DIY kuvakyltti säilytyskoriin

Jep, hengissä ollaan! Pahoittelen vaitioloa, hyvä masennuksen alku meinaa mennä hukkaan, kun pesiskausi on starttaamassa ja aika kuluu kentällä nilkuttaen ja nivelet apua huutaen tyttöjä kannustaen ja itse hyviä lyöntejä tuuletellen ;)

En ole hetkeen ollut luovalla päällä, mutta jotain pientä kivaa keksin kuitenkin, kun huomasin, että esikoiselle ei oikein maistu tuo ulkokamppeiden paikoilleen laittaminen. Sen sijaan, että pipo ja hanskat menisivät koriin jäähyllä uhkaamatta, ne usein jäävät pitkin eteistä ja sieltä ohikulkijat nostavat ne kukin mielivaltaisesti päättämälleen paikalle. Arvaatte varmaan kuinka paljon kyseinen käytäntö nopeuttaa aamulla päiväkotiin lähtöä? Jep... apinan raivolla etsitään joka kerta puuttunutta hanskaa tai kauluria. But not anymore!

Kyseisiin DIY kuvakyltteihin tarvitset vain tavallisen matkalaukun osoitekortin, josta leikataan läppä irti (läpälle ne keksinyt enää muuta käyttöä kuin roskiksen täyttäminen).

Kullannupuista valitaan edustuskelpoiset otokset, jotka rajataan oikean kokoisiksi, tulostetaan ja asetetaan koteloon. Kyltti vain kiinni oikeaan koriin ja siinä kaikki; nyt löytävät pipot ja hanskat paikoilleen (ja sekalaiset sukulaiset löytävät oikean tytön varusteet heitä pukiessaan).

Korit sijaitsevat tuvan puolella, portaiden alla uusissa Topi-Keittiöiden* kalusteissa, joista tulee vielä lisää kuvia ja juttua myöhemmin. Uskomattoman paljon kenkiä ja muuta tavaraa nielee sisäänsä tuollainen hylly!

Kuvat otin jo aikoja sitten ja vielä pari päivää sitten mietin, että ottaisiko uudet kesätamineissa, mutta Suomen kelit ei onneksi petä hidasta bloggaajaa, tästäkin vapusta saatiin hyytävä mutta vähäluminen! Klara vappen vaan itse kullekin säädylle!

Euroteamin taggit

Kirjoittaessani Euroteamin* nimikointinauhoista viimeksi, jäin haaveilemaan niistä arkea helpottavista taggeista* ja tässä ne nyt ovat!

Hommahan on huomattavasti yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuin silittäminen tai nauhojen ompelu (jos ei kaada tuota sadan pakettia sohvalle, kun sekä 3- että 1-vuotias ovat hereillä ja hyökkäävät salamana kilpailemaan, kuka ehtii syödä kerätä eniten taggeja).

Otetaan siis sekä tuollainen piikillinen osa että reiällinen osa, painetaan piikki nauhan ja kankaan läpi...

... reiällinen osa piikkiin, painetaan yhteen niin tiiviisti kuin mahdollista, katkaistaan piikki ja valmista tuli!

Piikin päät ovat todella pieniä, joten kannattaa varoen kääntää ne poikki, etteivät sinkoile ympäri kämppää ja ole sitten kohta vauvan suussa (sarjassamme tee niin kuin minä sanon, eikä niin kuin minä teen).

Tältä piikkiosan kanta näyttää housujen oikealta puolelta katsottuna. Oikeastihan nuo kuuluisi kai laittaa juuri toisinpäin, mutta itse halusin tuon läpikuultavan puolen pinnalle ja valkoisen osan sisäpuolelle.

