Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. elokuuta 2011

Tanssilattiantasosta

Jos joskus ehdin ulos, oikein tanssimaan, suuntaan tänne. Tamperelaiset, tunnistatteko?

Lauantain aamukahvi maistuu siellä paljon paremmalta kuin kotona, ihan vain tunnelman ja tutun seuran takia. Levylautaselta saattavat soljua Ariel Pinkin sävelet, kuten tänään.

Kesä panee parastaan, vaikka vihreä alkaa kadota puista. Keltainen on kaunis, Baggun kauppakassissakin.



Ja se Ariel Pink. Vapauttavaa viikonloppua!


If I have the time to go dancing, this is the place with its wooden floors, dark colours and the kicker (in which I absolutely suck). On Saturday mornings they have a dj and some breakfast and Ariel Pink on the amps. At least today. Despite the yellow leaves we still have a warm summer. Love the yellow, though. Especially the shade of my Baggu.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Hyvä Houm

Jos meikäläiseltä kysytään, verkkokauppoja ei voi olla kylliksi. Ei ainakaan sisustus-, kenkä- eikä musiikkikauppoja – tai no, iTunesia (nimim. Bon Iveria ripiitillä kolmatta neljättä päivää).

Sähköpostiini leijasi tänään tiedote Houm-sisustuskaupasta, verkkosellaisesta. Kotimainen, nasevasti nimetty putiikki kauppaa muun muassa Fermiä, Design House Stockholmia ja Steltonia. Kotiuttaisin valikoimasta yhtä sun toista, mutta kaikista mieluiten tukholmalaisen sateenvarjotelineen. Se sopisi sinapinkeltaisine sienineen tulevaan eteiseemme, jota lähden remontoimaan huomenna. En tosin tiedä, miten. Sen näkee sitten.

Ja koska nyt tuli se Bon Iverkin mainituksi, käykääpä kuuntelemassa.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Monsters of Pop

FYI: Maailman parhaan Monsters of Popin sivut ovat auki. JJ! Tampere! Kyllä ne ystävät osaavat. Ja mies.

torstai 24. helmikuuta 2011

Kevät. Tule jo.

Tai älä tulekaan. Ehtiipä käyttää kaikkia villavia vaatteita, olevia ja puikoilta tulevia. Toisaalta pidän kaulaliinaa kesät talvet... Piponkin voi vaihtaa kepeämpään malliin. Eikä mikään voita koleana kesäiltana päälle kiskaistua kulahtanutta villapaitaa.


Kuukausien vaihtelua kelpaa kuitenkin seurailla Commonista hankkimastani kalenterista. Postikortinkokoiset sivut päätyvät vuoden päätteeksi johonkin tuunailutarkoitukseen. Niillä voisi tapiseerata jonkin pienen seinänpätkän. Tai päällystää ruman muistikirjan. Mutta miksi minä sellaisen ostaisin...?


Visuaalisten virikkeiden merkitys on myllertänyt tänään päässäni. Meitä on moneen junaan, mutta meikäläinen elää kuvista ja sanoista. Ja vaikkapa Koskisen Samaen kolmannesta levystä, jolla lauletaan muun muassa seuraavasti: "Jätettiin ironia himaan ja sarkasmi. Jos ei oo mitään sanottavaa, voi olla hiljaakin."


Suosittelen suurella sydämellä.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Muun muassa nämä...

... ja muut lehdestä puuttuvat kuvat kodistamme löytyvät täältä. Kuvista kiitos Tiikerikuvan Jukalle, joka tekee myös tolkuttoman hyvää musiikkia (jota kuunnellessani silmäni alkavat vuotaa kuin seula).

Check out more pictures from our place (taken by Tiikerikuva's Jukka Salminen).

tiistai 9. marraskuuta 2010

jj - ceo birthday

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Suomen paras



Teemu Niukkasen ohjaama I Was a Teenage Satan Worshipperin Amsterdamned palkittiin vuoden parhaana musiikkivideona. En ihmettele. Hyvä, hyvä! Terveisiä IWATSWin ihanille! ;-)

lauantai 13. helmikuuta 2010

Words keep popping out

lauantai 3. lokakuuta 2009

Broder Daniel För Evigt



Älskar och skall alltid älska.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

The Crêpes on yhtä ihana kuin nimensä

Ruotsalainen The Crêpes on The Embassyn Fredrik Lindsonin ja Studion Dan Lissvikin uusi indiepändi. What Else -kipaleen tahdissa on harvinaisen kivaa köpötellä töihin. Täpötäydessä metrossa pönöttäminenkään ei ahista.

Käykääpä kuulostelemassa My Spacessa. Discobelle-blogista löytyi suora linkki sunnuntain suosikkiini.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Ei kulu kuuntelemalla

Midlaken Roscoe kuuluu TOP 10 -kipalelistalleni. En kyllästy siihen koskaan.

lauantai 5. syyskuuta 2009

JJ – ja lauantai lähtee käyntiin



Olen kuunnellut viime viikon ruotsalaista JJ:tä. Things Will Never Be The Same Again, var så goda. Kuunnelkaa myös levyn muutkin kipaleet, saattaa päivä tuntua paremmalta.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Kesäkuussa kajahtaa

Thank god for comebacks! Saatan seota...


perjantai 27. maaliskuuta 2009

Kevät ja käännetyt lahkeet


Pakkanen taitaa olla poissa: tänään pärjää parassakin! Villapaitaa ei silti sovi unohtaa, sen virasta vastaa Hopen harmaa kauneus, jonka löysin viime syksynä Tukholmasta. Jätin eilen esittelemäni kashmirpaidan suosiosta kaappiin, koska en tahdo tuhria sitä Helosanilla, kaiken maailman kudosnesteillä sun muilla (yyh...). Jeps, lompsin tänään tatuoitavaksi.

