Elämäni kirjastot

Tämä on postaus, joka mun on pitänyt tehdä jo pitkän aikaa. Muistin asian Liisan postauksesta ja sain nyt siis listattua tähän omat lempikirjastoni. Kymmenen sijasta listaltani löytyy vain kuusi, koska nämä ovat ne aidoimmat lempparini ja kaikki muut ovat selvästi huonompia. Olen asunut itse käytännössä aina Vantaalla, mutta tämän kaupungin kirjastoista vain yksi ansaitsee tulla mainituksi listalla.

1. Myyrmäen kirjasto. Useimmin vierailemani kirjasto, joka on siis tämänhetkinen lähikirjastoni. Valikoima on sopivan iso ja omiin normaaleihin tarpeisiini riittävä, aina löytyy luettavaa.

2. Sellon kirjasto. Se on kooltaan iso ja se näkyy myös valikoimassa. Muilla kielillä kuin suomeksi on keskimääräistä isommatt kokoelmat ja kaikki aineisto on valikoimaltaan riittävän monipuolista.

3. Hattulan kunnankirjasto. Mökkipaikkakunnan kirjasto, jonne pääsen nykyään liian harvoin. Vaikka koko on pienempi, kirjavalikoima ei ole huono ja hyllystä löytyy tosi hyvin vanhoja lastenkirjoja. Tunnelmaltaan tämä on tosi kodikas.

4. Hämeenlinnan pääkirjasto. Toinen mökkireissuilla käytössä oleva kirjasto. Saa reilusti pisteitä hyvän kirjavaraston takia, jonne tosin ei pääse enää käymään suunnilleen koskaan.

5. Kauniaisten kirjasto. Toinen listalle päässeistä kooltaan vähän pienempi kirjasto. Ruotsinkielistä kirjallisuutta on keskivertoa enempi ja lastenosaston lukutoukka-lainausautomaatti on ihan ylihauska.

6. Kulturkontakt Nordin kirjasto. Tämä pääsi listalle kielipolitiikan takia. Mä pidän siitä, kun on kunnolla valinnanvaraa skandi-kielillä ja asioidessa saa puhua ruotsia.

Kulturkontakt Nordin kirjasto

Tällä kertaa tarjolla esittely yhdestä erikoiskirjastosta. Teksti oli roikkunut jo kuukauden verran luonnoksissa odottamassa julkaisua.... Hups.



Kulturkontakt Nord (ent. Nordens institut i Finland) pitää kirjastoa Kaisaniemenkadulla Helsingissä. Se on erikoistunut pohjoismaiseen kirjallisuuteen. Myös kaikki alueen kielet ovat edustettuina. Eniten taitaa olla tarjolla ruotsinkielisiä kirjoja, mutta sitten myös niitä harvinaisempien kielien käännöksiä (siis esim. islanti ja saame). Baltiasta kotoisin olevaa kirjallisuutta on myös kokoelmissa joitakin yksittäisiä kappaleita, muttei kuitenkaan alkukielillä. Tietokirjaosastolta löysin myös useampia englanninkielisiä teoksia. Kirjojen lisäksi on tarjolla dvd-elokuvia lainattavaksi ja mahdollisuus lukea paikan päällä lehtiä, mutta kumpaankaan valikoimaan en ole itse vielä kerinnyt kunnolla tutustua.

Käsittääkseni kirjasto on pohjoismaisia kieliä yliopistolla opiskelevien ihmisten suosiossa. Itse käyn tässä kirjastossa satunnaisesti lähinnä juuri niiden ruotsinkielisten romaanien takia. Valikoima on selkeästi monipuolisempi kaunokirjallisuuden osalta kuin mitä yleisissä kirjastoissa täällä päin on. Tietokirjallisuuttakin löytyy eri kielillä sellaisia kirjoja, mitä muualta ei saa välttämättä ollenkaan. Olen lainaillut myös joitakin norjankielisiä romaaneja kokeeksi, kun niidenkin saatavuus muualla on heikkoa. Välillä kaipaisin valikoimaan enemmän kirjallisuutta Pohjoismaiden ulkopuolelta. Toisaalta ideanahan on kuitenkin esitellä juuri tämän alueen kirjallisuutta, mutta varsinkin niillä harvinaisemmilla kielillä olisi kiva lukea muualtakin kotoisin olevia kirjoja.

