Voi, Gaute Heivoll, minkä teit! Sait minut tyrmistymään ja rakastumaan. Voi, Gaute, Gaute! Sydämeni on tänä viikonloppuna auttamattomasti myyty länsinaapureille.
Etten palaisi tuhkaksi kertoo tositapausta kahdesta miehestä, jotka ovat kotoisin samasta kylästä. Toinen alkaa pyromaaniksi samoihin aikoihin, kun toinen syntyy. Jälkimmäisestä ei tule lakimiestä vaan kirjailija, tämä mieletön Gaute. Miehissä on muutakin yhteistä kuin kotikylä: he ovat kilttejä, fiksuja, menestyneitä koulussa, perheensä ainokaisia, toivottuja, rakastettuja lapsia, kaikkien odotusten arvoisia... kunnes.
Heivollin teosta on käsitelty niin laajasti muissa blogeissa, että tarkemman juonireferaatin voi halutessaan lukea vaikka Lukutuulian blogista. Minä olen nähkääs mykistynyt.
Etten palaisi tuhkaksi on blogihistoriani aikana ensimmäinen kirja, jota en olisi halunnut lopettaa ollenkaan. Koska se kuitenkin loppui, niin kuin käy kaikkien, paksuimpienkin kirjojen kanssa vääjäämättömästi joka kerta, halusin aloittaa sen heti alusta uudestaan. Henkeni oli salpaantunut, rintaa puristi. Halusin itkeä ja nauraa yhtä aikaa. Apua! Eikä kirja antanut mihinkään kysymykseen minkäänlaista suoraa vastausta:
Onko vaikeneminen kultaa?
Mitä me ympärillämme näemme: todellisuuden vai toiveemme?
Voiko rakastaa liikaa?
Kenen syytä on, kun mieli murenee ja haarottuu?
Kuka määrää, mihin menemme?
Missä hetkessä syntyy taitekohta?
Kenet me näemme kun näemme itsemme?
Jii än ee.
Etten palaisi tuhkaksi on hiuksianostattavan jännittävä kirja. Heivollin tyyli on mielettömän jämptiä lyhyine lauseineen ja tarkkoine kuvauksineen, ja tähän teokseen se sopii kuin nakutettu. Jatkuvasti on tunne, että lauseessa on enemmän merkitystä kuin pinta antaa ymmärtää. Teoksessa ei ole tärkeää, kuka on syyllinen tuhopolttotekoihin, vaan tärkeämpää olisi, kuka/ketkä/mikä on syyllinen ihan kaikkeen. Vai onko syyllistä edes olemassa.
Lauvslandsmoenissa koulun kohdalla hän sammutti ajovalot. Aluksi hän ei nähnyt mitään, sitten silmät alkoivat tottua ja lopulta ajaminen sujui oikein hyvin. Täytyi vain totutella vähän. Hän sytytti taas valot. Koulunpihan kohdalla hän kääntyi vasemmalle. Dynestøliin päin. Jalkapallokentän aita oli osittain romahtanut. Koulurakennukset olivat pimeinä. Aina kun hän ajoi koulun ohi tuntui kuin kouluajasta ei olisi vielä pitkääkään aikaa. Se ikään kuin tuli takaisin, vaikka siitä oli yhdeksän vuotta. Hän muisti millaista se oli ollut. Hän oli ollut paras kaikissa aineissa, yksin huipulla. Toisinaan hän kuuli vieläkin Reinertin äänen: Voisitko lukea meille vähän, Dag? Voisitko soittaa meille ensimmäiset tahdit, Dag? Voisitko kirjoittaa tämän lauseen taululle, Dag, sinulla kun on niin hyvä käsiala. Reinert oli antanut hänelle uskon, että hänestä voisi tulla mitä tahansa. Reinert oli nähnyt hänet. Käsittänyt, kuka hän oli, mihin hän kelpasi, miten ainutlaatuinen hän oli. Hän ei ollut niin kuin toiset, ja sen Reinert oli käsittänyt. Toisista saattoi tulla maanviljelijöitä, sähköasentajia, kirvesmiehiä ja putkimiehiä ja ehkä poliiseja.
Mutta entä hänestä? Dagista? Mitä Dagista tulisi?
Huhhuh. Mieletöntä.
Tähtiä: 5/5.
Vaadin Heivollilta lisää suomennoksia!
Tätä ei edes pysty lukemaan ajattelematta Norjan kauheuksia Utøyan saarella.
Koska Etten palaisi tuhkaksi on ollut laajasti esillä, muiden mielipiteitä on helpoin katsella Google-haun tuloksista. Ihan eri mieltä kanssani on kuitenkin ollut Anki, jonka kirjoitus kannattaa kurkistaa (etteivät asiat olisi niin yksioikoisia).
PS. Tämäkin sopii Sinisen linnan kirjaston Kirjallisuuden äidit -haasteeseen. Haasteessa jo toinen teokseni!
