.

.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Rakkaudella kasvatettu basilika

Keväällä ensimmäisten kevätauringonsäteiden aikaan
upotin multaan pienenpieniä siemeniä! Uutterasti niitä hoivasin ja kuinka ollakaan
kesän korvalla oli niistä kasvanut jo kovasti terhakoita, oikeita basilikoja!


Ahkerasti kastelin ja käytin niitä aina, kun vain vähänkään ruokaan tai leivonnaiseen 
sain jollain konstilla sopimaan! Ne maistuivat jopa sellaisenaan voileivän päällä kera tomaatin!


Kauniita olivat katsellakin! Ja tuoksu oli mitä huumaavin!


Kun sitten syksyn ensisateet saapui, alkoi näyttää siltä, että basilikat olisivat
tarvinneet jotain, mitä minulla ei ollut antaa, niinpä leikkasin ne ja tein nippuja ja
laitoin kuivumaan!


Kauniita olivat näinkin!
Vaan pian olivat kuivuneet! Nypin kuivat lehdet talteen, hienonsin ne ja
laitoin lasipurkkiin! Talteen sain mahtavat aromit, joita ilolla käytän ja joita riittää kyllä koko
pitkäksi ja pimeäksi talveksi!

Kuivaaminen onnistui hyvin näin, vaikka se ei tainnut mennä ihan kaikkien hienojen sääntöjen mukaan. 

Ihan varmaan on se, että kunhan kevätaurinko taas alkaa pilkottamaan, upotan uudet siemet multaan ja jään kasvun ihmettä odottamaan!!!

Hanna

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Neliöpipon ohje

Arvontapostauksessa palkintona olleen pipon ohjetta kyseli Marika!
Tässä se nyt tulle kuvien kera!!!


Pipon ns korkeus on noin 50 cm, ihan pienillä lapsilla vähän lyhempi. Levyttä varten mittasin päänympäryksen ja vähensin siitä sentin pari, riippuen kenelle pipo tulee. 


Taitoin  oikeat puolet vastakkain ja kiinnitin nuppineuloilla paikoilleen.


Hurautin sauman saumurilla kiinni.


Käänsin pipon kaksin kerroin. Huomioi tässä kohtaa, että jos sulla on kuviollista kangasta, niin
ompele niin, että kuvio on valmiissa pipossa oikein päin! Olipas vaikeasti selitetty!


Ompelin pipon yläreunan kiinni!


Päättelin langat.


Käänsin pipon oikein päin, silitin ja lopuksi ompelin oman TIMPURI-merkin 
sopivalle kohtaa.


Ja pipo on valmis!

Trikoo-ompeluksissa tuo saumuri on verraton kapistus! Todella nopeaa ja kuitenkin
huoliteltua jälkeä sillä saa! Haaveilin saumurista ihan kamalan kauan ja kun sen sitten
sain, en kyllä luopuisi siitä ihan vähästä!

Ompelun iloa!!!

Hanna

maanantai 27. lokakuuta 2014

Virkattuja herkkuja

Ystäväni pyysi mua virkkaamaan joulupakettiin jätskitöttöröitä!
Suklaa, vanilja ja mansikka (joka taitaa taipua enemmän tuonne vadelmaan) oli tilauksessa!
Red Dragon pyysi kirjoittamaan myös itsetehtävistä (nopeasti valmistuvista) joululahjoista, joten tässä olisi pari vinkkiä pikkuväen paketteihin. Ehkä nämä jäätölöt ei niitä maailman nopeimmin toteutettavia ollut, ainakaan minun taidoilla, mutta toki kokeneempi virkkaaja saa nämä syntymään käden käänteessä.


Näitä olen tehnyt aiemminkin, mutta en ymmärrä miksi tuo vohveliosa oli nyt niin vaikea saada onnistumaan. Aloitin alusta ainakin sen sata kertaa ennenkun sain mieleiseni lopputuloksen. Ei siis ollut ihan hirveän nopeaa toimintaa saada näitä valmiiksi.
Ohjeet on netin syövereistä yhdistetty. Vohvelin ohje on täältä ja pallo-osan ohje täältä, noin niinkun suunnilleen ja soveltaen.


