Sunnuntaipaljastelua haastevastausten myötä

Loistavasta Kannesta kanteen -blogista Kaisa haastoi minut vastailemaan laatimiinsa kysymyksiin. Kiitos, Kaisa <3! 

Pidän blogeissa kiertävistä haasteista. Ne antavat mukavasti ydinsisällöstä vähän poikkeavaa sisältöä työstettäväksi, ja poikkeuksetta nämä ovat hauskoja kaiken kaikkiaan. Haasteen henkeen kuuluu, että keksin itse uudet kysymykset ja heitän ne eteenpäin muihin blogeihin.

Vastaan ensin Kaisan kysymyksiin:

1. Minkä kirjan ostit viimeksi lahjaksi?

Lastenkirjoja joululahjaksi. Peppiä isommille ja kuvakirjoja pienimmille. Yleensä ostan työ- ym:ilta matkoilta omille lapsilleni myös kirjoja tuliaisiksi. Viimeksi ostin satukirjan, jossa on koottuna erilaisia eläinaiheisia tarinoita. Siitä on riittänyt iloa pitkäksi aikaa.

2. Minne suuntaat yleensä ensimmäisenä kirjastossa?

Palautusluukulle painavan kassin kanssa :-). Sitten katselen juuri palautettuja ja seuraavaksi yleensä haen etsimäni teokset tietokoneelta.

3. Jos sinun pitäisi nyt valita luettavaksesi kirja epämukavuusalueeltasi, minkä valitsisit?

Hugh Howeyn Siilon. Minulla on ollut scifi- ja dystopiakauteni, ja nykyään en jotenkin jaksa lajityyppiä. MUTTA tiedän, että ko. genressä on paljon hienoja teoksia, joita kannattaisi ehdottomasti lukea. Toinen samanmopinen on varmasti Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Siilo on vain kaksinkertainen epämukavuusalue, sillä luen jostakin kumman syystä mieluummin kotimaista kuin ulkomaista. 

4. Mistä kirjasta pidit ennen paljon muttet enää nykyään? Miksi?

Pöh. Ei kai tällaista ole! En lue kirjoja moneen kertaan, joten paha sanoa. Ehkä lähinnä saattaisivat olla juuri edellä mainitut scifi-teokset?

5. Jos joutuisit jonnekin kirjallisuuden rinnakkaismaailmoista, minne mieluiten menisit?

Narnia tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Haluaisin kömpiä sinne juurikin konttaamalla kaapin kautta. Ehdottomasti.

 

6. Kuka Sormuksen ritareista olisit ja miksi?

En pysty vastaamaan. En ole lukenut Tarua sormusten herrasta. Hobitin olen lukenut, ja siitä jokseenkin pidinkin, mutta Sormus hyydytti alkumetreille. En ole myöskään nauttinut leffoista, joista olen nähnyt kai kaksi.

7. Ketä kirjallisuuden hahmoa pelkäät tai olet pelännyt?

Pelkään dekkareiden pahoja tyyppejä, jotka voisivat olla oikeasti olemassa. Siksi en (paljonkaan) lue dekkareita.

8. Mitä kirjaa lukiessa nauroit viimeksi ääneen?

David Walliamsin Herra Lemu.

9. Mitä tietokirjaa suosittelisit luettavaksi?

Katja Ketun ja Krista Petäjäjärven Pimppini on valloillaan ja Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija.

10. Mikä kirja on saanut sinut matkustamaan, leipomaan, kokeilemaan uutta harrastusta tai innostamaan johonkin muuhun?

Moni kirja kannustaa lukemaan lisää samasta aiheesta tai samalta kirjoittajalta. Kuitenkin leipomaan on ainakin innostanut F. G. Haghenbeckin Pyhän lehden kirja, sillä Mommy Even omenapiirakka kuulosti niin namilta, että pakkohan sitä oli kokeilla. Eikä omenapiirakka koskaan petä. :-)

Sitten minun kymmenen kysymystäni - viisi kirjoihin liittyvää, viisi ihan jotain muuta - ja haastamani blogit:

1. Miksi luet?

2. (Ellet vastannut jo edellä, niin kerro vielä, että) Mitä odotat, kun aloitat uuden kirjan?

3. Mitä muuta kirjallista harrastat (esim. bookcrossing, kirjoittaminen...)?

4. Onko kirjoja, joista et kirjoita blogiin? Miksi?

5. Onko jokin sitaatti jostain kirjasta jäänyt elämään ajatuksiisi? Mikä?

6. Miltä näyttää vuotesi 2014?

7. Mitä ihanaa olet kuullut sanottavan itsestäsi?

8. Jos mitään rajoitteita (kuten raha tms.) ei olisi, millaisen illan haluaisit viettää parhaiden ystäviesi kanssa?

9. Linkitä yksi biisi, joka on jollakin tavalla koskettanut sinua. Jos haluat, voit selittää, miksi kappale on sinulle tärkeä.

10. Lempireseptisi?

Ja kysymyksiin toivon vastaavan (tämä on aina niin kamalan vaikeaa, kun haastaa voisi vaikka ketä!)

Amman Amman lukuhetkestä

Marin Kirjakko ruispellossa -blogista

S:n The Review Factorystä

Main Kirjasähkökäyrästä

Minnan Ja kaikkea muuta -blogista.

Jos kysymykset tuntuvat sinusta miellyttäviltä, toivon, että vaikket olekaan yllä nimetty, poimit haasteen tästä mukaasi! :-)

Kiitos kun olet!

Valkoinen Kirahvi ilahdutti minua Kiva kun olet täällä -tunnustuksella. Lämmin kiitos! Voisin antaa tunnustuksen myös takaisinpäin.

On kiva olla täällä.

Tunnustuksen kuva on herkkä ja kaunis. Se vie ajatukset kesään. Viime kesää en välitä muistella, mutta ensi kesä odotuttaa itseään. Toivon kauniita ilmoja ja sopivasti lämmintä. Hyvää mieltä valo tuo tullessaan.

Haluan jakaa tunnustuksen eteenpäin

• Villasukka kirjahyllyssä -blogiin. Villis on yksi pitkäikäisimmistä blogiystävistäni, johon olen kaiken lisäksi saanut ilon tutustua kasvotustenkin! Kerran olimme Tukholmassakin yhtä aikaa, mutta silloin emme vielä ymmärtäneet tervehtiä toisiamme :D.

• Susalle Järjellä ja tunteella -blogiin. Susa pitää esimerkillistä blogia ja kirjoittaa aina niin koskettavasti. Koen sitä paitsi Susaan jonkinlaista sielunsisaruutta muun muassa samanikäisten poikalasten vuoksi.

• Rooibosille Rooibos kirjoittaa -blogiin. Kirjoittamisen vimmaa ja vastusta. Rehellinen ja aktiivinen. Yksi huikeista löydöistä oman bloggaushistoriani ensiaskelilla.

• Ailille Aili-mummon arkea -blogiin. Aili on varmaan kaikkien kirjabloggareiden virallinen blogimummo. Ihastuttava!

Ja ja ja ja... Haluaisin jakaa tätä niin monelle, mutta viimeisenä mainitsen tällä kertaa

• Marian Sinisen linnan kirjastosta. Mekin olemme tavanneet kasvotusten vaikka asumme ihan eri puolilla Suomea. Maria nostaa esiin hienoja kirjoja niin aikuisille kuin lapsillekin ja innostaa.

