Mökötystä yleisössä?

Mikä ihme siinä on, kun aina löytyy kulttuuririennoista sellaisia, jotka seuraavat esitystä naama apeana? Kyseessä ei suoranaisesti ole mököttäminen, mutta ei se kaukana ole pariin todistettuun kertaan ole ollut. Ovatko ihmiset epäkohteliaita esiintyjää kohtaan vai onko kyse vaan suomalaisesta perusmentaliteetista?

Lupasin palata Muse-hehkutuksessani näihin pariin pariskuntaan, joiden keskeltä löysin paikkani. Nimittäin tapahtui niin, että kumpikaan pariskunta ei näyttänyt elettäkään siihen, että olisivat nauttineet esityksestä. Siinä vaan jököttivät paikoillaan hiljaa hurraamatta ja taputtamatta. Ensimmäisten hetkien aikana olin jo masentua, että täytyykö munkin olla hiirulaisena yleisössä. Mutta onneksi en voinut luonnolleni mitään ja hurrasin, taputin ja hytkyin paikallani vierustovereistani huolimatta.

Kaikenlisäksi oikeanpuolimaisen pariskunnan rouva oli annostellut itseensä Chanel 5:sta huolella ja jakoi tuoksua ympärilleen viuhkan avulla. Herrallaan sen sijaan oli niin kiharat käsikarvat, että melkein jouduin tirskumaan kutituksesta, kun kätemme kohtasivat. Toisen puolen pariskunta puolestaan oli viihtynyt jo tovin anniskelualueella ja varmaan haaveilivat takaisin oluthanan kylkeen.

Mikä takia ei voi edes taputtaa silloin hetken, kun esiintyjä näyttää siihen hetken ajan mallia? Vai olivatko nämä henkilöt ostaneet liput tietämättä millainen bändi kyseessä on? Vai ajatteleeko suomalainen peruskuulija, ettei menestyvälle artistille tarvitse taputtaa, kun sillä kuitenkin on jo tarpeeksi rahaa ja rikkauksia. Ylpistyy pian liikaa.

Tottahan se on, että yhdestä käsiparista ei lähde stadionin täydeltä ääntä, eikä lavalle huomaa, jos joku jättää rytmiliikkeen välistä. Mutta vierustoveri sen huomaa ja se vaikuttaa suoraan keikkakokemukseen.

Toinen kalsea tapaus oli keväällä, kun menimme ystävien kanssa katsomaan Rock the Balletia Savoy-teatteriin. Tanssi oli upeaa ja ihoni meni välillä kananlihalle, kun meininki oli niin mukaansa tempaavaa. Mutta kuinkas ollakaan vieressäni istui taas daami, joka ei hievahtanutkaan koko esityksen aikana. Ensin ajattelin, että ehkä hän ei sunnuntai-iltapäivänä nyt vaan jaksa innostua tanssimuuveista. Mutta luultavasti täti oli luullut tulevansa katsomaan klassista balettia, eikä ylävartalot paljaana piruetteja vetäviä uroita ja hiukset vapaana hulmuavaa naistanssijaa.

Tietenkin jokaisella keikalla ja muulla kulttuuririennolla on aina rokkipoliisinsa, jonka sisintä on vaikea liikuttaa fyysisesti. Mutta minkä ihmeen takia minusta on tullut tämän lajityypin magneetti?

Toinen ääripää sitten on villinä riehuva yleisö, jonka vellonta haastaa oman tasapainon. Se on täysin tervetullutta, JOS siihen ei ole yhdistettynä täyttä alkoholilasia. Mulla nimittäin on taipumuksia vetää puoleensa myös oluenläikyttäjiä, jotka välillä kylvettävät laukkuani ja toisinaan huuhtelevat hiukseni mallasuutteellaan. Jälkimmäinen tapahtui taannoin Elastisen keikalla ja voi sitä poikaparkaa, joka joutui kuuntelemaan ripitystäni. Uskon kuitenkin, että sen jälkeen juoma on pysynyt hänen tuopissaan paremmin.

Voi kun nämä populaarikulttuurin lieveilmiöt laimenisivat ja menoista voisi nauttia iloisin mielin. Mutta melko skeptinen olen, että suomalaisten yleisökäyttäytyminen muuttuisi.