Nämä on tosi mukavia ja sopii myös ihan pikkuisille, eikä haittaa vaikka jäätelö saisi
vähän kovempaakin käsittelyä, sillä sen saa hyvin muotoiltua käsissä pyörittelemällä.

Pakettiin virkkasin "kaupanpäälliseksi" myös muutamia pikkuleipiä!



Meillä leikitään tällä hetkellä paljon keittiöleikkejä ja nämä on yksi suosikkijuttu, mitä 
kahvin kanssa kaksivuotias tarjoilee paikalle saapuneille kahvittelijoille!


Näidenkin ohje löytyy varmasti netistä. Jos vaan yhtään hallitsee pylväitä, niin nämä on näppärä ja nopea tehdä. Ja pylväitähän voi opetella tekemään vaikka tämän avulla!


Nämä herkut lähtevät postipojan matkaa tässä pian!
Joulupaketit ja niiden sisältö on pyörinyt mielessä nyt jo useamman päivän. Ehkä tässä edesauttaa jääkaapin oveen ilmestyneet lahjatoivelistat! Itsetehtyjäkin joululahjoja on suunnitteilla, katsotaan mitkä niistä saan toteutettua. Opettajien ja päiväkodintätien joulumuistamiset on myös mietinnässä, jos sulla on tähän jotain ideaa (mielellään itsetehtyä) niin kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

Jouluverho-ongelman kanssa täällä myös painiskelen. Koska olohuoneessa on kaksi ikkunaa, verhoja tarvitaan sinne neljät. Niiden pitää kuitenkin sopia myös keittiön jouluverhoihin, jotka saattaa löytyä muuton myötä varaston alimpien laatikoiden kätöistä ja jotka EHKÄ ovat tarpeeksi leveät tämän keittiön ikkunaan. Keittiön ikkunaan kaivataan (mies kaipaa) myös salusiinia. Kaikki tämä pitäisi
saada hyvin edullisesti, koska budetii on minimaalinen, toisin sanoen lähes olematon. Tässäpä mulle pähkinää purtavaksi...

Hanna

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Toivepostaus pyhäpäivästä!

Joku teistä ihanista halusi kuulla, mitä uskovaisen perheen sunnuntai pitää tai "saa pitää"
sisällään.
Me ollaan ehkä hiukan huono esimerkki ns. tavallisesta uskovaisesta perheestä, sillä siippani
on pastori ja näin sunnuntait on melkeinpä viikon kiireisempiä päiviä.
Siihen yhtälöön lisättynä mun kolmivuorotyöt ja melkoinen palapeli on valmis. Enkä oikein koe olevan sellainen henkilö, että voisin sanoa toiselle mitä saat tai mitä et saa tehdä. Mutta tässäpä
palanen meidän elämästä.


Me pidetään tärkeänä, että käymme oman seurakuntamme jumalanpalveluksissa aina, kun se 
vain suinkin on mahdollista. Ja tähän haluamme kasvattaa myös lapsemme, joten ihan muutaman viikon ikäsistä vauvoista lähtien lapset ovat kasvaneet ja oppineet siihen, että sinne lähdetään.
Kun itse joudun sunnuntaisin olemaan suurimmaksi osaksi töissä, koen välillä pahaa mieltä, kun en pääse seurakuntaan niin usein kuin haluaisin.

