Yrttien kasvatus parvekkeella

Viime keväänä innostuimme kasvattamaan parvekkeella yrttejä. Tämä kesäinen harrastus oli niin näppärää, että tänä vuonna otetaan varmasti uusiksi.

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun ostin Ikeasta minikasvihuoneen heräteostoksena. Yrttien siemeniä hankittiin niin ikään Ikeasta, mutta viljelyinnostus lähti käsistä ja kohta kiertelin myös K-Raudan ja Plantageninkin siemenpussi-hyllyjä.

Loppujen lopuksi parvekkeellamme kasvoi basilikaa, persiljaa, oreganoa, sitruunamelissaa, ruohosipulia, lipstikkaa, mansikkaa sekä valmiit chili-, minitomaatti- ja rosmariinipuskat.

 
Parin viikon idätyksen jälkeen yrttien minitaimet siirrettiin isompiin astioihin ja sen jälkeen ne lähtivätkin kunnolla kasvamaan. Tarkemmin yrttien viljelystä löytyy täältä ja alkutaipaleesta täältä ja keskikesän tilannekatsauksesta täältä.

Minikasvihuone jäi pieneksi siinä vaiheessa, kun yrtit siirrettiin idätysastioista toiseen astiaan. Mullalla täytettyjä ruukkuja ja kulhoja oli yhtäkkiä koko parvekepöydän leveydeltä. Meillä kuitenkin on lasitettu parveke, joten yrtit saivat tavallaan edelleen kasvaa lämpimässä kasvihuoneessa rankkasateilta suojassa.

Kastelun järjestimme alusta alkaen siten, että mieheni hoiti sen kokonaan. Yhtenä kesänä nimittäin hukutimme kesäkukat, koska toisistamme tietämättä minä kastelin niitä aamuisin ja herrani iltaisin. Vaikka olimme kesällä useampia päiviä pois, niin sitkeästi yrtit jaksoivat kasvaa myös parin päivän paaston jälkeenkin.

Haasteitakin kasvatuksessa riitti. Osa astioista oli varmasti liian pieniä. Nimittäin isommat ruukut meiltä loppui heti alussa, joten otimme käyttöön myös käytöstä poistettuja viinilaseja ja mukeja. Tänä vuonna täytyy panostaa kasvualustaan enemmän. Turvautuako lannoitteisiin vai vedetäänkö tämäkin kesä luomuna? No, tuskinpa ne siemenetkään luomuja on.

Isoin haaste yrttien kasvattamisessa kuitenkin oli se, että niitä ei malttanut syödä. Hiljalleen kuitenkin aloin napsia yrttejä lautaselle mukaan. Ja basilikahan siitä innostui ja alkoi kasvattaa ahkerammin uusia lehtiä tilalle.

Ennen pitempää elokuista lomamatkaamme yrtit päätettiin korjata talteen pakastimeen. Ja voi kuinka kansallisromanttista olikaan talvella, kun kirpakkana pakkasiltana tein lihakeittoa ja lisäsin sinne mukaan kesällä itsekasvatettua persiljaa! Toki yrttien säilöminen pakastimeen vei osan makua mennessään, mutta näin oli parempi tehdä kuin antaa niiden kuivua kasaan.

Tänä vuonna ajattelin laittaa kasvamaan vain muutamaa lempiyrttiä. Basilikaa tulee varmaan eniten, koska rakastan avoimesti pastaa. Ja pasta ilman basilikaa on viimeistelemätön. Talven aikana olen innostunut myös korianterista. Sitä on tullut ostettua wokkien ja katkarapu-ruokien seuraksi monta nippua. Mintusta puolestaan saa pirtsakkaa fiilistä vaikka smoothieen, joten sitä lähtee itämään myös.

Sylillinen tulppaaneja

Kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla 40 tulppaanista? Todella onnelliseksi, jos kyseessä olen minä.

Tykkään tosi paljon leikkokukista ja melkein joka viikko ostan kotiin uuden kimpun. Eilen tulin kotiin 40 tulppaanin kanssa, jotka nappasin mukaan Sokoksen 3+1-tarjouspäivien myllerryksestä. Siis niin mahtavaa, että kerrankin on koko maljakko pullollaan kukkia.