Kiitos, KIITOS, että olette!

10 x 10 kesämuistoa

EmAn Sekametelisoppa kohtaa sillisalaatin -blogista heitti haasteella. Kiitos kovasti! Tämä on kiva piriste tummeneviin syysiltoihin, sillä nyt muistellaan kesää. Ohjeet kuuluvat näin:

"Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle."

No niin lähdetään. En vaivaudu järjestelemään listaani, vaan asiat ovat tässä siinä järjestyksessä, kuin ne tulevat mieleeni. Ehkä joku psykoanalyyttisyyteen taipuvainen voi tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Tehköön.

Plussat, joita olisi tullut enemmänkin...

1. Qtsock
Oulun ylpeys Suomen festarikesässä. Tänä kesänä ohjelma tuntui olevan entistä upeampi. Koska kyse on kotikaupungin rokkijuhlasta, on taattua, että humussa tapaa paljon kavereita. Olipa paikalle päässyt jokunen tuttu paljon kauempaakin! Viikonloppu oli helteinen, joten kansa viihtyi. Niin minäkin.

 

Qstockissa on joka vuosi tsekattava ainakin
yksi ruotsalainen, josta sitten tuleekin
suosikki. Tänä vuonna se ei ollut tämä
Koomalavalla esiintynyt kova Bombus,
vaan aivan upea ja pehmyt First Aid Kit.
Koomalavalla
on silti aina ihan tajuton meno!

2. Tampere
Tampere on saanut helliä minua kahdesti kesän aikana. Heinäkuussa starttasin perheeni kanssa lomakauden Pirkanmaan pääkaupungissa, ja elokuussa vielä kävin työni puolesta toteamassa, että Oulun jälkeen Tampere on Suomen paras paikka. Rakastan sen veden ja punatiilen hallitsemaa kaupunkikuvaa, museoita, ihmisiä, puistoalueita, vähän suuremman cityn tuntua kuin kotikaupungissani, mutta pohjoissuomalaisuus on niin vahva osa identiteettiäni, että Capital of Northen Scandinavia on varmaan aina minulle ykkönen.

Tampereen huvituksia.

3. Lämpö
Kesä on tänä vuonna antanut ilmojen puolesta parastaan. Pidän siitä, että voin lähteä vähillä vaatteilla ulos ja että lapset pystyvät elämään saumattomasti sisällä ja ulkona. Siitä lieveilmiönä on säilynyt edelleen se, että meillä juostaan ulos ja sisään jokaisesta ovesta sukkasillaan pihalla ja kengät jalassa sisällä ja sitä rataa... Heinäkuussa oli muutama varsin kolea päivä, jolloin puin pikkuväelle pipotkin päähän ja poimin mustikoita kädet kohmeessa, mutta onneksi se oli ohimenevää ja lämpöä on riittänyt tänne elokuun loppupuolellekin!

4. Nallikari
Vaikka Oulu on merenrantakaupunki, meri ei hallitse kaupunkikuvaa samoin kuin esimerkiksi Helsingissä. Olen siitä hiukan harmissani, vaikka kotikaupunkiani niin kovasti rakastankin. Muutamia rantapaikkoja onneksi on Oulussakin olemassa. Nallikari on pitkä hiekkaranta, jota on upeasti uudistettu tälle kesälle. Ranta on monipuolinen harrastuspaikka, jossa itse olen kesän aikana muun muassa etsinyt elämäni ensimmäiset geokätköt ja pötkötellyt bikineissä kuumalla hiekalla - kirjan kanssa, tottakai.

Pikkuväki uskaltaa uida!

5. Ystävät
Tänä kesänä olen saanut huomata, miten paljon minulla on aivan korvaamattomia, ihania, monenlaisia ystäviä. Olen ilokseni pystynyt myös nauttimaan heidän seurastaan, joskaan en (varmaan koskaan) riittävästi. Onneksi aikaa on syksylläkin ja seuraava kesäkin tulee jossakin välissä.

6. Grilli
Kesän suosikkiruokani on ollut tuoresalaatti eri muunnelmin kera grillissä paistetun lihan, kalan tai kanan. Kesällä ei ole ruoanteko muualla kivaa, paitsi ulkona.

7. Minä
Paitsi ulospäin, olen kesän aikana tuijotellut myös sisäänpäin ja päässyt lähemmäksi sisintä itseäni. Olen pitänyt löytämästäni. Matka jatkuu. Mottoni voisi juuri nyt olla Be guided by spirit, not driven by ego.

8. Nizza
Kun Suomessa paahduttiin toukohelteissä, minä starttasin kesää Nizzassa. Kannattaako tätä paljon enää muuten kuvailla?

Nizzassa on kaupungin keskusta ja ranta rinta rinnan ja minä siinä välissä.

9. Uni
Olen antanut kesällä itselleni aikaa nukkumiseen. Uni on ihanaa. Unta kannattaa priorisoida ainakin kaikkien kotitöiden edelle. Työt odottavat, uni on korvaamatonta. (Sitä paitsi joskus saattaa käydä niin, että herättyäsi huomaat työn tarpeen poistuneen - joku ehti ennen sinua!)

10. Loma
Lomalla ei ole aikatauluja ja olo on monella tavalla vapaa. Loma-aikoina on paljon tekemistä, kun moni kesäkekkeri ajoittuu lomakaudelle.


Miinuksia, joita on hankala keksiä!

1. Mikko Kouki
Kesän lopulla kuulin masentavan uutisen. Oulun kaupunginteatterin taiteellisena johtajana toiminut Mikko Kouki lopettaa kautensa jälkeen Oulussa. Nyt ei auta muu kuin odottaa, että Koukin jälkeen saamme jotakin vielä parempaa, ja olla lloinen siitä, että Kouki pisti perheensä Oulun työn edelle.

2. Tekstit
Pettymyksekseni olen ollut lähes koko kesän kirjoittamatta. Tällä aikaa kuitenkin alitajunta tekee töitä, joten ei syytä huoleen.

3. Synkkyys
Elämään kuuluu paitsi valo, myös varjot. Vaikka voin vilpittömästi sanoa, että kesä on ollut kokonaisuutena upea, on myös ollut aikoja, jolloin synkkyys on vyörynyt lähelle kuin ukkospilvi. Onneksi olen pysynyt loitolla mustimmasta myrskyn silmästä.

Myrskyn jälkeen on poutasää ja niin pois päin.

4. Loma
oli liian lyhyt.

5. Kolme kuukautta
Suomessa kesäkuukausia on kolme. Se ei ole riittävästi.

6. Rajat
Nyt ei ole kyse rusketusraidoista vaan lompakon paksuuden rajallisuudesta, loman keston rajallisuudesta, omasta rajoittuneisuudesta, päällekkäin onnistuvien toimintojen rajallisuudesta jne. Tiedätte kyllä.