Tänään sattuu kuitenkin olemaan sellainen sunnuntai, että minä menen vasta ensi yöksi töihin, joten pääsimme lähtemään seurakunnalle koko perhe, esikoista lukuunottamatta. Hän kun oli serkkujen luona yökylässä.
Tänään sattui myös olemaan sellainen sunnuntai, ettei kukaan lapsista vastustellut lähtöä, kuten toisinaan tapahtuu ja pojat lähtivät pyhäkouluunkin reippaasti. Hilla jaksoi koko tilaisuuden hissukseen touhuilla vieressäni penkissä. Apua saattoi olla hyvistä eväistä, leluista ja piirrustusvälineistä. Toisinaan lastenhoitohuoneeseen suunnataan jo ensimmäisen laulun aikana. 
Onneksi on lastenhoitohuone!!!

Vain muutaman kerran vuodessa saadaan istua siipan kanssa  vierekkäin jumalanpalveluksen ajan. Ja tätä kyllä kaipaan! Kaiholla katselen niitä perheitä, jotka saavat yhdessä istua ja jopa vuorotellen viihdyttää lapsia niin, että toinen saa kuunnella hetken rauhassa. Toisinaan taas minä olen laulamassa kuorossa ja siippa katsoo lapsia. Joskus taas ollaan vastuussa molemmat ja sillon joko vaihdamme vahtia lennosta tai joku on pyydetty lastenhoitajaksi.

Kotiin tullessa usein lämmitetään kiireesti lounaaksi edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa, jotta saadaan Hillan nopeasti päiväunille.
Joskus (budjetin salliessa) haetaan jotain pikaruokaa kotiin tai vielä harvemmin käydään jossain ulkona syömässä. 
Tätä pikaruokaa lapset toivovat nykyään lähes aina, kun ollaan koko perhe päästy lähtemään!
Vaan eipä se aina ole mahdollista eikä suotavaakaan...

Sunnuntaisin meillä kyllä pestään pyykkiä, täytetään ja tyhjätään tiskikonetta, leikitään ja raivataan leluja, pelaillaan pelejä (niin lautapelejä kuin xbox-pelejä), tykätään katsella perheen kanssa leffoja tai Avaraa luontoa, tehdään käsitöitä, paistetaan lettuja tai sämpylöitä, ulkoillaan, haetaan kaupasta maitoa ja vähän muutakin, kyläillään tai meille tulee vieraita. Ihan normijuttuja siis. 
Jos tälläinen päivä on, että mulla on vapaa tai vasta yövuoroon meno, yritän mahdollisuuksien mukaan myös levätä, kuten nyt, suuntaan tästä päiväunille Hillan jo nukahdettua!!!

Jos taas minäkin olen töissä sunnuntaina, päivä on melko tarkkaan aikataulutettua ja vaatii suunnittelu-ja organisoititaitoja, että saadaan päivä mallikkaasti sujumman. Hyvin usein se vaatii myös tukijoukkojen astumista riveihin! Nämä ovatkin niitä korvaamattoman tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joita ilman me ei ehkä selvittäisi tästä kaikesta ja joille me ei ikinä pystytä korvaamaan kaikkea sitä apua, jota ollaan heiltä saatu!

Jos meiltä pyhäpäivän rauhaa haluaa hakea, se löytynee vasta illalla kymmenen jälkeen, kun kaikki lapset vanhinta myöten on kömpinyt sänkyihinsä. Siksipä se rauha löytyykin sydämestä!

Hanna

tiistai 21. lokakuuta 2014

Minttusuklaa-juustokakku

Mintun ja minttusuklaan ystävänä kaipasin juustokakkua, josta löytyy sekä
suklaata että minttua! 
Tämä kakku syntyi omista mieltymyksistä juurikin näihin makuihin yhdistettynä ne Mascarponejuustoon.
Tässäpä teillekin ohjetta, gluteeniton sellainen, jonka voi helposti muutta tavalliseksi
vain vaihtamalla keksit tavallisiin.


