Ellroy luottaa lukijaansa, hän ei selittele eikä kaunistele. Hän kertoo tarinansa lyhyin päälausein. Tyyli on ryöppyävää, voimakasta ja vetää mukaansa. Lukemisen jälkeen kerronnan maaninen rytmi takoo päässä.
Ellroyn omintakeinen tyyli on ollut kääntäjälle (Juha Ahokas) haastavaa. Alkuperäiskielellä kirjan lukenut ystäväni herätti uteliaisuuteni kommentoimalla suomennosta. Aloin epäillä, että ainakin tämän kirjan kohdalla menetin jotain tyytymällä käännökseen. Aion uudelleenlukea muutamia kohtia englanninkielisestä.
Mietin taas kerran, tottuisinko lukemaan muulla kuin omalla äidinkielellä. Tieteelliset julkaisut menevät, samoin lehtiartikkelit ja blogitekstit. Entä kaunokirjallisuus? Epäilen, mutta uteliaana aion ainakin yrittää. Sopiva aloitus voisi olla vaikka Ellroyn nykyisen kumppanin, Erika Schickelin tekstikokoelma "You're Not the Boss of me: Adventures of the Modern Mom."
