Lempivalaisimeni

Siellä se ojentelee jäseniään, meidän kotimme tärkein valaisin. Sain Call It Home -blogin Katilta kivan pyynnön osallistua Taloon.com -nettikaupan Sisustusniksit -valaisinhaasteeseen. Kauaa ei tarvinnut miettiä, mikä meidän huushollin tärkein tähti valaistushommissa on. Flos 265 muutti uuteen kotiimme toukokuussa, ja jo kesän valolla se lunasti paikkansa. Koska loftimme katossa on spottikiskot, joiden tuikut valaisevat oikeastaan vain nimeksi, kohdevalaisimia sai hankkia oikein luvalla tähän kotiin. Ehdokkaita suosikkivalaisimeksi siis olisi ollut useampiakin, sillä ostin tietysti muuttorytäkässä kaikki lempparini. Kun kerrankin sai. Flos pesee kuitenkin kilpakumppaninsa käytännöllisyydellään. Ja toki se kerää pisteet siroudellaan ja kauneudellaankin.

Flos on sijoitettu niin, että se yltää huiman säteensä ansiosta luku- ja työkaveriksi niin sohvalle kuin ruokapöydällekin. Täydellistä. Ilman sitä emme olisi tulleet toimeen edes kesällä, saati sitten syksyn pimeinä iltoina. 

Sitten on se tuijotusefekti. Tärkeä ominaisuus sekin. Välillä jään vain katselemaan ja ihailemaan pitkäsäären mustaa eleganssia. Se hallitsee suvereenisti olohuonetta omista korkeuksistaan. Turha on kenenkään alkaa sille. Kaunis ja käytännöllinen - mitä muuta sitä voi vaatia? Suhteemme ei ole vielä hurjan pitkä, mutta povaan meille suuren määrän yhteisiä, hyviä vuosia. Tämä on rakkautta. Jälkipolville voimme miehen kanssa kertoa, että Flos on ensimmäinen yhteiseen kotiimme hankittu valaisin.

Olen saanut ihastuneita kommentteja uudessa kodissamme eniten ikkunoista. Toista sijaa pitää valaisinkaunottaremme. Mikä on lempivalaisimesi ja miksi se on sinulle tärkeä? Kerrothan ainakin sinä ihan blogissa asti, Ilona?

Mitä meiltä vielä puuttuu, on tunnelmavalaistus tulevan makuuhuoneen seinän ylälasien reunatasanteelle. Olipa hienosti selitetty. No, näette sitten. Ajattelin sinne lämpimänsävyistä led-nauhaa. Vaikka tällaista kuin tämä Highline strip pro.

Kuva: Taloon.com

Tämä postaus osallistuu Sisustusniksit -valaisinhaasteeseen, ja sitä voi tuota pikaa äänestää täällä.

 

Tänne vaan, tuli mitä tuli

On se kyllä. Lomalla on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa olla työteliäs. Saada asioita valmiiksi. Näin ainakin tässä osoitteessa. Aamulla saattaa lähes lamaantuneena kauhistella tekemättömien kotihommien määrää. Varsinkin, jos niihin liittyy työkalujen käyttöä. Puoleen päivään mennessä on juonut aamukahvin ja rauhoittunut. Kyllähän tässä vielä ehtii tämän päivän nimiin. Juu, ehtii. Lorvehtia, karata kotoa ja tehdä toosi päteviä ja pitäviä suunnitelmia seuraavaksi päiväksi. Illalla miettii sohvalla telkkaria katsellessaan, että jäi taas se bloggaaminenkin huomiseksi. Juupa juu. Loman viimeisenä päivänä sitä sitten reuhtoo itseään ruoskien hillittömän määrän asioita hoidetuiksi. Ei taaskaan muista, että työn alkuhan pelastaa.