Minttusuklaa-juustokakku

pohja:
200 g gluteenittomia digestive-keksejä 
80 g voita

täyte:
2 dl kermaa
3 munaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
250 g mascarponejuustoa
1 taloussuklaalevy
3 pätkistä
5 liivatelehteä
2 rkl kahvia

Murskaa keksit ja sekoita ne sulatettuun voihin. Painele seos irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi.
Vaahdota kerma. Vaahdota myös munat ja sokerit vaahdoksi. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sulata taloussuklaalevy. Pilko kaksi Pätkistä pieniksi täytteeseeen ja säästä yksi koristeeksi. Yhdistä munavaahtoon mascarponejuusto, pilkotut Pätkikset, sulatettu suklaa sekä lopuksi kermavaahto varovasti sekoittaen. Kuumenna kahvi ja "sulata" liotetut liivatteet siihen. Kaada seos ohuena nauhana vaahtoon hyvin sekoittaen. Kaada vaahto keksimurupohjan päälle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa yön yli!
Koristele!

Tämä kakku sai meidän raadilta täydet 10 + pistettä! Viimeisestä palasesta tuli riita!

Hanna

perjantai 17. lokakuuta 2014

Focaccia, myös gluteeniton!

Koko Suomi leipoo-ohjelman innoittamana halusin kokeilla tehdä
Focaccia-leipää salaatin kaveriksi viime tiistai-illan vieraille.


Ohjeen otin suoraan ohjelman nettisivuilta, täältä. Tuoreen rosmariinin puuttuessa korvasin
sen kuivatulla ja ihan hyvin sekin toimi. Samoin tuorehiivan korvasin kuivahiivalla ja hyvin onnistui!
Tällä ohjeella leipää tuli uunipellillinen ja se oli niin hyvää, että kuivumaan se ei ehtinyt.


Gluteenittoman Focaccian paistoin leipävuuassa. Tässä siihen sopiva ohje!

Gluteeniton Focaccia

2,8 dl gluteenitonta jauhoseosta
n. 1,5 tl kuivahiivaa
vajaa tl suolaa
1,4 dl vettä
0,2 dl oliiviöljyä
pinnalle kirsikkatomaattia
rosmariinia
hiutalesuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää reilusti kädenlämpöinen vesi ja oliiviöljy.
Vaivaa taikinaa hyvin ja levitä taikina oliiviöljyllä voideltuun vuokaan. Kohota 15-20 minuuttia leivinliinan alla. Koristele tomaateilla ja rosmariinilla. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Voitele valmis leipä oliiviöljyllä ja ripottele pinnalle hiutalesuolaa!

Meillä lahjomaton keliaakikkopoika tykkäsi tästä leivästä tosi
paljon! Saan siis tehdä tätä toistekin! Kivaa oli, kun sai juurikin samanlaista leipää kuin muukin väki! Se kun on niin tärkeää, ettei "joudu" tyytymään yhtään vähempään kuin muut!

Hanna

torstai 16. lokakuuta 2014

Syyslomalla!

Tämä viikkon on vierähtänyt oikein mukavasti koululaisten ollessa
syyslomalla. Itselläni ei lomapäiviä ole juurikaan kertynyt vielä käytytöön asti, mutta
muutaman päivän otin kuitenkin omaa lomaa töistä.
Ja kyllä ne "loma"päivät tuli ihan todelliseen tarpeeseen.
Koko kesänkin tein töitä ilman lomaa, joten nyt on saanut kerätä voimia ihan kunnolla.
Mitään suurempia suunnitelmia meillä ei ollut, lukuunottamatta mummun 100-vuotisjuhlia (jotka
onnistuivat yli odotusten), uintireissua Peurunkaan ja päivän reissua entiselle kotipaikalle.
Lisäksi ihania vieraita ollaan saatu pitää meillä kylässä tällä viikolla!!!
Rentoa lomailua siis! Ja aivan täydelliseltä lomalta tämä on kyllä tuntunutkin!
Ihan kun olisi kauemminkin ollut lomalla!!!


