Kirja: Helsinki kävellen

Pauli Jokinen: Helsinki kävellen. Minerva 2012.

Toimittaja Pauli Jokinen on tehnyt näitä kirjoja useamman, joissa on erilaisia kävelyreittejä Helsingissä. Tässä kirjassa on kaksitoista eri reittiä keskustaan ja sen lähiympäristöön, jotka liittyvät lähinnä historiaan ja kulttuuriin. Reiti ovat eri mittaisia, parista kilometristä noin kuuteen kilometriin. Kirja on kolmikielinen: suomen lisäksi tekstit ovat myös englanniksi ja venäjäksi, joten myös ulkomaalaisille turisteille tämä olisi hyvä valinta.

Itse olen käynyt kirjan esittelemistä kävelyreiteistä läpi vasta kaksi: Etelä-Helsingissä (Ullanlinnan ympäristö) ja Katajanokalla kiertävät. Molemmat kierrokset ovat olleet tosi antoisia, kun en mä noissa paikoissa normaalisti kauheasti liiku enkä ole käydessäni pysähtynyt katselemaan. Arkkitehtuurijutut on mielenkiintoisia ja näiltä reiteiltä löytyi vanhoja taloja katseltavaksi, joissa monissa oli kivoja koristeellisia yksityiskohtia. Kaivopuiston läheltä löytyi myös Mannerheim-museo ja vanha taidemuseo, joiden olemassaolosta en aikaisemmin tiennyt ja jotka pitää päästä joskus tsekkaamaan.

Kotimaanmatkailu on kannatettava idea ja lähialueisiin tutustuminen on muutenkin aika antoisaa. Suosittelen lähtemään seikkailemaan ja leikkimään turistia. Aion itse kiertää varmaan kaikki tämän kirjan reitit läpi jossain vaiheessa. Eniten kiinnostavat Suomenlinnan kierros ja Helsinki sodassa -teema. Turistin leikkiminen myös periaatteessa tutussa ympäristössä on yllättävän kivaa.

Olen saanut tämän alunperin arvostelukappalena Kirjavinkit.fi:tä varten ja arvosteluni siellä löytyy täältä. Pihi nainen on arvioinut blogissaan Jokisen toisen kävelyreittikirjan täällä.

Lukuhaasteet:
Kansankynttiläin kokoontumisajot

Kirkkomatkailua

Viime lauantaina tuli harrastettua kotimaan matkailua sen verran, että käytiin road tripillä Tampereella. Takaisintullessa pysähdyttiin Hattulan Pyhän ristin kirkossa, joka on keskiaikainen kivikirkko (kuten myös kuvasta voi varmaan päätellä). Tykkään itse käydä kirkoissa, jos niitä sopivasti reissujen varrelle osuu. Ne on kiinnostavia arkkitehtuurimielessä, kun niitä on kuitenkin myös Suomessa tosi paljon erilaisia.

Kirkkopalvelut pitää nykyään netissä Taivaallinen taukopaikka -sivustoa, johon on koottu kartalle kaikki Suomen tiekirkot, joihin pääsee vapaasti tutustumaan ja niitten lisäksi myös muita kuin kirkollisia taukopaikkoja. Vastaavat sivut on aina tosi käteviä, jos niitä vaan muistaisi katsoa vähän paremmin ennen matkaan lähtöä, niin että voisi vaihtelun vuoksi pysähtyä muuallakin kuin jossain ABC:llä. Kotimaanmatkailu on joka tapauksessa kannatettava vaihtoehto, aina ei tarvitse lähteä kauas ulkomaille nähdäkseen jotain.

G niin kuin Gotlanti

Ruotsi on yksi mun suosikkimaista ja siellä mun suosikkipaikkani on Gotlannin saari. Olin siellä kesälukiossa vuonna 2003 ja uudestaan on pakko päästä joskus. Kiinnostavia luontokohteita saarella on paljon ja se on hyvä pyöräilymesta. Visbyn kaupunki taas on arkkitehtuurimielessä tosi kiinnostava, kun siellä on tosi paljon niitä keskiaikaisia juttuja. Tökkään tähän nyt sitten muutaman kuvan fiilistelyä varten.


(Sankta Marian tuomiokirkko Visbyssä.)


