Kirja-arvio: Naurattajat

Tuomas Marjamäki: Naurattajat - Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Edita 2007.

Tuomas Marjamäki on koonnut kirjaan Naurattajat hetkiä suomalaisen komiikan historiasta. Mukana on sekä komediaelokuvia että huumoripitoisia televisio-ohjelmia. Kirja on jaettu osiin vuosikymmenien mukaisesti, mutta etenemissuunta on kronologisesti väärinpäin eli uudemmista jutuista päästään vanhempiin. Osa teksteistä on kirjoitettu yksittäisen televisio-ohjelman näkökulmasta, mutta suurimmassa osassa jutuissa on keskitytty tiettyyn näyttelijään tai ohjaajaan.

Monet juttujen kohteena olevat henkilöt ovat päässeet itse kertomaan urastaan omasta näkökulmastaan. Spedelle ja hänen vakiokaartilleen on annettu kirjassa eniten sivutilaa, mutta toisaalta tasapainottavasti kirjassa on huomioitu myös vähemmän tunnettuja komiikan tekijöitä. Kirja sopii luettavaksi henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet elokuvien ja televisio-ohjelmien tekemisestä ja muusta niihin liittyvästä taustatiedosta. Uutta tietoa tai katsomisvinkkejä kirjasta saa aivan varmasti ja siinä riittää selailtavaa pidemmäksikin aikaa.

10 klassikkoa: Fedja-setä, kissa ja koira

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira. Otava 2004.

Fedja-setää voi varmaan sanoa latenkirjojen osalta klassikoksi, ainakin moderniksi sellaiseksi. Itselleni tämä on vanha tuttu kirja, tätä on luettu monta kertaa iltasaduksi lapsena ja sen jälkeen myös itse.

Kirja kertoo Fedja-setä-nimisestä pojasta, joka muuttaa maalle, kun ei saa pitää kotona eläimiä. Hän asuu yhdessä kissan ja koiran kanssa, jotka molemmat osaavat puhua. Pidän tätä edelleenkin tosi laadukkaana kirjana. Välillä se on hauska, välillä siinä on hyviä oivalluksia. Jos jollain on jostain syystä tämä jäänyt lukematta, kirja kannattaa todellakin lukea. Tämä tuntuu uppoavan sekä lapsille että aikuisille vuodesta toiseen.

Jatko-osatkin on tullut luettua joskus. Ne ei ole ihan yhtä hyviä kuin tämä eka, vaan taso on vaihtelevampi. Vaikuttaakohan niissä laatuun selkeästi myöhempi tekoaika? Tämä ensimmäinen kirja siis julkaistiin 1970-luvulla, muut 1990-luvun puolivälissä tai sen jälkeen. Tai sitten on vaan kyse siitä, että eka osa on aina muuten vaan paras....

Kirjan arviointi Kirjavinkit.fi:ssä

80-luvun Jonna

Vitsit nää Jonna Tervomaan lapsuusaikaiset biisit on kyllä edelleen yhtä hyvä kuin silloin joskus! Vaikka oonkin vasta '84 syntynyt, olin silti iso fani, kun olin perinyt jonkun kasetin serkuilta. :D

Linkkivinkki: Amusa kulttuuritori

Blogin tilastoihin kurkkaamisesta oli vaihteeksi oikeasti hyötyä, kun tsekkasin, että mistä ihmeestä tänne linkitetään.

Amusa on kaikkeen kulttuuriin keskittyvä sivusto. Se on suunnattu sekä kulttuurin tekijöille että harrastajille. Sieltä voi tutkia esimerkiksi oman alueen tapahtumia ja kulttuurityöläisiä. Jos haluaa tutkia kaiken läpi (tai edes oman lähialueen), niin siihen saa kyllä menemään aikaa....

