Joulufiilis hiiteen!

Soon loppu ny. Joulu nimittäin. Perjantaiaamuna klo 10.15 lapset söivät ruokalassa joulupuuroa. Minä riivin vieressä koristeita puista ja tonttuja seiniltä. Näin tunnelmallisesti loppuu vuoden viimeinen työpäiväni. Joka vuosi.

Siinä ne puussa odottavat mua ja tyhjiä laatikoita. Kohta on totuuden hetki. Kukaan ei tahdo näitä tammikuussa töihin palatessaan nähdä, joten jonkun homma on ennen lomaa hoidettava. Raadollista. 

Ylimpiin oksiin en yltänyt enkä saanut kiivetä. Ehkä joku hoitaa ne loman aikana viedessään kuusen kaatopaikalle.

Tyhjä sali, tyhjät oksat. Snift.

Vielä lihoiksi parikymmentä tonttua...

... ja sitten reissuun. Pahvilaatikoihin kadonnutta joulumieltä metsästämään. 

 

Toiset stailaa tykimmin

Minähän en juuri pakkauksista perusta... :D Ostaisin varmaan lipeäkalaakin, jos se olisi pakattu tyylikkäästi mustavalkoiseen. Paljon olen kauniita kuoria nähnyt, mutta tämän syksyn voittaja on ruotsalainen 27 Design Work, joka tekee mm. printtejä ja postikortteja. Suuret printit saa noissa lieriöissä, mutta koko lähetys on niin tyylipuhdasta menoa, että on pakko esitellä sen osaset.

Kirjekuori, jossa on kuitti ostoksesta.

Etualan postikortit tulivat tuossa ruskeassa pussissa, joka oli kiinni valkealla, pyöreällä firman tarralla. Samanlaisella kuin lieriöiden päällä on (näkyy ekassa kuvassa). Kuitin lisäksi mukana oli joulukortti, johon yrittäjä oli käsin kirjoittanut kiitokset tilauksesta.

Entäs nuo tyylikkyydet tuossa alla sitten? Mrs. Jones -blogin Jonna Kivilahti pakata pyöräytti jouluostokseni tosta noin vain hetkessä tuommoisiin "ihan okei" paketteihin, jotka hän sujautti vielä mustaan paperipussiin. Kaunista!

Oli pakko lähteä samalta seisomalta ostamaan silkkipaperia omia joulupaketteja varten. 

Ja mitä nyt turhia pakettien sisältöä esittelemään. Päällinen on tietysti tärkein. ;)

Mummokerhon joulu

Ennen vuoden viimeistä mummokerhon kokoontumista Silja-neiti ostaa leivontavuokia. Oikein viisi, ja Stockmannin alennuskupongilla tietenkin. Harjoitukseksi hän paistaa perinteisen hedelmäkakun. Hajamielisen vuoka jää korppujauhottamatta, ja ensimmäiset maistajat saavat kakkunsa muodikkaasti monessa osassa. Toinen hedelmäunelma sekä mummokerhoon ja sukulaisille tarkoitetut piimäkaakut sentään irtoavat tyylikkäästi. Silja-neiti on valmis mummojen jouluun.

Silja-neiti pääsee perille Laura-rouvalle, ja neulominen voi alkaa. Paitsi ettei voikaan. Kudin jää kassiin, sillä Silja-neidillä on tänään muuta puuhaa. Jouluasioita.

Sormet ovat liimassa, kun Silja-neiti taittaa pahvia narun ympärille. Toivottavasti suvun lapset näistä pitävät. Silja ainakin pitää. Ottaisi itselleen, jos kehtaisi. Mutta toisille on lahjaksi tekemässä, ja joulukin pian saa, joten hoppua nyt.

Laura-mummon luona on vilskettä, sillä joulu saa viisi paikalle köpöttänyttä rouvaa ja neitiä vallan riehakkaiksi. Kahvin ja teen sijaan tänään aukeaa punaviinipullo. Toinenkin. Joulun kunniaksi. Ja lääkkeeksi, tuumivat mummot yhteen ääneen poskien alkaessa hehkua. Kastaminen on tänään muutenkin vallan jouluista. Kuivattuja hedelmiä, piparkakkuja, juustoja ja suklaata. Piimäkakkukin maistuu, mistä Silja-neiti on mielissään. 

