No worries -australialaiset

Kahden viikon matkamme Australiaan oli huikea! Reissu oli yhtä kohokohtien sumaa.

Ihastuin Sydneyn ilmapiiriin välittömästi. Ensin toki oli pää pyörällä siitä, että missä paikassa ollaan. Kaikki tuntui olevan New Yorkin ja Lontoon sekoitusta. Parin tunnin päässä Sydneystä kävimme Blue Mountainsin korkeanpaikanleirillä. Ilma oli siellä niin raikasta, koska olimme niin korkeilla kivillä ja alhaalta laaksosta nousi eukalyptuspuiden aromit. Hunter Valleyssa kiertelimme viinitiloilla, mutta yövyimme kuitenkin oluttilalla. Harmi vaan, että useat viini-/olutvalmistajat myyvät tuotteitaan vain tilalta. Tuhannen kilometrin ajoreittimme varrella oli huimaavan upeita rantoja, karjamaalaismaisemia, mutkittelevia rantareittejä…

Vietimme ajan koko loman Ausseissa asuvien ystäviemme seurassa ja toisen viikon yövyimme heidän kotonaan. Paikalliset oppaat kyllä kruunasivat matkamme, koska ei tarvinnut selvittää itse, mistä saa parhaat Flat white-kaffit, missä on ihmeellisiä luonnonmuodostumia, mikä on paras paikka katsoa auringonlaskua, missä on ilmaista rantajoogaa, mikä on paras Jurassic Park-henkinen sademetsä, missä kannattaa heittäytyä Tyynen valtameren aaltojen heiteltäväksi jne.

Yksi odotetuimmistani jutuista oli päivä Currumbinin villieläinpuistoon, missä oli pelkästään australialaisia elukoita. Hurjaa Crocodile Dundeeta musta ei kuitenkaan kuoriutunut. Sen verran maanisilta isot krokotiilit ja haikalat näyttivät. Pitäydyn siis pörröisemmissä eläimissä. Ja nyt on yksi haaveista toteutettu. Pidin nimittäin koalaa sylissä!!! Oon ollut jo koalafani jo pidemmän aikaa, mutta nyt se fanitus lähti vielä pahemmin käsistä. Olisin halunnut ostaa puiston myymälästä kaikki koalatuotteet. Myös koalanenän.

Takaisin Suomessa meiltä on kyselty, mikä paikassa oli parasta. Ehdottomasti mahtavinta oli itse australialaiset. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, he hymyilivät, tulivat spontaanisti juttelemaan ja selkeästi nauttivat päivistä antaumuksella.

Tietenkin muissa maissakin tullaan kysymään, että how are you doing, mutta australialaiset tekivät sen niin paljon läsnä olevammin. Aivan kuin he oikeasti olisivat välittäneet vastauksestani.

Jäin miettimään, että miksi he ovat kiinnostuneita muiden ihmisten kohtaamisesta tai ylipäätään välittävät siitä, millainen mielikuva minulle toisella puolella maapalloa asuvalle jää kohtaamisesta. Mutta sehän se juttu on. Koskaan ei tiedä, jääkö vieraan kohtaaminen ainoaksi kerraksi, joten miksi siitä ei tekisi lämmintunnelmaista.

Ihmisten asenne muistutti jollain tapaa Välimeren kansalaisten asennetta, mutta ote ei kuitenkaan ollut niin löysä tai ”manjana - tehdään huomenna” –tyyppinen. Asiat hoidetaan, mutta ei stressata niitä. No worries!

Tuota rennon mutkatonta elämään suhtautumista kun saisi pidettyä omassa elämisessäkin, niin kyllä olisi arki paljon stressittömämpää ja takakireys pois.

Yritän myös ammentaa koalien elämäntavasta parhaita paloja omaan eloon: Nuku riittävästi, hereillä ollessa ole suloinen muille ja syö riittävästi vihreää!

Koalat nukkuvat vuorokaudessa noin 20 tuntia.

Mitä mukaan pitkälle lennolle?

Iiiiik! Me ollaan lähdössä tähänastisen elämän pisimmälle matkalle, kun etäisyyttä mitataan kilometreissä. Lähdemme nimittäin lentoon illalla ja määränpää on Telluksen toisella puolella Australiassa.

Ystäväpariskuntamme teki irtioton arkisesta elämästään ja muuttivat Down Underiin opiskelemaan. Tietenkin tästä saatiin hyvä tekosyy uudelle reissulle. Täytyyhän kavereita mennä moikkaamaan, koska muuten tulisi niin pitkä tauko tapaamiseen.

Matkakuume on lähtenyt jo nousemaan ja pakkauslistaan on kertynyt ranskalaisia viivoja kohta A4:n verran. Matkustamista kertyy suuntaansa vuorokauden verran. Täytyy siis aloittaa pakkaaminen matkavirikkeistä.

Matkustusmukavuus on ensiarvoisen tärkeää. Ajattelin laittaa ihan vaan leggarit ja joustavan mekon matkaksi. Villasukat löytyy myös laukusta, koska koneessa kuitenkin on sen verran ilmastoitu sää. Ai niin ja lentosukat on viritettävä sääriin jo ennen lentokentälle lähtöä.

Kuivan ja viileän ilman vuoksi mulla on aina kova jano koneessa. Täytyypi siis ostaa kentältä vettä gallonan verran. Sapuskaa lentoemot varmaan tarjoilevat riittävästi, mutta nappaan silti parit proteiinipatukat mukaan yllätysnälkää varten.

Kosteuttavaa huulirasvaa en saa unohtaa, sillä kärsin pienestä huulirasvapakkomielteestä, vaikka teinivuosista se onkin helpottanut. Meikillä en varmaan pakkeloi naamaani ollenkaan. Lennot kestävät vaihtoineen vuorokauden ympäri, joten hammasharja lienee myös aiheellinen.

Tarkoitus olisi heti nousun jälkeen painaa pää niskatyynyyn ja nukahtaa 10 kilometrin korkeuteen. Mutta näin ei kuitenkaan matkainnon vuoksi käy, joten mukaan lähtee myös monisatasivuinen pokkari (Bancol: Krokotiilin keltaiset silmät) ja lukemattomia akkainlehtiä. Toivottavasti myös lentokoneen viihdevalikoimassa on paljon hyviä romanttisia leffoja.

Onko lukijakunnassa kokemuksia reseptittömistä unilääkkeistä? Käyn varmaan vielä hakemassa sellaisia jostain luontaistuoteliikkeestä (esim. Sininen uni), sillä jos en saa unta, niin tämän naisen suusta saattaa tulla levotonta juttua.

Mitähän kaikkea mä unohdan pakata? Paikanpäältä kuitenkin saa hankittua kaiken unohtuneen, joten no worries mate! Lähtöselvitys on jo tehty netin kautta eli matka on käytännössä jo alkanut. Kohta lennetään ja seuraavaksi saattekin ihastella kuvasatoa koalista!