Onnellinen hyllystä

Jahas, kuvat muuttuivat taas vaihteeksi aikamoiseksi sutuksi matkallaan Bloggeriin, mutta jospa ei välitetä. Siellähän näkyy meidän keittiön uusi hylly, joka vihdoin saatiin valmiiksi ja seinälle taannoisia tupari-hää-lapsi-virka -bileitämme edeltävinä päivinä. Olipa muuten ihanaa nähdä niin paljon rakkaita ystäviä samalla kertaa. Kun vielä olisi ollut aikaa jutella kaikkien kanssa kunnolla. No, tiedättehän, juhlat. Monet yksityistreffit on onneksi sittemmin muistettu sopia.

Ensimmäisen setin House Doctorin hyllynkannattimia sain jo ajat päivät sitten, mutta kun reilut puoli vuotta takaperin tilattu marmorilevy vihdoin helmikuussa saapui nätisti keskeltä kahteen kappaleeseen päsähtäneenä, päätin luovuttaa ja käydä leikkauttamassa vaneria tilalle. Ja hyvähän siitä vaan tuli, varsinkin kun innostuin laittamaan yläpuolelle toisenkin hyllyn. Tykkään erityisesti siitä, että kannakkeet ovat eriväriset. Vanerihan sopii loistavasti yhteen varmaan ihan minkä tahansa sävyn kanssa. Vielä kun saisi piiloon tuon hurjan coffee stationin nurkassa. No, tulevaisuuden kodissa sitten. Jotenkin veikkaan, että lähivuosina hetimulletännenyt-tyyppinen kahvinhimo kiilaa kauneuden edelle.

Kyllä mun nyt kelpaa leikkiä hyllyasetelmilla. Sitähän siis varmaan ehtii paljonkin tulevina vuosina noiden pikkuisten kaksolaisten kanssa. ;)

Uutta eteisessä ja ikkunassa

Hämärä päivä vaihtui pimeäksi illaksi. Ehtoon ratoksi kone tökkii. Ihmettelee varmaan, miten kiusaan sitä tänään näin paljon, kun sen ei ole viikkoon tarvinnut kestää hipelöintiäni. Tuli kuitenkin luvattua nämä iltakuvatkin, joten täältä pesee. 

Eteisessä on uusi hylly. Vihdoinkin on paikka sekä pipoille ja hanskoille että avaimille sun muille ovesta astuessa käsistä laskettaville jutuille. Keskihyllyillä on tilaa luvussa oleville lehdille ja kirjoille, ja näköjään esimerkiksi viikolla kaupasta kannetulle lahjapaperille. Ylhäällä taas on toivomani kauniiden esineiden vitriini. Koko komeuden alla on viinilaatikko keräyspaperille. Kyllä nyt kelpaa.

 

Alakuvissa keimailee yksi olohuoneen ikkunoista talvikoruissaan. Ostin Tokyon myyjäisistä siimaan solmittuja metallikolmioita, mutta vaihdoin kotona siiman kullanväriseen metallilankaan. Lisäksi ikkuna sai kuusen lailla oman pallonauhansa. Messingin kimallusta ei voi estää.

Koti on kaaoksessa, sillä tavarat ovat parin viikon ajan jääneet niille sijoilleen, joille ne on ohi mennessään heittänyt. Onneksi sentään pesukoneet pyörivät. Meillä on ehkä vielä toivoa. 

Just. Poltin kieleni riisipuuroa maistellessani. Mutta ai vitsi, oli se sen arvoista. Jatkamme herkuttelua ja yritämme parantua huomiseksi. Edessä on automatkaa kerrakseen sukusynttäreiden merkeissä. Tuttujen blogien lukeminen taitaa olla niitä lääkkeistä parhaita. Rauhallista iltaa!