Lehdet on näköjään vähän littaantuneet, mutta itse kukkaosuus on kunnossa. Kukat eivät olleet vielä auenneet kaupassa, joten nyt niistä saa nauttia kotona pitempään. Sorruin aiemmin tällä viikolla tulppaanitarjoukseen myös Citymarketin Mammuttimarkkinoilla, mutta ne tulpukat olivat jo ihan auki ja kestivät kotona vain pari päivää.

Mutta nyt oon tästä violetista kimpusta niin innoissani. Ja hauska asia on myös se, että tehtiin tänään lounaaksi punajuurikeittoa, mikä oli lähes samanväristä.

Pienet ilot, parhaat ilot!

Kukoistava yrttitarha parvekkeella

Mulla on vallan jäänyt raportoimatta kuinka meidän keväällä viljelylle yrttitarhalle kävi. Meistä ilmeisesti on muokkautunut pieniä kaupunkiviljelijöitä, sillä pienistä taimista on pöhähtänyt varsinainen yrttiplantaasi.

Kiitokset tästä kuuluu pitkälti herralleni, jonka vastuulla yrttien kastelu on ollut koko kesän. Aikaisempina kesinä olemme nimittäin huomanneet, että jos molemmat kastelevat kesäkukkia, ne hukkuvat alta aikayksikön.

Mutta nyt järjestäytyneen kastelujärjestelmän avulla basilikat, persiljat, sitruunamelissat, oreganot ynnä muut voivat mainiosti. Ruohosipuli taitaa olla ainoa, joka on osoittanut mieltään kitukasvuisuudellaan.

Viljelyinnon vieminä hankimme vielä ensimmäisten idättämisien jälkeen minitomaattipuskan Plantagenista ja chilipuskan K-raudasta. Niin ja viimeisenä laitoimme vielä herneet ja mansikat itämään. Yksi hernepalko ainakin on tulossa, mutta siitä ei taida ihan keitoksi asti riittää. Ensimmäiset mansikat eivät taida tälle suvea ehtiä. Kasvua toki hillitsee se, etteivät nämä vihannat pääse kasvamaan avomaalle, vaan ovat sisäsiististi parvekkeella.

Hienosta sadosta huolimatta nyt ollaan jälleen uuden probleeman edessä. Nimittäin nyt kun yrtit on saatu niin hienosti kukoistamaan, niin eihän niitä malta syödä. Lähtökohta kun oli saada yrtit pysymään edes jollain tapaa hetken hengissä. Toinen uhka puolestaan on se, että taloutemme pääviljelijä on poissa seuraavan viikon ja kasteluvastuu siirtyy minulle. Voi olla, että laulelen täällä Rauli Badding Somerjoen sanoin ”kuihtuu kesäinen maa…”

Yrttisatoa

Tuholainen plantaasilla? Ehei, se on minikuokka.

Minikasvihuoneen katto tuli viinilasissa kasvaneelle basilikalle vastaan.

Joko tämä chili on vihreää lajia tai sitten se on raaka.

Pari minitomaattia odottaa vielä punastumistaan.

No nyt alkoi tehdä pastaa mieli! Ehkä tästä malttaa pari lehteä napata.

Kukkivat serpentiinit

Tänä vappuna meillä ei näy vappukoristeena serpentiiniä. Päätin nimittäin vaihtaa paperinauhat kirjavaan kukkakimppuun. Kukkakauppa oli asetellut näytille vappukukiksi nimettyjä kimppuja varmasti juuri mua varten, joten pakkohan oli ostaa yksi setti kotiin ohikulkiessani. Vappukukka on kyllä osuva nimitys. Sen verran luonnottoman kirkkaissa väreissä nämä vehkat kylpevät.

Kukkatäti ystävällisesti muistutti, että uudet imupinnat täytyy tehdä ja virkistepussi on pakattu mukaan. Helppo homma, ajattelin minä. Kotona paperikääreistä tipahti tarkempi hoito-ohje lattialle. Siinä sitten katselin ohjetta ja pähkäilin yleistietämättömyydessäni, että mitähän kukkia nämä ovat. En siis todellakaan ole mikään kukkatietäjä.

