R. L. Stine - Vampyyrisiskokset

Destiny ja hänen kaksoissisarensa Livvy ovat kesäleirillä ennen viimeistä lukiovuottaan. Destiny viettää iltaa leiriohjaaja Renzin kanssa, ja ilta saakin odottamattoman käänteen. Leiriltä palatessaan tytöt huomaavat että he himoitsevat aina vain enemmän verta ja saavat kuulla kaupungissa liikkuvista vampyyrinmetsästäjistä.

Vampyyrisiskokset on samannimisen kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Vaikka kyseessä onkin vampyyrikirjallisuus, onnistui tämä R. L. Stinen luomus tuomaan jotakin uutta näihin useaan kertaan luettuihin vampyyritarinoihin, nimittäin parannuskeinon, sekä muuttumistavan ja -ajankohdan. Toki kirjassa oli myös paljon kliseitä, kuten Destinyn muuttuminen lepakoksi, mutta toisaalta hahmot pystyivät muuttumaan myös muiksikin eläimiksi. Destiny tuntui aluksi ottavan uutisen melko lunkisti, eikä lainkaan paniikinomaisesti, kuten olisi odotettua. Tuntui kuin tämän mielestä olisi aivan normaalia imeä kani kuiviin keskellä yötä. Livvyn reaktiot puolestaan olivat aluksi jokseenkin aidompia, vaikka loppuratkaisu olikin täysin ennalta-arvattava tämän neitokaisen kohdalla. Vampyyrinmetsästäjät olivat myös kiva lisä kirjaan, vaikkakin tuntuivat loppujen lopuksi aika turhalta lisäykseltä, kun eivät juurikaan päässeet suureen ja vampyyrejä pelottavaan osaan kirjassa, vaan olivat todellisuudessa ehkä vähän turhan lepsuja. Kaiken kaikkiaan kirja oli varsin mukaansatempaava, eikä lukemiseenkaan mennyt kuin pieni hetki. Kun aloin lukemaan kirjaa, tuntui etten voi laskea sitä enää käsistäni. Kirjassa oli myös ihan sopivasti juonenkäänteitä, vaikkakin suurin osa niistä oli aika ennalta-arvattavia, mutta silti viihdyttäviä.

Kaksoset olivat täysiä vastakohtia toisilleen, Destinyn ollessa rauhallinen ja harkittu, oli Livvy menevä ja vähän tyrkky. Tavallaan pidin kuitenkin molempien luonteista ja sopivat oikein hyvin kirjan päähenkilöiksi. Tuo pahamaineinen Renz -vampyyri puolestaan, plaah. Kaveri vain höpötti Laurasta joka ikisessä häntä koskevassa kohtauksessa, joka alkoi ainakin itseäni hiukan ärsyttää ja ahdistaa. Tältä osin kirja vaikuttikin aika paljon Kuolemattomat -kirjasarjalta, jossa jätkä on menettänyt oman "Lauransa" monta kertaa ja kaverilla alkaa olla pakkomielle kyseistä neitokaista kohtaan.

Alkuperäinen nimi: Dangerous girls, 2003

Arvosana:4½

Sivut: 280
WSOY, 2005

Vampyyrisiskokset

Vampyyrisiskokset (Dangerous girls) on R. L. Stinen kaksiosainen fantasiasarja, jossa kaksoissiskoista tulee vampyyrejä. Destiny yrittää kuumeisesti etsiä Palauttajaa, joka voisi hänen kuulemansa mukaan palauttaa siskokset taas entiselleen, mutta Livvy keskittyy enemmän poikahuoliinsa. Lopulta Destiny löytää kuin löytääkin Palauttajan ja tämän mukana myös parannuskeinon. Nyt herääkin kysymys, haluaako Destiny lopulta muuttua takaisin ihmiseksi? Ja entä jos hänen siskonsa päättää valitakin elämän vampyyrinä?







 Kirjat:

1. Vampyyrisiskokset, 2005 (Dangerous girls, 2003)
2. Yön maku, 2006 (The taste of night, 2004)

Maggie Stiefvater - Viettelys

Viettelys on itsenäinen jatko-osa Väristys -trilogiaan, jossa päästiin tutustumaan Samin ja Gracen tarinaan. Nyt on vuorossa Colen ja Isabelin yhden kirjan pituinen rakkaustarina. Pari rakasti joskus toisiaan, mutta monien sattumusten kautta päätyivät eri teille. Nyt nuoren parin tiet ovat löytäneet takaisin yhteen, mutta matka ei ole helppo. Isabel on yksi harvoista ihmisistä, joka tietää ex-narkkari ja NARKOTIKAn keulahahmo Colen voivan muuttua sudeksi, eikä Isabel tahdo muutenkaan luottaa täysillä Coleen.

