Kirja: SOS Tuvalu – hätähuuto paratiisista

Pirkko Lindberg: SOS Tuvalu – hätähuuto paratiisista. Schildts 2005.

(Olen kirjoittanut tekstin alunperin syksyllä 2005. Sain kirjan arvostelukappaleena Nuorten luonto -lehteen kirjoittamista varten. En ole ihan varma, että onko tämä teksti se siellä julkaistu versio, mutta ainakin tämä on ollut tällaisenaan esillä silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani.)

SOS Tuvalu on Pirkko Lindbergin matkakertomus Tyyneltämereltä. Hän kertoo kirjassa muutaman kuukauden kestäneestä vierailustaan Tuvalussa ja muutamissa muissa saarivaltioissa. Matkat sinne kulkivat laivalla ekologisista syistä, vaikka lentokoneella olisi päässyt perille nopeammin. Välillä aiheutuu ongelmia saarten välillä matkustamiseen, kun laiva lähtee sitten kuin lähtee eikä silloin kuin alun perin piti.

Kirjassa kerrotaan pääasiassa paikallisten ihmisten normaalielämästä. Ulkomaalainen herättää siellä mielenkiintoa, koska massaturismi ei ole vielä valloittanut saaria. Pakolaisia on sinnekin asti kuitenkin tullut. Saaret ovat hyvin pieniä ja matalia. Siellä on ollut tsunameita ja saaret ovat muutenkin vaarassa upota kokonaan ilmastonmuutoksen aiheuttaman veden nousemisen takia. Veden lämpeneminen puolestaan tuhoaa korallimuodostelmia. Paikalliset asukkaat ovat huomanneet selviä merkkejä ilmastonmuutoksesta.

Vaikka Tuvalussa on ongelmana mm. liikalihavuutta, ihmiset eivät halua silti vaihtaa saastuttavia kulkupelejään kävelyyn, joka vaikuttaisi positiivisesti sekä heidän itsensä että saarten tulevaisuuteen. Samaten siellä on nyt jo hyvin paljon ihmisiä saarten kokoon nähden. Mutta mihinkäs sitä kotoaan muuttaisi – varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät halua Tuvalusta pois. Nuoret puolestaan voisivat mielellään lähteä ulkomaille käymään, mahdollisesti jopa Australiaan asti.

Kirja oli mukava lukukokemus. Oli kiva tutustua elämänmenoon toisella puolella maailmaa ja siinä sivussa selvisi niitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Erityisesti pidin siitä, että kirjassa oli paikoitellen myös värillisiä valokuvia.

Venäjää valloittamaan -lukuhaasteen kooste

Osallistuin Jaanan Venäjää valloittamaan -lukuhaasteeseen. Omalta osaltani tämä on nyt tässä. Sain suoritettua viidestä kategoriasta kolme. Aikoinaan olen lukenut paljonkin venäläisiä klassikoita, joten annoin niitten nyt tällä kertaa olla. Tällä suorituslaajuudella tullut itselleni oikein mitään uutta, kun maana ei Venäjä ole kauhean kiinnostava tai myöskään sen kansa, niin noita tietokirjoja ei sitten inspiroinutkaan lukea enempää.

1. Venäläiset naiskirjailijat
Inna Patrakova: Kultahammas
Lidia Tsukovskaja: Vajoaminen

2. Venäläiset mieskirjailijat
Vladimir Majakovski: Runoja Amerikasta
Aleksei Tolstoi: Jättiläismäinen nauris

3. Elämäkerrat
(ei suorituksia)

4. Historia
(ei suorituksia)

5. Nykyvenäjä
Timo Kalevi Forss ja Martti Lintunen: Karjala edestakaisin
Hernan Patiño, Jöns Carlson: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat

Elisa kirjan äänikirjoja testaamassa

Sain mahdollisuuden kokeilla Elisa kirjan äänikirjoja ja ladata sieltä yhden ilmaiseksi.

Valitsin kuunneltavakseni ruotsalaisen Maja-Maria Henrikssonin nuortenkirjan Inte på riktigt, inte på låtsas. Kirjoitin kirjasta "kunnollisen" arvion toiseen blogiini ruotsiksi ja pääset sinne tästä, mutta tässä sanon sen verran, että en tykännyt kirjasta (liian surullinen ja epäkiinnostava juoni).

Elisa kirjasta olin aikaisemmin kokeillut ladata sähkökirjoja ja olin kyllä kuullut, että siellä on myös äänikirjoja, mutten ollut koskaan tutkinut valikoimaa kunnolla.Yllätyin siitä, miten paljon tuolla on myös ruotsinkielistä kuunneltavaa ja englanninkielisiäkin näkyy olevan.

Hintataso tuolla on matalampi kuin CD:nä muualta ostetuissa äänikirjoissa (sähköisissä versioissa valmistuskulut pienemmät) ja jos joskus haluaisin rahan kanssa äänikirjoja hankkia, voisin sen Elisa kirjasta tehdä. Toistaiseksi kuitenkin ovat riittäneet kirjaston valikoimat ja netistä ilmaiseksi saatavat kirjat. Mutta siitä huolimatta varsinkin toi ruotsinkielinen valikoima houkuttelee edelleen....