Mulla on kaksi työpäivää takana, ja vaikka olen ollut molempina tosi väsynyt kävellessäni (hirmuisen reippaana lähes viiden kilometrin työmatkan) kotiin, kahvikupillisen jälkeen olen saanut oikeasti jotain aikaiseksikin. Toinen myös. Kauankohan vaikkapa ne vihdoin paikoilleen saadut ovitiivisteet odottelivat vuoroaan? Tai miten vaikeaa olikaan saada tuo bxxlght-valaisin paketistaan? Olen myös ottanut kameran käteen eilen ja tänään. Ja makuuhuone näyttää jota kuinkin sisustetulta. Jos siis edelleen unohtaa kirkuvanvihreät muuttolaatikot seinän virkaa hoitamassa. 

Taas muistaa, että jokainen pikku fiksaus vie eteenpäin, ja työpäivän jälkeen riittää yksikin ylimääräinen asia. Ei tarvitse kauhistua tekemättömien juttujen määrästä, kun aika on rajallinen. Vitsi, tekemiseen on niin paljon helpompi tarttua tällä ajattelutavalla. 

Enkös mä saarnannut itselleni keväällä to do -listoista, jotka aiemmin saivat mut tekemään asioita lähes pelkästä yliviivaamisen ilosta? No jaa, tuskin olisivat lomalla toimineet. Mutta nyt haen kyllä kauniin vihon ja teen listan. Tai työkaverin vinkistä hankin kirjakaupasta sen sellaisen paperijutun, jossa on viisi pikkuista lehtiötä rinnakkain näkyvillä samaan aikaan. Yhteen lappuun kirjoitetaan aina yksi tehtävä asia, ja kun homma on hoidettu, lapun saa repiä paperinkeräykseen. Varmasti huikeaa saada koko lehtiörivistö tyhjäksi. :)

Olen niin iloinen, että arki taas alkoi. Antaa tulla mitä tulee, reipas työrutiini tekee mulle pelkästään hyvää. 

Riemukasta viikon jatkoa! :)

Innolux-uutuuksia ja arvonta

Café, Pauli Partanen

Tosca, Terhi Tuominen

Lambada, Samuli Naamanka

Toukokuun lopussa pääsin ilokseni muiden kutsuvieraiden joukossa tutustumaan kotimaisen Innoluxin valaisinuutuuksiin. Jokin huonotuurijuttu on vissiin meneillään tämän postauksen tekemisen kanssa. Ensin on mennyt hurjasti aikaa, eikä ole muka ollut sopivaa tilaisuutta kirjoittaa juuri tästä aiheesta. Kun vihdoin tänään yritän ryhtiliikettä asian suhteen, tietokone alkaa näyttää huolestuttavia huollon tarpeen merkkejä. Beats me! ;) Oli miten oli, nyt täältä pesee. 

Osa kuvien valaisimista, kuten alla oleva Pasila-tuoteperhe, on kevään 2015 uutuuksia, osa suosikkivalaisimista taas on saanut uuden värin, muodikkaan vaaleanharmaan.

Pasila, Pasila Design

Innoluxin design-valaisimet on valmistettu Suomessa. Lisätietoa ja kuvia vaikkapa uutuussävystä voitte kurkkia Innoluxin sivuilta. Tuossa alla Katariina Nuutisen suunnittelema Innolux Candeo -valaisin on saanut uuden, vaaleanharmaan kuoren. Tässä Interior Innovation 2015 -palkitussa valaisimessa yhdistyvät kirkasvalo ja tunnelmavalaisin. Vihdoinkin kaunis kirkasvalo! Ja kuinka ovelaa, pienestä nipsusta saa vaihdettua valaismen kirkasvalosta tavalliseen valaisin-moodiin. Ainakin meillä asuu yksi, joka mielellään lukisi talvella aamun lehden tällaisen kirkasvalon alla.

