Aamulla ei tarvinnut kauan miettiä mitä tehtäisiin. Muistissa oli viime viikonlopun onnistuneet retket ja sää oli mitä mainioin. Lähdöstä tuli sähäkkä: lounasvalmistelut kotipesäläisille, eväät itselle ja Poikasen aamutouhut. Jonkin matkaa ajettuamme huomasimme, että unohdimme kiikarit. Kun luontopolun parkkipaikka oli täynnä autoja, huokaisimme, mitähän tästä tulee.
Tuli upea lenkki. Kävelimme seitsemän kilometriä nauttien syysluonnosta. Metsä tuoksui siltä, että kesä on jo jäänyt taakse. Lehtien keltainen väri tuikahteli vihreää vasten. Syksyisellä suolla oli tilaa ajatusten lennättämiseen. Ohitimme reitin taukopaikat, sillä liinassa uinaileva Poikanen oli sitä mieltä, että vauhtia pitää olla. Komento sopi meille hyvin. Vauhdikas kävely on nautinnollista, flow'ta parhaimmillaan. Hyvät eväät kuuluvat retkeen ja tänään teet nautittiin ulkoilun päätteeksi auton takakontissa.
 |
| Teetauko takakontissa hymyilytti Poikasta. |
2 kommenttia:
Ihanan kuuloinen retki. :) Hyvä että oli tarmokas, nopeutta arvostava matkanjohtaja mukana.
Hei Jenni,
matkanjohtajamme oli tosiaan hyvin määrätietoinen, ei tehnyt mieli vastustella. Toivottavasti tulevana viikonloppuna on hyvät ulkoilusäät ja päästään taas reippailemaan.
Syystuulia sinulle.
Lähetä kommentti