Sarjakuva-arvio: Aarre

Törmäsin Valkoisen kirahvin tekemään sarjakuvahaasteeseen ja päätin tarttua aiheeseen. Mä luen aika paljon sarjakuvia. Kun melkein kaikki kirjaston Aku Ankat on tullut luettua, niin on ollut pakko siirtyä sen jälkeen muunlaisiin ja nyt esittelen sitten yhden viimeksi lukemani sarjiksen.

Lucie Durbiano: Aarre. WSOY 2011.

Aarre on alkuperältään ranskalainen sarjakuvaromaani. Osittain kyse on rakkaustarinasta, jossa on paikoitellen monimutkaiset kuviot neljän ihmisen välillä. Samalla se on kuitenkin seikkailutarina, missä jahdataan muinaista aarretta professorin ja pergamenttien avulla.

Kirjan takakannessa kuvaillaan sarjakuvaa Tintti-henkiseksi. Piirrostyyli on kyllä vähän vanhahtava, mutta sekä tyyli että tarina poikkeavat mielestäni Tintistä aika paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi huono, muttei kuitenkaan päässyt suosikkieni listalle. Lukisin mielelläni enempi sarjakuvaromaaneja, mutta tuntuu, että niitä julkaistaan suomeksi tosi vähän.

Kvaak.fi:ssä on vähän perusteellisempi arvio kirjasta. Samalta tekijältä on ilmestynyt myös sarjismuotoisia novelleja sisältävä Punainen pukee teitä ja muita tarinoita. Aloitin kyllä sitäkin, mutta pidin sitä sen verran huobnompana, etten jaksanut lukea loppuun asti.

Teatterikäynti + kotimaanmatkailua

(alkuperäisten kuvien copyright ainakin Lahden kaupunginteatteri)

Näyttää olevan aika hyvin, jos saan tyyliin kerran vuodessa käytyä jossain ammattiteatterissa.... Tämänkertainen teatterireissu suuntautui Lahteen. Ohjelmassa oli Lahden kaupunginteatterin näytelmä Täti ja minä. Se kertoo nuorehkosta miehestä, joka tulee vanhan tätinsä luokse odottamaan tämän kuolemaa. Näytelmä on kanadalaista alkuperää ja tyylilajiltaan mustalla huumorilla maustettua draamaa. Tämä oli oikeasti hyvä teatterikokemus ja jos vain mitenkään mahdollista, tämä näytelmä kannattaa käydä katsomassa.

Tuli myös testattua Radio- ja televisiomuseo. Se oli ihan jännä paikka, jonne kannattaa poiketa jos matka suuntautuu Lahteen päin joskus. Siellä oli siis nähtävillä/kuultavissa vanhoja ohjelmanpätkiä ja erilaisia teknisiä laitteita. Oli myös mahdollista testata kaikkia juttuja, kuiten roolivaatteita. Esimerkiksi äänitehoste- ja telkkaristudiot oli aika hauskoja, varsinkin kun yleisömäärä ei ollut iso, niin mihinkään ei ollut jonoa.

Olin myös vaihteeksi hotellissa yötä, kun tarvitsin pienen miniloman poissa kotoa. Tai siis oikeastaan keksin ensin haluavani hotelliin ja vasta sitten päätin yhdistää siihen teatterikäynnin. Lahden valkkasin kohteeksi, kun se sattui olemaan sopivan matkan päässä. Esimerkiksi Helsinki on Vantaalta katsottuna liian lähellä, ettei siellä käyminen olisi samalla tavalla lomamatkalta, vaikka teattereiden suhteen olisi siis ollutkin enemmän valinnanvaraa.

Kotimaanmatkailua on tullut harrastettua viime vuosina ihan liian vähän, nuorempana sitäkin enemmän. Nyt kun on ilmeisesti uusi lama vähän niin kuin tulossa, vaikkei edellisestäkään olla vielä oikein selvitty, niin palveluihin investointi ja Suomessa reissaaminen on kansantaloudellisesti aika hyviä juttuja. Ainakaan itselläni näin pätkätyöläisenä ei edes olisi pahemmin varaa reissata ulkomailla....