Kuva: www.innolux.fi

Kuva: www.innolux.fi

Kuulimme tilaisuudessa suunnittelijoiden ajatuksia valaisimien muotoilun lähtökohdista ja herkuttelimme salaateilla ja kakulla. Olipa taas tosi kiva törmätä blogituttuihin. Kanssani reissussa oli Laura, ja vastaan tulivat muiden muassa Laura ja Joanna. Ja noita pressikuvia on muuten ollut stailaamassa lahjakas Peeta. Vakuuttavaa jälkeä, hienoa!

Saimme lähtiessämme lahjaksi yhden uutuusvalaisimista, eli tuon alimman kuvan Pasila-riippuvalaisimen valkeana. Valaisin on tosi kaunis, mutta kuten viime käänteitämme seuranneet tietävät, meidän nykyisessä kodissamme ei ole perinteisiä lampun paikkoja katossa. Tilalle on nyt hankittu taatusti muutaman postauksen verran hih seinä- ja jalkavalaisimia. Hetken mietin, että säästän uutuusvalaisimen mahdollista tulevaa tarvetta varten tai annan sen hoitoon jollekin ystävälle. Sitten tuli mieleen, että joku siellä ruudun toisella puolella saattaisi haluta lampun käyttöönsä nyt heti. Arvon siis saamani valaisimen tähän postaukseen kommentoineiden ja tarvittaessa mukaan yhteystietonsa jättäneiden kesken. Mikäli innostut hankkimaan itsellesi toisen arvan kisaan, se onnistuu olemalla blogini virallinen lukija (sivun alalaidassa on Liity tähän sivustoon -painike) tai Facebook-tykkäjä, tai jakamalla linkin tähän postaukseen omalla Facebook-seinällä. Liittyä ja tykätä voi tietysti vaikka saman tien. :) Mintunmustaa voi seurailla myös Instagramissa.

Arvon valaisimen viikon kuluttua eli tiistaina 30.6. klo 12 juhlallisesti keittiöremontin keskellä. Siihen saakka voitte osallistua. Arpaonnea ja kivaa viikkoa!

 

Alekoodi: Korona-valaisin

Onpas ollut hieno kesäpäivä. Mä vietin sen kirpputorilla myymässä. Äsken tuli illallisen lomassa hieman niiskutettua, kun Sofia ja Carl Philip olivat niin ihanan hymyilevä ja onnellisen näköinen pari. Heti on tunne enemmän mukana, kun morsian on se ulkopuolelta kuninkaalliseen sukuun tuleva.

Sää on edelleen niin lämmin, että harkitsemme lähtevämme erästä kotimme asukasta kiinnostavan jalkapallopelin jälkeen vielä käväisemään Munkkiniemen rannassa terassilla ilta-aurinkoa jahtaamassa. Katsotaan, miten käy.

Mutta oli mulla asiaakin. Sain nimittäin teille lukijoille alekoodin uuden Korona Light -valaisimen hankkimiseen.

Kerroin uudesta, Harri Koskisen Valoartelle suunnittelemasta Korona Light -valaisinsarjasta täällä. Nyt voitte tilata minkä tahansa version tästä monipuolisesta, muunneltavasta valaisimesta 20 % alennuksella Valoarten verkkokaupasta. Alennus on voimassa kesäkuun loppuun asti kampanjakoodilla mintunmustaa.

Mua itseäni houkuttelee näistä kaunokaisista eniten tuo sinirenkainen pöytävalaisin. Selvästi astetta vakavampi sinivillitys menossa. Mitäs tykkäätte Koronasta, ja mikä malli ja väri ovat suosikkejanne?