Nyt tilasin nimet pinkkinä, kun se näyttää olevan päivän sana, sekä lisäksi vielä kukkakuviolla. Siihen minulla ei ollut mitään järkeenkäypää selitystä. Näytti kivalta :)

Mikä parasta, niminauha toimii myös ripustuslenkkinä housuille. How convenient is that? Tietysti, jos nimi on luokkaa Tytti Isohookana-Asunmaa, niin lenkistä saattaa tulla vähän epäkäytännöllisen pitkä, mutta meidän tyttöjen lyhyiden nimien kanssa toimii tosi hyvin :)

Vaatteiden nimeämiseen on toki vaihtoehtoja lähes yhtä paljon kuin lapsiakin: teippi + tussi, tussi tai kuulakärkikynä suoraan vaatteeseen, nimikointinauhat silitettynä, ommeltuna, taggeilla kiinnitettynä, nimitarrat, nimeämättä jättäminen, you name it! Eroa löytyy hinnassa, käytännöllisyydessä, nimeämisen nopeudessa, nimikoinnin kestossa, nimen poistamisen helppoudessa/vaikeudessa kierrättämistä ajatellen ja materiaaleihin soveltuvuudessa (esim. puuvillapaita vs. kengät). Jokainen valitkoon itselleen parhaan tyylin vapaasti! Taggien eduksi nousee helppous ja nopeus sekä kierrättämisen kannalta helppo poistaminen. Niitä voi myös käyttää kankaisiin, joihin silittämällä kiinnittäminen ei sovellu. Esim. kenkien nimeämiseen tarrat tai tussi taitavat edelleen olla helpompi vaihtoehto, mutta paras kombinaatio onkin varmasti yhdistellä eri nimeämistapoja, niin varmistuu siitä, että ne lapsen vaatteet löytävät tiensä takaisin kotiin, jos eksyvät välillä omistajaltaan. Saattaa nimittäin olla, että niitä punaisia Angry Birds -pipoja ja vaaleanpunaisia Hello Kitty -sormikkaita on jollain toisellakin kullanmurulla ;)

PS. Nimetyt villahousut ovat Prinsessamonsterihousut, jotka siskoni neuloi jo viime talvena esikoiselle. Niistä on tulossa postaus myöhemmin, just wait :)

Euroteamin nimikointinauhat

Päiväkodin aloittaminen aiheutti taas päänvaivaa vaatteiden kanssa. Jokainen sukka ja sormikas olisi taas nimettävä, hohhoijaa sanon vaan. Hommia riittäisi tässä huushollissa muutenkin... Permanent-tusseihin en enää koske, vahingosta oppineena, joten jotain muuta on keksittävä.

Me olemme käyttäneet jo Norjassa Euroteamin nimikointinauhoja* tytön vaatteiden nimeämiseen. Pidän noista kangasnauhoista, joihin saa valita haluamansa fontin, värin ja kuvionkin lisämaksua vastaan. Jostain luin, että säästäminen nimeäminen oli viety uudelle tasolle äidin leikatessa kuviot talteen niitä sukkia, hanskoja ja pipoja varten, kuulemma tiesivät päiväkodissa kenen se punainen kukka on ;)

Meiltä löytyy tämä fontti...

... ja tämä värivaihtoehto. (Siskoni sanoisi taas, että "tylsää", mutta minusta tuo on hieno!)

Itse en kokenut tarpeelliseksi kirjata muuta kuin nimen, se menköön myös pikkusiskolla sitten aikanaan. Sukunimikin on sen verran harvinainen, että tuskin sekoittuu kenenkään muun pikkutytön kanssa. Tekisi melkein mieli laittaa kuvia noista omista ompeluvirityksistä, mutta jatketaan sovitulla linjalla ja pidetään lapset anonyymeinä. Nimikointinauhat ovat pysyneet hyvin paidan kauluksissa silityksen jälkeen ja sukkiin ym vaikeisiin vaatteisiin olen ne ommellut (etunimi toiseen ja sukunimi toiseen sukkaan). Joihinkin vaatteisiin tuli kaksikin niminauhaa, kun anoppi oli nimennyt jo ennen meille toimittamista osan vaatteista ja meillä on tapana laittaa nimi vähän eri paikkaan. No ainakin päiväkodissa palautuu paita oikealle omistajalle :)

Kierrätystä ajatellen aion kokeilla jatkossa myös noita tageja, kun oli sen verran hikistä hommaa niminauhojen poistaminen. Ommellut nauhat oli tietysti helppo ratkoa irti, mutta niiden ompelemisessa menee hermot ikuisuus.

