Seita Vuorela: Karikko

Seita Vuorela: Karikko 

WSOY 2012

357s.

Kirjastosta

Seita Vuorelan Karikko tarttui hyppysiini kirjastosta. Olen jo aikaisemminkin ihaillut kirjan kansikuvaa, mutta kun sain kirjan käteeni, en voinut millään olla lisäämättä sitä huojuvaan kirjastopinoon. Tässä sitä taas nähdään mikä merkitys kirjan ulkoasulla on. Tympeämmän näköinen kirja olisi saanut jäädä hyllyyn, sillä takakannen perusteella en ollut oikein varma onko Karikko minun juttuni.

Karikon keskiössä ovat veljekset Mitja ja Vladimir, jotka ovat äitinsä kanssa reissaamassa asuntoautolla. Matka päättyy Land's End -nimiselle leirintäalueelle, jossa Mitja tapaa oudon tytön ja tutustuu hylyiksi itseään kutsuvaan poikajoukkoon. Karikko henkii lapsuuden seikkailuja ja nostaa nuoret pojat vahvoihin rooleihin. Jani Ikosen kuvitukset sopivat kirjan tunnelmaan loistavasti.

Valitettavasti Karikko ei kuitenkaan auennut minulle yhtään. Tiedostin lukiessani, että kirjassa on useita tasoja, se on mystinen ja hienosti rakennettu kokonaisuus. Mutta ei. Tunsin itseni jotenkin tyhmäksi, kun en tajunnut mistä kirjassa on kyse. Karikon tunnelma on ehdottoman hieno ja vahva, kieli kulkee sujuvasti, mutta silti. Olisi jännittävä tietää uppoaako tämä kohderyhmään eli lapsiin ja nuoriin. Ainakin minulla kirjan teemat menivät jotenkin totaalisesti ohitse.

Mutta Karikon ulkoista viehätystä ei voi olla ihailematta. Kirja on niin kaunis ja niin hienon näköinen, että voisin melkein pelkästään siitä syystä hankkia sen omaan hyllyyni. Toisaalta tuntuu siltä, että haluaisin antaa Karikolle jossain vaiheessa uuden mahdollisuuden ja yrittää lukea sen uudelleen, jos vaikka tarina avautuisi minulle paremmin toisella lukukerralla...

Suosittelen Seita Vuorelan Karikkoa kielellisesti ansiokkaan ja monitulkintaisen kirjallisuuden ystäville.