Talven juhlan kunniaksi piimäkakku on saanut sisälleen viikunayllätyksiä. Vaan onpa liukas kaveri, kun ei Silja-neiti siitä kunnon kuvaa onnistu saamaan. Hän kuitenkin luovuttaa pian, ja keskittyy kuvaamisen sijaan olennaiseen eli kakun syömiseen ja muiden mummojen seurasta nauttimiseen. Maailma parantuu tarina tarinalta ja mummoja hymyilyttää. Välillä pääsee tirskahduskin.

Mummot puhuvat joulunvietosta ja tulevan vuoden kujeista. Onhan näitä vuosia vielä. Yhteistä ulkomaanmatkaakin mietitään. Yksi käsityö kärsii luovaksi toivotusta punaviinin käytöstä, ja sitä puretaan useampaan otteeseen. Onneksi päinvastaisiakin kokemuksia on, ja eräs toinen työ valmistuu kokonaan! Silja-neiti liimaa ja liimaa. Niin liimaa, että ovat vaatteetkin lopulta tahraiset. Mutta valmista ei tule tänään. No, onhan mummolla aikaa, tuumii hän kotimatkallaan raitiovaunussa. Eikä joulu ole kuin vasta ensi viikolla. 

Kiitos teille, iloiset neulojamummot, ja harrasta joulun aikaa. Kohdatkaamme taas armon vuonna 2014.

Minä se olin

Että joo. Niin. Tältä hän näytti nuorena, juuri ennen 

täyden kukoistuksensa kulta-aikaa.

 

Mulle sanottiin, että hyasinttia ei kannata juuri kastella. Kestää siten paremmin, ei ota liiallista kasvuspurttia ja on kaunis vielä jouluna. No en sitten juuri kastellut. Kukat puhkesivat ja näivettyivät kuiviksi ennen kuin ehdin huomatakaan. Eikä hyasintti kyllä mun mielestä pelkkänä vihreänä purjona oikein mieltä virkistä. Kyllä mä välillä sille desin annoin. Muutaman kerran. Öö. Marin elokuussa tuoma "tätä ei pysty tappamaan" -kukkakin maatuu jo kompostissa. Oon paras.

Ettei hyalle olis tullut itku, laitoin kaveriksi kompostipussiin hieman parempionniset, kuin ihmeen kaupalla kolme viikkoa puhkuneet neilikat. Nyt meloninkuoren kanssa aikaansa viettävät he. Kiire mihinkään enää ole ei.

Mässyy

Viimeinen työviikko ennen joulua. 169 koetta korjattu. 169 lapselle jouluherkku ostettu. 

Puuh tätä aineenopettajan elämää! :D

Herr Frosch / Mr. Frog valmistautuu henkisesti tulevaan koitokseen eli herkkujen 

puklaamiseen kitusistaan yli-innokkaille halaajille. Ilmassa on hysteriaa. ;)

Poor thing. Kaikkea se joutuukin kestämään. Ja minä. Kun ei sitten nykylapselle läheskään kaikki kelpaa. Kun saksanopettaja tarjoaa joulutunnilla kulttuuriopetuksen hengessä perinteisiä Lebkucheneita ja Stollenia, joita on kissain ja koirain kanssa Lidlistä jos toisestakin metsästänyt ja omalla rahallaan oppilaille ostanut, kommentti on valitettavan usein: "Toivottavasti enkuntunnilla on parempaa mässyy." Surullista, mutta totta. Kuitenkin aina jaksan tämän vaivan nähdä. Oma vika kai, heh. Mutta sammakkoherra on valmiina. Hyvää huomenta. Nyt mennään!

Kaunis Helsinkini tällä viikolla

Terveisiä myös jouluisesta Helsingistä. Tää hehkuttelee naapurimaan markkinatunnelmaa, vaikka omassa kotikaupungissakin tuntee jo joulun. Tänään jopa maa on valkoinen. Tässä puhelinnäpsyjä viikon varrelta. Meillä on täällä kaunista.

Eilen oltiin tyttöin kanssa Jenni Vartiaista katsomassa Kulttuuritalolla. Nyt on sitten oikein kuviinkin ikuistettu kätevän emännän / kiireisen naisen jääpala skumppaan -vinkki. Tiedän, ettei saisi. Sorryyyy.

 Kaverin korvakorut olivat niin pätevästi löydettävissä peilikaapissa, että on pakko jakaa neron vinkki. 

Pahvi ja hakaneula! 