Toimitus on ollut aina nopeaa (tosin varmasti elokuussa ruuhkaa riittää, kuten muissakin vastaavissa firmoissa koulujen ja päiväkotien alkaessa). Paitsi kerran toimitusta ei alkanut kuulua. Ajattelin, että ehkä ongelma voisi olla postissakin, kun laitoin milloin minkäkin toimitusosoitteen asuessamme Norjassa. Kyselin tilauksen perään ja sain vastaukseksi sen lähteneen heti tilauksen jälkeen. Kummallista. Veljelleni avauduin postin toimitusvarmuudesta, kunnes sain tietää, että tilaus oli tullut jo aikoja sitten, mutta koska se "paketti" olikin kirjekuori, toimitus oli hautautunut muun postin sekaan. Eli hyvin pelasi toimitus silloinkin, pienellä veljeni aiheuttamalla viiveellä vain ;)

Wanhan tavaratalo Citykirppis

Toisen roska on toisen aarre. Niitä aarteita täältä siivouksen ja muuttokuorman keskeltä nimittäin löytyy! Kirppispöytä on ollut pystyssä jo viidettä viikkoa. Luotimme vanhaan tuttuun, Citykirppikseen, eikä suotta. Meillä kävi tuuri ja saimme myyntipöydän samantien peruutuksen vuoksi ja kauppa käy kuin häkä (parkkipaikka on aina täynnä autoja = ostavia asiakkaita!). Olemme kyllä hinnoitelleet suurimman osan tuotteista ehkä vähän alakanttiin, mutta tällä hetkellä on pääasia, että saamme tilaa ja joku muu saa siinä samalla käyttökelpoista tavaraa käyttöön. Hinnoittelusta muuten sen verran, että älyttömän käteviä ovat tuolla, kun ovat tulostaneet valmiita hintalappuja eri värisinä, niin me siskokset pysymme kärryillä kenen tavaroita on minkäkin verran myyty. Ei tarvitse niin tarkkaan alkaa muistelemaan, kummankohan tämäkin "kirja" mahtoi alunperin olla.
 

Citykirppiksellä on avaraa ja siistiä (eikä haise tunkkaiselle!).

Mm. käyttämättömät "kaupanpäälliset", kaappeihin unohtuneet CD-levyt, pieneksi jääneet juhlavaatteet ja muu kelpo tavara on löytänyt uuteen kotiin. Sitten on sitä sälää, joka on lähinnä vappurientojen rekvisiittaa, mutta hyvä, että edes siihen joku tarvitsee. Isommat/kalliimmat jutut, kuten vuosijuhlapuvut, huonekalut ja keräilyastiat (joista jotkut maksaa ihan älyttömiä summia!) on tarkoitus myydä huuto.net:ssä tai tori.fi:ssä.
 

Piti melkein juosta ohi, etten ostanut kestovaippavillahousuihin lisää hahtuvalankaa.

Itse olen yrittänyt pitää laput silmillä, enkä ole ostanut toisten pöydistä mitään. Mutta sellaisen vanhan rautaharavan kyllä tarvitsisin... Kerron myöhemmin lisää sen tarkoitusperistä, mutta sen verran paljastettakoon, että sen uusi koti voisi löytyä meidän eteisestä ;)

Lapsille vähän katsottavaa, yhdellä seinustalla voi seurata lintujen elämää.

Niksi-Pirkka osuudessa tänään: Kuinka saada Euroteamin silitettävä nimikointinauha pois vaatteesta ilman väkivaltaa tai teräaseita? Silitä nauhaa uudelleen ja vedä se heti (hampaiden avulla) pois, ennen kuin ehtii tarttua uudelleen vaatteeseen! Ensi kerran, kun tilaan näitä lappuja taidan suosiolla ostaa niitä tageja myös, ne on huomattavasti helpompi irrottaa tässä kierrätysvaiheessa.

Toisen romu on toisen aarre!

PS: Ylivieska on kirppisten taivas, täältä löytyy Citykirppiksen lisäksi Kirppis Paratiisi, Juurakon kirppis sekä Sytykkeen tiloissa toimiva Löytötasku. Että on meillä täällä muutakin kuin Kärkkäinen... ;)

Shock absorber

Nyt sitten kaikki naiset ja etenkin raskaana olevat/olleet, imettävät/imettäneet kuulolle! Tulee asiaa urheilurintaliiveistä. Unohtakaa nyt hyvä naiset ne vanhat, muotonsa menettäneet, jo ostaessa väärän kokoiset tavalliset rintaliivit. Ne EIVÄT OLE urheiluun tarkoitettuja!!