Kirja: Eroon vehnästä

William Davis: Eroon vehnästä. Atena 2014.
(kääntäjä: Sari-Anne Ahvonen, kansi: Ea Söderberg)
edit: pyydetty arvostelukappaleena

Sanotaan nyt heti alkuun, että en itse noudata mitään erityistä ruokavaliota, mutta tiettyjen terveysjuttujen takia olen miettinyt syömistapojeni muuttamista.

Eroon vehnästä -kirja perustuu nimensä mukaisesti siihen ajatukseen, että ruoka-aineena vehnä ei ole suositeltava. Yleiset ruokasuositukset perustuvat viljoihin ja erityisesti vehnää syödään paljon. Sillä on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat paljon ihmisiin, esim. verensokerin nopea nousu ja nämä ominaisuudet ovat muuttuneet ajan kuluessa. Vehnä ei suoraan aiheuta sairauksia, mutta kirjan mukaan pahentaa monia (skitsofrenia, niveljutut jne). Kirja jakautui kolmeen osaan: ensin kerrottiin yleisesti vehnästä ja sen koostumuksesta, sitten terveysvaikutuksista ja viimeiseksi lupumisesta.

Lääkäri Davis on suositellut monille potilailleen vehnästä luopumista ja heti kaikki oireet helpottavat. Vastaavia jenkkityylisiä ihmetarinoita oli mukana useampia. Muutenkin tämä vaikutti vähän sellaiselta jenkkimeiningiltä.... Pelkkiin mielipiteisiin ja omiin kokemuksiin tämä ei perustu, vaan myös tutkimustuloksiin on viitattu. Myös täysjyvävehnää on tässä pidetty pahana, vaikka yleensä suositellaankin nimenomaan täysjyväviljojen käyttöä.

Tämä oli kyllä kiinnostava kirja sairauksien ja ruuan suhteesta. Vehnän luopumisesta kertova osio oli omalla kohdallani hyödyllisin ja kiinnostavin. Lopussa oli lisäksi reseptejä vehnättömiin ruokiin. Ne olivat keliaakikoille sopivia ja omaan makuuni turhan karppaushenkisiä. Olisin kaivannut sellaisia tavallisempia ruokaohjeita, joista olisi pelkkä vehnä vaihdettu pois eikä kaikki muutkin viljat ja vielä sokeritkin poistettu.

En ole ihan vakuuttunut, että vehnä on syypää kaikkiin sairauksiin. Luulen, että kuitenkin kokeilen sen vähentämistä joksikin aikaa ja katson, että minkä verran se vaikuttaa. En kuitenkaan aio kytätä suurennuslasin kanssa tuoteselosteita tai jättää kaikkea muutakin hiilihydraattipitoista pois.

Tätä ei kannata suositella erikseen kenellekään tietylle lukijaryhmälle. Skeptisesti asiaan suhtautuvat tuskin tätä jaksavat lukea ja kiinnostuneista monet ovat varmaan saaneet tiedot jo muualta. Tutustuminen kuitenkin kannattaa, jos on epäilys siitä, että omalla kohdalla vehnän vähentäminen voisi auttaa.

Hesari näkyy kirjoittaneen kirjasta otsikolla Amerikkalaislääkäri tyrmää vehnän – suomalaistutkija kummastelee väitteitä enkä minäkään tosiaan nielisi kirjan sisältöä sellaisenaan.

Kirja: Täällä Pohjantähden alla 1

Tea with Anna Karenina -blogin Noora järjestää kimppalukua Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta ja pointtina oli postata omaan blogiin ensimmäisestä kirjasta tänään. 

 Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1. WSOY 2007.
(Lukija: Veikko Sinisalo)

Mä olen lukenut sarjan aikaisemmin kaksi (vai olikohan se kolme?) kertaa ja olen pitänyt näitä lempikirjoinani. Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, näissä on jokaisessa 24 levyä eli aika paljon kuunneltavaa ja mietin vielä, että kuuntelenko vai luenko loput.

Ensimmäisessä osassa aloitetaan ajallisesti 1800-luvun lopusta ja jatketaan parikymmentä vuotta eteenpäin. Kirjassa seurataan pikkukylän elämää ja erilaisten kansanryhmien edustajia. Pääosassa taitavat kuitenkin olla torpparit: he käyvät maatöissä kartanolla, hoitavat omaa pikku tilustaan ja huolehtivat sopimustensa jatkosta. Sosialismi ja työväenaate leviävät myös tälle kylälle.

Olen aikaisemmin lukenut kirjat yhteisniteenä ja tällä tavalla osissa luettuna kokonaisuus hahmottuu eri tavalla. Toisaalta tässä ensimmäisen osan aikana vasta päästään alkuun, vaikka tämä onkin oma itsenäinen pakettinsa. Mitään isompia mullistuksia (=sotia) tässä ei siis vielä ehtinyt olla. Kirja antaa käsityksen siitä, millaista tavallisen kansan elämä maaseudulla Venäjän vallan aikana oli, kun tuntuu, että yleensä painotetaan Helsinki-keskeistä näkökulmaa tai muita suurempia linjoja.

Vaikka kaikenlaisia hyviä kirjoja tuleekin luettua säännöllisesti, niin eipä ole silti osunut kovin usein viime aikoina vastaan toista yhtä puoleensavetävää kirjaa. Ja mikäli muistan oikein, niin tarina vaan paranee edetessään.