(Visbyn vanhassa keskustassa on myös useampia kirkkojen raunioita.)


(Visbyn keskiaikainen kaupunginmuuri.)


(Kivimuodostumia rannalla.)


(Lampaitakin siellä on tosi paljon, myös näitä erikoislampaita.)

Arkkitehtuuria Tampereelta

Tampere-reissun saaliina vielä muutama arkkitehtuurikuva!


(Wivi Lönnin suunnittelema entinen suomalainen tyttökoulu)


(Wivi Lönnin suunnittelema entinen talouskoulu)


(Aleksanterin kirkko, jossa oli kivoja yksityiskohtia)


(jännä detalji, jonka sijainnin unohdin jo)

Betoni rules?

Tälläinen pikkujuttu tuli taas mieleen viime viikon Tallinnan reissulla.... En mä tiedä tuleeko se mun lähiölapsuudesta vai mistä, mutta sellaset betonilähiöt on mun mielestä omalla tavallaan aika hienoja arkkitehtuurimielessä. Ylläoleva kuva on siis otettu Tallinnan satamasta. Mä mietin sitä, että miksei niihin perus-lähiötaloihin ole lisätty joko vastaavalla tai jollain muulla tavalla jotain värejä. Ehkä sitten muutkin tykkäis niistä enempi?

Riikan arkkitehtuuria

Riika on perustettu 1200-luvulla. Varsinaista keskiaikaa on kuitenkin enää näkyvissä aika vähän, ei kamalasti edes gamla stanissa, muuta kuin kirkkoja ja jotain pieniä palasia. Tyylisuunnista eniten on havaittavissa jugendia ja neuvostoliittolaista tyyliä.





Jugendia näkee parhaiten Elizabetes ielan nurkilla vähän gamla stanista pohjoiseen. Siellä on myös aiheeseen liittyvä museo, joka jäi itseltäni käymättä. Siinä vieressä oli myös kauppa, joka myi jugend-aiheisia koriste-esineitä yms.



Neuvostoaikaa henkivää rakennuskantaa oli jonkin verran Keskustorin lähistöllä, jossa on esimerkiksi vanhat zeppeliinihallit kauppahalleina. Se oli vähän sellaista aluetta, että hivenen pelotti mennä. Lentokoneesta bongailtiin sitten paikallista Lasnamägi-tyyppistä aluetta, joka näytti olevan just sellanen perus neukkuaikainen lähiö Riikassa. (oikea Lasnamägi on siis Tallinnassa, Suomessa voisi verrata ehkä Jakomäkeen tai johonkin sen tyyppiseen)



Kaupungissa näkyi tosi paljon ulkoisesti hoitamattomia taloja ihan keskustassakin, vielä enemmän matkalla lentokentälle. Niillä ei ilmeisesti vaan ole rahaa pitää taloja kunnossa, mutta ei tollanen tule kysymykseenkään Suomessa. Kuvassa näkyvät talot on siis siellä Keskustorin lähellä.



Arkkitehtuurimielessä Riika on siis tosi mielenkiintoista aluetta, kun siellä on kaikkea mahdollista. Esimerkiksi kuvassa näkyy, miten vanha ja uusi on sulassa sovussa ja miten talojen kunto vaihtelee.

Hautausmaa-fiilistelyä

Kirjainten virrassa -Hanna teki hautausmaa-aiheisen postauksen omaan blogiinsa vähän aikaa sitten. Ihan yhtä hyviä kuvia ei nyt ole itselläni tarjolla, mutta päätin kumminkin postata samasta aiheesta.


Kirkkoja ja hautausmaita on tullut Pohjoismaissa nähtyä aika paljon erilaisia. Kirkkoarkkitehtuuri on yksi suosikkilajeistani riippumatta rakennusajankohdasta. Lisäksi hautakivet sinänsä ovat kiinnostavia ja niihin liittyvät henkilöt.

Olin myös yhden kesän hautausmaalla töissä koulun harjoittelun takia. Itse työtä ei ole ikävä, mutta ympäristönä paikka oli tosi kiva. Kyseessä oli siis Espoon tuomiokirkko, josta postauksen kuvatkin on otettu. Hautausmaista se on siis edelleen itselleni läheisin, kirkoista hienoin on ehkä Trondheimin tuomiokirkko Norjassa (sori, ei ole omia kuvia digimuodossa).



Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta (Helsingin kaupunginmuseo 2008).
Löysin sattumalta kirjastosta kirjan, joka esittelee Helsingin hautausmaita. Mukana on eri uskontokuntien omia ja olemassaolevien lisäksi myös jo kokonaan kadonneita hautausmaita. Kirjassa on yleisesittelyjä paikoista, kuvia hautakivistä ja tietoja erilaisista kiinnostavista henkilöistä, jotka on haudattu Helsinkiin. Kirja on tosi mielenkiintoinen ja sisältää paljon asiaa. Tässä riittää selailtavaa ja luettavaa pitkäksi aikaa.

Vierailu kaupunginmuseossa

Kun mulla on nyt sen verran monta julkaisukelpoista tekstiä valmiina, niin yritän laitella näitä tulemaan vähän tiheämmässä tahdissa.... Tein vuoden alussa päätöksen käydä jossain museossa, missä en ole ennen käynyt. Vaikka olen asunut Vantaalla melkein koko ikäni, kaupunginmuseossa en ole muistaakseni koskaan tullut käyneeksi ja nyt sain sitten aikaiseksi käydä sielläkin. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää ainoaksi uudeksi museoksi vuoden aikana....


Museo
Vantaan kaupunginmuseo sijaitsee Tikkurilan asemalla vanhassa asemarakennuksessa. Plussana täytyy mainita, että sisäänpääsy on puoli-ilmainen (tällä hetkellä kaksi euroa aikuisilta). Olen tosin ollut turhan laiska käymään niissä ilmaisissa museoissakin.... Museo ei ole kauhean iso. Siellä on tehty valinta, että mitään pysyvää näyttelyä ei ole, vaan pelkästään vaihtuvia. Osa niistä ei liity Vantaan kaupunkiin mitenkään, mutta suurin osa toki liittyy. Tämänhetkisenä näyttelynä on Vantaan historiasta kertova, joka kattaa ajan jostain kivikaudelta nykypäivään asti. Oli mielenkiintoista nähdä kaupunkia eri kulmista eri aikoina, kun itse olen asunut aina samoilla nurkilla täällä ja tietämyksessäni on muutenkin paikoitellen aukkoja.

Mulla on se käsitys, että monet käy matkoilla museoissa enemmän kuin täällä Suomessa. Se on mun mielestä vähän sääli, kun pidän myös oman alueen tuntemusta tärkeänä. Heitän siis tässä samalla teille lukijoille museo-haasteen: käykää oman paikkakuntanne kaupunginmuseossa tai muussa alueeseen läheisesti liittyvässä museossa (ja tietysti lukisin sitten mielelläni blogeista kokemuksia).

Linkki Vantaan kaupunginmuseon sivuille


Vanha asemarakennus
Mun pitäisi opetella analysoimaan kuvataidetta ja arkkitehtuuria, mutta sitä varten pitäisi olla vähän enemmän tietoa eri tyylisuunnista yms. Siksi yritän tässä kevään aikana kirjoitella tänne vähän useammin kyseisistä aiheista. Museon rakennus on yksi pääradan eli vuonna 1862 valmistuneen Helsinki-Hämeenlinna-radan alkuperäisistä asemarakennuksista. Sen suunnitteli ruotsalainen Carl Albert Edelfelt (sen taidemaalarin isä) ja talo valmistui vuonna 1863. Muut väliasemat radan varrelle rakennettiin puusta, vain Tikkurilan ja Hämeenlinnan asemat tehtiin tiilistä. Tyyliltään rakennus on 1800-luvun lopun historiallista kertaustyyliä ja siinä on piirteitä esimerkiksi uusrenessanssista ja uusgotiikasta. Rakennus on sikäli merkittävä, että se on vanhin säilynyt asemarakennus Suomessa, kun ensimmäisenä valmistunut eli Helsingin vanha asema purettiin nykyisen tieltä. Rakennus poistui asemakäytöstä 1970-luvun lopussa, kun nykyinen asemarakennus valmistui. Museokäyttöön se kuitenkin siirtyi vasta reilut kymmenkunta vuotta myöhemmin.

Rakennusosion lähteenä pääosin Wikipedia.

Paratiisi on Tallinnan laivalla?