Jaloissani ovat Vero Modan housut, joiden kiinnityshakanen hajosi ensimmäisen tunnin jäljiltä. Onneksi Stockmannin tädit korjasivat byysat, vaihtoivat niihin napinkin! Kyllä niillä nyt kelpaa kulkea, lahkeet rullalla!

Päivän paras piisi on muuten The Rollstonsin Gauguin's Trunk. Bussimatkani parani sen myötä miljardisti. Käykääs kuuntelemassa!

tiistai 11. marraskuuta 2008

Arkiminä

Koska päivän asut ovat oleellinen osa muoti- taikka tyyli- taikka whatever-blogeja, pitäisi kaiketi kuvata niitä. Ehkäpä kohta, kunhan kerkiän. Voin kuitenkin paljastaa, että valokuvattavana oleminen on mielestäni karmaisevaa. Muistelenkin kauhulla kaikkia juhlallisuuksia, joissa olen joutunut kuvatuksi. Kuten esimerkiksi häitämme. Pakkohan niissä oli pousata.

Kuvauskammoni on syy myös siihen, että maksan junamatkoistani täyden hinnan. Pitäisi piipahtaa passikuvassa, jotta saisin uusittua pressikorttini. Siinä on vielä vanha nimeni, eikä sillä passaa siis kuljeksia, väärällä nimellä. Koetan kunnostautua vaikkapa torstaina ja poiketa kuvassa.

Mutta päivän asusta (joka on aina yhtä yllätyksellinen: jotakin mustaa, kenties harmaatakin) kertovia kuvia odotellessa saatte "tyytyä" Maja Ivarssoniin. Tuollaisenahan mäkin kuljeksin pitkin Hämeenkatua (as if...). Mutta hei, onhan meillä yhtäläisyyksiä: vaalea tukka ja viljalti tatuointeja. Plus mittava mieltymys silmämeikkiin. Majan kuvia katsellessani päätin olla välittämättä arkisinkin tummasti meikatuista silmistäni. Eläköön musta kajal ja sata kerrosta ripsiväriä ja luomille levitetyt ruskean, harmaan tai mustan eri sävyt.





Maja on mahtava, mä sanon.

P.S. Sain Tiger-laukkuni tänään! Aion nukkua sen vieressä. (Ja kahden koiran, yhden kissan, miehen ja mahdollisesti viiden maissa messiin tahtovan pienen prinsessan kanssa.)

P.P.S. Majan kuvat ovat sekalaisesti Googlesta nyysittyjä.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Kympin arvoinen keikka

Kävin eilen keikalla ja millaisella... Joan As Police Woman pisti pääkupolini sekaisin, särpimäni karpalosooda ei sitä ainakaan tehnyt. Brooklynilaistrion keulassa kaunisteleva Joan Wasser pesee paitsi karismallaan myös äänellään Winehousen Amyt sun muut. Edesmenneen Jeff Buckleyn heila hilaa tunnelman taivaisiin, eikä avuksi tarvita kuin kaksi kollegaa: Tolkuttoman tyylikäs herrainliiviin sonnustautunut Parker Kindred hoiti pestinsä pinnistelemättä. Sitä rentoa rummuttelua kelpasi katsella. Soitanta luonnistui myös Timo Ellisiltä, jonka musta basso herätti meikäläisessä kateutta, vaikka en osaa edes soittaa. Ja se ääni, huh. Harvinaisen hyvää stemmailua kumpaiseltakin miekkoselta.


Mutta potin korjasi Joan. Pianoa ja kitaraa soittanut punatukkainen kaunotar osaa laulamisensa lisäksi pukeutua. Mustiin kiiltosukkahousuihin, paksuihin sellaisiin, ja hopealta hohtavaan vintagemekkoon sonnustautunut timmi nainen onnistui jossakin, johon minä en edes rohkene: hopean ja kullan yhdistelyyn. Mekko sai seurakseen kultaiset korut ja kengät. Olisi pitänyt saada niistä kuva. Ne muistuttuívat sellaisia 1980-luvun topattuja talvilenkkareita (joita saa taas) mutta muotonsa ne nappasivat cowboybootseita korkeine korkoineen. Eksoottista mutta NIIN siistiä!

Mutta siihen musisointiin vielä. Enpä tiedä, ovatko Buckleyn kanssa vietetyt vuodet vaikuttaneet Wasserin ulosantiin, mutta hän laulaa samalla viipyilevän tyylikkäällä tavalla kuin edesmennyt siippansa. Ja se vain kolmella soittimella synnytetty soundi... Huh. Vaikka olisipa solisti siellä lavalla yksinkin pärjännyt, niin vakuuttavasti hän veti, Idols-tuomareita lainatakseni.

Eikä ollut lämmittelijässäkään mitään vikaa. Tamperelainen Tapes on kuulunut suosikkibändieni joukkoon parin vuoden takaisesta ensilevystään lähtien. Vaikka eipä Tapes, siis Salmisen Jukka, mikään eilisen teeren mies ole. Kutakuinkin kaikkia soittimia soittava ystäväni vaikuttaa myös Tigerbombsissa, Samae Koskisen Taikabändissä, Steel Mammothissa ja miljardissa muussa. Jukkaa kuunnellessa ottaa keuhkoista. Niin hyvä se on!


Eikä täydellisyyttä hipova ehtoo päättynyt keikkojen myötä. Kotona minua odotteli tällainen paketti, kiitos appivanhempieni. Taika-astiastoni kasvaa hitaasti mutta varmasti. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...