7. Aikomukset
Paljon on asioita, joita aikoo tehdä kesällä, mutta jotka syystä tai toisesta lykkäytyvät tai unohtuvat kokonaan. Ehkäpä ne kokonaan unohtuvat asiat eivät niin tärkeitä olekaan? Eniten olen harmissani varmaan siitä, etten ole kovin paljon laiskuuttani lenkkeillyt, vaikka aioin kyllä. Toisaalta kuitenkin parempi, että on paljon tarjontaa kuin se, että olisi vain tylsää ja tahmeaa.

8. Rumpupäivä
Oulun torilla tv-kokkinakin tunnettu rumpali Janne Pekkala kumppaneineen järjesti heinäkuussa rumpupäivän, joka oli mitä upein tilaisuus! Torille oli saatu kymmenkunta erilaista rumpusettiä, joita pääsi yleisö kokeilamaan. Välillä rumpujen omistajat soittivat lyömäsoittimiaan itse ryhmässä. Olipa huikeaa! Ja mikä tässä sitten oli miinusta, kun kerran kaikki oli niin mahtavaa? No, päivä keskeytettiin, kun joku oli torilla valittanut rummun pärinästä! Halpamaista!

WHOOOT? Eikö täällä muka saakaan soittaa?!

9. Blogistania
Se on jäänyt kesällä minulta kokematta.

10. Tämän kyselyn miinusosio ;-)
Se ei selittelyjä kaipaa.

Haastan kesämuistelemaan kolme bloggaajaa:
Kristiina Vuori

Jenni Kokolailla kirjallisesti
Elma Ilona Tarinauttisen hämärän hetkistä

Liebster blog ja haaste 11

Minua on taas haastettu, mistä olen iloinen. Olen kyselyistä tykkäävää ihmistyyppiä. Piennä ollessain täytin lomakkeita huvikseni, ja jossakin vaiheessa elämää Ystäväni-kirja oli lempikirjani. Teininä tein itse vihkosen, johon keräsin vastauksia kaverailtani itse keksimiini kysymyksiin. Se on minulla vieläkin tallessa.

Vastaan nyt samalla kertaa mieltä lämmittävään Liebster blog -tunnustukseen ja 11-haasteeseen. Molemmissa on vähän sama idea. Liebster blog -tunnustuksen sain Elma Ilonlta Tarinauttisten hämärän hetkistä ja Taikalta Kirjasfääristä. 11-haasteen taas lähettivät Pikkurilli ja Mari a. 

Erja haastoi minut lisäksi kertomaan blogiajan kymmenen parasta kirjaa, joihin palaan erikseen.

Suuret kiitokset kaikille!

Kuva: freedigitalphotos.net

11-haasteen säännöt menevät näin

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista. 

Liebster blog -tunnustuksen vire on samanlainen, mutta siinä riittää, että vastaa esitettyihin kysymyksiin ja koostaa uudet 11 kysymystä eteenpäin.

Aloitetaan 11 asiasta, jotka haluan kertoa itsestäni:

1. Kirjoitan romaanin käsikirjoitusta, jonka on määrä tulla valmiiksi ensimmäisen muokkauskierroksensa osalta tässä kuussa. 
2. Olen lähdössä kuun lopussa matkalle, jossa aion tehdä käsikseen viimeiset silaukset tällä haavaa.
3. Luen parhaillaan Salla Simukan Punainen kuin veri ja Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi -teoksia.
4. Jonassonin teos on ollut minulla kesken jo puolitoista vuotta. Tämä on täysin totta.
5. Kuuntelen autossa Laila Hirvisaaren Minä, Katariinaa.
6. Haluaisin kuulua hovikansaan 1700-luvulla, vaikka elämä on ollut silloin aika kamalaa.
7. Lasteni kanssa luemme parhaillaan mm. Star Wars -tietokirjaa. Siitä en tule bloggaamaan.
8. Taidan olla tänä vuonna laiska puutarhahommissa. Pidän pihalla puuhailusta, mutta en ota sitä tänä(kään) vuonna kovin vakavasti.
9. Olen parasta aikaa paastolla, jota voin lämpimästi suositella kaikille terveille ihmisille.
10. Mäntymetsä on voimamaisemani.
11. Olen ollut uskoton TBR:lleni ja olen harkinnut ryhtiliikettä.

Kuva: freedigitalphotos.net

Sitten Elma Ilonan kysymyksiin:

1. Mainitse kirja, jolla on kamala kansi ja/tai nimi, mutta jota silti rakastit.
 
Paperinarujumala. En pidä sen tylsästä kannesta eikä nimikään houkuta minua lukemaan, vaikka se kysymyksiä herättelevä onkin. Kiinnostuin siitä pääasiassa kahdesta syystä: halusin lukea Hanna Haurulta jotakin ja kirjan aihepiiri kiinnostaa.

2. Luetko sarjakuvakirjoja? Miksi/ miksi et? Mikä sarjakuva on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ever?

Luen, mutta paljon vähemmän kuin muuta kirjallisuutta. Vaikutuksen tehneitä on muutama ja kaikki eri syistä. Mainittakoon tähän enempi kai miehiä puhuttelevat Frank Millerin Sin Cityt, Neil Gaimanin Sandmanit ja viimemmäksi Guy Delislen opukset sekä Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet.

3. Mikä biisi kuvaa sinua / fiilistäsi juuri nyt? (Linkitä, jos mahdollista.)

Norah Jonesin Chasing Pirates, joka on muutenkin hieno biisi!
https://www.youtube.com/watch?v=uTxythHY09k

4. Minkä kirjan haluaisit omistaa, mutta et vielä omista?

Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi.

5. Mainitse klassikko tai muu kuuluisa kirja, joka mielestäsi on yliarvostettu / turhaan kohuttu.

Onpa vaikea! En ehkä ajattele kirjoista niin, että joku on yliarvostettu tai turhaan kohuttu. Itse en vain näe kaikissa niiden loistokkuutta. Ehkä tällainen voisi ollavaikkapa Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, jota olen vuosikausia sitten aloittanut, mutten koskaan lopettanut (vielä). Aion lukea opuksen loppuun joskus, siitäkin huolimatta, etten vielä ole liiemmin ihastunut kirjaan.

Eipäs, kun tiedänpäs! Tähän kysymykseen vastaus on Volter Kilven Alastalon salissa. :-D

6. Lempikarkkisi? Kuinka usein sillä herkuttelet?

Syön tosi vähän karkkia. Yleensä ostan joko Silmäsalmiakkia tai Pätkis-patukan. Noin kerran kuussa.

7. Ketä naispuolista muusikkoa ihailet? Miksi?

Madonnaa. Hänellä on superhieno omannäköisensä pitkä ja rohkea ura.

8. Lastenkirjaklassikko, joka sinulla on lukematta vielä?

Vaikkapa Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira.

9. Mikä eläin olisit?

Kissa.

10. Montako kirjaa sinulla on juuri  nyt kesken?

Taisin yllä jo luetella. Noin kolme, mutta joitain tietokirjoja on lisäksi.


11. Jos saisit kirjakaupan lahjakortin, minkä kirjan ostaisit? 

Yllä mainitun Heivollin.

Kuva: freedigitalphotos.net

Sitten Taikan kysymyksiin:

1. Kuinka monta hyllymetriä kirjoja omistat?

Ehkä vajaa kymmenen. Käytän enempi kirjastoa.