Tarkoitus olisi, ettei tämä matka jäisi viimeiseksi vastaavaksi. Enää vaan pitäisi löytää sopiva kohde uutta reissua varten.

3x kuvakirja

Mauri Kunnas: Hyvää yötä, Herra Hakkarainen. Otava 2001.

Herra Hakkarainen kävelee unissaan pitkin kaupunkia joka yö. Aina sitten sattuu jotain, mutta hän itse ei muista mistään mitään enää aamulla. Herra Hakkarainen on ollut aina yksi suosikkihahmoistani Kunnaksen kirjoissa. Siksi on kivaa, että on olemassa myös näitä kirjoja, joissa hän on vaihteeksi pääosassa eikä siis tarvitse yrittää etsiä häntä jostain taustalta. Tämä nimenomainen kirja on hyvä myös siksi, että tällä kertaa näkee kunnolla, mitä kaikkea unissakävelyjen aikana oikeasti tapahtuu. Luulen, että kirja sopisi hyvin iltasaduksi lapsille teemansa vuoksi.


Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja lumiukko. Gummerus 2005.

Pekka Töpöhännän pihalla seisoo lumiukko. Muut kissat luulevat sitä ensin joksikin peikoksi ja pelkäävät. Sitten ne keksivät järjestää käytännön pilan Pekalle toisen lumiukon avulla. Kirja on samaa taattua laatua kuin muutkin sarjan kirjat, joten sen luulisi kelpaavan kaikille lapsille. Itse pidän Pekka-kirjoja hyvinä, koska niissä on päähenkilöinä kissoja. Lisäksi näissä kuvakirjaversioissa on hyvä ja sopivan värikäs kuvitus. Vaihtelun vuoksi tämä osa oli myös siksi kiva, koska se tapahtuu talvella - toisin kuin suuri osa muista sarjan kirjoista.


Annika Sandelin, Linda Bondestam: Retkuliina. Teos & Söderströms 2010.

Petra-tyttö löytää kadulta lelukoiran, jonka hän nimeää Retkuliinaksi. Kotiväki ja muut lelut eivät ole koko aikaa aivan innoissaan uudesta tulokkaasta. Tarina kulkee runomuodossa riimiteltynä. Se on mielestäni kivaa, että välillä ilmestyy uusiakin runomuodossa kerrottuja lastenkirjoja. Useinhan runoilla kirjoitetut kuvakirjat ovat niitä perinteisiä opettavaisia tarinoita, joita on jo maailmassa aika paljon. Kuvitus on värikäs ja muutenkin hyvä, kun piirrostyyli ei ole se kaikkein perinteisin mahdollinen.

Kirja-arvio: Ruotsin mansikkapaikat

Sinikka Salokorpi: Ruotsin mansikkapaikat. Ajatus kirjat 2001.

Salokorpi on koonnut kirjaan Ruotsin mansikkapaikat tutustumisen arvoisia paikkoja Ruotsissa. Mukana on kaikenlaisia kohteita: luontoa, museoita, arkkitehtuuria ja erilaisia paikallisia erikoisuuksia. Osa kohteista on yksittäisiä pieniä asioita ja osa suurempia kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi Gotlannin saari. Kaikista on kirjassa kunnolliset selostukset ja lisätietoa antavat internetlinkit on merkitty selostusten loppuun. Viimeiseksi on lisätty tietopaketti Ruotsista yleensä. Siihen on koottu esimerkiksi historiaa, kulttuuria ja muuta yleistietoa, jota matkailija voi tarvita.

Kirja soveltuu jokaiselle Ruotsiin matkaavalle mukaan otettavaksi. Jos matkustaa pelkästään Tukholmaan, sitten kirja ei ole paras mahdollinen opaskirja, koska Tukholmasta on mukana vain muutama kohde. Muualta Ruotsista kirja esittelee paikkoja, joihin ei välttämättä tulisi muuten menneeksi. Osa kohteista ei siis ole niitä kaikkein tunnetuimpia ja tavallisimpia turistikohteita, vaikka niitäkin on kirjassa mukana jonkin verran. Kuvitus on kirjassa hyvä ja tekstit laadukkaita. Pidin sitä hyödyllisenä, että mukaan on valittu erilaisia käyntikohteita. Kirja soveltuu hyvin myös nojatuolimatkailuun.

