Kirja: Siniset mokkakengät / Mikä laulaen tulee

Vexi Salmi: Siniset mokkakengät / Mikä laulaen tulee. WSOY 2001.

(Olen kirjoittanut tekstin alunperin joskus 2000-luvun alussa ja se on yksi silloisista kirja-aiheisilla kotisivuillani olleista teksteistä. En ole muokannut sitä ollenkaan tätä julkaisua varten.)

Siniset mokkakengät kertoo ajasta 1960-luvulla, jonka Hamppari ja Emil eli Irwin Goodman ja Vexi Salmi viettivät Saksassa siirtotyöläisinä. Nuoret miehet ovat kyllä tehokkaita työmiehiä – tehokkaampia kuin "sakut" ja "mikkihiiret".  Miehille tyypillisesti näitä kahta viina ja naiset kiinnostavat paljon enemmän kuin työnteko: he käyvät suomalaisten rekkakuskien kanssa ryyppäämässä ja riehumassa baareissa, aina välillä pitää päästä naisten kanssa sänkyyn.

Mikä laulaen tulee kertoo Hampparin muutoksesta Irwiniksi. Kirja kertoo parista ekasta keikkavuodesta 1960-luvun lopulla. Biisejä aletaan tehdä tosissaan, hankitaan levytyssopimusta, keikkaillaan ja aina välillä vähäsen ryypätään.

Ajanvietelukemiseksi tämä kelpasi oikein hyvin, opus kuin ei kauhean syvällinen sattunut olemaan. Mikään maailmankirjallisuuden klassikko kumpikaan kirja ei siis ole. Tosin jos aihe sattuu kiinnostamaan, niin katsokaa mielummin elokuva Rentun ruusu – varsinkin jälkimmäisestä kirjasta löytyi tuttuja kohtauksia elokuvasta. Mikä laulaen tulee oli parempi kuin Siniset mokkakengät, koska se oli laaja-alaisempi – mua nimenomaan rasittaa se, ettei suomalaisia perusmiehiä kiinnosta kuin ne viina ja naiset.

Teemamaana Saksa -haasteen kooste

Tänään poikkeuksellisesti kaksi postausta, kun haluan saada tämän koosteen julkaistua nyt saman tien, ettei se unohdu.

Nanna järjesti Teemamaana Saksa -lukuhaasteen, jossa ideana oli lukea saksankielisen Euroopan kirjoja eli niistä kotoisin olevia kirjoja tai tapahtumapaikkakin riitti. Tavoitteenani oli maksimisuoritus eli kuusi kirjaa. Enemmänkin olisin voinut lukea, linkitän sitten tähän jos saan jonkun luettua vielä ennen haasteen virallista loppua lokakuussa.

1. Eva Ibbotson: Kazanin tähti (tapahtuu Wienissä Itävallassa ja Saksassa)
2. Christine Nöstlinger: Neue Schulgeschichten vom Franz (suom. Eppu ja ekaluokka; kirjailija itävaltalainen)
3. Walter Moers: Hurja matka halki yön (kirjailija saksalainen)
4. Kai Meyer: Jäinen valtakunta (kirjailija saksalainen)
5. Günter Grass: Mässingsmusik (kirjailija saksalainen)
6. Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri luokkaretkellä (kirjailija saksalainen)

Kirja: Pikku vampyyri luokkaretkellä

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri luokkaretkellä. Otava 1998.
(kääntäjä: Leena Viljakainen, kuvitus: Magdalene Hanke-Basfield)

Pikku Vampyyri on yksi niistä lastenkirjasarjoista, joihin aikanaan tartuin kun muutkin niitä lukivat ja johon tulee palattua aina välillä uudestaan. Olen tämänkin lukenut aika varmasti, mutta kirja ei tuntunut yhtään tutulta.

Päähenkilö Antonin luokka lähtee leirikouluun viikoksi. Hänen vampyyriystävänsä Anna ja Rydiger tulevat sinne vierailulle. Rydiger esittää olevansa vampyyrifilmin näyttelijä, kun hän on ensin keksinyt haluavansa tekemisiin Antonin luokkalaisen Violan kanssa.

Kirja ei kyllä ollut sarjan parhaimmistoa. Varsinkin loppu tässä tuli vähän yllättäen ja töksähtäen. Sain silti luettavaksi sitä mitä halusinkin: alkuperäisenä tarkoituksenani oli lainata kirjastosta joku nopealukuinen kirja välipalaksi.

Sarjan alkupään kirjoissa on eri kuvittaja, jonka nimeä en tähän hätään saanut tarkistettua. Näihin uudempiin on kuvat tehnyt Magdalene Hanke-Basfield, jonka tyylistä pidän paljon vähemmän. Tyyli on liian pehmeä ja siloiteltu, se vanha rosoisempi sopii paremmin kirjojen tyyliin.