Jos on ensisijaisesti kiinnostunut lukemaan suomeksi, niin sitten tämä ei ole paras mahdollinen paikka kirjojen lainaamiseen. Toki se on helppoa löytää täältä tiiviinä kokoelmana just pohjoismaisia kirjoja, mutta toisaalta niitä samoja saa suurimmaksi osaksi suhteellisen helposti myös julkisista kirjastoista. Kuriositeettimielessä kannattaa silti käydä vilkaisemassa. Kirjasto on yrittänyt ilmeisesti markkinoida itseään myös jonkunlaisena kohtaamispaikkana.

Olisko joku kiinnostunut myös ihan tavallisten kirjastojen esittelyistä? Pääkaupunkiseudun kirjastoista on tullut valloitettua reilu puolet ja mahdollisuuksien mukaan käyn muuallakin käydessä vilkuilemassa paikallisia vaihtoehtoja. Voisin vaikka esitellä pari eniten käyttämääni tai suosikkiani, jos kiinnostusta löytyy...?

Joskus jää kirjoja kesken

Salla oli tutkinut Helmetissä omaa lainaushistoriaansa ja katsonut mitä kirjoja oli tullut jätettyä kesken ja päätin itse tehdä samasta aiheesta postauksen.

Kirjojen jättäminen kesken piti joskus opetella väkisin, kun ihan turhaan kulutan aikaa huonoon kirjaan, kun maailmassa on paljon hyviäkin. Välillä parempikin kirja jää kesken ajanpuutteen takia ja joskus vien kirjoja takaisin kirjastoon edes aloittamatta niitä.

En merkkaa kesken jätettyjä kirjoja mihinkään muistiin enkä ole blogannutkaan niistä. Ehkä kuitenkin kannattaisi, kun joskus voisin kokeilla niitä uudestaan. Kirjaston kirjathan näen tuolta, mutta omia tai bookcrossing-kirjoja en.

Mutta tässä siis joitakin kesken jättämiäni kirjoja, jotka ovat olleet kirjastosta:
* useampi Mati Untin kirja (mikään ei tuntunut pääsevän vauhtiin tai oli outoja)
* Mats Traat: Viisi tanssia (takakannen perusteella hyvä, mutten vaan päässyt kunnolla alkuun)
* Marjaneh Bakhtiari: Toista maata (se eka oli lukemisen arvoinen, mutta tämä alkoi tökkiä jostain syystä)
* Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan (hyvä kirjailija, mutta kirja ei imaissut mukaansa samalla tavalla kuin aikaisemmat)
* Kaj Chydeniuksen muistelmat Muistin juuri (ei mulla tainnut olla mitään syytä kesken jättöön, yritän joskus uudestaan)
* Tallinnasta pois - groteskia virolaista proosaa (tarinat oli liian outoja)
* Pauliina Susi: Pyramidi (tästä luin blogiarvioinnin, mutta sen perusteella kirja vaikutti paremmalta kuin mitä oli)
* Carol Ann Leen tekemä Anne Frankin elämänkerta (aika ei riittänyt, niin tähän aion palata vielä)
* Haruki Murakami: Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta (lainasin kirjan haastetta varten ja kun en juoksua harrasta, niin kiinnostus ei riittänyt koko kirjaan)
* Kolme kerettiläistä : liettualaista nykydraamaa (luin kolmesta näytelmästä yhden ja muutkin näyttivät olevan yhtä outoja)

Kulturhuset i Stockholm

(Kuvassa ympäristöaiheisen special-näyttelyn Tukholma-pienoismalli, aika cool)