Väristys -trilogia teki itseeni aikanaan sen luettuani suuren vaikutuksen ja päätyikin yhdeksi suosikkisarjakseni. Nyt pääsin lähemmin tutustumaan tuohon pahamaineiseen Coleen ja tuittupäiseen Isabeliin ja heidän tarinaansa. Myös tämän parin tarina piti hyvin otteessaan ja Stiefvater onkin onnistunut myös tämän itsenäisen jatko-osan kirjoittamisessa. Kirja käsitteli myös vaikeaakin aihetta, nimittäin päihderiippuvuutta. Ihmiset muistavat Colen sellaisena kuin tämä on ollut: entisenä narkkarina, mutta eivät usko että Cole on muuttunut, silti Cole onnistui hyvin luottamaan itse itseensä ja pitämään itsensä erossa päihteistä, vaikka se tuntui välillä vaikeaa olevankin. Vaikka kirja olikin mielenkiintoinen ja piti hyvin otteessaan, olisin toivonut vähän enemmän susikohtauksia, kun aikaisemmat kirjat pyörivät niin paljon niiden ympärillä. Kirjassa oli melko paljon jatkuvaa sahaamista hahmojen tunteiden ja tekojen välillä, mutta se saikin mielenkiintoni pysymään niin hyvin kirjassa. Pidän myös kirjoittajan ajatuksesta laittaa molempien päähenkilöiden ajatuksia vuorotellen lukuihin, jotta pääsee tutustumaan paremmin päähenkilöihin. Siinä missä Samin ja Gracen tarina oli herkkä ja hauras, on tämä tarina täysin sen vastakohta.

Pidin Colesta hahmona jo todella paljon kolmessa aikaisemmassa kirjassa ja nyt tämä kaveri on päässyt kunnolla pääosaan mukavilla letkautuksillaan ja ajatuksillaan. Cole ei missään vaiheessa ollut ennalta-arvattava, eikä tätä hahmoa voi oikein sellaisena pitääkkään, koskaan ei tiedä mitä jätkän päässä liikkuu. Isabel tuntui hahmona välillä vähän pinnalliselta, mutta kirjan lopussa hänestä kuoriutui varsin pidettävä hahmo, kun alkoi enemmän antaa itsestään irti.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Sinner, 2014

Arvosana: 4

Sivut: 348
WSOY, 2014

P.C. Cast & Kristin Cast - Salattu

Zoey ystävineen on saanut vihdoin paljastettua Neferetin katalan luonteen vampyyrimaailmassa ja Nefret on häipynyt Yön talosta, muttei ole kuitenkaan poistunut kokonaan kuvioista. Nyt Neferetiä ei enää pidättele mikään, vaan hän voi vapaasti ruokkia vallanjanoaan ja tehdä ilkeyksiään. Neferetillä onkin jo uusi suunnitelma: hän satuttaisi Zoeytä tämän ainoan perheenjäsenen avulla.

Salattu on jo kymmenes Yön talo -sarjan kirja ja sen toisaalta alkaakin jo huomaamaan. Tapahtumat tuntuvat junnaavan pahasti paikoillaan, eikä kirjan alussa tapahdu juurikaan mitään. Vasta puolen välin jälkeen alkaa jo hiukan tapahtua enemmän, mutta kaikkein tapahtumarikkain on aivan kirjan loppupuoli. Kirja ei kuitenkaan ollut tapahtumien puutteesta huolimatta tylsä, vaan kirjoittajat ovat onnistuneet pitämään silti tekstin kasassa ja lukukelpoisena. Pitkän miinuksen saa kuitenkin taas hahmojen jatkuvat lapselliset väittelyt, riidat ja nimittelyt, joissa ei tuntunut koskaan olevan mitään järkeä, myös tyhmät suomennokset saavat jotkut hahmoista vaikuttamaan erittäin ärsyttäviltä. Myös pariskuntien välit tuntuivat välillä vähän turhan imeliltä, esimerkiksi juurikin Afroditen ja Dariuksen siirappimaiset kommentit toisilleen.

Hahmot eivät ole juurikaan muuttuneet edelliseen kirjaan verrattuna, vaan ovat pitkälti samanlaisia kattavine sanavarastoineen.  Hattua nostan juonenkäänteelle, jonka Erin tuntuu saavan aikaan hypättyään toiselle puolelle, kirjoittajat ovat onnistuneesti muuttaneet tämän teinitytön ärsyttävästä "kaksosesta" tyrkkyyn angstiteiniin, joka yllätti itseni täysin, enkä osannut lainkaan varautua hahmon muuttumiseen näin radikaalilla tavalla. Kalonaa on myös onnistuttu muuttamaan helvetillisestä "enkelistä" varsin sympaattiseksi hahmoksi, toivottavasti kaveri myös jää sille tielle. Vähän jäi myös mietityttämään mitä kirjoittajat ovat ajatelleet Heathin varalle, kun jätkä tuntuu tosissaan palaavan kuolleista, vaikkakin elää toisen henkilön sisällä.