Eilen ja tänään

On supertrendikkäiden, hämärien kuvien aika. Tiedättehän, mitä sisustuslehdet tässä kuussa ovat silmien eteen puskeneet: tummaa sinistä, synkkää vihreää, hämäriä kulmia ja tunnelmallisia, mutta lähes pimeän hämyisiä pöytäkattauksia. Tumman tyylin luominen kuviin on ammattilaisten hallitsema, upea taitolaji. Haha, kummasti kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki kuluneen kuukauden aikana tehdyt omat valonvangitsemisyritykset kotona ovat lähes poikkeuksetta tyylilajin puhtaita edustajia. ;) Päätinkin tässä räkäpäisyyksissäni, että näiden eilisten, tuskien takana olleiden otosteni ideana onkin ihan tarkoituksella pyrkiä tällaiseen vastavalosynkkyyteen. Kröhm, ettäs tiedätte. Ja mikäpä parempi hetki tähän taiteilemiseen, kuin tämä kuumeviikko, jona löysin vihdoin eukalyptuksen oksia. Kreivin aikaan, juuri ennen kuin kaaduin sänkyyn. Nuo oksat ovat kyllä menneen syksyn sisustuksen darkdark-trendin olennainen osa. En ihmettele yhtään, ovathan ne aivan upeita. Jollain tavalla aavemaisia. Hääkimppu haalean roosan mekon kaveriksi on päätetty. Nuo utuiset oksat ja ohut kultanauha riittävät.

Meillä on soinut aamuisin 20-luvun jazz. Siihen reippauteen on kipeän ollut hyvä herätä, ja täydellisen aamiaisen siivittämänä olo on hetken ajan tuntunut suht normaalilta. Muistista ei kuitenkaan kannata pudottaa tuskaisia öitä, joina herää kymmenen kertaa kipeän kurkun takia, milloin jäässä, milloin hiestä märkänä. Ehkä tässä siis vielä kestää muutama päivä siihen terveeseen oloon. Harmittaa vietävästi olla töistä pois, mutta kukapa mua tällaisena siellä kestäisi. 

Eilen veli perheineen kävi piristämässä meitä Helsingin-reissullaan. Vääntäydyin hetkeksi kaupungille heitä vastaan, mutta tarjoilut meillä olivat oloni mukaisesti miehen tekemää vihersalaattia lukuun ottamatta läheisen pizzerian ja Fazerin leipomia. Ihana ilta, eikä mun spagettimaisuuteni haitannut, sillä muutkin olivat väsyneitä. Pääkaupungin riemut vaativat turistilta veronsa, ja telkkarin edessä loikominen suurella sohvalla sopi kaikille. Mikä parasta, saimme ujutettua viimeisenkin ylimääräisen televisiomme ulos asunnosta toisten kainalossa. Tai no, teknisesti yksi ylimääräinen on vielä meillä, mutta se pääsee jouluna uuteen kotiinsa. Mahtavaa.

Tänä aamuna piti ottaa ikkunalaudan kasvista uusi kuva, sillä taivaalta satoi valkeaa. Eilen ensimmäiset ripaukset olkapäällä eivät vakuuttaneet, mutta nyt voi jo sanoa, että lunta on oikeasti satanut. Kaunista.

Pumpulimaista sunnuntaita.
♥

Timanttihaave todeksi

Katsokaa, siinä se vihdoin on. ♡

Ai että tuli jännät paikat, kun töistä lähtiessäni luin meilit. Sunnuntaina Bukowskis Market teki todeksi timanttihaaveeni, kun huusin Ruotsista Bertoian Diamond Chair -tuolin. Mustan, tietenkin. Yllätyksekseni lähetys oli haettavissa Vantaalta jo tänään. Seikkailunhalustani (lue: päättömästä hönttöilystäni) seurasi kahden tunnin sekoilu busseilla, mutta ehdinpäs perille kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa. Kotimatkan tein suosiolla taksilla. 