Kivaa viikonloppua! Nyt mulla on kyllä viikon vouhkaamisen ja järjestelyn jälkeen lupa viettää juuri niin rento ilta kuin huvittaa. Mikä siis melko varmasti tarkoittaa, että nukahdan about tunnin sisään. ;)

Yhteistyössä: Valoarte

Harri Koskisen työhuoneella

Pääsin tiistaina Habitaren kutsumana piipahtamaan muotoilija Harri Koskisen työhuoneella kuulemassa Koskisen Valoartelle suunnittelemasta Korona Light -valaisinsarjasta. Samalla tuli lisää kiinnostavia paljastuksia tulevista Habitare-messuista. Tammikuinen bloggareiden käynti Habitaren vieraana näkyy iloisesti tulevissa messutapahtumissa. Tammikuussahan saimme kertoa mielipiteitämme ja ehdotuksiamme messuihin liittyen.

Siinä se Korona nyt on, aidolla kuparikuorella, joka on kuulemma lähes mahdoton valmistaa juuri tuossa muodossa. Alemmissa kuvissa on renkaita, joilla voi vaihtaa valaisimen ilmettä. Värivaihtoehtoja on seitsemän, ja malleina plafondi sekä pöytä- ja riippuvalaisin. Korona-sarjan valaisimissa käytetään energiatehokkaita ledejä, jotka kestävät kotikäytössä jopa 40 vuotta. Siksi valaisimen ulkomuodonkin on oltava aikaa kestävä. Suunnittelun lähtökohtana oli tekijöiden mukaan saada aikaan muoto, joka hajottaa valoa mahdollisimman moneen suuntaan, eikä led-paneelin kirkasta pistevaloa näy. Hih, kuvusta hohtava lämmin valo oli tälle amatöörikuvaajalle kyllä juuri niin utuisen pehmeää, kuin oli luvattukin - valaisimesta oli vaikea saada otettua hyvää lähikuvaa. Kaikki mallit kuitenkin vilahtavat näissä tilannekuvissa, eli ei kun etsimään taustalta.

Valoarte on 2008 perustettu lahtelainen yritys, jonka erityisosaamista ovat laadukkaat ja energiatehokkaat valaisimet niin julkisiin tiloihin kuin koteihinkin. Lisää kuvia sekä tietoa Korona Light -sarjasta ja Valoartesta löydätte täältä.

Tilaisuudessa oli tarjolla suolaista piirakkaa ja makeita kakkuja. Kahvista ja herkkusuklaista vastasi kahvi- ja suklaakauppa Caffi. Asiantuntijalta saamani hurja annos kahvitietoutta pisti ajattelemaan ruokakaupan hyllytavaraa verrattuna kahviin, jonka alkuperä voidaan jäljittää lähes pensaan tarkkuudella, ja jonka raaka-aineen tuottaja on saanut kunnon korvauksen. Vinkkejä tuli myös parhaan kahvinkeittotuloksen saavuttamiseen. Niin, ja suklaa oli tietysti hyvää.

Itse Harri Koskisenkin kanssa olisi voinut mennä juttelemaan, mutta olin sen verran starstruck, että tyydyin vain hymyilemään ujosti tälle suomalaisen nykydesignin huipulle. Itseäni ei tarvitse muistuttaa siitä, mitä kaikkea maan- ja maailmankuulua Harri Koskinen on suunnitellut. Miehen muistia verryttelin kotona mainitsemalla K-tuolin ja Genelecin kaiuttimet.

Kiitokset tapahtuman järjestäjille, ja onnea uudelle valaisinsarjalle. On tosi mielenkiintoista päästä kuulemaan tarinoita tuotteiden takaa tekijöiden itsensä kertomina. 

Tulipa tästä mieleen, että edellisistä, niin ikään valaistukseen liittyvistä julkkareista, on kulunut jo kaksi viikkoa. Jokohan olisi meikäläisenkin aika vihdoin kirjoittaa niistä sananen? Jotenkin lukuvuoden loppuhösseli ja kesäloman alkuhässäkkä saivat mut unohtamaan kuvat lojumaan koneelle. Parannan tapani ja hoidan teille katseltavaa, kunhan remontti-ilmoitus on vihdoin tehty ja lauantain kirppariurakka hoidettu. Iloa ja aurinkoa viikkoonne!