Rintojen liike infrapunakameralla kuvattuna (kuvat Shock Absorberin nettisivuilta)

Ilman liivejä

Tavalliset rintaliivit

Shock Absorber -urheiluliivit

Urkkaliivit maksavat (no mikäpä ei tässä maailmassa maksaisi??), mutta ovat niin hintansa arvoiset. Pyydä apua liivien kokoa valitessa (hei ne myyjät on siellä sua varten, se on niiden työtä auttaa!), koska vääränkokoiset liivit on melkein pahempi kuin ei liivejä ollenkaan. Rinnat ei saa pursuilla liivien yli (liian pienet liivit), kangas ei saa mennä rypylle (liian isot liivit), takanauha ei saa karata ylös (liian suuri ympärysmitta) vaan liivien tulee istua napakasti pitäen rinnat paikallaan. Hakaset tulee laittaa uloimpaan kohtaan, jotta liivimateriaalin löystyessä on kiristämisvaraa. Ja muista olkaimet, ei niissä ole säädöt koristeena. Yleisin virhe naisilla on liian suuren ympäryksen ja liian pienen kuppikoon valinta. Don't do it!

Menipä vähän saarnan puolelle, mutta toivottavasti oli jollekin apuakin. Ja nyt sitten sinne ostoksille, hopi hopi. Tai pyydä urheiluliivit vaikka mieheltä lahjaksi, äitienpäiväkin lähestyy, vähän vaihtelua pitsialusvaatteille ;)

Näissä on oikein klipsi kuulokejohdolle. Mutta missä on paikka tissien väliin piilotettavalle mini grip -pussille, joka toimii juomapullona?

Itse vannon Shock absorberien nimeen, mutta jesari on tietysti varma valinta aina (on muuten useampaan kertaan tullut todistettua, kun kaveri on pelannut urkkateipin tukemana liivien unohduttua pelikassista). MacGyverkinhan sen jo tiesi, ettei ilman ilmastointiteippiä pärjää. Eikä ilman linkkaria. Mutta linkkari kannattaa kyllä pitää kaukana rinnoista, just in case.

Me&I

No pitihän sitä heti alkaa verkostoitua muuton jälkeen ja mikäpä siihen parempi keino kuin Me&I-kutsut ;) Miehen neuvo kuului kuuroille korville vielä ovelta: "Älä sitten osta mitään!"

No en ostanut, ihan vähän vain tilasin. Meillä on yleensä anoppi ja muut sukulaiset hoitanu tämän lasten vaatetuspolitiikan, joten olin ihan huuli pyöreänä kaiken maailman kangastyyppien ja erikoisominaisuuksien kanssa. Jotain kivaa kesäksi tarttui lopuksi mukaan, molemmille tytöille omat mekkonsa ja äidillekin vähän hartioiden lämmikettä.

Kuvat Me&I-nettisivuilta.

 

Vauvakin oppi oikein kunnolla jokeltelemaan ja kiljumaan, kun paikalla oli pari hieman vanhempaa vauvaa. Etenkin, kun muut saivat sosetta ja hän vain aina sitä samaa maitoa, protestointi tuli kovaa ja korkealta :D

Lenkkikengät

Hyvin palvelleiden, mutta jo reikäisten kuluneiden lenkkareiden tilalle oli hankittava uudet, jos aikoisi pysyä muiden mutsien tahdissa tässä naisten kymppi -projektissa. Ja tällaiset ladyt lähti mukaan!

Asics gel-kayano 16

Mies oli heti arvostelemassa, että eikö niitä ollut muun värisenä. Mutta mitä väliä sillä on minkä väriset kengät ovat, kun pimeässä metsässä yksin juoksee? Tuskin nuo tosiaan kovin pitkään säilyvät valkoisina, kun kurakelit ovat, takatalvesta huolimatta, ihan nurkan takana.

