Tuulenlaulaja Lentomieli vastaa
Kulkijalle
Kulkija kysyi tuulenlaulajalta: Mitä
elämä on?
Ja tuulenlaulaja vastasi:
”Älä yritä hallita elämää, ihminen,
sillä silloin menetät sen mitä etsit.
Kulje eteenpäin
etsi tuulta ja tähtiä
älä odota mitään, älä valmista
suunnittele
vaan ota vastaan se mitä annetaan
Joudut kulkemaan rotkojen kautta
ja läpi paahtavan, aution maan
Helpolla et pääse
Ota vastaan se mitä annetaan
talleta reppuusi aarteet joita
matkalla mukaasi tarttuu
katso valoa kohti
älä varjoihin jää, vaikka niitäkin
tielläsi kohtaat
Ota vastaan se mitä annetaan
ja anna eteenpäin mitä lahjaksi sait
Näet matkallasi turhuutta, näet
pahuutta ja surua
onneakin näet, iloa, rakkautta
mutta tärkein on ihminen
Näe ihminen
Pahuuden takana on ihminen, surun
takana ja ilon
Ja sinun matkasi määrä on ihminen
Kun olet etsinyt tuulen ja tähdet
kun kuljit läpi tuntemattomien maiden
ja kaukaisten seutujen
et siltikään löytänyt etsimääsi
eikä elämä ollut se mitä luulit
Mutta löydä ihminen
läheltä tai kaukaa voit löytää
Älä pintaa katso, älä sitä mikä
helpoin on nähdä
sillä aika murtaa kuoren mutta sisus
pysyy samana
Metsä on täynnä puita
eikä mikään niistä ole toista parempi
Vain pysähtymällä voi löytää
vain antamalla saada
ja vain kuuntelemalla oppii ymmärtämään
Se joka löytää ihmisen
tietää mitä on elämä.”
Tämä oli Tuulenlaulajan vastaus.
Hän kääntyi ja katsoi Kulkijaan.
Kulkija katsoi takaisin
nyökkäsi
ja lähti mietteliäänä matkaan
Hän samosi kauas
tuulta ja tähtiä kohti
