Näytetään tekstit, joissa on tunniste antiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste antiikki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. marraskuuta 2015

Suvimarjan tunnelmataika






Joulumieleni on ollut kadoksissa nyt kuta kuinkin kaksi vuotta. Pelkäsin, että äidin toissajouluinen poismeno muuttaisi suhtautumiseni talven juhlaan kokonaan. Mikään himotonttu en ole koskaan ollut, mutta viime vuosi oli kyllä latteuden huippu juhlinnan suhteen. Hei kamoon, pakastepizzaa jouluaattona! ;) Olipa siis onni, että pääsin mukaan Suvimarja Lifestyle Puodin Suvin järjestämään bloggareiden pikkujouluun Keinuhongan tilalle, Auttoisten kylään Padasjoelle. Lauantaiaamuna jotenkin kutitteli mielessä, että jouluolo saattaisi löytyä maaseutumatkalta. Oikeassa olin.










Siinä sitä ollaan, bloggaajajoukko ja Suvi tilan maitolaiturilla. Blogien nimillä vasemmalta: Sateenkaaria ja serpentiiniä, Sula mahdollisuus, Vaiheissa, Mintunmustaa, Retromoderni, Piirto, Lifestyle by Katja, Call It Home, Suvi, Voikukkapelto, Sally's ja Optimismia ja energiaa

Olipas taas iloinen porukka reissussa, joskin havaittavissa oli selvää herkistymistä hämärän, kynttilöiden, kuuman mehun ja vanhan rakennuksen tunnelman tuomana. Menomme oli ehkä hieman tavallista rauhallisempaa, vaikka ilokin toki raikui. Emäntämme piti tarinoillaan huolen siitä, että vähintään joka toinen minuutti nauratti ja kunnolla. 

Pakkohan siinä on sattua ja tapahtua, kun reipas ja rempseä nainen palaa Helsingin-vuosien jälkeen maalle ja rakastuu lihatilan isäntään. Omaa paikkaa maalaiselämässä etsiessä syntyi Suvimarja Lifestyle Puoti täynnä kaunista sisustusta ja asustusta. Sisustusliikkeen yhteydessä toimii myös kahvila ja Navetta market, jossa myydään omien lihatuotteiden lisäksi myös muuta lähiruokaa ja useiden pientuottajien elintarvikkeita. Hyllyillä on kananmunien, juustojen ja maustekastikkeiden ohella muun muassa paikan omia myslejä, puurohiutaleita, oluita ja siidereitä sekä taivaallista sinappia. Naapurirakennuksen Antiikkivintti kätkee sisälleen menneiden aikojen aarteita, ja tilalla järjestetään myös paljon tapahtumia. Vetonaula niissä lienee ohjelman ohella tilan  erikoisherkku Sonniburger, jonka liha tulee tilalta ja jonka sämpyläkin leivotaan tilan omassa leipomossa. Aivan pakko joskus päästä maistamaan. Yleisön pyynnöstä tilan alueelta voi nykyään myös vuokrata paria mökkiä yöpymiseen. 

Melkein alkoi pyörryttää, kun kuunteli, mitä kaikkea toimelias Suvi on saanut aikaan putiikkinsa neljän toimintavuoden aikana. Kuulostaa tosi hienolta jutulta, että tila ja kauppa työllistävät alueella mukavasti porukkaa, ja ottavat töihin ensisijaisesti nuoria antaakseen heille monipuolista työkokemusta. Tilalle syntyy joka vuosi uudenlaista toimintaa, ja ideat lähtevät useimmiten aikaansaavalta rouvalta. Saattaa siinä isäntääkin välillä huimata.











 












Navetan ylisillä kynttilänvalossa nautitun, tunnelmallisen lähiruokalounaan jälkeen pääsimme moikkaamaan tilan viittäsataa eläinasukasta. Mitä muruja, varsinkin tuo mustavalkoinen sonninuorukainen. Ja innokkaita tulemaan kuvatuiksi. Välillä piti oikein töniä vieruskaveria loitommalle, että oma naama näkyisi paremmin.
























