Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa

Ristiaallokkoa on kirkkotrilogian mainio päätösosa. Päähenkilön vaihtaminen Matleenasta Aulikseen on hyvä ja lukijaa kiinnostava ratkaisu. Terveyspulmat hankaloittavat papin uraa ja elämä keskittyy lasten ja Apatia-koiran hoitamiseen, kunnes alkaa tapahtua. Aulis huomaa, että hänen ympärillä pyörii naisia, tytär liikuskelee epäilyttävän tyypin kanssa ja sukuselvitys paljastaa isän elämästä yllättäviä asioita. Auliksen arvomaailma kohtaa elämän moninaisia haasteita. 

Ellilä on luonut kirjoihinsa mielenkiintoisen asetelman, joka saa ajattelemaan mm. onnellisuutta ja parisuhdetta, mitä on hengellisyys, miten hengellisen yhteisön periaatteet ohjaavat ihmisen ajattelua, mihin usko perustuu. Taidokasta, etenkin, kun kyseessä on trilogia, joka luokitellaan viihteeksi.

Kirsti Ellilä: Pelastusrenkaita

Pelastusrenkaita jatkaa Matleenan tarinaa siitä mihin Pappia kyydissä jäi. Kiinnostavasti kerrottu tarina saa lukijan pohtimaan Matleenan kautta naispappeutta ja seurakuntaelämää niin valtakirkossa kuin siihen kuuluvassa "lahkossa". Matleena ei jaa miehensä kielteistä kantaa naispappeudesta, mutta ei Matleenakaan aivan kaikkea hyväksy.

Raja tulee vastaan, kun ystävätär kertoo seurustelevansa naisen kanssa. Eroseminaarin tapaamisessa tapahtuu myös jotain, mikä saa Matleenan puhisemaan kiukusta. Matleena asuu entisen kotinsa lähellä ja käy hoitamassa lapset ja talon kuten ennenkin. Perheen suhteet jännittyvät entisestään, kun Matleenan ja häntä huomattavasti nuoremman Pyryn suhde tulee ilmi.

Matleenan tarina on hyvin kirjoitettu, viihdyttävä ja teemoiltaan ajatteluttava. Kirjaa tuskin tulee luettua uudestaan, mutta Ellilä on luonut päähenkilön kautta niin kiinnostavan juonikuvion, että sarjan kolmas osa, Ristiaallokkoa, täytyy vielä lukea.

Kirsti Ellilä: Pappia kyydissä

Välikirjan vuoro

Takakannen luonnehdinta: "viiltävän hauska viihderomaani", ei kuulostanut lainkaan lupaavalta. Olen aloittanut useita viihderomaaneja ja tainnut jättää lähes kaikki kesken. Silti aika ajoin tulee mieleen, että olisi mukava lukea mutkatonta ja helppoa tekstiä, esimerkiksi silloin, kun heijailen Poikasta päiväunille.

Kirjan päähenkilö Matleena on hankkinut teologisen koulutuksen, mutta sopivan työpaikan löytäminen on vaikeaa, koska hän ja pappimiehensä Aulis vastustavat naispappeutta. Kolme lasta, lemmikkieläimet ja talovanhus pitävät Matleenan tiukasti kiinni arjessa. Vähän liian tiukasti, sillä Matleenan mielessä alkaa itää, että asiat voisivat olla toisin...

Pappia kyydissä yllätti iloisesti. Päähenkilö oli rakennettu inhimilliseksi ja juonen sijoittaminen hengelliseen viitekehykseen poikkesi tavanomaisesta. Teemat olivat helposti lähestyttäviä ja herättivät ajatuksia. Ellilä taitaa tuntea aiheen, sillä niin elävästi ja osuvasti hän siitä kirjoittaa. Varmasti tulee luettua myös kaksi seuraavaa osaa.