Pipoa ja sen kavereita

Sain pudotetuksi puikoilta isomman version palmikkopiposta ja siitä tuli juurikin passeli omaan päähäni.

valmis pipotus

Heti perään ajattelin tehdä lapaset edellisen idean perusteella ja olinkin hyvää vauhtia niitä neulomassa. mutta sitten tuli jokin aivotakku ja ryhdyin tekemään intialaista peukaloa ihan outoon paikkaan. Palmikkoneuletta on ikävä purkaa vain vähän, joten otinpa sitten ja purin koko työn alkutekijöihinsä. Nyt tilanne on se, että lapasten joustinta on neulottu noin 4 senttiä ja toinen samanverta pitää neuloa jotta voi taas alkaa palmikoita kieputelemaan. Nyt on sentään palmikot laitettu uudelle paperille josta on helppo seurata työn etenemistä, toisin kuin kolmasti piirreltyä aiempaa kaaviota...

kansantanssiaskelkuviot

pipotus lautasen päällä ja lapasten tarvikkeet vieressä

pirteät karvapalatossut

Äitin palatossujakin olen saanut sentään yhden parin kasatuksi...

IDEA!

Näkikö kaikki sen välähdyksen? Mulle paukahti äsken "the idea" päähäni. Olen tuota piposta tuossa tahkonnut eli neulonut aika pitkälle ja äsken päähäni pälkähti että teen samoilla palmikoilla lapaset. Saan yhdistettyä Lapaskuun ja SYTYCKin. Lapasissa kulkisi kapeammat palmikot kämmensyrjissä ja selkäpuolella menisi tuo isompi palmikko. Nyt tarttis oikeen sukkelan nopeaan saada tuo pipo pois puikoilta, että pääsisin ideaani työstämään eteenpäin ennenkuin se karkaa...

Liigailtu on taasen

Tänään oli taasen liigapäivä. Aamulla tosin nukutti pidempään kuin vielä eilen suunnittelin, mutta suunnilleen ajoissa kuitenkin pääsin liikekannalle. Oli sikäli poikkeuksellinen reissu, että olin luvannut hakea ystäväni Einin kotoaan ja lähdettiin siitä liikkeelle. Mullehan siinä tuli liki 80 kilsaa enempi ajoa, mutta nyt se on mukavaa kun on Auto joka ei napsuttele ja kitise :)

Kivaa oli taas neuloa kimpassa vaikkei työ kovin paljon edennytkään. Paluukuormassa oli vähän matkaa kolmaskin leidi kun Silmu&Solmun puotipuksu tarvitsi kyydin. Mutta eipä ollut pahan pitkä matka kuljettaa :) Autolla on vaan niin kiva taittaa matkaa.

Neulonnan alla tällä hetkellä siis SYTYCKin toinen kansantanssi; tällä kertaa siis vähäsen modattuna. Neuloin yhden pikkupalmikonkierron (4 kerrosta siis) enemmän korkeutta ja pikkupalmikko on tällä kertaa kuuden silmukan levyinen ja sen toisella puolella on kaksi nurjaa silmukkaa yhden sijasta, eli silmukoita työssä on 3 x 8 enemmän. Nyt toivon että tämä olisi omaan päähäni sopiva laitos. Korkeuttahan tulee vielä vähän lisää kun nuo kolme mallikerran extrasilmukkaa kaventelee pois sitten siellä lopummassa päässä tätä pääasiaa.

Mullahan olisi nyt Sylviin langat jos vain olisi vähäsen enempi tuota valuuttaa, mutta kun eipä ole... Oli pari vähän isompaa laskua jotka piti maksaa pois joten tuli taas sellainen klassinen tilanne; tili tuli, tili meni. Mutta niiden suhteen voi taas hengittää vapaasti pidemmän aikaa.

Mutta nyt sitten pitäisi jakaa (neulonta-)aika kansantanssien ja lapastelun lisäksi tossutehtailulla. Äiti kun toimitti mulle jo kesällä tilkkuja joista pitäisi tehdä Pirteitä palatossuja.

9 paria tulossa

SKY-kierrokselta (salainen kirjaystävä) tiputtauduin pois. Syitä oli parikin, mutta niistä ei sen enempää.