Blogi kaksi vuotta - voita valaisin

 

Hyvänen aika, blogin kaksivuotissynttärit meinasivat mennä multa ihan ohi. Päivä ennen vappuaattoa jäi juhlistamatta, joten olkoot nämä Ruoholahden huipusta Tiinan Kukkalinnasta ostamamme lauantaikukat nyt vaikka se synttäripuska. Vaikea käsittää, että Tiina myy upeat ruusut muutamalla eurolla kimppu, ja usein yksittäiset leikkokukat eurolla kappale. Nytkin sain valita sitä sun tätä miettimättä, meneekö överiksi hinnan kanssa. Vertailun vuoksi: Tämä kimppu maksoi 15 euroa, kun lähiostarimme ainoassa kukkakaupassa viisi neilikkaa ja kaksi vihreää oksaa maksavat 22 e. Eikä sen valikoima ole nähnytkään tällaista. Kukkalinnaa voi hyvillä mielin suositella myös reippaan ja asiantuntevan palvelun vuoksi. Hyvä Tiina!

Tämä toinen blogivuosi meni tosi nopeasti. Indiedaysiin liittyminen on tuonut mukanaan kaikkea hauskaa menoa ja lisää mukavia blogituttavuuksia. Edelleen olen sitä mieltä, että tämä on ihan paras harrastus. Saa harjoitella valokuvaamista ja kuvien käsittelyä, kirjoittaa, tutustua uusiin juttuihin ja ihmisiin, tuoda esiin kiinnostuksen kohteitaan ja olla sosiaalisessa kanssakäymisessä mahtavan porukan kanssa niin verkon välityksellä kuin yhä enenevässä määrin naamakkainkin. Kiitos teille lukijoille siitä, että tätä harrastusta on edelleen hienoa jatkaa.

Koska olen auttamaton valaisinhörhö, arvon juhlan kunniaksi Framan Diamond Lights -kattolampun. Voittaja saa valita, ottaako valaisimensa johdon mustana vai valkoisena. Metalliosan sävyvaihtoehtoja ovat kupari, messinki ja teräs. Mustaan johtoon on lisäksi kromimusta kantavaihtoehto. Valaisinta ja johtovaihtoehtoja voi tutkia vaikka täällä.

Voit osallistua, jos olet blogin virallinen lukija tai liityt nyt sellaiseksi. Löydät Liity tähän sivustoon -napin tämän sivun alalaidasta. Vaihtoehtoisesti voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivusta. Jos olet sekä lukija että FB-tykkääjä, saat kaksi arpaa. Kerrothan selvyyden vuoksi, monellako arvalla osallistut. Jätäthän myös sähköpostiosoitteesi, jos osallistut anonyyminä. Osallistumisaikaa on tästä viikko eteenpäin. Arvon voittajan ensi maanantaina 18.5. klo 19. Ei kun sitten vain hankkiutumaan hyviin väleihin onnettaren kanssa. Random.org tosin taitaa olla suhteellisen lahjomaton. ;) Onnea kilpailuun!

Tervetuloa seuraamaan myös Mintunmustan Instagram-tiliä, jonne lisään kuvia lähes päivittäin.

EDIT. Johdon väriä ei tarvitse päättää nyt ja heti. Vasta sitten, jos voitto osuu kohdalle. :)

Flos 265 tuli taloon

Yksi katsoo Valioliigaa. Saa hyvillä mielin nauttia, kun on ollut niin reipas ja avulias tänään. Osti uuden porakoneen ja hujautti Flos 265:n seinälle. Kyllä sen nyt kelpaa lukea James Ellroyta sohvalla yötä myöten, kun mä näen jo sängyssä sisustusunia.

