Håkan Nesser: Ewa Morenon juttu

Kirjan pääosassa on rikostarkastaja Ewa Moreno. Isä ja tytär katoavat, rannalta löytyy ruumis. Tapahtumilla on yhteys kuusitoista vuotta aiemmin murhatun Winnie Maasin tapaukseen, mutta mitä silloin oikeastaan tapahtui? Lomaileva Moreno ei voi olla tutkimatta arvoitusta.

Ewa Morenon juttu on tähän mennessä paras Nesserin dekkari. Juoni pysyi jäntevänä ja kiinnostavana loppuun asti. Tarinassa ei ole tyhjäkäyntiä, eikä loppuratkaisu ole niin epäuskottava kuin aiemmin lukemissani.

Luen sarjaa nurinkurisessa järjestyksessä, mutta lukuiloa ei latista, vaikka tiedän asioita joita ei kuuluisi vielä tietää. Monet sarjan vakiohenkilöt ovat tulleet tutuiksi. Nyt kiinnostaisi lukea sellainen juttu, jossa Van Veeteren itse toimii aktiivisesti mukana tutkimuksissa.

Håkan Nesser: Sukujuhlat

Kirjassa on harvoin näin vetävä alku. Henkilöiden esittely ja etenkin heidän välisten suhteiden kuvaaminen imaisi heti mukaansa. Nesser antoi lukijan tietää jotain, muttei aivan kaikkea. Tartuin koukkuihin ja tuskin maltoin laskea kirjaa käsistä. Puolivälissä mukaan tuli poliisikomisario Barbarotti. Kerronta alkoi pysähdellä, intensiivinen ote herpaantui ja hätäisenoloiset ratkaisut ärsyttivät. Loppuosan notkahteluista huolimatta Sukujuhlat oli hyvä lukukokemus. Miksi?

Sukujuhlien ansio oli selkeästi rajattu, suhteellisen pieni henkilömäärä ja taitavasti rakennettu juonikuvio (alkuosa). Ruotsalaisille rikosromaaneille tyypilliseen tapaan tässä kirjassa ei kikkailtu ylimääräisillä yhteiskunnallisuuksilla tai rakenneltu mutkikkaita ratkaisuja rikoksen selvittämiseksi. Yksinkertainen, uteliaaseen mieleen vetoava tarina. Nesser tietää miten lukija pidetään otteessa.

Kiinnostuin Nesseristä luettuani häneltä ei-rikosromaanin Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä. Kirja on edelleen suosikkini Nesserin tuotannosta.

Rikosten jälkeen kaipaan jotain aivan muuta. Lukulistalla on muutama ehdokas, mutta hiljattain tekemäni kirjatilaus ei ole vielä saapunut ja kotimaisista syysuutuuksista tein vasta varauksia kirjastoon. Nyt on hyvä hetki tutkia oman hyllyn lukemattomia. Valitsen sieltä muutaman mahdollisen ja annan Kuvasulan tehdä ehdotuksen seuraavasta luettavasta. On jännittävä kuulla hänen vastaus kysymykseen: "Millä perusteella juuri tämä kirja?"

Håkan Nesser: Pääsky, kissa, ruusu, kuolema

Olen aikaisemmin lukenut Nesseriltä Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä. Lukukokemus ja mieluisa suomentaja (Saara Villa) saivat ostamaan tämän Van Veeteren -sarjan yhdeksännen kirjan. Alku on rakennettu taidokkaasti. Tapahtumista kerrotaan murhaajan, uhrien ja poliisien näkökulmasta. Lupaavan, mutta makuuni ehkä hiukan liian jännittävän alun jälkeen kerronta muuttuu rikosromaaneille tyypilliseksi.

Kylmäverisen sarjamurhaajan jäljille päästään mm. kirjallisuuteen liityvien vihjeiden avulla. Loppua kohti kirjan kiinnostavuus väheni ja aloin odottaa loppuratkaisua, joka oli sekin hatarasti rakennettu. Harmi, sillä Nesserin kerronta etenee vaivattomasti. Viisisataa sivua vilahtaa muutamassa päivässä. Kirjasta löytyy ruotsalaiselle rikoskirjallisuudelle ominaisia yhteiskunnallisia teemoja. Tämän kirjan teemat ovat yksinäisyys, julkinen terveydenhuolto ja koulujen oppilashuolto. Rikoksen selvittelyn lisäksi kuvataan poliisien keskinäisiä suhteita ja heidän yksityiselämäänsä.

Pääskyn, kissan ja kuoleman löysin, mutta ruusu, mihin se liittyi?

Tänä vuonna on ilmestynyt suomennettuna Nesserin Barbarotti -sarjan ensimmäinen osa, Sukujuhlat. Nesser on sen verran kiinnostava kirjoittaja, että romaani odottaa lukuvuoroaan kirjapinossani.