Lukuhaasteet:
Teemamaana Saksa

Runokirja: Mässingsmusik

Günter Grass: Mässingsmusik. Lindelöws bokförlag 2001.
(kansi: Erling Öhrnell)

Mä sorruin ostamaan tämän kirjan jostain nettikaupasta viime vuonna, kun halvalla sain ja olin päättänyt lukevani enempi runoja. Tähän kokoelmaan on koottu runoja Günter Grassin viidestä runokirjasta.

Mun on kyllä vieläkin tosi hankalaa lukea runoja ja vielä hankalampaa kirjoittaa niistä. Tästäkään en olisi edes yrittänyt blogata, jos ei tuota lukuhaastetta olisi ollut.

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Günter Grassilta ja en ollut varma, että mitä pitäisin siitä. Näistä runoista ei ainakaan herännyt oikein mitään ajatuksia: muutama oli hyvä ja loput sitä tasoa, että tulipahan luettua.

Lukuhaasteet:
Teemamaana Saksa

Kirja: Jäinen valtakunta

  Kai Meyer: Jäinen valtakunta. Otava 2010.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Venäjälle 1800-luvun lopun Pietariin. Päähenkilö on poikatyttö Hiiri, joka asuu siellä eräässä hotellissa ja työskentelee kengänkiillottajana. Hotelliin saapuvat vieraaksi Lumikuningatar ja englantilainen velho. Velho on vienyt kuningattarelta jotakin, jonka tämä haluaa takaisin.

Tyylillisesti tässä oli jotain samaa kuin Eva Ibbotsonin kirjoissa. Ei tämä kyllä ihan niin hyvä ollut kuin mitä oletin tai olisin halunnut. Luultavasti kirja olisi ollut parempi, jos se olisi ollut astetta realistisempi tai sitten vaihtoehtoisesti etäännytetty enempi reaalimaailmasta. Fantasian ja realismin yhdistelmä ei siis tällä kertaa toiminut niin hyvin kuin se olisi voinut.

Tämä löytyi sattumalta kirjaston lastenosaston fantasiahyllystä. Kiinnostuin kirjasta sen alkuperämaan takia: kirjailija on saksalainen. Haluan edelleen lukea enempi fantasiaa kuin aikaisemmin ja tutustua eurooppalaiseen kirjallisuuteen, niin vastaavia kirjoja olisi tarkoitus etsiä luettavaksi jatkossakin. Toivon mukaan sieltä sitten löytyisi samalla joku helmi...

Koska tapahtumat sijoittuvat käytännössä pelkästään sinne hotelliin, niin kuittaan tällä yhden suorituksen kiinteistöhaasteeseen.

Lukuhaasteet:
Teemamaana Saksa
Kiinteistöhaaste

Kirja: Hurja matka halki yön

Walter Moers: Hurja matka halki yön. Otava 2003.

Kirja perustuu ranskalaisen Gustave Doren 1800-luvulla tekemiin kuvituksiin, joiden ympärille saksalainen Walter Moers kirjoitti fantasiakertomuksen. Päähenkilönä on Gustave-poika, joka tekee yön aikana mielikuvituksekkaan matkan eri ajoissa ja paikoissa. Hän tapaa Kuoleman ja saa tältä hankalia tehtäviä. Hän melkein kuolee myös itse, mutta selviää koetuksista hengissä.

Tämä oli tyyliltään erilainen kuin Moersin muut kirjat. Oleellisimmat erot olivat, ettei tämä sijoitu hänen keksimäänsä fantasiamaailmaan Zamoniaan ja kuvitus ei ollut hänen omatekemänsä. Lisäksi tämä oli ehkä vähän vanhanaikaisempi tyyliltään. Kirja oli kyllä kiinnostava, mutta pidän enempi niistä toisista.

Lukuhaasteet:

Teemamaana Saksa

Kirja: Eva Ibbotson - Kazanin tähti

Eva Ibbotson: Kazanin tähti. Otava 2005. 

Lukudiplomin tehtävä: Kirjoita päähenkilölle viesti, joka auttaa häntä selviämään jostain kirjan seikkailusta.

Oma viestini, jolla päähenkilö selviää koko kirjasta:

Annika, usko tunteisiisi. Pysy lujana ja luota siihen, että kaikki selviää vielä.

Kirjasta löytyy jonkunlaiset arviot Uljas Metsoselta ja Sivupiiristä, kun itse päätin tehdä tällä kertaa vain lukudiplomitehtävän. Sen verran sanon kuitenkin tässä, että tämä on hyvä kirja. Tämä Ibbotsonin uudempi tuotanto tuntuu olevan vanhaa parempaa.