Myyjä, johon olen luottanut aiemminkin, toi eteeni useammankin ihan kelpo parin. Hän ei tarkoituksella kertonut minulle kenkien hintoja etukäteen, vaan kyseli tarvettani ja taustojani. Synnytys puoli vuotta sitten muistuttaa edelleen traumojen lisäksi myös lonkkien seudulla kovana kipuna etenkin lenkin aikana ja jälkeen, joten kaikki mahdollinen pehmustus, jousitus, ilmatyynyt, you name it, tulisivat tarpeeseen!

Kyseiset valioyksilöt maksoivat hunajaa, mutta olivat kyllä joka euron arvoiset ainakin näin ensikokeilun jälkeen. Mielestäni näissä asioissa on muutenkin väärä paikka säästää, siitä voi joutua maksamaan moninkertaisen summan myöhemmin, eikä vähiten terveytensä kustannuksella. Pienet rakot vanhojen päälle olivat väistämötön paha uusien kenkien sisäänajolenkin jälkeen, mutta muuten kengät istuivat kuin valettu. Asicset ovat minulle usein aiheuttaneet harmaita hiuksia (ja rakkoja jalkapohjaan), mutta nyt löytyi oikea malli. Jos ei näillä kymppi taitu kuin lentäen, niin ei sitten millään! ;)

Sylvi

Ah, kohta on kunnolla kevät ja voi heivata nuo toppatakit varastoon ja ottaa tämän ihanuuden käyttöön :) Tuossa pakkaillessa hipelöin viimeisintä suurta neulomissaavutustani, Sylviä. Mari Muinosen suunnittelema kaunis neuletakki oli kyllä kaiken sen vaivan ja ajan arvoinen mitä se vaati. 

Ohjeen bongasin jo vuosia sitten, mutta kesti kauan ennen kuin löysin mieleiseni langan (ja AIKAA) tämän toteuttamiseen. Langaksi valikoitui lopulta Drops garnin Eskimo turkoosina. Harmi, että se huopuu niin herkästi, vähän hirvittää raahdinko käyttää koko takkia, mutta lanka oli muuten niin sopiva neuleeseen ja niin ihanan värinen, että pakko se oli tähän ottaa. Kun viime kesänä makailin sohvalla olympialaisia katsellen päätin, että nyt tai ei koskaan. Kaksi viikkoa kestäneet kisat riittivät melkein, projekti venyi vain vähän päättäjäisten jälkeen. Tässä auttoivat tosin myös 9 numeron puikot, joilla nuo helmineuleosiot valmistuivat lähes itsestään. Selän kaunis köynnöskuvio oli myös helpompi kuin miltä näyttää, koska nuo terälehdet neulotaan erikseen. Köynnökset on toteutettu ihan tavallisella palmikkotekniikalla. Nuo koristehakaset täydentävät kokonaisuuden ja ne ovat jotenkin tosi norjalaisia, joten siinäkin mielessä sopivat hyvin juuri omaan neuleeseeni :)

Yksi haaste oli tuo maha... Kunto oli vähän niin ja näin raskausaikana ja sovittamalla ei saanut kyllä mitään käsitystä takin istuvuudesta, mutta kyllä tässä ennen kesää jo ollaan sellaisissa mitoissa, että tuon kehtaa päälleen pukea.

 

Sylvin ohje on tilattavissa täältä. Se on valitettavasti vain englanniksi, mutta kuvat ovat selkeät, joten pienellä vaivalla ohje on täysin tulkittavissa. Mari Muinosen blogi, MadeByMyself löytyy taas tämän linkin takaa.

DIY prinsessahame pesupallosta

Mun säästämisellä ja kierrättämisellä ei oo kyllä kans mitään rajaa. Esikoinen on ihan tohkeissaan prinsessojen suhteen, joten hänelle piti saada oma prinsessahame. Moni olisi varmasti käynyt ostamassa prinsessamekon jostain vaateliikkeestä (niitä mekkoja löytyy ihan joka paikasta), mutta ei, minulla otti niin luonnon päälle käyttää rahoja moiseen "turhuuteen", joten jotain muuta oli keksittävä. En muista alunperin mistä idea lähti, mutta lopputulos on tässä: prinsessahame pesupallosta!

Tarvitaan siis vanha hajoamispisteessä oleva pesupallo (no saa uudestakin tehdä...), kuminauhaa tai joustokanttinauhaa sekä ompelukone (ja saumuri) ja lankaa.  