Suurimmaksi osaksi oli oikein mainio, vaikkakin hyvin väsyttävä viikko. Kiitos osallisille. Tänään metsästetään vielä lastenvaunuja Saksasta. Auf Deutsch natürlich - eiköhän siinä ole viikon kruunu. ;) Nyt katsomaan, löytyisikö jostain eilen 10 tuntia maailman turuilla raahaamastani neljästä jouluostoskassista Mrs. Jonesin markkinoilta hankkimani kynttiläpurkin kadonnut kansi. Jos ei, täytyy todeta, että sen siitä saa, kun yöt raitilla rallattaa.

Temppuileeko muuten Blogger muilla? Kauhee känkkäränkkä! :/

Jouluinen Tallinna

 

Huh, nyt se on vihdoin tehty. Arvosanat ovat tietokannassa. Kohotan maljan itselleni ennen nukkumaanmenoa. Kauhea väsy!

Onnea on viettää päivä Tallinnassa Miss Ihanuuden kanssa. Näin kävi itsenäisyyspäivänä. Piti olla myrskyistä, ja vähän jänskätti. Eipä ollutkaan. Menomatka meni kuohuviiniaamiaisen merkeissä. Perillä kävimme kivoissa pikku liikkeissä ja ihailimme antiikkitoria ja joulumarkkinoita. Hyvää ruokaa ja juomaa ei luonnollisestikaan unohdettu. Eikä naurua!

Ihan kuin New Yorkiin olis saapumasa. ;)

... tai sitten ei. :D

Sfääriin emme mahtuneet syömään, mutta kurkkasimme kuitenkin kaupan puolen.

Sen jälkeen sai vuoronsa Nu Nordik.

Moshin ihonhoitotuotteet ja kynttilät ihastuttivat. En ole vielä ehtinyt etsiä sanakirjasta ostosteni vironkielisiä, ilmeisen hauskoja nimiä, mutta muutamat vaikuttivat aika selviltä tapauksilta. ;)

Viinikirjastokin olisi voinut houkuttaa, mutta päädyimme syömään tunnelmalliseen Clayhillsiin. Kyllä kannatti, jo pelkän sisustuksen takia.

Ennen joulumarkkinoita maltoimme vielä käydä katsastamassa Baltian rautatieaseman vieressä olevan torin, jonka kojuissa ja kaupoissa myytiin tavaraa uudesta antiikkiin, noin suunnilleen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mua houkuttivat vanhat joulukoristeet, joita olin kuullut sieltä löytyvän. Unelmoin jo löytäväni kylppäriin vanhan peilinkin. Valitettavasti paikka oli menossa kiinni, ja suurin osa pöydistä oli jo tyhjiä, mutta sain kuin sainkin kaksi lasipalloa ja yhden sienikoristeen kaupan päälle. Lisäksi ostin aseman kojusta villaiset, harmaat huopapohjalliset, hinta 80 senttiä. Kävinpä tuossa vertailun vuoksi Tuomaan markkinoilla Helsingissä. 7-10 euroa samanlaiset. Niin se menee.

Ja sitten Raatihuoneentorille tunnelmoimaan. Tuli kyllä ihan jouluolo. Lämpimän Glühweinin lisäksi löysin itselleni kauniin lampaantaljan ja tupsun pipoon.

Tädeillä oli myssyt silmillä. Zu viel Glühwein?

Vielä muutama kuva kaupungilla vaeltelun tuloksena. Mikähän se mahtoi olla tuon sisustuskaupan nimi, jossa törmäsimme näihin kyniin ja saman firman Random Shit and Stuff -muistinpanolehtiöön?

Laivassa kuvasin innolla kauniisiin joulupaketteihin kääriytynyttä väkijuomaa.

"Aitoja Tolixeja!" huudahdin minä. "Täytyypä ostaa pelikortit", tuumi siihen Heidi, ja loppumatka vierähti pelatessa lokkitäti-korteilla. Panokset olivat tietysti kovat, ja voitin pasta-annoksen. :)

Kiitos ja sydän armaalle matkaseuralle! Kylläpä rentoutti kiireen keskellä. En ole ennen koskaan ollut "suuren maailman" joulumarkkinoilla, mutta tästä se lähtee. Ensi vuonna Tukholma?

Oli miten oli, nyt unta.

P.S. Mitä, enkö mä muka muistanut... siis kyllähän mä alussa  sanoin, että näitä kuvia on älytön määrä. ;D