Ei ihan vielä käyntikortin jatkeeksi

Keraamikko-Merja toi tänään korillisen tekemiämme astioita Kerään. Celadonilla lasitetuista kulhoistani tuli juuri sellaisia kuin tahdoinkin: rosoisia ja juurevia ja aamukahville sopivia. Ystäväni vihjasi, että voisin lisätä käyntikorttilitaniaani myös keraamikon. Kiitos vain, Taina, mutta katsotaan asiaa kymmenen vuoden päästä. Lupaan harjoitella ahkerasti ja toivon mukaan monesti Merjan opissa.

Ollapa nytkin savea. Kaulisin itselleni muutaman kulhon ja hukkaisin kiiruun hetkeksi muualle. Onneksi on vain hyvää kiirettä: kiintoisia kuvauskeikkoja, kolumnin kirjoittamista, kaupan kehittämistä, kirjan viimeistelyä, käsitöitä, kotijuttuja, tekstiilisuunnittelua ja haravointia. Julmetusti haravointia.

Asiasta kymmenenteen: näihin (Pharrell-)kuviin ja tunnelmiin.

Killuvia kettuja ja muita nelikoipisia

Kunhan kesä koittaa, revin olohuoneemme seinän hirrelle ja maalaan sen valkoiseksi. Ripustan sille pari lautastakin, jotka tilasin HenkkaMaukalta. Varsin hienostuneita vintage-elikoita, sanoisin. Vähän kuin meidän kissamme, lukuun ottamatta sitä sulokasta hienostuneisuutta.

Plates from H & M.

Lempipaikka

Ruokapöytä on lempipaikkani kotona. Ei sillä, että söisin sen ääressä kaiket päivät, mutta takapihalle laskeva Pyynikinrinne on kaunis. Siellä ne viihtyvät, jäniksetkin, jotka päästävät liki. Minä aion viihtyä siellä kesällä, poimia muutamat mustikka- ja vadelmapiirakkamarjat.

My favorite place at home. Not because of the food: I love the scenery with its huge pines. Pictures to come, I promise.

Yksi kulma keittiöstä

Kohta kaksi kuukautta takana uudessa kodissa. Paikat alkavat pikkuhiljaa hahmottua, vaikkakin vain huone kerrallaan. Olohuone tarvitsee uusia kalusteita, ehkäpä uuden sohvankin sitten joskus. Ja viherkasveja, paljon viherkasveja. Ja uuden valaisimen, vaikka siitä minulla ei ole vielä hajuakaan. Ehkäpä jokin Myy-viritelmä – vaikka pari mustaa, vähän roikkuvia johtoja ja niin edelleen.

Mutta keittiö, se on ollut helppo nakki, sillä edelliset asukkaat, rakkaat, armaat ystävämme, olivat miettineet kaiken valmiiksi. Me kannoimme sisälle vain pöydän, penkin ja tuolit ja kiinnitimme Bumlingin kattoon. Voisihan tuo pöytä jonkin muunkin värinen olla, mutta tamminen saa luvan kelvata. Maton vaihdoin eilen, harmaasta tummempaan. Sekin tulee vaihtumaan vielä monet kerrat, uskaltanen veikata, mutta sehän se tekstiilien tehtävä onkin: ilmeen vaihtaminen vähällä vaivalla.

One corner of our kitchen. It's been two months we've lived in our new home. Things start to find their places and I'm starting to get ideas what do with the space. Kitchen has been an easy one - thanks to our dear friends who used to live here before us. We just carried our own stuff to the same places they had theirs. I like this particular corner the most. Gonna show you some more tomorrow.

Vaja Finland

Vaja Finlandin keraamisia Sirkus-purkkeja on tullut tiirailtua ties kuinka kauan. Tai ties ja ties, jokusia kuukausia. En muista, milloin ja missä näin ne ensi kerran. (Sirkus-ihasteluni ei siis yllä lähellekään Uten.Silo-kuumettani, jota olen potenut neljä vuotta – parantumati. Tautini parantukoon ja pian.)

Mutta Sirkuksiin. Kotimaiset purkit ovat kiehtova yhdistelmä jotakin supisuomalaista, jotakin slaavilaista ja jotakin itämaista ehkä. Muistuttavat minua kyläkoulumme seinäkellosta ja isän 25 vuotta sitten veistämästä könninkellosta, sirkuksesta en osaa sanoa, koska en ole koskaan sellaisessa käynyt.

Vaja Finlandin tuotteita saa ainakin maanmainiosta Nämä Shopista, jonka valikoimiin kuuluvat myös Arabian vanhat kahvikupit. Halajan yhtä sellaistakin: utopiassani kasvattaisin siellä basilikaa, joka ei kuihtuisi koskaan.