Aloita leikkaamalla pesupallon naru irti ja levitä verkko auki. Ompele yksi pitkä reuna saumurilla, jotta työskentely helpottuu. Itse pujotin reunaan myös harsinlangan, jonka avulla rypytin verkon. Laita verkko kaksinkerroin ja ompele kanttinauha reunaan samalla nauhaa venyttäen (nauhaa tarvitaan vähän reilu vyötärönympäryksen mitta, jotta jää tarpeeksi saumanvaroihin). Käännä kanttinauhan toinen reuna verkon päälle ja ompele sauma kiinni ympäriinsä huolitellen samalla takasauman kohta. Vaihtoehtoisesti voit jättää takasauman auki ja käyttää tarranauhakiinnitystä. Päättele langat ja koristele halutessasi esim. nauhalla tai napeilla.

Onneksi kaksivuotias ei vielä ymmärrä, että hänen prinsessahameensa on äidin epämääräinen ompeluyritys, vaan leikkii ihan innoissaan prinsessaa hame päällä. Täydestä menee! :)

Tässä on takana tarranauhakiinnitys.

Eikä muuten haittaa, vaikka vähän vauhdissa repeilee (kuten kävi tuolle viimeisessä kuvassa näkyvälle kokeiluversiolle). Ei nimittäin maksa käytännössä mitään ja uuden ompelee tarvittaessa yhdessä illassa :D

Neulottu karvaliivi

Karvaliivit ovat varmaan jo menossa pois muodista, koska mäkin aloin niistä viimein innostua. Tein silti itselleni sellaisen. Siitä tuli aivan ihanan pehmeä ja ehkä vähän liian kuuma, ottaen huomioon, että ollaan jo voiton puolella talven kanssa. En löytänyt mieleistäni ohjetta, joten sovelsin kahta Drops garnin ohjetta turkisjakulle ja liiville (tämä on vain englanniksi).

Lankoina käytin Drops Eskimo 03 tummanruskeaa ja Drops Symphony 03 ruskeaa. Pitäisköhän mun joskus heittäytä oikein villiksi ja kokeilla jotain muuta väriä... vaikka vaaleanharmaata!! (Wou, en ehkä uskalla!)

Symphony

Eskimo

Alunperin ajattelin neuloa pelkästä symphony-langasta, mutta liivistä tuli niin löysä, että se kaipasi eskimo-langasta virkatun reunuksen ryhtiä antamaan. Ostin tuohon nahkanyörinkin, mutta voi olla, että liiviä tulee pidettyä eniten ihan vain rennosti auki.

Piti ostaa kengät ristiäisiin, ostinkin mekon?!

Huh, Suomessa ollaan, kaikesta stressaamisesta huolimatta ja muutenkin alkavat ristiäisvalmistelut olla viimeistelyä vaille valmiit. Ainut, että jotain säädyllistä päälle pantavaakin olisi pitänyt keksiä. Mielellään jotain imetysystävällistä, ettei tarvi helmoja nostaa korviin asti, ja jotain missä ei näytä ihan perunasäkiltä. No löysinkin vanhoista kätköistäni ihan ok mekon, joka tosin oli sitä korviin vedettävää mallia, mutta kaikkea ei voi saada, eihän?

Imetysystävällinen mekko

No, kolttuongelma oli ratkaistu, mutta kenkiä ei tietenkään ollut. (Kuka on muuten keksinyt, että naisella täytyy olla niin hirveästi kaikenlaista asustetta ja härpälettä ja kaiken pitää mätsätä yhteen? Miksei voi olla niin kuin miehet, että mennään rippipuvulla loppuelämä, jos kaljamaha tai lähinnä sen puuttuminen antaa siihen mahdollisuuden?) Eihän siinä auttanut muu kuin lähteä kenkiä metsästämään (ihan niinku ei ois ollu mitään muutakaan tekemistä).

Ja mitä ostin? No koltun tietysti! Naisen logiikka on naisen logiikkaa. Jos ei ole kenkiä, niin tarvitsee luonnollisesti mekon. No tähän löytyy oikeasti looginen selitys (joopajoo), siskoni kengät minulla oli viimeksikin jalassa, joten niihin luotetaan nytkin. 