Rakas pieni-iso kummipoikamme kävi tänään meitä ilahduttamassa äitinsä ja sisarustensa
kanssa! Kummisetä joutui harmikseen olemaa toisaalla suurimman osan ajasta. Niin
tärkeä kummisetä on, että häntä odotettiin nenä kiinni ikkunassa. Kärsivällisyys
 ja pitkä odotus kuitenkin palkittiin ja poika ja kummisetä ehtivät pikaisesti
nähdä ennen kotiinlähtöä. 


Meidän pieni sisustajaneiti on oppinut puhumaan oikein kunnolla!
Puhetta tulee kuin vettä vaan ja asiaa tuntuu olevan, onhan hän puheammattilaisen
tytär... Muutamista lastenlauluista osaa pieniä pätkiä laulaakin. Ehdottomia suosikkeja ovat
hämähämähäkki, tuiki tuiki tähtönen, ystävä sä lapsien ja hulipulipuiskis!
Palapelit, melko hankalatkin, sekä kirjat ovat myös tällä hetkellä suuria suosikkeja, keittiöleikeistä
puhumattakaan. Energiaa tuntuu löytyvän, jopa siinä määrin, että aina toisinaan tuntee 
itsensä jopa hieman hitaaksi... 

Lomatunnelmista

Hanna

torstai 9. lokakuuta 2014

Aarteita sekä hanna-tädinkakkuja gluteenittomana

Annu pyysi tuolla edellisen arvonnan kommenteissa postaamaan jostain vanhasta,
jonka olen saanut tai löytänyt.
Tässäpä siis Annun toive toteutuu...

Olen saanut jotain, joka on jo tooosi vanha. 
Se on peräisin viime vuosisadan alkupuolelta, vuodelta1914!
Tarkasti ottaen hän on muutama päivä yli sata vuotta!
Se on niin rakas, ettei sitä oikein pysty edes sanoin kuvaamaan!
Se on mun mummu!
Se on mun esikuva, ihailen melkolailla kaikkea hänessä!
Ja totta on, että tällä viikolla mummu täytti sen SATA vuotta!
Se on paljon se!
Mitä kaikkea noin pitkään elämään voikaan sisältyä???

Ihailen mummun asennetta elämään. Hänellä on jalat tukevasti maassa, hän on reilusti sitä mitä on, eikä mielistele ketään. Pyytää anteeksi, jos edes luulee loukanneensa toista ja
luottaa kaikessa Taivaan Isään!
Edelleen mummu on korkeasta iästään huolimatta lähes yhtä terävä
kuin partaveitsi. Käyttää kännykkää ja seuraa formuloita!!!
Supermummu<3!


Mummu on aina ollut kova tekemään asioita käsillään ja taitavakin vielä!
Enää ei virkkuukoukku pysy samallatavoin kädessä kuin ennen, mutta näitä mummun virkkaamia
pikkuisia ja vähän isompiakin liinoja säilytän kyllä lopun elämäni!!!
 Ne on rakkaudella tehty!
Ne on mun aarteita!


Ja jos mainitseekin mummun ranskanleivän, herahtaa välittömästi vesi kielelle tai mummun pullat tai
mummun hanna-tädinkakut!!! Nam!!! 
Lauantaina juhlitaan suvun kesken pyöreitä!!!
Yhdessä suvun naisten kanssa leivotaan kukin tahollaan jotakin juhliin!
Minä halusin tehdä niitä Hanna-tädinkakkuja. Siksi, että mummulla oli niitä aina kaapissa, vanhassa
peltirasiassa, kun olin lapsi!


Tein myös gluteenittomia Hanna-tädinkakkuja ja niistä tuli ihan
taivaallisia! Tässäpä ohjetta teillekin! Samalla ohjeella voi tehdä myös tavallisia, kun vaihtaa
gluteenittoman jauhoseoksen tilalle vehnäjauhoja. Ohje on tavallisesta ohjeesta puolikas.