2. Mitä kirjahyllyissäsi on kirjojen lisäksi?

Ainakin pari laatikkoa, jotka sisältävät pikkutavaraa. Äänilevyjä ja DVD:itäkin taitaa olla muutama.

3. Nauratko ääneen lukiessasi?

Harvoin. Viimeksi nauroin Mielensäpahoittajalle.

4. Itketkö lukiessasi?

Sopivan kirjan kanssa kyllä.

5. Minkä kirjan luit viimeksi yhdeltä istumalta?

Mahdoton kysymys, sillä tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Hiljaiset sillat muistan lukeneeni aikoinaan niin, että aloitin sitä vuoteessa illalla nukkumaan mennessäni, ja lopetin vasta aamuyöllä, kun olin lukenut sen loppuun.

6. Millaisen kirjan kirjoittaisit?

Ihan realistisiin puitteisiin ja henkilöhahmoihin rakentuvan kirjan. 

7. Mitkä ovat hyvän kirjan kolme tärkeintä ominaisuutta?

Saa ajattelemaan, koskettaa jollakin tapaa ja on taiten rakennettu ja kirjoitettu.

8. Mitä sanoit tavatessasi lempikirjailijasi (tai toivoisit sanovasi, jos näin ei ole käynyt)?

Kertoisin, millä tavalla hänen kirjansa ovat minua liikuttaneet ja kysyisin esimerkiksi hänen kirjoittamisrutiineistaan.

9. Mikä on lempirunosi?

Yksi on täällä.

10. Mittailetko tuttaviesi kirjahyllyjä salaa vai avoimesti?

Varmaan sekä että, tilanteesta riippuen, jos ylipäätään mittailen. 

11. Minkä kirjan haluaisit lukea alkuperäiskielellä, jos osaisit?

Kaikki, etenkin runot. Näen niin, että käännökseen katoaa aina jotakin. Toisaalta en voi äidinkielisellä ymmärryksellä lukea muuta kuin suomenkielistä kirjallisuutta, ja ehkä siksi se onkin minulle läheisintä kaikista. Koen, että vierailla kielillä osa merkityksestä jää saavuttamatta, sillä en ymmärrä kielen vivahteita. Luenkin todella vähän kirjoja muilla kielillä, ja pitäisi lukea enemmän.

Kuva: freedigitalphotos.net

Seuraavaksi Marin kysymykset:

1. Paras kotimainen tv-ohjelma?

Katson niin vähän tv:tä, etten osaa sanoa. Ajankohtais- ja dokumenttiohjelmat ovat mun juttu, mutta varmaan viihteestäkin löytyisi jotain, jos ehtisin katsomaan.

2. Lempivuodenaikasi?

Kevät ja kesä.

3. Leikitään neljän tähden illallista: mitä tarjoat (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka)?

Alkuruoaksi kermaista metsäsienikeittoa, pääruoaksi poroa juuresröstin ja puolukkakastikkeen kera ja jälkiruoaksi suklaamoussekakkua maustettuna tilkalla vadelmakastiketta. Kasvisvaihtoehtona pääruokana vaikka canneloneja ja rapeaa salaattia. Kaikille hyvät juomat kyytipojiksi.

4. Mihin tosi-tv-ohjelmaan ottaisit osaa: firma, farmi vai BB? Miksi?

Apua, en tunne näistä kuin BB:n! Googlasin nopeasti ja ehkä Farmi voisi olla mun juttu.

5. Liikutko julkisilla vai omalla?

Omalla.

6. Kun menet ulos syömään, mihin menet yleisimmin?

Oulussa on monta hyvää paikkaa: Puistola, Hella, Uleåborg, Zakuska, Istanbul, Pannu, Crecian... Lasten kanssa myös ketjujen ravintolat ovat leikkinurkkineen monesti pelastuksia.

7. Mitä asioita haluaisit elämässäsi ehdottomasti vielä tehdä?

Päästä ruuhkasta eroon, kasvaa ihmisenä, löytää paikkani, nähdä lasten kasvavan, saada kirja julki, kirjoittaa lisää, nähdä maailmaa... vaikka mitä!

8. CM vai Prisma?

CM

9. Cokis vai Pepsi?

Ihan sama.

10. Pärjäätkö Ruotsissa ruotsilla?

Viimeksi pärjäsin, kun jouduin käyttämään vain kaupparuotsia.

11. Millä kielellä pärjäät Virossa?

Virolla ja englannilla sitten, kun virovarat loppuu (aika nopeasti).

Kuva: freedigitalphotos.net

Pikkurilli asetteli kysymyksensä seuraavsti ja minä vastailin näin:


1. Miten reagoit, kun huomasit tämän haasteen?

Olin iloinen.

2. Onko bloggaus parantanut elämänlaatuasi?

Kyllä.

3. Oletko koskaan haaveillut maallemuutosta?

En varsinaisesti.

4. Mitä mieltä olet kasvisruoasta?

Voisin syödä kasvisruokaa enemmänkin. Olen sekasyöjä.

5. Katsotko telkkarista koskaan tosi-tv-ohjelmia?

Katson todella vähän tv:tä ylipäätään, mutta kyllä voisin katsoa tosi-tv:tä siinä missä muutakin, sillä ei minulla ole sitä vastaan vahvasti mitään. Ylipäätään pidän tv:n katselua aika turhana, vaikka toki sieltä ihan hyvää viihdettäkin tulee.

6. Miten arvioit kotisi siisteyttä asteikolla 0-10 (0 = kaatopaikka, 10 = tip top)(tiedoksi: oman kämppäni siisteystaso vaihtelee nelosesta kutoseen; tieto saattaa madaltaa kynnystä vastata tällaiseen uteluun)

Riippuu tilanteesta. Pidämme yleensä paikat puhtaina, mutta sekaista meillä saattaa olla. Arvioisin keskiarvoisesti noin 7.

7. Pidätkö ruoanlaitosta?

Kyllä!

8. Oletko introvertti vai ekstrovertti?

Sekä että. Varmaan useimmat luokittelisivat minut ekstrovertiksi.

9. Minne haluaisit matkustaa?

Melkein minne vain. Viimeksi olen haaveillut Pietarista.

10. Onko kirjahyllyssäsi tarpeeksi kirjoja?

Mikä on tarpeeksi?

Ei ole. Sieltä puuttuu monta tärkeää kirjaa.

11. Kuka romaanihenkilö haluaisit olla?

No vaikkapa tuo yllä mailittu Katariina II Suuri. :-)

Kuva: freedigitalphotos.net

Omat kysymykseni alla mainituille bloggareille kuuluvat näin:

1. Paras kirja viidestä viimeksi lukemastasi?
2. Unohtumattomin lukupaikkasi?
3. Oletko suunnitelmallinen lukija, vai tällainen luovasti luoviva, kuten minä, jolle ei lukulistat paljon merkitse? 
4. Harrastatko kirjoittamista? Jos harrastat, kerro vähän, mitä harrastukseesi kuuluu ja onko sinulla sen suhteen joitakin tavoitteita?
5. Nimeä joku vaikuttava julkisuuden ihminen, jolta olet saanut esimerkkiä hyvässä tai pahassa elämääsi?
6. Mitä ruoka sinulle merkitsee?
7. Lempireseptisi?
8. Maisema, jossa silmäsi lepää?
9. Jos voisit palata ajassa taaksepäin, mihin elämäsi vaiheeseen menisit ja miksi?
10. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ÄITI?
11. Mikä on blogisi perimmäinen merkitys sinulle itsellesi?