Kääntömekko, imetysaikakauden jälkeen voi kääntää tuon avonaisemman puolen taakse

Piti oikein lapuista tarkistaa onko tuossa kuvassa sama mekko, koska ei se kyllä ihan tuolta minun päälläni näyttänyt. Mutta kyllä se ainakin sama mallinumero on ja punainen on minunkin kolttuni, joten kai se on uskottava. Kaikenlaista ne saakin kuvankäsittelyllä aikaan...

Newbie

Meillä lasten vaatetuksesta huolehtivat lähinnä anoppi ja muut sukulaiset, joten en ole itse vaivautunut kauheasti tutustumaan lastenvaatemerkkeihin (voin suunnilleen kahden käden sormilla laskea vaatekappaleet, jotka olen itse hankkinut). Yhdeksi suosikiksi on silti noussut Kappahlin Newbie. Kaikki vaatteet ovat 100% ekologista puuvillaa ja miellyttävät ainakin minun silmääni. Vähän ehkä liian hempeitä nuo vaaleanpunaiset makuuni, mutta muuten aika moni näistä käy sekä tytöille että pojille. 

Kaikki kuvat Kappahlin nettisivuilta

Näitä ihanuuksia olemme saaneet useamman lahjaksi ja muutaman olen itsekin ostanut. Harmi vaan, että 74 on suurin koko. Kyllä noista voisi suurinta osaa vielä vähän isommallakin käyttää. Toisaalta koot alkavat kylläkin jo numerosta 44, joten keskosillekin löytyy sopivia vaatteita! :)

PS: Kuka käyttää pikkuhousuja vastasyntyneellä vauvalla vaipan lisäksi?? Vai onko ne suunnattu vaipattomille lapsille, joita niitäkin löytyy (hatun nosto!) Meillä käytetään kestovaippoja, eikä tarvetta pikkuhousuille siinä päällä ole (eivätkä ne kyllä mahtuisikaan). 

Chill Norway

I´m in love!

Tämä EI ole sitten mikään muotiblogi, ettei jää kenellekään epäselväksi! Mutta nyt kyllä täytyy myöntää, että vaikka en yleensä juuri alennusmyynneissä pyöri (se on muuten suhteellisen raivostuttavaa sekä itselle että muille lastenvaunujen kanssa pyöriä tungoksessa), niin nyt tein löytöjä! IHANAT Chill Norwayn takki ja mekko puoleen hintaan, aijai, vieläkin hykerryttää :)

Oli vähän kylmä ulkona!

Mun on jo pitkään tehny mieli noita Chill Norwayn vaatteita, mutta raskaana ollessa ja imettäessä olen tähän asti malttanut mieleni. Sen lisäksi, että tuollainen mekko on erittäin epäkäytännöllinen imetysvaate, mun ei kannata nyt ostaa vääränkokoisia vaatteita, koska aion laihduttaa niin paljon ;) Nytkin ostin takista pienemmän koon, joka oli ennen omaa kokoani, ja jonka uskon kevääseen mennessä taas mahtuvan kuin hansikas. (Kyllä kai sitä telttaan jo keväällä sopii?) Mekostakin ostin S-koon (huh!), koska se oli ainoa koko jäljellä tavoitteita pitää ihmisellä olla! Tosin käsien lyheneminen ei ole tavoitelistalla, mutta ehkä mä pystyn elämään vähän lyhkäisten hihojen kanssa :)

Kuvat Chill Norway

Chill Norway on tiivistänyt ajatuksensa näin:

"How often do you take the time to breathe deeply, close your eyes, use your senses and just enjoy life? Just “being” instead of “doing”. Chances are your answer is “all too rarely.” In our busy everyday lives where obligations, work, hobbies and an active social life are juggled at an ever more hectic pace, it is very easy to lose sight of what really matters. The things that really mean something when it comes right down to it. Time for family, contact with nature, time to eat healthy and tasty food along with your nearest and dearest. Quiet time for contemplation. A wild struggle with the wind and waves on a surfboard which sets the pulse racing and the heart pumping. Tender midnight hours under an apple tree with someone you love. Time to watch your children play and grow up."

Aika siirappista, mutta näinhän se on.