Kävin kääntymässä vaihteeksi Tallinnassa. Muutaman kaupan lisäksi tuli harrastettua kulttuurin kulutusta kolmessa kohteessa: kahdessa museossa ja yhdessä kirjastossa. Vielä kun pääsisi joskus käymään siellä lähiöissäkin, mä niin haluaisin nähdä niitä neukkuajan kerrostaloja.... Tai olis siellä muuallakin Virossa kiva käydä joskus. Tallinnassa tuntuu olevan liikaa kaikkea nähtävää, kun mä haluaisin ehtiä nähdä enempi kerralla.

Eka vierailupaikka oli Eesti Rahvusraamatukogu eli Kansalliskirjasto, joka on tossa kuvassa ulkoapäin (ainoa kuva jonka reissulla otin, sori). Rakennuksen ulkonäkö on lievän eksoottinen, se on mun käsittääkseni jostain neukkuajalta. Kirjasto poikkesi ihan totaalisesti suomalaisista yleisistä ja kansalliskirjastosta. Ensinnäkin sinne oli sisäänpääsymaksu (yhden päivän lippu 5 kroonia eli muutama sentti). Sitten siellä ei ollut kasoittain vanhoja kirjoja niin kuin olisi voinut olettaa (tai en mä tiedä oliko ne melkein kaikki vanhat tuolla jossain varastossa?). Tietokirjaosastot oli isot ja laadukkaat, siellä oli siis sekä "tavallisia" tietokirjoja että paljon ammattilaistasoisia esim. oikeustieteestä. Lehtiosastokin oli tosi hyvä. Kaikista osastoissa ihmettelin vähän myös niiden väljyyttä eli hyllyjen väleissä yms. oli enempi tilaa, kun Suomessa olen tottunut paljon ahtaampiin kirjastoihin. Mutta toisaalta tuolla toi talokin oli aika valtava. Kaunokirjallisuutta oli sitten suhteessa tosi vähän. Siinä oli sellanen jännä juttu, että ne kaunokirjat oli luokiteltu julkaisumaan mukaan ja vierekkäisissä hyllyissä oli käännökset ja alkukieliset kyseisestä maasta. Tämä systeemi saisi olla Suomessakin mun puolesta. Vielä pitäisi joskus käydä Tallinnan tavallisessa kirjastossa katsomassa kuinka hyvä se on.

Sitten ne kaksi muuta käyntikohdetta oli Tallinna Linnamuuseum (kaupunginmuseo) vanhassa kaupungissa ja Eesti Arhitektuurimuuseum (arkkitehtuurimuseo) lähellä satamaa. Kaupunginmuseo oli aika kiva. Se ei ollut hirveän iso, mikä on ihan hyvä asia, että sen kerkiää katsoa rauhassa. Kokoelmissa oli siis tavaroita jostain tyyliin varhaiskeskiajalta ihan neukkuajan loppuun asti. Arkkitehtuurimuseosta ei jaksettu enää kiertää koko taloa, käytiin katsomassa vaan virolaisten pienoismallien osasto. Rakennusalalla opiskelleena mä tykkään tosi paljon pienoismalleista. Tänne museoon pitää mennä joskus vielä uudestaan ajan kanssa, että voisi tsekata koko talon. Nyt siellä olis ollut vaihtuvana näyttelynä suomalaisesta arkkitehtuurista kertova näyttely, joka siis jäi ihan suosiolla väliin, kun mä kyllä preferoin Virossa virolaisia juttuja (paitsi on se tietty ihan kiva käydä jossain R-kioskissa Virossakin). Mä tykkään siitä, kun Viron museot on suunnilleen puoli-ilmaisia verrattuna museoiden hinnastoihin Suomessa. Siellä aikuisten lippu maksaa tavallisiin museoihin kalleimmillaankin jonkun 50 kroonia eli jotain 3 euroa. Suomessa sillä hinnalla ei tunnu pääsevän oikein mihinkään museoon.

Mä en nyt kuvaa tänne mun ostoksia, mutta ne ei nyt olekaan mitään kauhean ihmeellisiä. Ostin muutaman vironkielisen lastenkirjan, kasvikirjan, sudokulehden, suklaata ja ruokaa. En siis koskaan raahaa tänne Virosta laatikkokaupalla juotavaa. Pari pulloa halpis-colalimuja on eri juttu. Virosta saa kaikkea hyvää syötävää, testailtiin mm. sellasia rahkasuklaapatukoita. Sekin on niin eksoottista, kun sieltä saa vielä maitoa pussissa. Sitä en tosin viitsinyt ostaa kokeiltavaksi.

