Hannu Väisäsen omaan elämään pohjautuvan trilogian ensimmäinen osa odotti hyllyssäni vuosia. Aloitin kirjan pariin kertaan, mutta lukeminen jäi kesken. Kolmas yritys oli heti alkuunsa erilainen. Kerronta ihmaisi mukaansa ja pidin kirjasta paljon.
Väisänen kertoo lapsuustapahtumista yksityiskohtaisesti päähenkilö Anteron kautta. Kasarmimiljöö sekä tuon ajan ja Anteron perheen kasvatusilmapiiri välittyvät lukijalle hyvin. Mielenkiintoisinta oli eläytyä lapsen ajatusmaailmaan ja seurata taiteilijapersoonan kasvua. Trilogian kakkososa
Toiset kengät on jo odottamassa lukuvuoroaan.
En ole lukenut aikoihin elämäntaito-oppaita.
Ilona Rauhalan naisille suunnattu
kokonaiseksi -kirja tuli luettavaksi naapurin suosituksesta. Kiitos M! Yllätys oli iloinen. Kirja on selkeä ja helposti lähestyttävä. Lukiessa saattoi miettiä oman elämän valintoja, sitä mitä tahtoo ja miksi. Kirjan punainen lanka on saada todellinen kosketus omaan itseen. Kuulostaa lattealta itsestäänselvyydeltä, mutta hetki kirjan (tai omien ajatusten) parissa osoittaa, että minuuden olemus vaatii ajoittain tutkiskelua. Kirjassa oli havainnollisia tapausesimerkkejä ja myös Rauhalan omakohtaisia kokemuksia ja oivalluksia.
Myönteistä oli sekin, ettei kirja ollut kepeä "yhdessä yössä muutokseen" -hehkutus, vaan asiatietoon perustuva ja käytännönläheinen. Minulle jäi päällimäisiksi tunnelmiksi aitous ja konstailemattomuus. Saattoi olla, että lukuhetki osui elämässäni erityisen sopivaan ajankohtaan, sillä päätin jatkaa vielä vuoden hoitovapaalla ennen paluuta opetyöhön.
Väisäsen ja
Rauhalan jälkeen oli mukava antaa ajatusten lipua omikseen ja viettää hetki tutun dekkaristin seurassa.
Seuralainen ei ollut kirjailijan parhaita, mutta sopi tähän hetkeen loistavasti.
Pakkasen dekkareita on putkahtanut lukupäiväkirjaani tasaisin väliajoin ja niillä on ollut selkeä paikkansa ns. väliaikalukemisena.
Huolissani huomasin, että olen tainnut lukea Pakkasen koko tuotannon, joten mitä tilalle? Mielellään sarja, jossa esiintyy samoja henkilöitä tai tapahtumat sijoittuvat tiettyyn ympäristöön, juonikuvio on selkeä ja kerronta leppoisaa, voi olla muutakin kuin dekkarisarja.
Kirsti Ellilän Kirkko-trilogia oli hyvä, mutta liian lyhyt väliaikaluettavaksi. Onko teillä ehdotuksia?
2 kommenttia:
Oletko lukenut Mari Jungstedtin Gotlanti-sarjaa (kirjojen nimet Kesän kylmyydessä, Aamun hämäryydessä tjsp -tyylisiä). Luin sarjasta kolme ensimmäistä osaa, sitten kyllästyin (lähinnä hieman liikaa kierroksia ottaviin lopun cliffhangereihin), mutta henkilöitä on melkein ikävä. Vakkarihenkilöiden ihmissuhdekuviot siis kehittyivät sarjan osasta toiseen.
Kiitos mainiosta ehdotuksesta! Jungsted on tuttu nimenä, mutta en ole lukenut häneltä mitään. Kävin saman tien lukemassa esittelyn dekkarinetistä ja kyllä vain - vaikutti lupaavalta eli kokeilen. Ilmeisesti sarja kannattaa lukea aikajärjestyksessä. Muistelen nähneeni näitä pokkareina, sekin on plussaa väliaikaluettavalle ;)
Lähetä kommentti