Ja sama meininki taitaa olla urheilupuolella. Eilen ilmeisesti stadionilla on ollut ennätysyleisö, kun yli 39.000 jalkapallosta kiinnostunutta seurasi kahden Englannin valioliigan huippujoukkueen harjoituspeliä. Kuuleman mukaan tunnelma on ollut säyseä, kun yleisö on kirjaimellisesti seurannut peliä. Voi itku! Sellainen määrä ihmisiä ei voi olla väärässä; Suomalainen vaan on laiska katsoja.

Ohhoh! Tulipas tästä nyt paatosta! Pirteää mieltä ja tunnetta peliin!

Kolikot taskunpohjalta kiertoon

Pyykkivuori pääsi taas salaa kasvamaan korkeuttaan. Epäilen jälleen vallatonta kotitonttuamme, joka on jo lahjakas levittämään epäjärjestystä asunnossamme.

Pyykkäämisen tarpeeseen havahdun yleensä vasta sitten, kun pyykkikorin kansi ei mene enää kiinni, vaan tipahtaa kolinalla lattialle. Niin kävi nytkin.

Sulloessani vaatteita koneeseen tarkistin tapani mukaan vaatteiden taskut. Vastaan tuli epämääräinen mytty kassakuitteja, muistilappuja, ponnareita ja pinnejä sekä yllättävän paljon pikkukolikoita.

Aloin miettiä, että meidän talouden asiat ilmeisesti ovat hyvin, kun vaihtorahaksi saadut kolikot ovat saaneet unohtua taskunpohjalle. Oli miten oli, yleensä tipautan irtorahat matkasäästöpossuun, mutta nyt päätin ohjata ne hyväntekeväisyyteen.

Viime viikkoina Facebookissa on jaettu tiheään 875grammaa-ryhmän päivityksiä, jossa seurataan reippaasti keskosena syntyneen tyttövauvan elämään sopeutumista. Ryhmän perustanut tytön isä laittoi käyntiin myös varainkeruun uutta keskoskaappia varten Lastenklinikan kummien kautta.

Niinpä minäkin kesken pyykkäyksen kirjauduin verkkopankkin ja siirsin pienen avustussumman yhdistykselle. Ja kun nyt löysin pienen hyväntekijän itsestäni, niin laitoin samalla parit eurot myös Uusilastensairaala 2017-yhdistykselle. Ainahan se on parempi, että myös keskoskaapin ulkopuolella on tilat kunnossa. Nykyinen lastensairaala kun meinaa homehtua käsiin.

Jos siis löydät taskunpohjalta, pöydänkulmalta tai lattialle tipahtaneita kolikoita, niin mieti, jos laittaisit ne eteenpäin apua kipeästi tarvitseville.

Avustuskohteita maailmassa toki riittää, eikä kaikkia voi mitenkään tukea. Mutta kolikko sinne, toinen tänne auttaa tilanteita kummasti.

Ai niin, se pyykkikone pitää laittaa myös käyntiin…

Tahdon2013

Pankkitunnukseni eksyivät lompakostani muutama viikko sitten. Etsin niitä lipaston laatikoita ja lehtikeräyskassia myöden, mutta lappusesta ei näkynyt numeron numeroa missään. Tänään kuitenkin löysin ne sieltä, minne itse olin ne jemmannut parin viikon takaisen matkamme ajaksi. Millainen dementikko musta kuoriutuukaan, kun oikein kumaraksi mummoksi vanhenen?

Nyt vihdoin pääsin maksamaan laskukasaa, mutta myös allekirjoittamaan kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

En koe olevani normisuomalaista aktiivisempi kansalaisvaikuttaja, mutta tämän aloitteen koen tärkeäksi ihan jo tasa-arvoa ajatellen.
Onhan se merkillistä, että miksi toisille sallitaan avioitumisen onni oikeuksineen ja miksi toiset joutuvat menemään vain rekisteröidyllä paperilla eri ehdoin.

Mitä aloite käytännössä tarkoittaa? Käy lukemassa selkokielinen taustoitus täältä Tahdon2013-sivuilta.

Mielenkiintoinen sivusto tuo kansalaisaloite.fi. Jo 50.000 allekirjoituksella me tavalliset tallaajat voidaan saada eduskunnan käsiteltäväksi tärkeäksi katsomamme lakialoite.

Muita kansalaisaloitteita selatessani huomasin, että niihinkin voisi ihan hyvin jäädä koukkuun televisiosarjojen tapaan. Pitäisikö vetää puumerkki vielä Maakiven ja kalliolouheen hyötykäyttö- tai Kesäajasta luopuminen-aloitteisiin?

No, ei nyt innostuta liikaa.