Huomenna tytöt menevät Halloween -discoon ja molemmilla on naamiaisasut oheistarpeineen. Esikoinen on Noutaja elikäs viikatemies mustine kaapuineen ja kasvottomine naamareineen kerallaan verinen viikate. Keskimmäinen on vampyyri mustapinkkeine peruukkeineen, torahampaineen ja viittoineen. Nuoremmalle pitää sitten vielä maalata verinorot kasvomaalein suupieliin. Huu! Tällään siskoksista kuvat jahka ovat huomenna pukeutuneet...

Jämälankalapset vihdoin valmiit

Ja sen sanon nyt, että ihan äkkiä en toisia samalla tekniikalla tee... Ihan liikaa pääteltävää...

Lapaset valamiit

Siin ne ny ova. Keskimmäisen lapaset samaisesta siskaveikan jättiraidasta. Tupsut ja kaikki... Tyttö kysyi josko saisi ne huomenna käteensä, lupasin jos vain ei tahri niitä kuten tänään käsissään olleita lapasia.



Pojalla oli hauskaa kukkuu-pöö leikkiä sohvan ja seinän välissä...

Jos tännekin päivittäis

Yhdet noin nelivuotiaan lapaset solahtivat puikoilta tänään suoraan päättelyn jälkeen kirjekuoreen, en innoissani muistanut edes kuvaa näpätä kun kauppareissulle piti kiirehtiä ja samalla toimitin kuoren postilaatikkoon. Mutta kuvitelkaa ihan tavalliset lapaset seiskaveikan jättiraidasta. Tästä samasta kuin nämä sukat.
Yhdet noin nelivuotiaan lapaset solahtivat puikoilta tänään suoraan päättelyn jälkeen kirjekuoreen, en innoissani muistanut edes kuvaa näpätä kun kauppareissulle piti kiirehtiä ja samalla toimitin kuoren postilaatikkoon. Mutta kuvitelkaa ihan tavalliset lapaset seiskaveikan jättiraidasta. Tästä samasta kuin nämä sukat.

Nyt ei suju...

Ei oikein suunnitelmat pidä...

Aloittelin tuossa kummitytön villatakkia. Sombailu 5 lankakerän kanssa on aikamoista, mutta syntyvä jälki näyttää aika kivalta. Taidan tehdä hihoja varten pari pienempää kerää, kun raglanversiossa ne kuitenkin jätetään jossain vaiheessa "lojumaan".

Rastapipa vol 1 koki Tornadorin kohtalon, eli se keriytyi kahdeksi keräksi. Protohan se oli ja liian suuri, joten miehen rastapipan (pdf) spekseillä neulon omani uusiksi. Joskus.

Huh!

Hengissä selvitty hammaslääkäristä taas. Ikävän kuuloista se juurten rassaaminen. Puudutus hävisi jokunen tunti sitten ja nyt hammasta "pullistaa" jokin. Tuntuu hassulta ja hampaita yhteen purressa ikäänkuin sattuu. Toivottavasti menee ohi pian. 2.12. mennään sitten uudelleen.

Poika oli ollut kiltisti mummulassa kun hänet sinne vietiin aamulla. Mies meni treenikämpälle touhuamaan omiaan ja minä sinne hammaslääkäriin. Taksille laittelin aamulla tekstiviestiä että jos voisi tytötkin toimittaa mummulaan kun emme taatusti ole esikoisen kotiutumisaikaan kotona ja keskimmäisenkin kanssa niin ja näin. Homma hoitui hienosti. Eli jotain iloakin on siitä että appivanhemmat asuvat lähes naapurissa (1,6 km päässä)

Iso kiitos tuon laskentataulukon käyttöohjeista, koitan nyt mennä hetkeksi selvittelemään liinavaateläjää ja sitten illemmalla perehtyä neulekaavion luomiseen :)

Mies on pitänyt "rastapipaansa" nyt vuorokaudet läpeensä kun sen sain valmiiksi. Kiva juttu että tykkää. Esikoisen lapasia sain neulottua muutaman kerroksen odotushuoneessa ja toisen mokoman miehen treeniksellä odotellessa että tuo sai rumpunsa takaisin kasaan. Mummulassakin neuloin kerroksen tahi pari.