Suljen 11-haasteen osaltani tähän, mutta jatkan Liebster blog -tunnustuksen merkeissä eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Fiktiivinen maailma
Albatrossia haavoitin
Solaris
Sabinan knalli
Kulttuuri kukoistaa
Kirjavalas
Saran kirjat
Bibliofiles
Booking it some more
Opuscolo
Amman lukuhetki

Maikki Harjanne: Minttu kirjastossa (lukudiplomi completed)

Maikki Harjanne: Minttu kirjastossa. Otava. 2000.

Minun ja poikieni lukudiplomiurakan päättää oivallisesti Maikki Harjanteen rakastetusta Minttu-sarjasta kuvakirja Minttu kirjastossa. Aihe on pojille erittäin tuttu, sillä käymme tietysti kirjastossa ahkerasti itsekin. Poikani rakastavat kirjoja, aivan niin kuin Minttu.

Kirjassa pääosassa ovat Harjanteen värikkäät kuvat. Sivut täyttyvät kuvista, mutta tekstillekin on toki tilansa. Teksti on helppolukuista, ja Maikin näkökulmasta se tulee lähelle lapsen kokemusmaailmaa. Joihinkin Minttu-kirjoihin verrattuna Minttu kirjastossa on jopa runsastekstinen.

Mintun kirjastomatka alkaa kotoa, jossa Minttu käyttää kirjoja luovasti rakennusmateriaalina. Isän kirjastolaina on hukassa, mutta se löytyy viimein, mistäpä muualta kuin Mintun leikeistä. Isä ojentaa Minttua pitämään kirjoista hyvää huolta. Sama teema toistuu vielä kirjastossakin, ja kolmannen kerran, kun Minttu itse ojentaa mielikuvitusystäviään kirjojen hyvään käsittelyyn. Silti Harjanne ei ole avoimen paasaava, vaan tapakasvatus rakentuu tarinan kautta.

Lyhyessä kirjassa tapahtuu paljon, osa tuttua, osa sellaista, josta voi helposti ottaa mallia omaan elämään. Mintun elämä on mutkatonta ja reippaan iloista. Ei ihme, että monet lapset pitävät Minttu-kirjoista kovasti ja sarja on säilyttänyt suosionsa jo liki neljä vuosikymmentä! Meillä tämä ei noussut suursuosikiksi, mutta hyvään keskikastiin helposti. Suosittelen kirjaa ilomielin kaikille itselukeville lapsille ja ilman muuta koko sarjaa myös pienemmille luettavaksi.

Kunnarin Tapiirista poimittuna lukudiplomitehtävänä pojat etsivät kirjaan liittyviä tavaroita. Kuvissa myös innokkaat lukudiplomihaasteemme päätähdet:

Innostuva ja reipas esikoisemme keräsi viideksi kirjaan liittyväksi tavarakseen kirjan, pehmolelun, kirjastokassin, kirjastokortin ja peiton.

Viikari, vekkuli kuopuksemme taas saalisti melkein saman setin, mutta peiton sijasta hän poimi mukaan "pojan", jota edustaa tässä isin perintölelu, karateukkeli. Tyyny on vain päänalustana mukana, vaikka sekin liittyy kyllä kirjan tarinaan.

Minttu kirjastossa näpäyttää meiltä
tähtiä: 3/4

Minttu kirjastossa saa siis kunnian lopettaa ja saada valmiiksi lukudiplomihaasteemme! Nyt odotellaan lukuvuoden päättäjäisiä, joista varmaan kuullaan lisää haasteen isäntäblogissa Hyönteisdokumentissa kuun lopussa :-).

Tässä vielä haasteeseen lukemamme kirjat linkitettynä:

1. Tuula Korolainen: Meidän perhe
2. Elina Karjalainen: Uppo-Nallen runoaarre 
3. Jukka Laukkanen: Aaveilua
4. Maikki Harjanne: Minttu kirjastossa
5. Hannele Huovi: Urpo ja Turpo löytävät aarteen 
6. Timo Parvela: Mitäs siihen sanot, isä?
7. Jukka Itkonen: Krokotiili hikoaa ja muita eläinrunoja 

Tuula Korolainen: Meidän perhe (lukudiplomi)

Tuula Korolainen: Meidän perhe. Kuvitus: Jukka Lemmetty. Ullakkokirjasto. WSOY. 2004.



Kevät näyttää voimaansa, ja osa päivistä tuntuu jo lähes kesäisiltä. Varma merkki kesän läheisyydestä on myös lukudiplomikirjapinon hupeneminen. Vuorossa on meidän perheen lukudiplomin toisiksi viimeinen kirja, Tuula Korolaisen riimittelemä Meidän perhe!

Meidän perhe on alakoululaisten lukudiplomikirjaksi varsin houkutteleva ja kynnyksetön vaikkapa koko urakan aloituskirjaksi. Se on 11-sivuinen pikkuvihko, jossa tarinat ovat vain muutaman rivin mittaisia. Pitkät sanat on tavutettu. Niinpä vasta lukemaan oppinutkin ottaa kirjan haltuunsa vaivattomasti. Tarinoissa käydään perhettä ja perheelle läheisiä ihmisiä läpi kertojan näkökulmasta. Kuvitus on mustavalkoinen, ja se on syntynyt Jukka Lemmetyn kynästä.

Lukudiplomitehtäväksemme valikoitui tällä kertaa kirjasta kertominen. Tehtävän mukaan kirjasta pitäisi kertoa omalle luokalle, mutta me muunsimme tehtävää niin, että kuusi- ja neljävuotiaamme kertoivat kirjasta toisilleen. He ymmärsivät asian niin, että kertoivat toisilleen, mitä kirjasta muistavat.

Esikoinen musti tarinan, jossa kerrotaan moottoripyöräilevästä vaarista. "Ne on sitte villit vauhtiveikot", muisti prätkäpoju. Kuopus taas totesi, että isoveljelle on omstettu kirjassa oma tarina. Yksityiskohtia ei tullut mieleen, mutta isoveli auttoi, että ainakin matseista siinä puhutaan. Kuopus muisti kirjasta myös Kettusen tädin, joka tuo munkkeja!

Suosittelen hauskaa kirjaa pikkulukemiseksi pienille koululaisille tai alle kouluikäisille. Näkökulma on varsin mukavasti lapsen, joten kirjasta on helppo löytää tuttuja asioita.

Tähtiä: 3/5

Blogissani on kasikymppiset paukahdelleet. Lukijoita on Bloggerin lukijaraadissa 180 ja sivun katsomisia jo yli 80 000! Facebookissakin kohta kasi, nimittäin seuraava seuraaja on jo 118:s. Tervetuloa mukaan!

Riemukasta kevään juhlaa kaikille! 

Syödään vaikka Kettusen tädin munkkeja!