Gluteenittomat Hanna-tädinkakut

125 g voita
1,25 dl sokeria
1 muna
125 g perunajauhoja
125 g gluteenitonta jauhoseosta
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna hyvin sekoittaen.
Sekoita keskenään kuivat aineet, lisää taikinaan ja sekoita taikina tasaiseksi. Laita taikina 
n. puoleksi tunniksi jääkaappiin, jotta se on helpompi leipoa.
Jaa taikina kahteen osaan, tee taikinasta tasainen tanko ja paloittele se tasakokoisiksi paloiksi.
pyöritä paloista palloja ja laita pellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia!


Voitte arvata, että nämä pikkuleivät katoaisivat kuin tuhka tuulee, jos niitä ei vartioisi
haukan lailla ;)!

Niin ja hei, mullahan alkaa huomenna L_O_M_A!!!
 Hipphurraa!!!

Hanna


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Arvonnan voittaja!!!

Huh!
Arvontaan osallistuneiden määrä yllätti mut niin, 
että olin pudota penkiltä!

Myös kivoja postausideoita sain ison nipun. Kiitos niistä! Niistä
kuulette lisää tulevaisuudessa!

Ja sitten asiaan!!!

Arvonnan, eli kaksi pipoa haluamassaan
koossa ja värissä, voitti:

Sinulla on ihana blogi, jota on mukava lukea! :) Mukana arvonnassa ja molempia värejä yks ois tarkoitus voittaa. ;) -Anri H-

Onnea -Anri H-

Laitatko mulle vielä viestiä osoitteeseen tulppaaniuni@gmail.com,
 missä koossa pipot haluat ja mihin osoitteeseen pöllöt lähetetään!!!

Kiitos vielä kaikille!!! Olette ihania!

Hanna


torstai 2. lokakuuta 2014

Arvonta!

Nyt pyörähtää käyntiin pöllömäinen arvonta!!!

Löysin jo reilu kuukausi sitten ihanaa pöllötrikoota, jota piti saada kahdessa värissä
hankittua! Ja mielessä oli siis ommella syyspipoja!
Tänään hurautin niitä muutamat! Yhden Hillalle sekä kaksi pipoa pakkasin postipojan matkaan ja luultavasti maanantaina
kaksi pientä poikaa saa omat pöllöpipot!


Nyt haluankin ilahduttaa teitä arpoa teidän ihanien lukijoiden kesken muutaman pipon!
Arvonnan voittaja saa valita yksi  eipäs kun KAKSI pipoa haluamassaan koossa ja värissä!
Värivaihtoehdot ovat siis pinkki ja turkoosi!


Arvan saa, kun kommentoi blogiani osuvasti tai ehdottaa jotakin, mistä
haluaisit minun kirjoittavan!
Arvontaan saa jokainen osallistua yhdellä arvalla, tasapuolisuuden nimissä!!!


Jos kirjoittelet anonyyminä, muista laittaa nimimerkki viestiisi!
Arvonta siis alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 5.10 klo 22.00!!!

Onnea arvontaan!

Hanna

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kaikki!

Usein sitä ihminen miettii ja haaveilee siitä, mitä hänellä ei ole. Mitä pitäisi saada ja
mitä haluaisi saada. Mitä tarvitsee.
 Näitä minäkin usein, ehkä liiankin, mietin.
Nyt kuitenkin istun kaksivuotiaan sängyn vieressä nukuttamassa kuopusta, joka
juttelee, kömpii, kierii, laulaa ja potkii. Pitäen kuitenkin kokoajan kiinni äidin
sormesta.
Kuuntelen samalla, kun isommat lapset tekevät iltatoimia ja kömpivät kukin
vuorollaan omiin lämpimiin peittoihinsa.


Muutaman hetken päästä kuopuksen ote sormestani heltiää 
samaan tahtiin, kun hän vaipuu syvään, pienen lapsen uneen.

Kääriydyn torkkupeittoon sohvalle lanka ja koukku kädessä.
 Siippani viereen. Kynttilän valossa.
Hetken päästä jo uni painaa.

Mullahan on kaikki!!! 
Tässä!
Nyt!

Hanna