Tuli siis käytyä Tukholmassa keskellä viikkoa. Tämän postauksen aiheena on kyseisen reissun paras käyntikohde: Kulturhuset. Kyseessä on Tukholman keskustassa Sergels torgin laidalla (vastapäätä Åhlensia) oleva monitoimitalo. Tukholman kaupunginteatterin lisäksi talossa on monta muuta kivaa juttua: kolme taidegalleriaa, lasten kirjasto ja näyttelytila, sarjakuvakirjasto Serieteket ja normaali kirjasto. Suosittelen todellakin käymään siellä, jos Tukholman keskustassa käytte (myös lasten kanssa ihan hyvä käyntikohde).

Lisäksi talossa on pari kahvilaa, putiikki ja Stadsmissonenin myymälä. Stadsmissionen on niin kuin laadukkaampi versio Pelastusarmeijan kirpputorista ja Fida lähetystorista. Niillä oli myynnissä kirjoja, levyjä, kierrätysvaatteita ja muuta vastaavaa. Tein itse hyviä kirjalöytöjä sieltä. Myymälöitä on useampia, esimerkiksi Gamla Stanissa ja Södermalmilla.

Kirjastot
Serieteket oli kiinni, niin en yhtään osaa sanoa sen laadukkuudesta. Normaali kirjasto oli pieni, mutta hyvä. Mun mielestä on kivaa, että keskustassa on kirjasto (mutta en silti tykkää Helsingin 10-kirjastosta). Tuolla oli myös lukemiseen ja pelkkään olemiseen hyvät mahdollisuudet. Lastenkirjasto oli mulle oikea paratiisi ja niin näköjään myös lapsille. Siellä oli tosi hyviä kirjoja, ihan kohtuullisesti myös muita kuin ruotsinkielisiä. Lapset myös näytti tykkäävän, kun sinne oli järkätty ryömimis- ja kiipeilytilaa.

Taidegalleriat
Talossa oli kolme taidegalleriaa, joista yksi oli tällä kertaa kiinni. Kahdesta muusta toisessa oli japanilaisen valokuvaajan ottamia muotokuvia ja toisessa palestiinalaisen taiteilijan videoteoksia. Mä käyn liian vähän taidemuseoissa ja -gallerioissa, joten siinä mielessä tää oli kivaa vaihtelua (ja ihan hyvä siksikin kun ei keritty mihinkään oikeaan museoon). Lasten näyttelytilasssa oli tällä hetkellä esillä Kuinkas sitten kävikään - ilmeisesti sama, joka oli esillä Päivälehden museossa Helsingissä viime vuonna.

Paratiisi on Tallinnan laivalla?

Kävin kääntymässä vaihteeksi Tallinnassa. Muutaman kaupan lisäksi tuli harrastettua kulttuurin kulutusta kolmessa kohteessa: kahdessa museossa ja yhdessä kirjastossa. Vielä kun pääsisi joskus käymään siellä lähiöissäkin, mä niin haluaisin nähdä niitä neukkuajan kerrostaloja.... Tai olis siellä muuallakin Virossa kiva käydä joskus. Tallinnassa tuntuu olevan liikaa kaikkea nähtävää, kun mä haluaisin ehtiä nähdä enempi kerralla.