Viitoset

Leena Lumi ja Leijona muistivat minua viitosella jo jokin aika sitten. Pahoittelen, että vastaaminen on viipynyt, vaikka tämä on minulle mieluisaa! Lämpimät kiitokset siis haasteesta! Haaste menee näin:

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
Kahvi, sanat, kysymykset, ymmärrys, valo

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:
Kirjat, vaatteet, herkut, korut, kauniit esineet

Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa:
Haluan matkustaa minne vaan ja seuraavissakin paikoissa moneen kohteeseen, mutta nimeän näin:
Kreikka, Meksiko, Espanja, Venäjä, USA

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
Luotettava, innostuva, luova, sosiaalinen, pidättäytyvä

Viisi lempiruokaani:
Äidin hirvipata, vaalea juustoleipä ja kaakao, kala monella tapaa, moskovan pata, stifado

Viisi elämänohjetta, jotka haluan jakaa kanssasi:
Unohda murheet niin kauan, kun asiat ovat hyvin.
Jos sitten tuntuu, että tarttis tehdä jottain, tee!
Ruoki ystävyyssuhteita, joista saat energiaa ja iloa olla oma itsesi, älä niitä, jotka vetävät sinua alaspäin.
Aloita myötätunnon antaminen itsestäsi.
Älä kuuntele ohjeita, luo omasi!


Haaste on kiertänyt laajasti, ja kun olen näin myöhään liikkeellä, haastan nopeasti viisi viimeksi blogiani kommentoinutta, jotka saavat ottaa haasteen vastaan tai jättää ottamatta, etenkin jo se on jo hiljattain käynyt luonanne:
Elegia
Villasukka kirjahyllyssä
Katja/Lumiomena
Mai Laakso
Maija

Elina Karjalainen: Uppo-Nallen runoaarre (lukudiplomi)

Elina Karjalainen: Uppo-Nallen runoaarre. Kuvittanut Hannu Taina. WSOY. 2001. (142 sivua.)



Uppo-Nalle tutki kirjahyllyään ja löysi runoja jotka hän kokosi tämän kirjan kansien väliin.



Pitkästä aikaa lukudiplomimme edistyy! Olemme pienten poikieni kanssa ehtineet jo viidenteen kirjaan seitsemästä. Nyt vuorossa on Tapiirin kirjatarjottimelta satusoppaa, iki-ihana Elina Karjalaisen Uppo-Nallen runoaarre, jota olemme lueskelleet pitkään edes ja takas, välillä kiiruhtaen ja ahmien, välillä pidempään pysähdellen. Suosikkirunoja on valikoitunut monia. Runoja, joissa on vakavia aiheita, kuten sota, ja monta kepeämpää, joille saa nauraa.

Uppo-Nallen runoaarteessa Karjalaisen eri vuosilta kootut Uppis-runot on järjestettu teemoittain. Liikkeelle lähdetään aivan alusta eli siitä, miten Uppo-Nallesta tuli Uppo-Nalle. Myöhemmin runoja on muun muassa sairastamistarpeiksi, ystävyyttä varten, luontolyriikaksi ja vuoden kierron mukaan riimiteltyjä lorutteluja. Omat suosikkini löytyvät joko rakkaus- tai unirunoista. Jos pitäisi valita, ottaisin unirunot.

Kirjallisuusdiplomi on kuitenkin lapsia varten. Poimimme Kunnarista tehtäväksi poimia kirjasta paras kohta, joka pitäisi lukea muille. Poikani eivät vielä kuitenkaan lue sujuvasti, joten muuntelimme tehtävää niin, että minä luin valituksi tulleet runot uudestaan pojille.

Kohta kuusivuotias esikoinen valitsi heti hymy huulillaan empimättä "hopeinen pisaapotta -lorun", joka kuuluu kirjassa osioon Sekarunot ja menee näin:

Miljoona mustaa jätesäkkiä.
Kymmenen ihka uutta täkkiä.
Viisi sohvaa ja nojatuolia,
kukaan ei taida niistä huolia.
Kylläpä hienon asunnon saisi
jos näillä kotinsa kalustaisi.
Voi ihmeiden ihme ja todentotta:
tuossa on hopeinen pissapotta. (s. 77)

Nelivuotias kuopus puolestaan mietti hetken, kertoi pitävänsä "häkki täkki säkki" -lorusta, mutta ilmoitti kuitenkin lempirunokseen sen, jossa "prinsessa kaataa päähän soppakulhon". Luin seuraavasti:

Prinsessa keskiaikainen
valitsi itsellensä sulhasen.
Kun kestänyt ei enää kantti sulhon,
prinsessa heitti sulhon päähän
soppakulhon... (s. 123)

On ihmeellistä ja ihanaa, miten lapset näitä loruja muistavat! Minulla ei ollut kummastakaan mitään muistikuvaa, mutta pojat osasivat nämä melkein ulkoa, vaikkei näitä ole montaa kertaa luettu. On aivan selvää, että lukeminen vaikuttaa ja runsas kieli tarttuu. Sen vuoksi suosittelen kaikille lapsille luettavaksi paljon myös loruja ja runoja jatkuvasti proosan ohessa. 

Poikien lempirunoissa selvästi viehättää huumori ja yllättävä loppukäänne. Molemmissa runoissa on myös vauhtia ja rytmiä. Riimittelyt ovat luontevia, ja ne ilahduttavat meidän pikkulukijoita. Niitä on myös mukava yhdessä imitoida ja muunnella!

Elina Karjalaisen Uppo-Nallen runoaarre on erittäin hyvä valinta lorutteluun monenikäisen lapsen kanssa. Runoista aikuisenkin on helppo löytää suosikkinsa. Hannu Tainan kuvitus on ehkä liiankin maltillinen (EDIT: siis niukahko tässä kirjassa, muutenhan kuvitus on kaunis ja Uppo-Nallen kuvittajana Taina aivan ehdoton!), ja kuvia saisi olla runsaammin, mutta joka tapauksessa se sopii kirjaan mainiosti. En malta olla laittamatta vielä tähän loppuun yhtä katkelmaa omasta suosikistani. Hyvää yötä kaikille!

Uninen kissa on porraspuulla
tahdotko kissan kehruuta kuulla
ja koppinsa katolla pikkuinen hauva,
ihan pieni hauvavauva,
jota hirmuisesti haukottaa.
Joko unonen tupaan saapua saa? (s. 139)

Tähtiä: 4/5

Jospa olisin...

Ihana Lila haastoi minua hauskaan ja paljastavaan jossitteluleikkiin. Kiitos mieluisasta haasteesta ja pahoittelut, että vastaaminen on venynyt. Tässä olisi hyvä tilaisuus runoilullekin, mutta nyt ammennetaan nopeasti suoraan alitajunnasta!


Jos olisin vesi, olisin ehdottomasti liikkuva vesi, joka solisisi välillä kiivaammin ja välillä levähtelisi leveämmissä virroissa.

Kuva: Evgeni Dinev / freedigitalphotos.net

Jos olisin kukka, kukkisin, koska pystyn siihen.

Jos olisin eläin, olisin kissaeläin.

Kuva: wandee007/freedigitalphotos.net

Jos olisin soitin, olisin joku perkussioista tai vaskipuhaltimista.

Jos olisin hedelmä, kypsyisin vasta.

Jos olisin talo, olisin kummallinen sokkeloinen kerrostalo, jossa eri kerrokset näyttäisivät erilaisilta.

