Ihminen sodassa -haasteen kooste

Osallistuin Suketuksen Ihminen sodassa -haasteeseen. Ainoana tavoitteenani oli lukea Täällä Pohjantähden alla ja se tuli täytettyä.

Luin nämä kirjat:
Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat - Fänrik Ståls sägner
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 3
Laila Hietamies: Siellä jossakin
Antti Tuuri: Rata
Leon Leyson: Poika joka pelastui

Kuudella kirjalla pääsin näköjään kersantiksi.

Ulkomaisista tyttökirjoista

Sara kyseli aikaisemmin tänä vuonna ulkomaisista tyttökirjoista ja tässä on oma tekstini aiheesta.

Luin aikanaan Neiti Etsiviä, koska kaikki muutkin luki. En lukenut koko sarjaa, koska en jäänyt koukkuun, kun pidin kuitenkin enemmän klassisista tyttökirjoista. Pikku naisia, Salainen puutarha, Vihervaaran Annat ja kaikki vastaavat tuli luettua jo lapsena.

Yksi suosikeistani ala-asteiässä oli Jean Websterin St. Ursula -koulun tytöt, jota kaverini suositteli. Pidän sisäoppilaitoksesta ja kouluympäristösyä muutenkin tapahtumaympäristönä. Kirjassa oli paljon hyviä erilaisia tyttöhahmoja. F. H. Burnettin Pikku prinsessa on toinen suosikkini. Se on koskettava tarina, joka tapahtuu kiinnostavasti koulussa sekin ja myös se sisältää useamman hyvän henkilöhahmon.

Äitini suositteli Gulla-sarjan lukemista joskus ala-asteella ollessani ja luinkin sitten koko sarjan, kun tarina vei mukanaan. Tykkäsin historiasta koulussa, joten se saattoi olla yksi syy pitämiseen. Gulla on omaan makuuni sopiva tyttökirjan päähahmoksi: kiltti, kunnollinen, vahva ja selviytyjä. Tarina on surullinen, mutta onneksi tilanne paranee, ettei se ole liian surullinen. Olen lukenut sarjaa uudestaan aikuisenakin ja pidän siitä edelleen.

Astrid Lindgrenin Kati-sarjan luin teini-iässä ensimmäisen kerran, kun olin ollut kova Lindgren-fani jo pienestä pitäen. Petyin sarjaan tosi paljon. Kati oli henkilönä jotenkin tosi ärsyttävä eikä kirjoissa ollut samaa henkeä kuin Lindgrenin muissa kirjoissa tai toisissa saman ajan tytökirjoissa. Olen kyllä hankkinut sarjan omaan hyllyyni, mutten ole uskaltanut lukea niitä uudestaan vielä.

Hei taas!

Tuli sellainen olo, että voisin kirjoittaa vähän jotain tännekin. Ja huh, selvisin hengissä kirjamessuilta! Olin siellä kaikkina neljänä päivänä tuntikaupalla, kun sain blogipassin Messukeskukselta. Oli kiva tavata uusia ja vanhoja bloggaajia vaihteeksi kunnolla ja kirjojakin tarttui mukaan vaikka mitä.

Mä en varmaan vieläkään aloita täällä normaalia bloggaustahtia, kun ei tunnu siltä - jotain tänne on tulossa silti joskus, mutten ole itsekään kärryillä tulevaisuudesta. :D Sockerslott on tosiaan se paikka, mitä olen tässä aktiivisimmin päivittänyt. Ruotsia osaamattomia varten siellä on aina lyhyt tiivistelmä myös suomeksi ja tarvittaessa voin suomenkielistä osuutta lisätä, jos vaan tiedän jonkun niistä olevan kiinnostunut (suomenkielinen kommentointi myös sallittua!).

(Edelleen myös puutarha-aiheista ja matkailusta kiinnostuneet ohjaan muuhun suuntaan omiin blogeihini)

Tauko!

Mä olen miettinyt ensin tämän tekstin kirjoittamista tosi pitkään ja julkaisuakin se on odottanut jo jonkin aikaa. Se on ehkä näkynyt sinne toiselle puolellekin, ettei mulla ole ollut tähän bloggaamiseen intoa enää pitkään aikaan. Kirjoitustahdin harventaminen ei ole auttanut löytämään inspiraatiota.

Mä en ole vieläkään oppinut kirjoittamaan analyyttisesti lukemisistani tai teatterikäynneistäni tässä neljän vuoden aikana, vaikka se oli tarkoitus. En jaksa olla niin kulturelli kuin kulttuuriblogin pitäminen edellyttäisi. Aiheen rajausta en ole halunnut tehdä, koska tämä on alusta asti ollut selvä kulttuuriblogi eikä mikään muu.

Tänne ei ole siis tulossa lähitulevaisuudessa mitään uutta. Blogi ei lähde poistoon ainakaan vielä, koska en just nyt halua tuhota kaikkea mitä täällä on. Lisäksi on olemassa riski, että saatan vielä joskus innostua kirjoittamaan tänne jotain, mutta tällä hetkellä se ei näytä olevan kovin todennäköistä.