Eka vierailupaikka oli Eesti Rahvusraamatukogu eli Kansalliskirjasto, joka on tossa kuvassa ulkoapäin (ainoa kuva jonka reissulla otin, sori). Rakennuksen ulkonäkö on lievän eksoottinen, se on mun käsittääkseni jostain neukkuajalta. Kirjasto poikkesi ihan totaalisesti suomalaisista yleisistä ja kansalliskirjastosta. Ensinnäkin sinne oli sisäänpääsymaksu (yhden päivän lippu 5 kroonia eli muutama sentti). Sitten siellä ei ollut kasoittain vanhoja kirjoja niin kuin olisi voinut olettaa (tai en mä tiedä oliko ne melkein kaikki vanhat tuolla jossain varastossa?). Tietokirjaosastot oli isot ja laadukkaat, siellä oli siis sekä "tavallisia" tietokirjoja että paljon ammattilaistasoisia esim. oikeustieteestä. Lehtiosastokin oli tosi hyvä. Kaikista osastoissa ihmettelin vähän myös niiden väljyyttä eli hyllyjen väleissä yms. oli enempi tilaa, kun Suomessa olen tottunut paljon ahtaampiin kirjastoihin. Mutta toisaalta tuolla toi talokin oli aika valtava. Kaunokirjallisuutta oli sitten suhteessa tosi vähän. Siinä oli sellanen jännä juttu, että ne kaunokirjat oli luokiteltu julkaisumaan mukaan ja vierekkäisissä hyllyissä oli käännökset ja alkukieliset kyseisestä maasta. Tämä systeemi saisi olla Suomessakin mun puolesta. Vielä pitäisi joskus käydä Tallinnan tavallisessa kirjastossa katsomassa kuinka hyvä se on.

Sitten ne kaksi muuta käyntikohdetta oli Tallinna Linnamuuseum (kaupunginmuseo) vanhassa kaupungissa ja Eesti Arhitektuurimuuseum (arkkitehtuurimuseo) lähellä satamaa. Kaupunginmuseo oli aika kiva. Se ei ollut hirveän iso, mikä on ihan hyvä asia, että sen kerkiää katsoa rauhassa. Kokoelmissa oli siis tavaroita jostain tyyliin varhaiskeskiajalta ihan neukkuajan loppuun asti. Arkkitehtuurimuseosta ei jaksettu enää kiertää koko taloa, käytiin katsomassa vaan virolaisten pienoismallien osasto. Rakennusalalla opiskelleena mä tykkään tosi paljon pienoismalleista. Tänne museoon pitää mennä joskus vielä uudestaan ajan kanssa, että voisi tsekata koko talon. Nyt siellä olis ollut vaihtuvana näyttelynä suomalaisesta arkkitehtuurista kertova näyttely, joka siis jäi ihan suosiolla väliin, kun mä kyllä preferoin Virossa virolaisia juttuja (paitsi on se tietty ihan kiva käydä jossain R-kioskissa Virossakin). Mä tykkään siitä, kun Viron museot on suunnilleen puoli-ilmaisia verrattuna museoiden hinnastoihin Suomessa. Siellä aikuisten lippu maksaa tavallisiin museoihin kalleimmillaankin jonkun 50 kroonia eli jotain 3 euroa. Suomessa sillä hinnalla ei tunnu pääsevän oikein mihinkään museoon.

Mä en nyt kuvaa tänne mun ostoksia, mutta ne ei nyt olekaan mitään kauhean ihmeellisiä. Ostin muutaman vironkielisen lastenkirjan, kasvikirjan, sudokulehden, suklaata ja ruokaa. En siis koskaan raahaa tänne Virosta laatikkokaupalla juotavaa. Pari pulloa halpis-colalimuja on eri juttu. Virosta saa kaikkea hyvää syötävää, testailtiin mm. sellasia rahkasuklaapatukoita. Sekin on niin eksoottista, kun sieltä saa vielä maitoa pussissa. Sitä en tosin viitsinyt ostaa kokeiltavaksi.