Tenavatähti

Tenavatähti oli kyllä kova juttu aikoinaan ja edelleenkin noi lapset on aivan ihania. Nykyään sama kilpailu voisi näyttää ihan toiselta.....

Sarjakuva-arvio: Nanna 2

Tuuli Hypén: Nanna 2. Arktinen Banaani 2011.

Nanna 2 on toinen sarjakuva-albumi, johon on koottu citykettu Nannasta kertovia strippisarjiksia. Sitä on julkaistu myös Helsingin sanomien sunnuntaisivuilla. Ihminen ja ihmismäistynyt kettu asuvat yhdessä kaupungissa. Mukana vilahtelee myös muita cityeläimiä, esimerkiksi kissa ja naali. Välillä vierailulle tulee villejä kettuja metsästä. Ihmistavat eivät kuitenkaan meinaa luonnistua ketulta ihan joka tilanteessa. Sarjakuvat ovat hauskoja ja niissä on nerokkaita huomioita. Tämä on astetta kehittyneempi eläinsarjakuva, josta tykkään tosi paljon.

Kirja-arvio: 100 ranskan verbiä

Tiina Martikainen: Cent verbes sans souci - 100 ranskan verbiä. Finn Lectura 2008.

Kirjaan on koottu sata tavallista ranskan kielen verbiä taivutettuna erilaisissa aikamuodoissa ja tapaluokissa. Alussa on kerrattu yleisemmällä tasolla kielioppia verbien osalta. Olisin itse kaivannut jotakin tällaista kirjaa silloin, kun opiskelin ranskaa aktiivisemmin. Toisaalta sille on käyttöä myös nyt, kun olen ehtinyt unohtaa aika paljon kieliopista. Siitä on todella kätevää tarkistaa miten joku vähemmän tuttu sana taipuu, varsinkin kun mukaan on otettu myös niitä harvemmin käytössä olevia muotoja kuten subjunktiivi. Kirja on hyvä kenelle tahansa ranskaa opiskelevalle tai kielen käyttäjälle.

Eurooppalaisia kirjasuosituksia

Kirjoitin muutama viikko sitten Jäniksen vuodesta liittyen Swap-bot-vaihtoon. Unohdin sitten kertoa täällä, että mitä kirjoja omasta maastaan muualla asuvat suosittelivat ja se lista tulee nyt tässä.

Saksa - Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki
Englanti - Walter Greenwood: Love on the Dole
Tsekki - Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
Tanska - H. C. Andersenin sadut

Englantilainen kirja on ainoa, josta en ollut itse kuullut aikaisemmin. Sitä ei kuitenkaan näytä saavan täältä kirjastosta, joten siihen en pääse itse tutustumaan. Moersin kirjaa aloitin jo ja se vaikuttaa hyvältä. Sotamies Svejk olisi kanssa tarkoitus lukea joskus.

Suosikki-radiokanaviani

Vaihteeksi on tullut kuunneltua radiota useammin. Vaihtelua päätin sitten laittaa tänne blogiinkin radio-aiheisen tekstin myötä. Olen asentanut MP3-soittimeni pikavalintaan neljä kanavaa, jotka on siis sitten ne eniten kuuntelemani:

1. Radio Nostalgia. Musiikkimakuuni tämä kanava uppoaa parhaiten, mutta kuuluvuus tällä on vähän turhan heikko.

2. Suomipop. Suomalainen musiikki on aika jees, varsinkin kun kanavalla on alettu soittaa finnhitsejä useammin vaihteleviin aikoihin eikä vain lauantai-iltaisin. Tuntuu, että kanavalla on myös lisätty juontajien puheaikaa (verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen) ja tavallaan sekin on ihan jees.