Kuva: vorakorn/freedigitalphotos.net

Jos olisin kirja, olisin vielä työn alla.

Jos olisin maisema, olisin kevättalvinen mäntymetsikkö auringonpaisteessa.

Jos olisin juoma, olisin sangria.

Jos olisin puu, olisin mänty.

Jos olisin joku, olisin osa ihmiskuntaa.

Kuva: Feelart/freedigitalphotos.net

Tämä on paljon kiertänyt haaste. Haastan mukaan seuraavat blogit sillä ehdolla, ettei haaste ole niissä vielä käynyt:
Rita
Yöpöydän kirjat
Ei saa mennä ulos saunaiholla

Eikö ole ihanaa, että on kevät!

Mari Mörö: Kiltin yön lahjat

Mari Mörö: Kiltin yön lahjat. WSOY. 1998.

Kiltin yön lahjat kertoo Siiasta, Miimasta, Pöyhösestä, Viikistä ja muutamasta muusta surullisesta hahmosta meidän aikamme Helsingissä. Siia on kuusivuotias pikkutyttö, joka elää omaa laspenelämäänsä ympärillä rehottavasta kaaoksesta huolimatta. Miima on Siian äiti, jota Pöyhönen pitää naisystävänään. Viikki on Pöyhösen kaveri, joka joutuu huolehtimaan Siiasta Miiman ja pian Pöyhösenkin kadottua teille tietymättömille. Porukan elämää seurataan Mörön teoksessa muutaman päivän ajan.

Kirjaa lukiessa päällimmäinen tunne on suru Siian puolesta. Lapsi elää viatonta elämäänsä nähden ympäröivän todellisuuden normaalina, vaikka se olisikin kaikkea muuta kuin normaali. Kuusivuotias Siia on tottunut siihen, että esimerkiksi äidin kumppanit vaihtuvat alinomaa, koti on kuin sikolätti, vaatteet rikki ja likaiset ja hänet jätetään yksin. Siia ei valita eikä moralisoi. Näin ovat asiat, ja tyttö elää sen keskellä mielikuvitusleikeissään ja puuhissaan kuten kuka tahansa kuusivuotias.

Miima jää teoksessa kaukaiseksi hahmoksi, mutta häntä kohtaan nousee pintaan kiukku ja inho. Miima kohtelee kaikkia huonosti ja ajattelee vain itseään, mutta ei itseäänkään tarpeeksi pitääkseen oikeasti huolta hyvinvoinnistaan. Hän on alkoholisti ja sekakäyttäjä ja laiminlyö kaikki läheisensä. Siialle hän antaa romuja kiltin yön lahjoina, kun tytär jää yksin ja Miima menee. Sitä ennen Siia palvelee Miimaa laittamalla kahvia ja hoitamalla tätä eri tavoin. Äidin ja tyttären roolit ovatkin nyrjähtäneet väärinpäin.

Pöyhönen on puolestaan niin sekaisin Miimasta, ettei näe tämän lävitse. Hän ei ymmärrä, miten Miima käyttää miestä hyväkseen eikä sitoudu kuviteltuun suhteeseen kuten Pöyhönen itse. Pöyhönen juoksee Miiman perässä ja haaveilee yhteisestä elämästä, kun Miima piittaamattomasti kulkee omia polkujaan.

Viikki taas on surkuhupaisa tyyppi, joka joutuu sivullisena huolehtimaan Siiasta hyväsydämisyyttään. Asetelmasta tulee kaukaisesti mieleen Markus Nummen Karkkipäivä, jossa siinäkin heitteille jätetystä lapsesta huolehtii tahtomattaan ulkopuolinen henkilö. Onneksi viikkejä on olemassa.

Mari Mörön lapsen maailman kuvaus on käsittämättömän hienoa ja liikuttavaa.

Kun Miiman ohimoita mojottaa, kastelen pyyhkeen ja painan päätä ja odotan, että se avaa silmät ja sanoo jotakin. Sitten voin tehdä tupakkaa, koko lautasellinen valmiiksi punaisella koneella vaikka osaan minä muutenkin. Valkoiset tupot jos loppuu, ei saa tehtyä. Tulee käpryjä. 

Yksi lautasellinen  kestää kaksi päivää. Miima ei polta minun huoneessa. Tein taikinaa ja jaksan vatkata sen melkein aina valkoiseksi. Kun vispilää nostaa, voi taikinalla tehdä kuvioita. Sitten ne luhistuu ja on tasaista. (s. 96)

Suosittelen kirjaa lapsen elämän kuvauksesta kiinnostuneelle, syrjäytyneisyyden kuvausta hakeville tai niille, jotka haluavat lukea herättelevää suomalaista proosaa. Kirja sopii hyvin myös Sinisen linnan kirjaston Kirjallisuuden äidit -lukuhaasteeseen, johon itsekin sen liitän, ja sen ennättää mainiosti lukea vielä ennen äitienpäivää.

Tähdet: 3/5

Blogisynttärit, bloggarin ilot ja uusi haaste

Hyvää Kalevalan päivää!
Luen ja kirjoitan on tänään kaksivuotias!

Tämä on blogin 279. postaus. Kommentteja on kakkiaan 2488. Facebookissa seuraajia on hurjat 103 ja Bloggerissa jo 174. Tervetuloa tässä yhteydessä myös uusimmille! Tuntuu aina vain yhtä ihmeelliseltä ja ihanalta, että teitä on!

Kahden vuoden aikana luetuimmat tekstit ovat

• Paulo Coelhon Elämä. Kauneimmat mietelauseet
• Jane Austenin (ja netti-flashmobin tuotoksena syntynyt) Ylpeys ja ennakkoluulo
• Korteniemi-Poikolan ja Cacciatoren Aikuisen naisen seksi
• Syysarvonta.

Ja haetuimmat asiat edellä mainittujen teosten lisäksi ovat

• <3 Luen ja kirjoitan <3
• Mietelauseet
• Robotti Vipunen
• Poikani Kevin
• Aivot pellolle
• Jörö-Jukka
• Ilpo Tiihonen runoja

Sain Saralta jo vähän aikaa sitten haasteen listata kymmenen iloa tuottavaa asiaa elämässäni, ja koska yksi iloista on tämä blogi, nivon riemuni synttäreitten kunniaksi siihen. Kerron tässä, mitä iloa blogista on, mitä itse olen rakkaalta harrastukseltani kahdessa vuodessa saanut, ja mitä nämä asiat itselleni merkitsevät. Ilonaiheita on enemmänkin, mutta olkoon tämä top 10 -lista:


Yksi: Lukija- ja kirjoittajayhteisö. Muistan blogin avaamisen jälkeen seuraavana päivänä hämmästyneeni ja iloinneeni siitä, että blogini lukijakuntaan oli kirjannut itsensä viitisen muuta bloggaajaa. En ollut mielestäni kertonut blogista missään, mutta blogosfääri oli kuljettanut luokseni ensimmäiset yhteisön jäsenet. Nyt teitä on jo paljon enemmän!