Se laivamatka oli muuten hirvein ikinä (ja kyllä, selvin päin koko ajan - tietysti). Se laiva keinui ihan kamalasti ja pärjäsi vertailukohteena ihan hyvin Linnanmäen viikinkilaivalle. Sieltä kuului jotain ihme kolinaa aina välillä ja aallot tuli sinne ylimmäisen kannen ikkunoihin asti. Siellä iski muillakin jo pieni paniikki melkein. Laiva oli aika myöhässäkin, kun vauhtia piti hiljentää enkä mä usko että ihan kevyillä perusteilla ne rupeaa tax freetäkään sulkemaan niin kuin nyt (siellä pullot kilisi vielä silloinkin vaikka oltiin jo niin lähellä Helsinkiä että keikkuminen ei enää tuntunut). En taida mennä laivalle ihan heti uudestaan - tai sitten tsekkaan etukäteen säätilan. Mua tosin pelotti jo valmiiksi, kun olin edellisenä päivänä tuijotellut Heurekan aallonkorkeusmittaria, kun se liikkuu yleensä siellä 1-3 metrissä ja jo tiistaina pahimmillaan yli 6 metrissä.

Oho, tulipa pitkä teksti. :P

Kirjastosarjakuva

Kerran hain Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta jotain ihan muuta, mutta löysinkin kirjastosarjakuvan. Sarjakuvassa on käsitelty kaikkia kirjastoon ja kirjoihin liittyviä juttuja, osittain käyttäjän ja osittain työntekijän näkökulmasta. Repeilin aika monta kertaa niitä vanhoja tutkiessa. :D Aika helmi löytö, harmi vaan ettei uutta materiaalia tule useammin.

Kirjastosarjakuva

Linkkivinkki: Helmetin halutuimmat

Pidän itse kaikkien tilastojen tutkimisesta. Löysin kerran Helsingin kaupunginkirjaston kokoaman tosi mielenkiintoisen tilastopaketin. Sinne on koottu, että mitkä kaunokirjat, tietokirjat, levyt ja elokuvat ovat tällä hetkellä halutuimpia pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-tietokannassa. Halutuimmuus tulee varausten ja niteiden määrästä yhteenlaskettuna.

Helmetin halutuimmat

Linkkivinkki: Kirjastot.fi

Kävin kyllä taiteiden yössä perjantaina, mutta koska siellä ei ollut mitään ihmeellistä eikä edes kamera ollut mukana, niin oon taas tylsä bloggaaja ja korvaan "oikean" kirjoituksen linkkivinkillä.

Kirjastot.fi on tosi kattava sivu kirjastoista. Kaikki hakujutut on aika käteviä: voi hakea kirjastoja, mutta on myös mahdollisuus hakea monihaun kautta kaikkien kirjastojen kokoelmista. Omia suosikkejani ovat kuitenkin erilaiset kirjavinkit ja Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu. Sivuston linkkikirjasto on kanssa tosi laaja.

http://www.kirjastot.fi/

Kirja-arvio: Kirjastot ovat palaessaankin kauniita

Kai Ekholm: Kirjastot ovat palaessaankin kauniita. BTJ 2010.

Kuulin kirjasta jo aikaisemmin keväällä, kun tuttu kirjastonhoitaja mainitsi kirjasta Facebookissa. Nyt kun huomasin kirjan kirjaston uutuushyllyssä, nappasin sen heti mukaani. Tämä taitaa kyllä olla ihan selkeästi tämän vuoden mielenkiintoisin tietokirja. Se saattaa sijoittua aika korkealle kaikkien parhaimpien tämän vuoden aikana lukemieni kirjojen joukossa.

Kirjassa pohditaan kirjastojärjestelmää yleisesti näin internet-aikakautena ja miten digitaalisuus vaikuttaa. Lisäksi mukana on analyysia kirjaston monista ilmenemismuodoista, kirjojen digitoinnista, kielletyistä kirjoista ja hävinneistä/tuhotuista kirjoista ja kirjastoista.

Halutessanne voitte vilkaista myös tämän: Savon Sanomien arviointi kirjasta

Luulen, ettei näitä kirja-arviointeja tule kauhean usein tänne, kun olen viime aikoina taas lukenut ihan liikaa pelkkää Aku Ankkaa. Lisäksi opiskelen tiedotusopin perusopintoja avoimessa yliopistossa, niin joudun selailemaan siihen liittyviä kirjoja sen verran paljon, ettei jää aikaa muiden kirjojen lukemiselle.