3. Iskelmä. Periaatteessa tykkään tosi paljon iskelmämusiikista, mutta tämä kanava tulee valittua nykyään harvemmin kuin ennen. En tykkää, kun siellä soitetaan vaan niitä samoja huonoja tangokuningattaria ja muutenkin linja on mennyt popimpaan suuntaan. Ulkomaisten hittien takia tulee silti kuunneltua joskus ja silloin, kun kaipaan iskelmäisempää musaa kuin mitä Suomipopilta tulee.

4. Radio Suomi. Suomea kuuntelen satunnaisesti vaihtelevan musiikin takia, kun siellä ei soiteta pelkkiä hittejä. Jos joskus (harvoin) tekee mieli kuunnella puheohjelmia, myös silloin valitsen tämän. Merisää on myös aika kova juttu.

Viron kirjallisuus

Mä olen yrittänyt etsiä virolaista kirjallisuutta luettavaksi, mutta huonolla menestyksellä. Tuntuu, että suurin osa suomennetuista suurin osa on neuvostoaikaista, vaikka jonkin verran uudempaakin löytyy. Olen aloittanut tosi monta kirjaa, mutta harvan niistä olen saanut loppuun. Ne on jotenkin olleet niin outoja, että homma ei vaan ole toiminut.

Niistä harvoista loppuun asti saamistani kirjoista suosittelen näitä:
- Eno Raud: Metsäveljet
- Eno Raud: Puujumala
- Albert Kivikas: Nimet marmoritaulussa
- Ellen Niit: Maailman pysyvyys (runoja)

Joni Kärjen tekemässä kirjassa Virolaisia nykykirjailijoita (BTJ 2007) esitellään parikymmentä virolaista kirjailijaa (mukaan lukien Suomessakin hyvin tunnetut Jaan Kross ja Lennart Meri). Osa heistä on aloittanut kirjoittamaan kirjoja jo 1960-luvulla, mutta mukana on myös nuoremman polven väkeä. Kaikki kirjailijat esitellään erikseen ja teosluetteloihin on erikseen merkattu suomennetut teokset, niin ei tarvitse lähteä arvailemaan käännöksiä. Kirja on aika hitti kaikille, jotka ovat kiinnostuneet lukemaan virolaista kirjallisuutta. Tämän kanssa pääsee hyvin alkuun ja valikoimasta pitäisi löytyä jokaiselle jotain sopivaa luettavaa.

"Käsilaukun" sisältö

Muoti- ja lifestyleblogeissa on suosittua esitellä välillä oman käsilaukun sisältö, joka on tavallaan aika mielenkiintoinen postausaihe. Päätinpä minäkin tarttua aiheeseen, kun välillä tekee mieli julkaista täällä juttuja vähemmän vakavista tai kulturelleista aiheista. Kuvasin tuossa elokuun puolella, että mitä kulkee yleensä mukanani nyt nykyisen työn aikana.



Kuljetan tavaroitani yleensä jossain kangaskassissa, jota vaihdan tai tyhjennän aina välillä, niin sedimenttejä ei pääse syntymään sinne pohjalle. Lisäksi otan tavallisesti mukaan jonkun irtokassin kirjaston kirjoja tai kauppaostoksia varten.

Lompakko ja avaimet tulee mukaan kanssa aina (avaimissa on kiinni kolikkolompakko). Nyt töissä kulkee kaksi puhelinta, joista toinen on oma ja toinen työpuhelin. Lisäksi kannan mukana kalenteria, vaikka en nykyään sitä enää niin paljoa tarvitsekaan. Pussukassa on kyniä, nenäliinoja, särkylääkkeitä yms. tarpeellisuuksia.

Viime aikoina olen ottanut täihin mukaan myös MP3-soittimen, että voisin kuunnella radiota tai äänikirjoja. Käytännössä mukanani on myös aina yksi tai useampia kirjoja, kesken olevien lisäksi saattaa olla pino kierrätettäviä tai kirjastoon palautettavia.

