Minä, Mauri Kunnas. (Muistiin merkinnyt Lotta Sonninen.) Otava. 2009.
Mauri Kunnaksen muistelmat saa kunnian aloittaa Kirjallista elämää -haastajan osuuden. Tämä sopii tilanteeseeni erinomaisesti, sillä tätänykyä luen kaikista genreistä juuri lastenkirjallisuutta kappalemäärissä laskettuna eniten. Lisäksi Mauri Kunnas on meidän perheessä selkeä suosikki muutamien muiden kirjailijoiden ja tarinoiden joukossa, kuten aiemmin kerroin.
Tässä blogikirjoituksessa kirjoitan siitä, mitä
Minä, Mauri Kunnas kertoo minulle kirjailijan työstä. Näkökulmani on korostetun subjektiivinen, eli tämän tekstin otsikko voisi olla jotakin sellaista kuin "Minä ja
Minä, Mauri Kunnas". En kirjoita pelkästään siitä, mitä käsillä olevassa teoksessa kirjoitetaan. Kertomani asiat ovat reippaita vaikutelmiani, tulkinojani ja minulle mieleen painuneita asioita, toki muistelmiin vankasti perustuen.
Mauri Kunnas on lastenkirjailijana ennen kaikkea piirtäjä. Tähän perustuu hänen suosionsa muiden tarinoiden kuvittajana (
Seitsemän koiraveljestä,
Koirien Kalevala,
Robin Hood ym.), mutta ei hänen kirjoittajanakaan tarvitse hävetä. Mauri Kunnas tekee monet kirjansa yhteistyössä vaimonsa Tarja Kunnaksen kanssa, jolloin Tarja on mukana esimerkiksi värittämässä kuvia ja ratkomassa juonikuvioiden ongelmavyyhtejä.
Miten kirjailija kuoritaan?
Ehkäpä Mauri Kunnaksesta olisi voinut jo lapsena joku arvata, että hänestä tulee tunnettu ja arvostettu piirtäjä ja tarinankertojakin, vaikkei häntä lahjakkuudessaan varsinaisesti mitenkään tuettukaan. Mauri-poika vain rakasti piirtämistä. Hän kuvitti paljon poikamaisia ajatusjuoksujaan muun muassa villin lännen taisteluista intiaanien ja cowboyden välillä. Koulupoikana taide sai paikkansa koulukirjojen marginaaleissa ja kansissa. Piirtämiseen mieltynyt nuorimies hakeutui opiskelemaan taidekorkeakouluun, työskenteli mainostoimistossa ja pilapiirtäjänä sanomalehdessä ja keksi sitten kuvittaa lapsille tonttukirjan. Loppu onkin jo tunnetumpaa historiaa.
Mauri Kunnaksen käsialaa on muuten ensimmäinen Juissi-mehupurkin graafinen ilme ja edelleen käytössä oleva mahdottoman makee mehunimi! Mainostoimistotyö ei kuitenkaan jaksanut taiteilijaa kiinnostaa puolta vuotta kauempaa.
Samaan aikaan, kun Mauri kasvoi mieheksi melkein kaikki paperit täyteen piirrellen, hän oli valtavan kiinnostunut seikkailutarinoista. Lapsuus Vammalassa kului paitsi piirtäen myös poikajoukon kanssa metsissä erilaisia taruja eläen. Lempileikkejä olivat cowboy-ajot ja Robin Hoodin seikkailut. Mauri myös luki paljon ja otti asioista selvää. Aikuisuuden kynnyksellä Mauri kavereineen kokeili myös elokuvantekoa. Myös omat sarjakuvakokeilut oli toteutettu, monet jääneet puolitiehen - kuten elokuvakin. Lienee joka tapauksessa selvää, että tällaisista intohimoista syntyy jotakin merkittävää, jos vain luottaa sen ohjaukseen.