Toistaiseksi tilanne on se, että kirjoittelen wordpressin puolella kahdessa eri osoitteessa. Sockerslott on kirjablogi, jonne kirjoitan ruotsiksi viihdekirjoista. Kantsten / Reunakivi taas on puutarhaiheinen blogi kahdella eri kielellä ja sinne yritän kirjoittaa vähän laadukkaampia tekstejä (saa nyt nähdä onnistunko siinä). Twitterinkin kautta saa seurailla, jos joku siitä sattuu pitämään enemmän.

Kaksi kirjaa: Rata ja Poika joka pelastui

Nyt viime aikoina on tullut luettua kaksi varsin erilaista kirjaa Ihminen sodassa -lukuhaastetta varten. Tungen ne nyt tähän samaan postaukseen, vaikka ne tosiaan onkin aika erityyppisiä.

Antti Tuuri: Rata. Otava 2010.
(Kansi: Hannu Taina)

Rata on sotakertomus, joka kertoo vuonna 1942 tehdystä Murmanskin radan tuhoamisretkestä. Se on kuvaus tapahtumista ja joukkueen etenemisestä, tavallaan kirja siis muistuttaa tietokirjaa. Mukana ei ole dialogia eikä oikeastaan mitään tunteilua, vain kuvaus siitä, mitä tapahtui. Ei tämä nyt jaksanut kauheasti sytyttää ja luulen, että kirja olisi jäänyt kesken, jos kirjoittajana olisi ollut joku muu kuin Antti Tuuri. En siis ole periaatteessa kauhean kiinnostunut taisteluiden kulusta, vaan ihmisten kokemuksista.

Leon Leyson: Poika joka pelastui. Tammi 2014.
(Kääntäjä: Annika Eräpuro, kansi: Laura Lyytinen)

Sain kirjan alkuvuodesta pyytämättä ennakkokappaleena. Kirjoittaja on taustaltaan Puolan juutalainen ja hän selvisi hengissä toisesta maailmansodasta. Perheen isä pääsi Oskar Schindlerin tehtaaseen töihin ja sitä kautta osa perheestäkin pelastui, vaikka he olivat myös ghetossa ja leirillä. Mulla on takavuosina ollut heikko kohta näihin juutalaistarinoihin, niin tämäkin tuli luettua suurella mielenkiinnolla. Pidin kirjaa siis kiinnostavana ja myös hyvin kirjoitettuna. Tätä voi suositella myös nuorille lukijoille: vaikka aihe on periaatteessa rankka, niin kirja ei ollut traumatisoiva ja tyyli oli muutenkin nuorille sopiva.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Maailmansodat ja Sotakokemukset

Kirja: Siellä jossakin

Laila Hietamies: Siellä jossakin. Otava 2008. 

Tämä on kuudes osa Lehmusten kaupunki -sarjassa. Kirja kertoo vuoden 1943 keväästä jatkosodan aikana. Siinä kuvaillaan ihmisiä ja tapahtumia sekä rintamalla että kotijoukoissa kaupungissa. Tämä ei ole mikään sotatoiminnan kuvaus, vaan kuvaus ihmisistä sodan aikana. Ihmissuhdesekasotkuja tässä on tosiaan mukana ihan riittävästi.

Olen lukenut koko sarjan viimeksi joskus vuosituhannen alkupuolella, kun sen uusimmat osat ilmestyivät. Tässä välissä olin ehtinyt unohtaa aika hyvin kaikki tapahtumat, mutta se ei haitannut, kun tässä oli kuitenkin kerrattu aikaisempia tapahtumia. Muistelen, että tämä taisi olla suosikkisarjani Hietamieheltä. Se saattaa pitää edelleen paikkansa, kun ainakin tästä osasta tykkäsin vieläkin.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Maailmansodat

Teatteri: Liisa Ihmemaassa

Ryhmäteatteri lähetti kutsun näytelmän Liisa Ihmemaassa ensi-iltaan Suomenlinnan kesäteatterissa. Pitihän sinne sitten mennä, kun en ollut aikaisemmin tuolla mitään produktioita käynyt katsomassa. Näytelmä ei ole se perinteinen versio, vaan sitä on uudistettu. Suurin uudistus taitaa olla se, että Liisan tehtävä on pelastaa Ihmemaa, kun Herttakuningatar on aiheuttanut ilmastonmuutoksen.

Liisa Ihmemaassa ei tarinana ole suosikkini, niin näytelmästä tykkäsin jostain syystä, vaikka ei tämä silti ollut lähelläkään parasta näytelmää ikinä. Eniten tykkäsin sanaleikittelystä ja akrobaattininjasta sekä vähiten Herttakuningattaresta, josta oli tehty hemmetin ärsyttävä. Näytelmä oli kuitenkin selvästi liian pitkä (kesto noin 2,5 tuntia) ja penkit epämukavat ja ahtaat, niin turnauskestävyys oli loppuvaiheessa koetuksella. Vähän epäilen, että yksi katsomiskerta riitti, mutta vielä ehdin tarvittaessa muuttaa mieleni.

Seuranani oli pikkusiskoni, jolta irtosivat seuraavat kommentit: oli hyvä näytelmä ja näyttelijät, kesto oli ehkä vähän liian pitkä ja penkkitilaa oli liian vähän.

Rooleissa: Anna-Riikka Rajanen, Aarni Kivinen, Eino Heiskanen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Sirja Sauros, Juha Suihko, Sanna Warsell, Verneri Lilja ja Sonja Salminen

Ainakin Linnea ja Talle olivat samassa näytöksessä.