Lukuhaasteet:

Lukudiplomi - Aikamatka

Totally British - Children's Britain
Teemamaana Saksa (tapahtuu Itävallassa ja Saksassa)

Kirja: Walter Moers - Huviretki hukkateille

Walter Moers: Huviretki hukkateille - seikkailu Zamoniassa. Otava 2002.

Mä olen vähän myöhäisherännäinen Walter Moersin kirjojen suhteen. Suomennokset tuli joskus kymmenen vuotta sitten ja silloin monet luki niitä, itseäni hivenen harmittaa etten tullut lukeneeksi niitä jo aikaisemmin. Luin suurimman osan kirjoista vuosi sitten (vaikkei niitä kyllä montaa olekaan) ja kun löysin Huviretki hukkateille -kirjan omaksi, olen säästellyt tätä lukupinossani tarkoituksella.

Zamonia on ihan oma fantasiamaailmansa, jossa elää erilaisia olentoja. Osa muistuttaa tavallisia eläimiä, osa on suht tavallisia fantasiahahmoja ja osa on jotain ihan muuta. Huviretki hukkateille -kirjassa Kaukkanger-nimisestä paikasta kotoisin olevat lapset Ensel ja Krete ovat lomailemassa Puustolassa Suuren metsän nurkilla vanhempiensa kanssa ja sitten eksyvät sinne metsään.

Kirjan "kirjoittaja" on zamonialainen Hildegunst von Mythenmetz, joka on kirjoittanut tarinan sekaan omia juttujaan asiasta ja asian vierestä. Lopussa on lisäksi hänen elämänkertansa. Se oli tyyliltään vähän muuta kirjaa tylsempi ja olisin halunnut, että sekin sivumäärä olisi käytetty sen oikean juonen jatkamiseen. Nykyisessä versiossa tarina jäi siis kesken eikä tälle edes ole olemassa jatko-osaa. En siis tykkää kirjojen epäselvistä lopuista....

Mutta siis tämä oli kyllä tosi hyvä ja yhtä hyvä kuin ne aikaisemmatkin Moersin kirjat. Juoni vei mukaanaan ja kirja olisi tehnyt mieli ahmaista kerralla. Vähän näissä on kyllä absurdiutta ja muuta sekoilua, mutta se ei ole huono asia. Huviretki oli hivenen satuhenkisempi kuin ne muut kirjat. Tätä sopii suositella ainakin kevyemmän fantasian ystäville.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Saksa

Kirja-arvio: Ihminen on iso fasaani

Nyt on taas jumittanut sekä lukeminen että luetuista kirjoista kirjoittaminen, niin tänne ei ole pahemmin materiaalia tullut, kun en ole muutenkaan jaksanut kauhean kulturelli olla. Tarkoitus olisi kuitenkin yrittää korjata tilanne normaalimmaksi taas!

Herta Müller: Ihminen on iso fasaani. Tammi 2009.

Herta Müller on syntyjään Romanian saksalaisia, joka asuu nykyisin Saksassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009. Kyllä mä aina välillä suunnittelen lukevani enempi nobelistien kirjoja, mutten saa useinkaan aikaiseksi. Nyt kuitenkin sain, kun Eurooppa-lukuhaaste houkutteli tarttumaan tähän.

Kirja tapahtuu jossakin Romanian saksalaiskylistä 1950-luvulla. Osa ihmisistä haluaa muuttaa sieltä pois, mutta passin saaminen ei ole helppoa. Elämä ei muutenkaan tunnu olevan kauhean mukavaa ja helppoa. Kirjan aihe ja tyyli eivät siis kumpikaan ole kevyttä luettavaa.

Tämä oli taas niitä kirjoja, jotka piti lukea puoliväkisin loppuun asti. Jos kirja olisi ollut paljonkin paksumpi, niin keskenhän se olisi jäänyt. Yksi syy lukemisen kankeuteen oli Müllerin kirjoitustyyli: kielellisesti se oli aika tökkivää, kun käytössä oli melkein koko ajan vain lyhyitä päälauseita. Samasta aiheesta olisi voinut saada paremmankin kirjan kuin mitä tämä nyt sattui olemaan. Henkilöhahmot eivät mielestäni olleet kiinostavia. Tarinakaan ei tuntunut tempaavan mukaansa ollenkaan, että olisin ollut kiinnostunut tulevista tapahtumista ja tuntui, etteivät tapahtumat meinaa edetä ollenkaan.

Tässä tuli taas lisää vahvistusta sille vanhalle käsitykselleni, että Keltaisen kirjaston kirjat on liian korkeakulttuurisia ja taiteellisia minulle, käytännössä yleensä aina myös outoja. Luin netistä vähän jotain arviointeja tästä ja muista Müllerin kirjoista. Niistä päättelin, että pidin kirjaa huonona, koska en vaan osannut löytää sieltä sitä Müllerin neroutta eikä kirjoitustyylistäkään erottunut tarpeeksi sitä kehuttua runollisuutta ja mitä muuta siellä nyt kuvattiinkaan olevan.