Kun sitten Mauri Kunnas sai kustannussopimuksen esikoiselleen erinäisten vaiheiden kautta (ei ensiyrittämällä kuitenkaan), kirjailija on tarjonnut Suomen lasten (ja aikuisten) luettavaksi kirjan vuodessa. Tuotantotahti on varsin kova. Siinä on kuitenkin yksi menestyksenkin salaisuus: jos et julkaise, et voi menestyä.
Menestyksen muita kulmakiviä?
Vaikka asia on Kunnaksen tuotantoa lukiessa ilmiselvä, en ole aiemmin älynnyt, kuinka valtavasti menestyskirjailija tekee hyvien kirjojen eteen työtä! Tässä salaisuus numero kaksi: kovalla työllä menestyy varmasti. Kunnas tutkii kirjojensa aihepiirejä seikkaperäisesti ennen suunnittelua ja luonnostelua. Hän lukee, kulkee museoissa, valokuvaa, mittaa ja haastattelee. Kuvien luonnostelukin vaikuttaa olevan pitkä työvaihe, vaikka rutinoituneelta piirtäjältä se käyneekin aloittelijaa näppärämmin.
Lopulta kuvat piirretään puhtaaksi, josta Kunnas toteaa, että joutuu pinnistelemään, jotta jälki olisi totutun huoliteltua eikä sutaistua. On lohduttavaa kuulla, ettei menestyneellekään kaikki ole helppoa tai itsestäänselvää! Värittäminenkin on vaihe, jota Kunnas vieroksuu, mutta onneksi vaimo auttaa. Painon jälkeen värisävyt ja kaikki muu pitää vielä huolella tarkistaa, ennen kuin kirja voidaan viedä tuotantoon. Hikistä hommaa, eikö totta? Kolme: Tee paljon työtä ja myös sellaista, mistä et pidä, jos se johtaa tavoitteeseesi.
Neljäs menestyksen salaisuus on se, että kannattaa ottaa oppia niiltä, jotka ovat työn jo tehneet. Tässä Kunnaksen esikuva on Richard Scarry, tavattomasti julkaissut menestyskirjailija. Ei Kunnas tietenkään Scarryltä suoraan kopioi, mutta Mauri kertoo pääsevänsä oikealle aallonpituudelle omia tarinoitaan varten lukemalla Touhulan tarinoita. Muita esikuvia Kunnakselle ovat muun muassa satukokoelma
Hanhiemon satuaarre ja
Aku Ankka, jonka piirtäjäksikin nuori Mauri Kunnas yhdessä elämänuransa muovautumispisteessä havitteli - tuloksetta. Ajatelkaapa, jos Kunnas olisi siinä vaiheessa pistänyt pillit pussiin!
Viides suotuisa tekijä tiellä menestykseen on se, että pitää tehdä paljon ja lannistumatta. Kunnaksella on kohta voimamiesmittelöihin sopiva kasa julkaistuja kirjoja, joista muutama on ehdottomia helmiä ja muutama ei terävintä klassikkokamaa. Täytyy olla altis työn tekemiselle. Kustantamo odottaa uusia kirjoja, ja niitä on hyvä olla halukas tekemään. Välillä vähän väkisinkin, niin kuin
Herra Hakkaraisen aakkoset osoittaa. Se nimittäin oli kustantamon idea, jonka mukaan Hakkaraisen aapinen kasattiin kirjailijan aiemmista kuvista, sillä Kunnas oli tuohon aikaan monista projekteista väsynyt ja voimaton. Uusia kuvia tulikin lopulta mukaan enemmän kuin alun perin oli tarkoitus. Hakkaraisen höperrykset aapisen sivuilla eivät kuitenkaan ole Kunnaksen käsialaa, vaan ne on tehty talkoilla kustantamossa. Ilmankos ne ovatkin tuntuneet väkinäisiltä!