Tekisi mieli laittaa nämä vappukukat kategoriaan eksoottiset. Sen verran villiä meininkiä suomalaisten juhlinta on turistin silmiin, jos joku ulkomaanelävä sattuu nimenomaan Helsingin keskustaan tupsahtamaan vappuna.

No mutta, tuskin veden lämpötila kovin ratkaisevaa on, koska huoneenlämpöiseksi se muuttuu ennen pitkää.


Kylpyankankeltainen arki toivottaa kaikille ilomielistä vappua!

Yrttitarha ulkoilemassa

Minikasvihuoneen kasaamisesta ja yrttien kylvämisestä on kulunut nyt kaksi viikkoa. Itäminen lähti käyntiin hyvin ja pariviikkoiset yrtinpoikaset näyttävät nyt tältä:

Aurinkoisen päivän kunniaksi veimme yrttitarhan parvekkeelle ulkoilemaan ensimmäistä kertaa. Meidän partsilla on tällä hetkellä kevyet 27 astetta lämmintä, joten luulisi lämpötilan hellivän myös yrttejä. Nyt tosin pitää olla skarppina, ettei multa pääse ihan kuivamaan aavikoksi. Tähän mennessä multaa on kasteltu lähes päivittäin.

Parhaiten liikkeelle ovat pöhähtäneet basilikat ja persiljat. Astioita on pyöräytelty tasaisin väliajoin, koska yrtit taivuttavat itseään valon suuntaan. Sipulit ovat tällä hetkellä matalimpia, mutta ne siemenet heitettiinkin liian korkeaan ruukkuun ja valo ei yllä sinne asti.

 
Luettiin idättämisrasian mukana tulleista ohjeista, että ”kun ensimmäiset kasvulehdet ovat ilmestyneet, leikkaa kaikista pelleteistä muut taimet vahvinta lukuun ottamatta”. Tätä emme ole tehneet vielä. Pitäisikö? En tiedä. Taidan soittaa puutarha-asioihin erikoistuneelle siskolleni.

Minikasvihuoneen harjakaisista yrttikylväjäisiin

Tarkoituksena on ollut jo kolmen kesän ajan kasvattaa itse yrttejä. Joka vuosi ollaan havahduttu syksyllä, että näköjään jäi taas yrttipuskat pelkäksi aikeeksi. Mutta nyt on minikasvihuone kasattu ja yrttimaa laitettu alulle. Ja nyt on vasta huhtikuun alku!

Ihan ensimmäiseksi rakennettiin (tai siis taloutemme miesääni kasasi) eräästä ruotsalaisesta nelikirjaimisesta huonekalujätistä hankittu minikasvihuone. Seinät ovat muovia ja metallikehyksetkin hieman hatarampaa rakennetta. En ole varma tarvitaanko tätä loppujen lopuksi, mutta koska euroja tästä ei pyydetty tusinaa enempää, niin sain heräteostos-pistoksen.

Kasaamisen jälkeen siirryttiin mullan ja siemenien pariin. Ostin Ikeasta (hups, nyt se lipsahti) myös herbs for dummies-setin, jossa oli kaikki vettä lukuun ottamatta valmiina idätystä varten.

Setissä oli 3 pahvimukia, 3 kookoskuitua olevaa kasvualustaa ja 3 erilaista siemenpussia. Kaikista jännintä oli mullanpaisuttaminen. Kasvualustat olivat siis eka tiivistettyjä kiekkoja, mutta kun niiden päälle kaatoi vettä, posahti kiekot meheväksi mullaksi. Kekseliästä!

Mullat vaan mukeihin, siemenet päälle, pieni möyhennys ja vettä kuorrutteeksi. Saa nähdä miten oreganot, sitruunamelissat ja persiljat lähtevät itämään Ikean tapaan kookoskuidussa.

Kun päästiin viherpeukuttamisessa vauhtiin, niin etsittiin viime keväänä kylvämättä jääneet yrtit toisille kasvualustoille. Näissä yrteissä tulee olemaan enemmän kokeellisen kasvatuksen makua, sillä jotenkin siemenpussit unohtuivat talveksi parvekkeelle… Netin luotettavien keskustelupalstojen mukaan pieni pakkanen ei kuitenkaan vie siemenistä itämisvoimaa.

