Jos omistaa peiton alla ja päällä ja tyynyllä viihtyviä karvaisia elikoita, päiväpeite on paikallaan. Enemmän kuin paikallaan. Ajattelin, että sinnittelen ilman, ihan vain valkoisilla pussilakanoilla, mutta paskanmarjat, päiväpeittokaipuu on kova ja käytännön sanelema. Jos se vaikka vähän suojaisi suuhun, silmiin, korviin ja nenään tunkevilta villahahtuvilta, jotka valtaavat kotimme joka päivä. Imuri pyörii pitkin huushollia tämän tuosta, mutta kaikesta päätellen se saisi vaellella täällä useamminkin. Ja kyllä, se vaeltelee täällä yksiksensä, koska on robottisellainen. Suosittelen.
Sopiva päiväpeitto löytyi lontoolaisesta Folkloresta – tai olisi löytynyt, jos olisin ollut ajoissa liikkeellä. Loppuunmyytyhän se. Malilainen bogolan-peite on tehty käsin ja värjätty joenpohjan mudalla, vuosisatoja vanhalla tekniikalla. Haluaisin totta kai kokeilla, onnistuisiko homma kotikonstein. Ihan mitä vain, kunhan saan taas sormet saveen.
Dash bedspread from Folklore. How beautiful can a textile be?!?