2. PS. Se toinen sydänpuoliskoni meni ruotsalaisille tässä: Satan takes a holiday.
Minäkin vaadin lisää Heivollia suomeksi! Norjassa on monia hienoja, omaäänisiä kirjailijoita, mutta Heivoll on minullekin se jättipotti :)
VastaaPoistavaikuttaa mielenkiintoiselta, täytyy lisätä lukulistaan. Luin myös linkin kautta, kiitos..erittäin hyvä esittely
VastaaPoistaJuuri näin. Tämä kirja on kyllä mielettömän jännittävä, upea, kaunis, vaikuttava ja ennen kaikkea pakahduttava. Kun luin tuon lainauksen tuosta, niin solahdin heti kirjan maailmaan, vaikka lukemisesta on jo useampi viikko. Jotenkin tuo tarina vain tulee niin iholle, ettei siihen kovinkaan moni kirja pysty.
VastaaPoistaTästä kiinnostuin jo jonkin toisen bloggarin ansiosta, mutta nyt tietenkin lisää ;)
VastaaPoistaOi, sinäkin liityit ihastuneiden joukkoon :) Heivolliin on siis tutustuttava jossain vaiheessa!
VastaaPoistaIhanaa lukea näin hengästyneen intohimoinen kommentti kirjasta! :-)
VastaaPoista(Vaikkei Heivoll minua ihan näin vankasti hurmannut... tunnustan että hyvin taidokas romaani se oli. Ja uusia suomennoksia pitää ehkä vilkaista jos niitä tulee.)
Paula, siinä se kirjailijan taito onkin, että lyhytkin lause tuntuu kertovan isoa tarinaa, sisältävän koko maailman.
VastaaPoistaTämä on ehdottomasti kuumaa sarjaa!
Kuulostaa minun kirjaltani, ihan joka suhteessa, kiitos;)
VastaaPoistaAivan kertakaikkisen hieno kirja kyllä, varmasti tämän vuoden parhaimpien kirjojen top kympissä!
VastaaPoistaKuulostaa kirjalta, josta pitäisin. Laitan hankintalistalleni, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaTeos on päässyt lukulistani kärkeen ja odottaa, milloin bongaisin sen kirjastolta. Ehkä tämä pitäisi hankkia ihan omaan hyllyyn? Olen jo päättänyt kaikkien hehkutusten jälkeen tykkääväni tästä. :-D
VastaaPoistaMitäpä kirjoitukseesi ja näihin kommentteihin enää lisäämään - tervetuloa kerhoon! :)
VastaaPoistaElma Ilona, kuten barvelin, Heivoll oli mieletön! Voi, kun minäkin osaisin lukea norjaksi! :-)
VastaaPoistaAikatherine, toivottavasti sinäkin rakastut tähän hienoon kirjaan!
Anna Elina, minustakin tuntuu, että edelleen lillun kirjan maailmassa. Vaikka se niin kauhean surullinen onkin, kirja vei mennessään. Heivoll on muuten ensimmäinen kirjailija, jolle laitoin heti fanipostia sitten nuoruusvuosieni :-). Sain jo vastauksenkin :-))!
Helmi-Maaria, miten ihanaa! Toivon, että sydämesi on sitten mennyttä! :-)
Villasukka, mitä lämpimimmät suositukset! :-)
VastaaPoistaBooksy, tämä taisi lähteä minun tyyliini nähden jopa lapasesta, mutta aijai, miten pidin! :-)
Leena, juuri niin! Ihan kuin kuvataiteessakin: yksi piirto voi olla suuri tarina!
Marke, tiedän, että pidät! :-) Sen perusteella mitä olen oppinut käsikirjoituksestasi, uskon, että tämä on niin sinun kirjasi.
VastaaPoistaTuulia, minulla tämä meni muita säälimättä vuoden kärkipaikalle. :-)
Rina, ihanaa kuulla, että kiinnostuit. Tämä on niin hurja!
Kaisa, voi ihanaa, sinulla on hyvää luvassa. Mitä mahtavinta päästä lukemaan myöhemmin sinunkin postauksesi kirjasta! :-) Minä olen siirtynyt kirjojen hankinnassa siihen tyyliin, että luen ensin ja ostan vain, jos ihastun. Arvaa, miten tämän kanssa käy ;-D..!
Kiitos, Maria! Tämän kerhon jäsenyys on ylpeydenaiheeni :-)!
Minä olen ajatellut siirtää tämän lukemisen hamaan tulevaisuuteen, koska (lähes) kaikki ovat sitä ylistäneet. Nyt mietin, että pitäisiköhän sittenkin uskaltaa.
VastaaPoistaHymistelen täällä, koska olen tismalleen samaa mieltä kanssasi. Yksi vuoden hienoimmista lukukokemuksista. Jos Blogistanian Globalia järjestetään taas vuoden päättyessä, tulen melko varmasti äänestämään tätä kirjaa ykkössuosikkinani.
VastaaPoistaOletko muuten lukenut Per Pettersonia? Suosittelen, sopii hyvin Heivollin "pariksi". :)
Tintti, näissä hehkutuksissa on aina tietty se vaara, että ne pilaavat toisten hyvän kirjakokemuksen nostamalla odotuksia liiaksi... Toivottavasti pääset tähän pian ja nautit, kuten minä tein! Gaute <3!
VastaaPoistaKatja, loistava vinkki, kiitos! Katselenpa Pettersonia piakkoin. (Uuuuh, jono sen kun kasvaa... ;-))
Kiitos myös hymistelystä! Ensi kerralla minäkin voin helposti osallistua globaliaan, sillä tämä on nyt ykköseni <3.