Niinpä rohkenimme laittaa multapedille basilikaa, sipulia, lisää persiljaa ja liperiä. What?? En todellakaan tiennyt mitä liperi tai toiselta nimeltään lipstikka on, mutta wikipedian mukaan se tuo liemiruokiin lihaista makua.

Näitä siemenpusseja varten oli ostettu lisäksi hieman erilaiset kasvualusta, joka kulkee kaupoissa nimellä Jiffy-ikkunalautakasvihuone. Näistä pienistä pyöreistä pelleteistä pullahti vedenvaikutuksesta muhkeat multapallerot ja taas oli jännää! Kaikki toki eivät niihin mahtuneet, joten kaivoin siivouskaapin perukoilta pari pölyttynyttä ruukkua.

Tässä nyt sitten on meidän pieni ryytimaa:

Lopuksi vielä laitettiin kelmut ruukkujen päälle, ettei kosteus pääse karkaamaan. Jiffyissä oli valmiina muovinen kansi. Yrttien aikuiseksi kasvamiseen menee pari kuukautta. Nyt sitten vaan kevätaurinkoa odotellaan ja kastellaan.

Rairuoho kuivilla

Niinhän siinä sitten kävi, että rairuohon viljely viinilaseissa ei mennyt ihan nappiin. Lupaavasta alusta huolimatta vanulappujen päälle kylvetyistä siemenistä ei kasvanut tuuheaa rairuohopöheikköä. Olisiko sitä pitänyt kuitenkin luottaa mustaan multaan?

Toki olimme pääsiäisen aikana poissa kotoa ja ruohoparka joutui sitkutella kuivana itsekseen neljän päivän ajan. Mutta oli se silti masentavaa, että kotona odotti voimattoman vihreä ja lähes takkuinen pääsiäisruoho.

Projektin epäonnistumiseen saattoi vaikuttaa myös se, että kylvöpuuhissa pussista taisi hulahtaa hieman liikaa siemeniä lasinpohjalle. Tämän vuoksi kaikki siemenet eivät saaneet kosketuspintaa vanuun.

 

Olen kuitenkin päättänyt, että tästä vuodesta tulee kaikkien aikojen viherpeukalo-vuosi! Jos tällaiset sesonkiheinät tai muut vastaavat koristekasvit eivät tästä taloudesta lakastumatta selviä, niin koitetaan sitten hyötykasveja.

Eteisessä odottaa kokoamistaan minikasvihuone parvekekäyttöön. Tarkoitus on täyttää se nyt näin alkuun erinäisillä yrteillä. Se onkin sitten oman blogipostauksen paikka. Minun tuurilla kasvikopista puuttuu ratkaiseva ruuvi ja homma levähtää niille sijoilleen…

Lasillinen rairuohoa, kiitos!

Tein taannoin suursiivouksen keittiökaappeihin ja löysin pari vuotta sitten käytöstä poistettuja Ikean perusviinilaseja. Olin jo laittamassa niitä asuinalueemme osta-myy-vaihda-ryhmään Facebookiin, mutta viime hetkillä aloin miettiä voisiko laseja hyödyntää vielä jotenkin.

Silloin taloutemme miesääni huikkasi, että laitetaan niihin kasvamaan rairuohoa. Mainio idea! Tosin tänäkin vuonna pääsiäinen pääsi yllättämään ja rairuohon viljely meinasi unohtua. Päätin kuitenkin testata, että ehtiikö rairuoho itämään kahdeksassa päivässä. Taustaksi kerrottakoon, että olen tosi huono viherpeukalo, vaikka perimäni mukaan suonissani tulisi virrata multaa.

Meillä ei siis löydy perustarvikkeista multaa, joten rairuohon kasvualustana saa toimia tänä vuonna vanulaput. Ei muuta kuin lappu viinilasin pohjalle, siemenet perään ja suihkepullolla vettä päälle.

Parin päivän jälkeen vanulappujen väri alkoi muuttua ruskehtavaksi ja olin varma viljelykokeen epäonnistumisesta. Mutta tänä aamuna huomasin, että satoa alkaa sittenkin tulla. Ainakin yksi rairuoho kasvaa ja se on saavutus se!

Jäämme siis seuraamaan kasvukehitystä. Stay tuned!