VALMIIT IHANAN IHANAT TALVISUKAT

Sainpahan minäkin lopulta nämä Muita Ihanian Talvisukat valmiiksi. Alussa tein näitä täydellä tarmolla, niin etten meinannut malttaa odottaa uusia kuvioita, mutta sitten iski jumi. Ihan vaan sen takia, että tajusin, ettei nämä sukat mun jalkaan mahdu millään ja arvoin aikani puranko ja teen alusta uudestaan, vai jatkanko näitä tytärtä varten. Päädyin jälkimmäiseen. Varren kohdalla vielä vähän kriiseilin oman jalan paksuutta, mutta kun jalkaterästäkin tuli sopiva 31 kokoiseen jalkaan, epäilen, että mun neulekäsiala on kenties tiukahko...

Omat varpaat jäi nyt ilman lämmikettä, mutta tytär sai itselleen ihanan ihanat polvisukat. Kun katsoo tuota tyytyväistä sukkien omistajaa, ei tässä jaksa edes harmitella, etten niitä itselleni saanut. Värivalinta osui omaan makuun melkoisen nappiin ja lankojakin jäi vielä sen verran, että eiköhän niistä vielä toisetkin sukat neulo. Ellen sitten innostu Tiinan uudesta helmikuun tyyny-haasteesta... ;)

MUITA IHANIAN TALVISUKAT - ÄKKIÄ MUKAAN NEULOMAAN!

Hei kaikki innokkaat neulojat tai sellaiset joilla on inspis neulomisen suhteen hukassa - olettehan huomanneet Muita ihania - blogin talvisukan? Kyseessä on siis mysteerisukka, jossa Tiina postaa joka päivä uuden pienen pätkän neulottavaksi. Joulukalenterisukkia on samalla systeemillä ollut muualla tarjolla ennenkin, mutta niihin en ole koskaan joulukiireiden keskellä ehtinyt ottaa osaa. Nyt jäin tähän ihan täysillä koukkuun ja jokaisen pätkän jälkeen olen jäänyt malttamattomana odottamaan seuraavan päivän uutta osaa.

Tästä seurasi sellainen neulomisvimma pitkästä aikaa, että pistin jopa molemmat sukat tekeille yhtä aikaa, ja näiden lisäksi kaivoin vielä jo viime kesänä aloittamani kaulahuivin esiin ja neuloin sitä uusia sukkapätkiä odottaessani :D On muuten noilla puikoillakin ero kuin yöllä ja päivällä, kuution malliset puupuikot on ihan mahtavat, vaikka kyllähän noilla metallisillakin neuloo...

Nyt on neljäs päivä menossa, joten nopeat neulojat ehtii tähän helposti mukaan jännittämään päivittäisiä annoksia, mutta mikään pakkohan tätä ei ole samaan tahtiin toteuttaa vaan voi tehdä vaikka joitain päiviä jäljessä. Tai vaikka vasta sitten, kun koko sukka on paljastettu. Teki miten teki, niin Tiinan neuleet tietäen, näistä tulee varmasti ihanat!! Mulla on nyt nuo kolme osaa valmiina, joten taidanpas painella sohvalle tekemään tän päivän osuudet valmiiksi. Kuinka moni teistä on jo mukana?

Talvisukkaohje löytyy TÄÄLTÄ

NEULOTTUA: PIPONELIKON VIIMEINEN OSA - MIKÄ EI MENNYT IHAN OPPIKIRJAN MUKAAN

Ehkä muistattekin minun ja lasten pipot viime vuodelta? Sain tuossa joku aika sitten valmiiksi pipon myös miehelle, nelikon viimeinen osa. Meidän tyttöjen pipossa on roosaa, sinappia ja harmaata, pojilla vihreää, valkoista ja harmaata. Miehen pipon tein (mielestäni) samoilla silmukkamäärillä kuin omanikin, mutta päätin sitten ensimmäisen kerran kokeilla valmiin neuleen kosteana muotoilua.... Yleensä otan neuleet käyttööt suoraan, ilman sen kummempia operaatioita, vaikka neulepalstoja seuranneena, se taitaa olla aika vakanvanlaatuinen puute tässä neuleprosessissa. Jotenkin musta tuntuu, että jatkan samaa rataa kuin ennenkin, ellei joku nyt osaa antaa täsmäneuvoja mikä tässä meni pieleen.
'
Kostutin siis pipon - ja se levähti ihan saman tien. Valmis pipo jättiläiselle. Ainakin vyötteen mukaan, langan pitäisi olla 100% merinovillaa, joten keinokuitujakaan ei voi virahtamisesta syyttää. kun kuivaaminen ei kutistanut pipoa lainkaan, kostutin sen uudestaan ja heitin kuivuriin. Ensin varovasti vähäksi aikaa, lopulta pariksi tunniksi. Kyllä se jonkunverran kutistui, niin että sitä pystyy sellaisena säkkimallisena pipona käyttämään, mutta sama napakkuus kuin meidän muiden pipoissa puuttuu täysin. Tyttären pipon olen viime kevään käytön jälkeen pessyt, eikä siinä tapahtunut mitään näin dramaattista.

No mutta, värit ja kuosit on kaikissa pipoissa herkut. Mies on urheasti muutaman kerran pipoaan käyttänyt ja lapset kehuvat sitä "ihan sopivan kokoiseksi" (tietysti kuuntelivat pientä kriisikesksutelua ensimmäisen virahduksen jälkeen). Ensi kerralla ehkä muotoilen - tai sitten ehkä en ;)