Kuudes vinkki wannabe-kirjailijoille on se, että omaa johtotähteä pitää seurata: se mihin itse uskoo, kantaa. Mauri Kunnaksen kirjat ovat sekoitus tekijänsä raudanlujaa ammattitaitoa sekä hänen henkilökohtaisia mieltymyksiään ja kiinnostuksiaan. Kunnas tekee kirjan siitä, mistä hän itse tietää paljon tai haluaa ottaa selvää: tontuista, entisajan elämästä, urheilusta, musiikista, avaruudesta... itse asiassa varsinaista musiikki-Kunnasta (
Koiramäen laulukirjaa 2010 lukuunottamatta) ei ole vielä julkaistu, mutta aihetta sivutaan muissa kirjoissa varsin vakuuttavasti (esim.
Ujo elvis, Hyvää yötä, Herra Hakkarainen). Tässäpä Kunnakselle uusi kirjaidea: musiikki!
Menestyä voi varmasti myös muulla reseptillä, mutta edellä kerrotut seikat ovat vieneet Mauri Kunnasta kirjailijana eteenpäin. Taustalla vaikuttaa ilman muuta myös moni muu asia, joita en lähde tässä arvailemaan.
Yllätyksiä?
Minä, Mauri Kunnas -kirja oli miellyttävä lukukokemus, joka antoi minulle paljon uutta tietoa suosikkikirjailijastamme ja valotti myös teosten taustoja. En ollut esimerkiksi tiennyt, että Kunnaksella on akateeminen loppututkinto Taideteollisesta korkeakoulusta, johon hän pääsi sisään kolmannella yrittämällä.
Opiskeluaikoinaan Mauri Kunnas ei tehnyt kesätöitä muiden tavoin, vaan vietti kesät vapaana ja kertoi kavereilleen harjoittelevansa piirtämistä. Siinä taiteilija tulikin oikein kelvolliseksi, sillä lopulta häntä pyysi itse Kari Suomalainen pilapiirtäjäksi Helsingin Sanomiin. Kunnas oli tässä aiemmin himoitsemassaan työssä vain puolitoista vuotta ennen kuin irtisanoutui ja keskittyi päätoimisesti kirjailijan työhön, joka oli hänet jo ehtinyt saada imuunsa.
Mauri Kunnas voisi olla myös menestyvä sarjakuvapiirtäjä, sillä sitäkin taiteenlajia hän on ehtinyt varsin vakavissaan harjoittaa piirtämällä muun muassa rock-sarjakuvaa Suosikkiin. Kunnas on tukenut tuhopoltetun Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennustyötä niin, että lahjoitti koko kirjailijan osuutensa Koiramäen joulukirkko -teoksesta jälleenrakentamiseen. Kunnas on piirtänyt otteen myös
Tuntemattomasta sotilaasta, mutta koko kirjaa hän ei lastenkirjaksi ryhdy tekemään rankan aihepiirin vuoksi.
Suosituksia
Minä, Mauri Kunnas -teos on aivan oivallinen kaikille Mauri Kunnas -faneille. Meidän pikkuväkikin katseli kiinnostuneena Maurin varhaisvuosien piirustuksia ja kuvia leikeistä Robin Hoodina. Kirja on mukavasti muiden Kunnaksen kirjojen kokoluokkaa ja sisältää paljon kuvia, joiden mukana on monia kansiluonnoksia ja varhaisia taidepläjäyksiä. Kerrassaan herkullista katseltavaa!
Minä, Mauri Kunnas on myös pala kulttuurihistoriaa. Tämä pala on Mauri Kunnaksen näköinen. Hän on itse päässyt vaikuttamaan siihen, millaisena hän haluaa yleisön hänet näkevän. Kirjailijakuva on kuitenkin rehellisen tuntuinen kaikkine epävarmuuden tunteineen ja harmituksineen sekä niine kertomuksineen, joissa Mauri Kunnas hapuilee ja harhailee päämäärättömästi ennen kuin hänestä tuli tuottelias suosikkikirjailija.
