Eilen meillä näytti tältä. Onneksi oli jo viestitelty Annon mattojen palautuksesta nopean rispaantumisen ja yhden oikean reiänkin vuoksi. Palautus ratkaisi kaikki sotku putoaa aina valkoiselle ruudulle -dilemman lisäksi sen ongelman, että tässä vanhassa tilanteessa molemmat ruutumattomme olisi tarvittu ruokaryhmän alle. Yksi oli liian pieni, mutta niin kauan kuin olohuoneeseen etsittiin mattoa, sen oli kelvattava. Toinen kun oli väliaikaishommissa sohvan ja tv:n välissä.
Miten puhdistunut olo tämän viallisen mattoparin palauttamisesta tulikaan. Mahtavaa, ettei meille jäänyt käsiin turhaa, rikkinäistä tavaraa. Kiitos, Kodin1. Tyhjääkin lattiaa kestää, kun tietää, mikä vaihtoehto olisi voinut olla. Tulevista matoista ei ollut kuin pieni aavistus, mutta silti lahjakortti kädessä oli helpompi hengittää.
Olohuone on edelleen orpona etsimässä omaa matto-onneaan, mutta onnekkaan Hobby Hall -piipahduksen jälkeen ruokailuryhmän sitoo nyt yhteen tällainen puuvillaihanuus. Vesipestävä ja edellistä suurempi. Melko varmasti myös pieniä tahroja tehokkaasti piilotteleva. Jes!
Oikeastaan nyt kannattaa odottaa sohvamme saapumista ja katsoa sen jälkeen, millainen matto löhönurkkaan parhaiten sopii. Vähän pyörii mielessä myös tv-seinän maalaaminen, ja sekin osaltaan vaikuttaa mattovalintaan. Oikein hyvä siis nyt näin. Haetaan vaikka tarvittaessa vaaleanpunaiselta pinnatuolilta talja varpaiden alle hätäavuksi.
Mielestäni avaran kotimme ilme rauhoittui kertaheitolla, vaikka tykkäsinkin pirteistä ruutumatoista tosi paljon. Nyt voi rauhassa revitellä kirjavilla tyynyillä. Ja vaikka tällä antiikkiosaston Habitare-ostoksellani, Tamara Aladinin Presto-maljakolla. Vanha, limenkeltainen lasitavara ihastuttaa mua suuresti. Vitriinikuume onkin kova, sillä olisi hienoa saada kaikki kauniit vaasit esille silloinkin, kun ei ole tullut kukkalähetyksiä ovista ja ikkunoista.
Aurinko laskee näillä minuuteilla, mutta ehkäpä tässä vielä ehtisi lenkille ennen kuin pimeä laskeutuu.
Kokeilen. Voikaa hyvin ja nauttikaa sunnuntai-illasta.
