Eilisillan äiti-itkuisen kotiinpaluun jälkeen koko päivän päällä ollut, armoton ärsyketutus päättyi vihdoin, kun sai vääntäydyttyä iltalenkille ja haettua jo aamulla kaivattua kahvimaitoa. Piti odottaa kuumin ja valoisin aika, kun oli muka liian likainen tukka eikä mitään päällepantavaa. Lenkille... Hmm. ;D Otin sitten päiväunet muiden iloitessa auringosta ulkona. Vitsi, mikä ihana kesämeteli kadulta kuului. :) No, nyt jäälatte (ulkona tuli kuuma) on onneksi iskeytynyt systeemiin, uusi objektiivi saatu toimimaan ja räpsäisty teille pari kuvaakin tällä 45-millisellä. En vieläkään tajua, mitä onnistuin tekemään väärin. Lähdin nimittäin pääsiäisreissuun ilman
kameraa tilanteessa, jossa mikään objektiiveistani ei keskustellut rungon kanssa. Lahja kai tämäkin.
Enkös muuten ookin selvästi jo teininä tiennyt, mitkä ovat mun sävyjäni? Tässä kotikotoa kantamani, äidille 13-vuotiaana tilauksesta kutomani harmaa-mustat poppanat, ja ensin harjoitukseksi omilla lemppariväreilläni vääntämäni oranssi.
Kuka haluaa? Mummon 1951 suunniteltu Vuohet viidassa -ryijy ei sitten kuitenkaan tule jäämään mulle matoksi. Sen verran on keltainen tähän talouteen. Olin jo niin innoissani ajatuksesta, että saisin ilman tekemisen vaivaa ryijymaton. No, eihän mulla tietty edes ole nyt tilaa matolle, mutta siis niin ku.
Musta vähän tuntuu, että nyt Siri ja minä ja toinen latte hankkiudutaan yksissä tuumin siihen tilaan, ettei unille mennä tänään ajoissa ja huomenna väsyttää. ;) Siitä huolimatta silmät auki kohti uutta työviikkoa ja Mummokerhon ulkomaanmatkaa!
Arkihaasteen saa tänään Hanna Pisaroita-blogista. Ja osallistukaahan arvontaan. Viikon päästä joku saa Finnish Design Shopin lahjakortin. Ja karkkia, niinhän mä taisin luvata. ;)