Tuoli vaikuttaa olevan suht iäkäs, mutta hyväkuntoinen. Olen iloinen, etten ehtinyt luovuttaa ja hankkia uutta. Kuluneen, punaisen istuinpäällisen poistin jo, mutta alakuvassa näkyy vielä tahrana muumioitunut hämähäkki, jota en hennonut heti alkaa irrottaa. ;)

On tämä elämä tänä keväänä aikamoista pitkäaikaisten toiveiden toteuttamista. Tämä ihana koti tuon sohvalla päikkäreillä olevan murun kanssa, ja mahdollisuus laittaa asuntoa oman mielensä mukaiseksi. Onnea tämä, sanon minä.

Huomiselle on luvassa reissu Tampereen suuntaan pyöreille synttäreille, ja illalla vielä Sunrise Avenuen jäähallikonsertti. Saattaa sunnuntaina olla väsy. Mutta sittenhän voi vaikka vain maata sohvalla ihailemassa timanttia. Hyvää viikonloppua kivat! 

P.S. Osallistuithan jo synttäriarvontaan?

Tukholma 2: Pakkauksia ja muita ihania

Mullahan ei silmä yleensä kauniisiin asioihin tartu, ei sitten millään. Pakkauksiin varsinkaan. ;) Tässä maailmaa linssin läpi katselleen huomioita kauniista, hauskasta ja kivasta tavarasta Tukholmassa. Olipa onni, että oli kamera matkassa. Ei tarvinnut ostaa mitään näistä. Hyvä hyvä!

NK:n pakkauksia voisi tämä mustavalkoisen rakastaja tuijotella tunteja.

Yritin ja yritin, mutta en saanut valittua mieleistäni valopalloyhdistelmää. Ehkä ensi kerralla. Affären, Gamla Stan. Myös ensimmäisen kuvan kirjainkynttilät kuuluivat liikkeen valikoimiin.

Lagerhaus oli yhtä iloinen tuttavuus kuin ennenkin. Sieltä sitten aina löytää vaikka mitä. Esimerkiksi pahvilautasia, kaakelitarroja, kerrostarjottimia, tiskiainetta. No, kaikkea semmoista, mitä ihan kaikki yleensä ulkomailta kotiin raahaavat. ;D Ja aina, ihan aina, tahtoisin tuoda lahjapaperirullia. Laivassa olen toki tuonutkin, monesti. Nyt ei onnistunut.

Ei ollut NK:n sisustusosastossakaan valittamista. ;)

Turha harmitella myöskään Illums Bolighusin näkymiä. Joulu oli tullut.

Ehkä pitäisi... :D

Ihan ite kokosin

Tukholmasta palaavaa odotti luonnollisesti lähtiessä kotiin jäänyt laatikkohelv...kaaos. Onneksi eilinen toi tehopuuskan, ja kummallisen muotoisista palasista syntyi sohva, valtavista pahvilaatikoista spraymaalaussuojia ja sen jälkeen keräyspahvia, ja suuresta määrästä tavaraa kirpputorikuorma. Näin se toimii, kun tuuri käy. 

En ole muuttanut 25 neliöön Ullanlinnaan, kuten vanhoja sohvia myydessäni blogin ulkopuolella uhosin. Kahdesta sohvasta tuli kuitenkin yksi. Sen kunniaksi, että on vihdoin taas mahdollisuus istua hyvin, taidan pitää kirja- ja leffaviikon. Lötköttää ja tuijottaa. Tosin pitäähän mun kertoa teille ihanasta Tukholmasta. Se on kaupunki Ruotsissa. Pää-sellainen. :) On myös annettava yksi ilta työlle. Ja lauantaina täytyy tietysti Indie-päiväillä. Ihania ihmisiä on kylässä perjantaista maanantaiaamuun saakka. Katsotaanpa, kuinka paljon tulee luettua. Mutta mulla on sohva! Ja sen mukana tullut annos ruotsalaista tee se itse -riemua. ;)