Tuulenlaulaja Lentomieli laulaa elämän mielettömyydestä

Kun ilta saapui
ja tuuli pysähtyi rannan kaislikkoon
Tuulenlaulaja Lentomieli alkoi laulaa

Hän lauloi ihmisistä
jotka hyökkäsivät toisiaan vastaan
kuin mieltä vailla
koska luulivat olevansa oikeassa
Hän lauloi ajasta
jolloin kukaan ei enää tiennyt ketä uskoa
sillä jokainen selitti maailman oman tahtonsa mukaan

Ja tuuli lähti liikkeelle jälleen
se kantoi laulun kauas
vieraisiin maihin asti

Ihmiset valtameren kaikilla laidoilla
ihmettelivät laulua
Se oli toisenlainen kuin muut heidän kuulemansa
He nousivat ylös vuorille ja kukkuloille
ja näkivät alhaalla maassa sotaa, itkua ja kärsimystä
mutta vuorten yllä kohosi
avaruuden mittaamaton, tumma syli

Jokin liikahti monen sydämessä
mutta he laskivat katseensa
ja palasivat alas itsekkyyden kivisille kujille
sillä niin oli helpompi

Tuulenlaulaja lopetti laulunsa
yö oli saapunut
ja usva laskeutui rantaniityille
taivaankaari lepäsi tummana maailman yllä
Se antoi suojansa niille
jotka nostivat katseensa nähdäkseen enemmän
niille, joiden sydämessä eli toivo jostakin kauniista

Yö oli musta
mutta pimeän keskellä loistivat
ikuiset tähdet

  Ehkä menetit jotakin, ehkä elämä otti enemmän kuin olisit halunnut antaa.

Ehkä kaikki tuntui vaikealta, ylitsepääsemättömältä, lohduttomalta.

Mutta ehkä aika kuitenkin korjaa, ei poista surua mutta lieventää.

Ehkä vielä kasvaa jotakin uutta.

 Ehkä aurinko vielä paistaa. 

Tämä runo on kirjoitettu pyhäinpäiväksi 2019. 

Kun aika on kulunut

ja sinä yhä olet poissa

minun on uskottava

että kaikki se mitä oli

on mennyttä

En tiedä

mihin elämä minua nyt kuljettaa

mutta sen tiedän

että polku kulkee jalkojeni alla

ja minä seuraan sitä

minne ikinä se minua vie

On tullut uusi aika

ja tyhjyys minussa täyttyy vähitellen

jos annan niin tapahtua

Sen mitä oli

vien aarteena uusiin päiviin

Älä kerro minulle

mikä paikka on maailman kaunein

mikä reitti on paras kuljettavaksi

tai missä ovat vaarallisimmat rotkot

Älä kerro missä vesi on lämpimintä

tuuli lempein

ja auringonlasku unohtumattomin

Sillä se mikä sinulle on parasta

ei minulle ole hyvää ensinkään

ja jos alan kulkea sinun polkuasi

joudun harhaan

Se mikä sinulle on rotko

voi minulle olla turvallinen kanjoni

Ja paikka joka sinulle on rakkain

ei ehkä minulle merkitse mitään

Anna minun löytää oma elämäni

Tahdon etsiä itse sen

mikä minun sydäntäni liikuttaa

Sillä kukaan muu

ei voi sitä minulle kertoa