Alkoi hämärtää, vaikka iltapäivä oli vasta aluillansa. Pumpulikakku ja mausteinen kuumajuoma lisäsivät entisestään talvista tunnelmaa. Kakkuhetken jälkeen  oli aikaa tutustua sisustusliikkeeseen. Nostakoon kätensä, joka lähti tyhjin käsin. Minä ostin kaurahiutaleita mustassa pussissa, mustavalkoisen keittiöpyyhkeen ja mustan mutteripannun. Ai miten niin ihan mun ostokset? 






Oi mikä sovituskoppi!

 






















Mustavalkoraitateema. Mihin se väliviiva tulee? Ansu täydentämässä.

 







Kotiin lähtiessä olo oli kuin pitempäänkin lomalla olleella. Mieli oli levännyt aamun Pariisi-uutisista huolimatta. Päivän kruunasi kyyti kotiovelle. Kiitos elämyksestä, ihana Suvi. Tulen taatusti uudelleen. Viimeistään testaamaan kesäriemunne. Mutta nyt kyllä nautin tästä jouluolosta, jonka reissulta sain. 












Kaikki tiet tuntuvat vievän Auttoisille. Ajoimme alkusyksystä Keinuhongan tilan ohi, ja viime viikonlopun vierailuni jälkeen olen kuullut jo useamman kommentin tyyliin: Ai sä kävit siellä meidän kotitilan/anopin/ystävien lähellä. Aina muistetaan lisätä: Mahtava paikka! Allekirjoitan. Tervemenoa kaikki Keinuhongan tilalle hakemaan oma joulumielenne tulevana lauantaina 21.11.!






sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Uusi matto





Eilen meillä näytti tältä. Onneksi oli jo viestitelty Annon mattojen palautuksesta nopean rispaantumisen ja yhden oikean reiänkin vuoksi. Palautus ratkaisi kaikki sotku putoaa aina valkoiselle ruudulle -dilemman lisäksi sen ongelman, että tässä vanhassa tilanteessa molemmat ruutumattomme olisi tarvittu ruokaryhmän alle. Yksi oli liian pieni, mutta niin kauan kuin olohuoneeseen etsittiin mattoa, sen oli kelvattava. Toinen kun oli väliaikaishommissa sohvan ja tv:n välissä.




Miten puhdistunut olo tämän viallisen mattoparin palauttamisesta tulikaan. Mahtavaa, ettei meille jäänyt käsiin turhaa, rikkinäistä tavaraa. Kiitos, Kodin1. Tyhjääkin lattiaa kestää, kun tietää, mikä vaihtoehto olisi voinut olla. Tulevista matoista ei ollut kuin pieni aavistus, mutta silti lahjakortti kädessä oli helpompi hengittää.

Olohuone on edelleen orpona etsimässä omaa matto-onneaan, mutta onnekkaan Hobby Hall -piipahduksen jälkeen ruokailuryhmän sitoo nyt yhteen tällainen puuvillaihanuus. Vesipestävä ja edellistä suurempi. Melko varmasti myös pieniä tahroja tehokkaasti piilotteleva. Jes! 




Oikeastaan nyt kannattaa odottaa sohvamme saapumista ja katsoa sen jälkeen, millainen matto löhönurkkaan parhaiten sopii. Vähän pyörii mielessä myös tv-seinän maalaaminen, ja sekin osaltaan vaikuttaa mattovalintaan. Oikein hyvä siis nyt näin. Haetaan vaikka tarvittaessa vaaleanpunaiselta pinnatuolilta talja varpaiden alle hätäavuksi.




Mielestäni avaran kotimme ilme rauhoittui kertaheitolla, vaikka tykkäsinkin pirteistä ruutumatoista tosi paljon. Nyt voi rauhassa revitellä kirjavilla tyynyillä. Ja vaikka tällä antiikkiosaston Habitare-ostoksellani, Tamara Aladinin Presto-maljakolla. Vanha, limenkeltainen lasitavara ihastuttaa mua suuresti. Vitriinikuume onkin kova, sillä olisi hienoa saada kaikki kauniit vaasit esille silloinkin, kun ei ole tullut kukkalähetyksiä ovista ja ikkunoista.




Aurinko laskee näillä minuuteilla, mutta ehkäpä tässä vielä ehtisi lenkille ennen kuin pimeä laskeutuu. 
Kokeilen. Voikaa hyvin ja nauttikaa sunnuntai-illasta.