Ethän sylje juoksuradalle!

Onneksi tuli huomattua tämä kyltti ennen treenejä, ettei jouduttu poistumaan takavasemmalle häntä koipien välissä.

Mutsien kymppi päräytti oikein virallisesti harjoittelukauden keskiviikkona käyntiin ja voi kuulkaa! Kaikkien vastoinkäymisten (joista on edelleen tarkoitus kirjoittaa, kunhan hieman rauhoitun) jälkeen oli niiiiin ihana tavata tämä ihanien erilaisten äitien joukko ja kuunnella sitä puheensorinaa. Henkeen ja vereen joukkueurheilijana oli kuin olisi kotiin tullut :) Juokseminenkin voi olla sosiaalista! Myös areenan nimi Esport ratiopharm arena* oli näin lääkealan ihmiselle kotiutumista edistävä tekijä ;) En ehkä vieläkään muista kuka oli kuka, mutta ihastuttavia mammoja kaikki tyynni täytyy sanoa :)

Ratiopharm arena

Me opimme tuon otsikon lisäksi paljon muutakin illan aikana. Kuten sen, ettei tule aloittaa liian kovaa, koska paikat eivät kestä. Sellainen juoruilulenkki on just hyvä, syke pysyy siellä peruskestävyystasolla (ellei sitten satu olemaan sykettä nostattavia juoruja tai vuodatuksia). Huom! Kyseinen lenkkivauhti polttaa myös rasvaa tehokkaimmin! Lenkillä tulisi juoda ja hyviä vinkkejä juoman varastoinnille matkan aikana saatiin myös, mm. minigrip-pussi tissien väliin. Taidan kuitenkin kokeilla ensin juomavyötä ;) 

Matka ei tapa, vaan se vauhti (mutta joku tappaa aina?)

Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, vaikka nivelet eivät ihan rasvatut vielä olleetkaan. Harmitti vain, kun syke hävisi välillä (sykemittari siis temppuili, en kuollut). Meni ihan hukkaan alkulenkki, kun ei jäänyt dokumenttia kulutuksesta ja sykkeistä. Miten sitä nyt voi tietää paljonko suklaata voi syödä illalla?? No en syönyt suklaata vaan Pågenin leipiä*, nami maiskis :P Kunhan saadaan nyt jotain tolkkua tähän uuteen arkeen, niin säntään tuonne metsäteille kirmaamaan, jotten jää muista mutseista jälkeen! :)

PS. Juoksukuvia ei ole, koska ne eivät ole heikkohermoisten silmille. Motivaatiota ne kyllä kohottivat kummasti!