Tähän tulee sitten tilanteen mukaan lisäksi eväitä ja huppari tai jotain muita lisävaatteita.

Olis kiva myös nähdä, mitä te muut raahaatte mukana... :)

Paras kielenhuoltokirja

Vanhasta vuodatus-blogista pelastettu tekstinpätkä, joka oli siellä julkaistu syyskuussa 2009 ja kirjoitettu siksi, kun joku oli googlesta tätä etsinyt.

Kielenhuoltokirjan parhaus riippuu yksinkertaisesti siitä, että millaista kielenhuoltoa tarvitsee ja mihin kieleen. Kielioppiin mä olen todennut selkeimmäksi Gummeruksen sarjan, esim. Ranskan peruskielioppi (aik. painokset tyylillä Nykyranskan peruskielioppi), joita on saatavilla näistä isoimmista peruskielistä. Niissä ei ole siis mitään yleistä tyylioppia. Ruotsin kieltä varten mä olen löytänyt kaksi helmeä: Gösta Åbergin kirjat Första hjälpen i svenska ja Handbok i svenska (ja näistä erityisesti ensimmäinen). Niissä on sen kieliopin lisäksi kaikkia tyylillisiä seikkoja yleisesti kirjoittamiseen ja miten kirjoitetaan hyvää ruotsia. Tosin noissa pitää osata jonkun verran ruotsia jo ennestään, että niistä ymmärtää jotain. Ja tietenkin helpottaisi, että jos olisi ne kielioppiasiat edes jotenkuten muistissa myös suomeksi....

Joskus jää kirjoja kesken

Salla oli tutkinut Helmetissä omaa lainaushistoriaansa ja katsonut mitä kirjoja oli tullut jätettyä kesken ja päätin itse tehdä samasta aiheesta postauksen.

Kirjojen jättäminen kesken piti joskus opetella väkisin, kun ihan turhaan kulutan aikaa huonoon kirjaan, kun maailmassa on paljon hyviäkin. Välillä parempikin kirja jää kesken ajanpuutteen takia ja joskus vien kirjoja takaisin kirjastoon edes aloittamatta niitä.

En merkkaa kesken jätettyjä kirjoja mihinkään muistiin enkä ole blogannutkaan niistä. Ehkä kuitenkin kannattaisi, kun joskus voisin kokeilla niitä uudestaan. Kirjaston kirjathan näen tuolta, mutta omia tai bookcrossing-kirjoja en.

Mutta tässä siis joitakin kesken jättämiäni kirjoja, jotka ovat olleet kirjastosta:
* useampi Mati Untin kirja (mikään ei tuntunut pääsevän vauhtiin tai oli outoja)
* Mats Traat: Viisi tanssia (takakannen perusteella hyvä, mutten vaan päässyt kunnolla alkuun)
* Marjaneh Bakhtiari: Toista maata (se eka oli lukemisen arvoinen, mutta tämä alkoi tökkiä jostain syystä)
* Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan (hyvä kirjailija, mutta kirja ei imaissut mukaansa samalla tavalla kuin aikaisemmat)
* Kaj Chydeniuksen muistelmat Muistin juuri (ei mulla tainnut olla mitään syytä kesken jättöön, yritän joskus uudestaan)
* Tallinnasta pois - groteskia virolaista proosaa (tarinat oli liian outoja)
* Pauliina Susi: Pyramidi (tästä luin blogiarvioinnin, mutta sen perusteella kirja vaikutti paremmalta kuin mitä oli)
* Carol Ann Leen tekemä Anne Frankin elämänkerta (aika ei riittänyt, niin tähän aion palata vielä)
* Haruki Murakami: Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta (lainasin kirjan haastetta varten ja kun en juoksua harrasta, niin kiinnostus ei riittänyt koko kirjaan)
* Kolme kerettiläistä : liettualaista nykydraamaa (luin kolmesta näytelmästä yhden ja muutkin näyttivät olevan yhtä outoja)