Kaksi: Sähköinen muistikirja. Ensipostauksesta lähtien olen mieltänyt blogini muun muassa luku- ja kirjoittamispäiväkirjakseni. Lukupäiväkirja siitä on tullutkin, mutta kirjoittamisasioiden jakamiseen tarvitsisin suuremman anonyymiteetin. Jonkin verran kirjoittamisestakin on onneksi tullut kirjoitettua, ja niin aion jatkaa vastedeskin. On kuitenkin ollut ilo huomata tämä sulkeutunut puoli omasta kirjoittamisesta. Säästän nimittäin kirjoittamisjuttelut niille varatuille, suljetuille foorumeille, joita niitäkin olen löytänyt blogitaipaleeni aikana useita. Kirjapostauksissa taas olen saanut paitsi merkinnän lukupäiväkirjaan myös ilon tuoda esiin kiinnostavia kirjoja. Kirjavinkkejä on mukava jakaa.

Kolme: Tietoisuus. Bloggaaminen kasvattaa ymmärrystä blogin aiheeseen liittyvistä asioista. Blogin kautta syntynyt virtuaalinen kirjoittajayhteisö on ollut minulle näiden kahden vuoden aikana todella tärkeä. Olen saanut lukea muista blogeista juuri niistä asioista, joita pohdin usein itsekin. Osasta seuraamistani bloggaavista kirjoittajista on tullut kahden vuoden aikana julkaisseita kirjailijoita! Kirjabloggarien yhteistyö puolestaan on nostanut esimerkiksi niin, että seuraan paljon tiiviimmin mitä erilaisimpia kirjailmiöitä kuin aiemmin.

Neljä: Kirjoittamisen lisääntyminen ja säännöllistyminen. Tämä oli toinen tavoitteeni blogia perustaessani, ja toden totta kirjoittaminen on säännöllistynyt. Edelleen kirjoittaminen on minulle uppoutumista ja flow'ta. Jokainen teksti on iloni. Postausten määrää rajoittaa vain aikapula. Toisaalta tämä ihanuus myös VIE aikaa muulta kirjoittamiselta, siis käsikseltäni ja muulta fiktion suoltamiselta, mutta uskottelen itselleni, että nämä myös tukevat toisiaan. Sinisilmäisenä sen uskon.

Viisi: Tempaukset. Blogistaniassa sattuu ja tapahtuu. Elämäni iloisimpiin päiviin kuuluu muun muassa kirjablogien fash mob -tempaus, jossa julkaistiin sepitetekstejä suosituista kirjoista plagioinnin vastustamiseksi ja ilmiön esiin tuomiseksi. Hauskaa on ollut myös Copycat kirjankansi -kisaan ja Blogistanian Finlandia ja Globalia -äänestyksiin osallistuminen. Kirjoittajien soisi myös tempaisevan blogeissa jotakin hilpeää - no, onhan toki NaNoWriMo, johon toivottavasti pystyn osallistumaan jo ensi kerralla! En tosin tiedä, olisiko NaNoWriMo kovin hilpeä kokemus.

Kuusi: Mukavuusalueen laajeneminen. Ensimmäinen steppi oli blogin aloittaminen. Toinen ehkä omilla kasvoilla esiin marssiminen ja sittemmin myös nimen paljastaminen esimerkiksi Facebookissa 13 kotimaisen kirjailijan haasteessa. Kirjoittamisesta tuli ensin muiden esimerkin innoittamana puuhastelun ja pätkäkirjoittamisen sijaan pitkäjänteistä ja lopulta tavoitteellista. Se jatkuu. Myös kirjojen kanssa olen päässyt pidemmälle kuin vain omien täsmävalintojeni äärelle kotimaisen kirjallisuuden joukossa. Esimerkiksi ihana, ihana Gaute Heivoll ei olisi ikinä tullut minulle tutuksi ilman blogeja.

Seitsemän: Kommentit. Jokainen kommentti on suuri ilonaihe. Iloitsen hirmuisesti myös kommenteista, joita saan sähköpostiini. Yksi ilon aihe oli se, kun eräs bloggaajatuttu bongasi itsensä blogissa julkaisemastani kuvasta - olimme olleet samassa paikassa ulkomailla (!) samaan aikaan tietämättämme - emmekä silloin vielä olleet tavanneet oikeassa elämässä. Myös jokunen kirjailija on ilahduttavasti lähettänyt sähköpostia kirjapostauksen jälkeen. Ja Gaute - hän vastasi fanipostiini (jota tosin lähetin yksityisesti sähköpostitse)!

Kahdeksan: Yleisö. Blogin tilastoista näen, että kirjoituksiani luetaan! Kulkijoita on blogissani käynyt avaamisen jälkeen jo huikeat 70 000! Sanon sen vielä kerran: on ihanaa, että teitä kävijöitä on! Tervetuloa uudestaan! Suurin yllätys - ei ehkä suoranaisesti ilonaihe - on, että vierailluin on ollut postaus Paulo Coelhon teksteistä kootusta mietelausekirjasta.

Yhdeksän: Mediamaiseman murroksessa mukana oleminen. Olen tyytyväinen, että olen lähtenyt bloggaamaan juuri tässä ajassa, kun sosiaalinen media valtaa reviiriä muiden medioiden maailmassa ja hakee muotojaan. En kulje pioneerijoukoissa, mutta kuljen mukana muutoksessa. Blogien on sanottu olevan jo vanhanaikaisiakin, mutta olen eri mieltä - eivät ne vielä ole. Päin vastoin: viime vuoden aikana käytiin pariinkin otteeseen keskustelua siitä, mikä foorumi kirjablogit oikein ovat - kenen luvalla me bloggarit edes kirjoittelemme ja mitä mutuhuttua tai perusteetonta puppua täällä oikein suolletaan. Blogit ovat demokraattinen julkaisukanava, joita parhaimmillaan luetaan enemmän kuin sanomalehtiä. Blogit tarjoavat moniäänisyyttä ja osallistuvaa, avointa kulttuuria. Eläköön murros!

Kymmenen: Kaksi vuotta! Jännitystä, suunnittelua, kirjoja, haasteita, mielipiteitä, juonenpunontaa, ystäviä, ideoita, flow'ta.


Haastan synttäreiden hengessä teidät muutkin miettimään blogien merkitystä elämässänne. Ellette ole itse bloggaajia, voitte pohtia, mikä merkitys teille on niillä blogeilla (ehkä tälläkin), joita seuraatte. Vastauksianne kuulen mielelläni kommentteina tähän postaukseen tai itsenäisenä postauksena omassa (kirja)blogissanne.

Olisi upeaa, jos bloggaamisen ilo leviäisi entistä laajemmalle ja uusia blogeja syntyisi lisää! Jos tänään aloitat, kahden vuoden päästä olet jo kaksivuotias. Koska kaikki meistä eivät ole bloggaajatyyppiä, ilo voi tietysti levitä myös siten, että yhä useampi löytää itselleen sopivan blogin seurattavakseen.

Mukavaa, että pistäydyit juhlimassa kanssani! Syntymäpäivälahjaksi blogilleni ja teille, rakkaat lukijat, annan Tykkäät ehkä myös näistä -widgetin, joka on näkynyt tuossa postausten alapuolella jo pari päivää. Arvontaa pidän ehkä joskus toiste, kun keksin taas jotakin kivaa arvottavaa.

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää! Kuulemiin!