Nyt näkee kunnolla tehdä töitä vaikka ruokapöydänkin ääressä, sillä tämä valaisin kääntyy aikas julmetulla säteellä. Tulossa on vielä lattialamppu täydentämään kodin valaistusta, joka jostain syystä on korkealla alueella aika hassusti suunniteltu. Suoraan sanoen aika heikoissa kantimissa. Onneksi mulla oli juuri kaksi toivevalaisinta listalla odottelemassa. Tässä nyt se ensimmäinen. Voi ihana! ♥

Nyt kun on tuo uusi pora, ehkä tv-seinälle suunnittelemani tauluseinäkin voisi pian toteutua. Sitä odotellessa rauhallista lauantai-iltaa kivat!

Paperia, joo!

Ikeassa tietävät, millaiset joulupaperit, lahjapakkaukset ja pakettikortit tahdon. Tinasotamiehiä, kettuja ja lampaita. Voi kyllä. Nyt kun vielä olisi lahjoja, joita paketoida. Terveisin lahjakortti-ihminen.

Miten tästä kirkkaudesta mitään kuvaa saa? Tai tuosta tuossa alla? Eteisen kattokruunu lähti tänään. Uusien omistajien mukana takaisin vanhoille kotikulmilleen Ullanlinnaan. Siellä sen kelpaa, paraatipaikalla yli kolmen metrin huonekorkeudessa. Snift.

Vielä jäi "muutama" tavara hinnoiteltavaksi myös Lanttilan kirpputorikeikkaa varten, joten nyt pyrstö ylös penkistä. Huomenna viihdyttävät hurmaavat Seminaarinmäen mieslaulajat ja ylihuomenna kamerakurssi, joten tänään pitäisi jotain syntyä, mikäli meinaa perjantaina viedä tavarat. Miten aina voi käydä niin, että sinne jonnekin hamaan tulevaisuuteen varattu myyntipöytä pääsee yllättämään? ;) Ai miten niin muka jo marraskuun loppupuoli?

Uudet valaistusjärjestelyt

Mun tuoreet valaistuskuvioni eivät ole ihan kaikin puolin uusia, mutta valaisimien paikkoja on sentään tomerasti vaihdettu. Sinä maalinheittelyiltana. Hyvältä vaikuttaa, eikä pimeä ole vaivannut, vaikkei tuo uusi Artek aivan mahdottomasti valaisekaan. Mutta on kaunis, ihan koko rahan edestä. ;)

Aivot narikassa ja lappu hukassa... Jo on kuulkaa rattoisaa pitää seitsemän hyvin pääsiäispitoista oppituntia väsyvilleille lomanaloittajille ja hypätä siitä suoraan junaan viideksi ja puoleksi tunniksi. Jei. Kuunnellessani täydessä vaunussa kanssamatkustajan lasten kinaamista pyörittelen mielessä englantilaista pääsiäispullareseptiä (hot cross buns) ja mietin, syövätköhän ne toiset lapset Pohjanmaalla sellaisia millään kehuilla kuorrutettuna. Joulukakuista tuttuja, makeita hedelmänpaloja seassa. Sukaatit jätin jo suosiolla ostoslistalta. Mutta yritettäköön kumminkin hippunen pirteää kulttuurikasvatusta. Tai jotain. Kai mä kuitenkin teen kolmesta neljäsosasta voi-sokerisilmäistä peruspullaa. Pitää käyttää äidin jauhot loppuun. Ei niistä kukaan muu enää leivo. Ehkä äidyn sämpyläpuuhiinkin, kun unohdin sanoa isälle, että ostaisi niitä pakastekarjalanpiirakoita jollekin iltapalalle... Mitä ihmettä, kuka se tässä jauhaa huushollaamisesta? Jo on aikoihin eletty. ;D 

Valaisimistahan mun piti puhumani. Tjoo tota. Hienot ovat. Ja hyvin sopivat paikoilleen. 

I rest my case. Ei tästä päästä tähän aikaan enää kummempaa lähde.

Frohe Ostern! :)