Se laivamatka oli muuten hirvein ikinä (ja kyllä, selvin päin koko ajan - tietysti). Se laiva keinui ihan kamalasti ja pärjäsi vertailukohteena ihan hyvin Linnanmäen viikinkilaivalle. Sieltä kuului jotain ihme kolinaa aina välillä ja aallot tuli sinne ylimmäisen kannen ikkunoihin asti. Siellä iski muillakin jo pieni paniikki melkein. Laiva oli aika myöhässäkin, kun vauhtia piti hiljentää enkä mä usko että ihan kevyillä perusteilla ne rupeaa tax freetäkään sulkemaan niin kuin nyt (siellä pullot kilisi vielä silloinkin vaikka oltiin jo niin lähellä Helsinkiä että keikkuminen ei enää tuntunut). En taida mennä laivalle ihan heti uudestaan - tai sitten tsekkaan etukäteen säätilan. Mua tosin pelotti jo valmiiksi, kun olin edellisenä päivänä tuijotellut Heurekan aallonkorkeusmittaria, kun se liikkuu yleensä siellä 1-3 metrissä ja jo tiistaina pahimmillaan yli 6 metrissä.

Oho, tulipa pitkä teksti. :P

Italia 10 kuvalla? - Arkkitehtuuria

Mä olen tosi kiinnostunut kaikesta arkkitehtuurista, osittain ehkä myös siksi, että olen opiskellut myös rakennusalaa. Arkkitehtuuriaiheista on kuitenkin mun mielestä ollut vähän hankalaa kirjoittaa, mutta sitäkin taitoa pitäisi treenata. Mä päätin hoitaa tämänkertaisen italiasera-haasteen pelkillä mielenkiintoisilla arkkitehtuurikuvilla. Koko jutusta olisi tietenkin tullut erilainen, jos mulla olisi henkilökohtaisempi suhde Italiaan tai jos olisin edes käynyt siellä, niin mukaan olisi voinut tunkea omia kuvia.

(1. Colosseum, Rooma)

(2. Forum Romanum, Rooma)

(3. Via Sacra, Rooma)

(4. Napolin tuomiokirkko)

(5. Milanon tuomiokirkko)

(6. Firenze)

(7. Firenze)

(8. Genova)

(9. Genova)

(10. milanolainen leikkipaikka)

Kuvat: Wikimedia commons, leikkipaikka GDFL-lisenssi, muut Public domain.

Ja mä tiedän, että tosi monet ihmiset haluaa nähdä blogeissa paljon kuvia, niin tässä niitä sitten oli. Mä itse tykkään lukea tekstiä enempi, niin se linja näkyy myös jatkossakin täällä. Täältä kun tuskin haetaan mitään inspiraatiota pukeutumiseen, kokkaamiseen tai mihinkään vastaavaan, missä visuaalisuus on oleellista.... Omien valokuvien esittely on mun mielestä järkevämpää flickrissä yms. sivustoilla, mutta mulla ei niitä omia kuvia ole niin paljoa, kun en kanna koko aika kameraa mukana enkä kovin mielelläni toistenkaan kuvia käytä. Kuvatulvalla on niin helppo peittää sitä, ettei itsellä ole mitään sanottavaa. Osittain se taitaa kertoa myös siitä, ettei ihmiset enää jaksa lukea tai kirjoittaa, mikä on tosi sääli mun mielestä. Olin joskus ihan suu auki, kun bloggaaja kyseli ihmisten mielipidettä omasta "pitkästä" tekstistä, joka ei siinä tapauksessa ollut lähelläkään normaalia pitkää. Mutta anyway, jossain "muotiblogeissakaan" mua ei kiinnosta katsoa kymmentä kuvaa samasta asusta, kun parillakin kuvalla saataisiin näytettyä riittävästi. Ihmettelen mä kyllä vähän, että miksi mä luen aina jotain blogeja, mitkä vaan ärsyttää mua. :D Huh, avautuminen helpotti.