Vaja Finland makes different kind of ceramics I desire. A lot. These Sirkus-jars belong to my favorites, check them our @ Nämä Shop. Love their collection of old Arabia cups as well.

Petraa kuin...

Normann Copenhagen parantaa vuosi vuodelta, kuuluu henkilökohtainen mielipiteeni. Syysuutuuksienkin joukosta keksii ponnistelematta tavaran jos toisenkin, jolle löytyisi kotoa sija.

Block Tablea olen odottanut jo kuukausia, siitä saakka, kun sen ensimmäisen kerran näin. Tilasin sellaisen Design Boulevardin ihanalta Karitalta aika päiviä sitten, ja mikäli muistan, se on tulossa kuluvan kuun alkupuolella. Kässäilykärry, se siitä tulee. Lankakeriä alimmalle hyllylle, keskeneräisiä töitä keskimmäiselle ja ylimmälle lasi punaista viiniä. Syksyn pelastajat.

Ja koska vatsakatarriselta kiellettiin kahvinjuonti, voisin haudutella teenlehtiä Tea Eggissä. Mustassa tietenkin, vaikka päheintä olisi omistaa koko värikirjo. Tarjota sitten vierahillekin.

Mutta parasta kokoelman antia ovat Sticks Hooksit. Noita eteiseen ja makuuhuoneeseen metrinen rivi. Ties vaikka takit, paidat ja muut löytäisivät lattialta naulakkoon. Ihan omilta jäljiltäni siis.

I've been following Normann Copenhagen for a few years with proud. They keep getting better every year. These three things are my favorites from the latest collection. Have already ordered the Block Table, but since I have to do something to our clothes lying on the floor, there is a definite need of Sticks Hooks. Well done, you, in Denmark!

Ihania ja ei niin

Tykkään keittiömme korkkilattiasta, vanhasta puuhellasta ja kaappitilasta (pelkästä tilasta, en niistä kaapeista. Ymmärtäisitte, jos näkisitte...). Ja katossa killuvasta valkoisesta Bumlingista ja seinälle kiinnitetyistä Kotonadesignin liitu- kautta magneettitauluista ja Stringistä ja mukavista maljakoista ja vaikka mistä.

Harmillista vain, että lasikuitutapetti, valko-ruskeat kaapinovet ja bussinistuimen väriset kaakelit vohkivat huomion kaikelta kauniilta. Huomenna on korkea aika kiinnittää oma katse toisaalle, ainakin voimistaa niitä hyviä puolia. Kukaties onnistun. Tai sitten en. Vaikea homma, sanonpahan vain.

Plenty of nice things in our kitchen. And plenty of not-that-nice ones. Have to come up with some brand new and fast DIY-ideas, since we are getting Swedish guests on Friday.

Sarjaton syyskuussa

Kun Iittala ilmoitti pari viikkoa sitten ensi kerran Sarjattomasta, tuijotin haavi auki tietokonettani ja ajattelin innostuksensekaisin tuntein, että ei kai taas. Uusia astioita, joita on saatava, vaikka kaappi on mukeja, laseja ja lautasia täysi. Mutta ei tällaisia.

Syyskuussa ilmestyvän Sarjaton-sarjan muodonanto on Harri Koskisen ja Aleksi Kuokan käsialaa. Astioiden kuvioinneista ovat vastanneet Samujin ja Musutan tyypit. Ja minä aion vastata syksyn tullen ainakin aamukahvimukin ja luonnonjogurttikulhon täyttämisestä ja käyttämisestä.

Koska tämä koti taitaa kaivata hieman hailakoita mutta silti vahvoja luonnonvärejä. Kirkkaanvihreäkin on sellainen – siitäkin lisää tuonnempana.

Iittala's new Sarjaton series. Out in September. 

Katsokaa, mikä kattokruunu!

En edes muista, mitä etsin, mutta etsinnät päättyivät, kun kohtasin Etelä-Afrikan Elle Decorationin sivuilla tähän kuvaan. Voi hyvää päivää, mikä kattokruunu – makuni mukainen ja täysin!

Vihreistä viinipulloista tehty koriste (saattaa siellä jossakin välissä jokin valonlähdekin olla) killuu viinitila Maison Estaten katossa. Paikka päätyi juuri toivematkakohteideni jatkoksi. Etiketitkin ovat niin hienoja että!

I have no idea what I've been looking for but the minute I saw the chandelier above, the searches reached their end. Maison Estate is a wineyard in South Africa, a place I want to travel to. Makes me speechless.