Lukupinossa olisi kyllä odottamassa vielä toinenkin Müllerin kirja, mutta tuntuu, etten tartu siihen nyt vielä ihan heti. Todennäköisesti annan kuitenkin toisen mahdollisuuden, kun se kirja nyt tuolla sattuu omana olemaan.

Marjiksen arvio ja Hesarin arvostelu

Haastesuoritukset:
Ikkunat auki Eurooppaan - Romania

Kirjallinen matka Berliiniin

Tarinauttisen hämärät hetket -blogissa laitettiin liikkeelle Kansien välissä kaupunkilomalla -lukuhaaste, jossa on tarkoitus tutustua itse valitsemaansa kaupunkikohteeseen kahden eri kirjan avulla. Omaksi kohteekseni valikoitui Berliini. En ole suunnitellut matkaa sinne vuosikausia, vaan kaupunki pääsi oikeisiin matkasuunnitelmiini yhtenä vaihtoehtona mukaan viime vuonna historiansa ja netistä lukemieni suositusten perusteella.

Tällä perusteella voisin tehdä vastaavia kirjallisia matkoja enemmänkin. Se on tosin harmi, että osa kiinnostavista kaupungeista on tosi hankalia, jos haluaa lukea muutakin kuin perinteisiä matkaoppaita.



Salla Simukka: Meno-paluu. WSOY 2009.

Meno-paluu on nuortenkirja, joka kertoo ystäväpari Tapiosta ja Moonasta. He matkustavat Moonan isän luokse lomalle Berliiniin. Kirjassa on päällimmäisenä teemana ihmissuhteet: ystävyys ja isän uusperheen kanssa toimeen tulo. Matkailukirjanakin tämä on kuitenkin hyvä. Tunnettujen Berliini-nähtävyyksien lisäksi käydään myös paikoissa, joihin normaali turisti ei välttämättä eksy. Mä olen lukenut nyt kaksi osaa tästä sarjasta ja ne on olleet hyviä, niin aion lukea loputkin sarjan kirjat joskus.

Blogiarvioiden puutteessa linkki Hesarin arvioon.



Wladimir Kaminer: Schönhauser allee. Sammakko 2006.

Wladimir Kaminer on venäläinen, joka on asunut vuosia Saksassa Berliinissä. Hän on kirjoittanut yhden romaanin ja matkaoppaan lisäksi lyhyitä juttuja kolmen kirjan verran ja tämä oli niistä keskimmäinen. Kahteen muuhun kirjaan täytyy ilman muuta tarttua myöhemmin, kun tämä lukemani oli sen verran hyvä kokemus. Nämä jutut ei ole tyyliltään tai pituudeltaan mitään kunnollisia novelleja, ehkä ennemminkin jotain pakinoita tai vastaavia. Niissä hän kertoo erilaisia sattumuksia kotikadultaan, välillä pohditaan esimerkiksi saksalaisuutta tai venäläisyyttä. Mitään kunnollista kokonaiskuvaa kaupungista tästä ei saa, muttei toisaalta ole tarviskaan, kun paikalliset ihmiset ja ilmiöt ovat myös omalla tavallaan kiinnostavia.

Ainakin Savon Sanomat on arvioinut tämän.

Toiset lukuhaasteet:
* Meno-paluu -> Lasten linnoitus: "Nuorten nurkka"
* Schönhauser allee -> Ikkunat auki Eurooppaan: Saksa

Kirja-arvio: Suuri Panamakirja

Janosch: Suuri Panamakirja. WSOY 2004.

Suureen Panamakirjaan on koottu yhteen kuusi Janoschin kuvakirjaa, jotka kertovat pikku karhusta ja tiikeristä sekä heidän ystävistään. Tarinoiden yhtenä tärkeänä teemana onkin juuri ystävyys ja sen eri muodot. Mä en muista, että luettiinko mulle näitä jo ihan pienenä (tai luinko itse), mutta myöhemmin Janosch on noussut yhdeksi lastenkirjailija-suosikeistani. Tarinat on mukavia ja kuvitus kivan tyylistä. Ihan kaikissa kirjoissa ei tavata karhua ja tiikeriä ollenkaan, mutta on ne muutkin kirjat pääosin olleet hyviä. Tässä Panamakirjassa on kuitenkin ne parhaat jutut, erityisesti tarina "Oi ihana Panama" on mun suosikki.

Ikkunat auki Eurooppaan: Saksa
Lasten linnoitus: Eläimellisiä elämyksiä