Adlibris. 

Alkuperäinen nimi: Hidden, 2012

Arvosana: 3½ 

Sivut: 379
Otava, 2014

Veronica Roth - Outolintu

Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Chicagoon, jossa ihmiset ovat jaettu viiteen eri ryhmään luonteidensa perusteella; vaatimattomat, sopuisat, uskaliaat, terävät ja rehdit. 16-vuotias Tris on nyt valinnan edessä, hän saa kaikkien muiden 16-vuotiaiden tavoin valita oman osastonsa, jääkö hän perheensä kanssa vaatimattomiin vai jättääkö hän kaiken taakseen ja valitseekin jonkin muun osaston. Tris on kahden osaston vaiheilla, mutta pystyykö hän jättämään kaiken taakseen?

Outolintu on Veronica Rothin kirjoittaman samannimisen trilogian avausosa. Roth onnistui pitämään minut hyvin kiinni kirjassa, eikä lukemiseen lopulta mennyt kauaakaan. Jostain syystä juoni tuntui välillä junnaavan vähän paikoillaan, mutta lähti kuitenkin aina taas eteenpäin. Kirjassa oli paljon eri tapahtumia, mutta jotenkin jäin kaipaamaan enemmän mukaansa tempaavaa jännitystä ja kutkuttavia hetkiä, joita ei mielestäni kirjassa ollut loppujen lopuksi paljoa. Juoni ja idea oli kuitenkin hyvä ja viihdyttävä, mutta välillä tuntui erttä jotakin jäi puuttumaan, en vain osaa pukea sanoiksi mikä se jokin on. Olisin toivonut kirjaan vähän enemmän tunnetta, kun Trisin vanhemmat kuolivat tämän silmien edessä, ei nuorella tytöllä tuntuneet ajatukset juurikaan harhailevan heihin päin, kuten olisi luullut, vaan tyttö oli astunut vähän turhan nopeasti uskaliaan saappaisiin.

Tapahtumissa oli tietenkin mukana myös hiukan nuorta lempeä, joka antoi kirjalle kivan pienen säväyksen. Hahmoja oli moneen lähtöön, ja kuten monissa muissakin kirjoissa löysin täältäkin omat inhokkini ja suosikkini. Suosikiksini nousi Tobias eli "Neljä", jokin vain kaverin luonteessa vetosi minuun. Kovan ulkokuoren alta tuntui pikku hiljaa kuoriutuvan jotakin muuta. Inhokiksi asteli komeasti Peter raivostuttavalla luonteellaan ja itsekkyydellään.

Kirjan pohjalta on tehty myös saman niminen elokuva. Itse olen katsonut elokuvan ennen kirjan lukemista ja täytyy sanoa että tapahtumat ovat aika paljon erilaisia. Kirjassa oli ehkä ripaus enemmän raakuutta, eikä päähenkilökään ollut aivan niin naiivi mitä elokuvassa. Myös kirjan loppu oli huomattavasti nopeatempoisempi mitä elokuvassa.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Divergent, 2011

Arvosana: 4

Sivut: 363
Otava, 2014

Outolintu

Outolintu (Divergent) on Veronica Rothin kirjoittama scifi trilogia. Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Chicagoon, jossa ihmiset ovat jaettu viiteen eri ryhmään luonteidensa perusteella; vaatimattomat, sopuisat, uskaliaat, terävät ja rehdit. 16-vuotias Tris on nyt valinnan edessä, hän saa kaikkien muiden 16-vuotiaiden tavoin valita oman osastonsa, jääkö hän perheensä kanssa vaatimattomiin vai jättääkö hän kaiken taakseen ja valitseekin jonkin muun osaston. Valintaseremoniassa Tris taipuu kuitenkin uskaliaisiin ja hänen uusi elämänsä voi alkaa. Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan, Tris joutuu käymään tulokkaiden hengenvaaralliset karsintakierrokset, hän tekee läheisempää tuttavuutta Tobiaksen kanssa ja pian hän on keskellä vaatimattomien ja terävien sotaa, jonka seurauksena hän jää osattomaksi. Onko hänellä enää ikinä mitään mahdollisuutta onnelliseen ja turvalliseen elämään?




Kirjat:

1. Outolintu, 2014 (Divergent, 2011)
2. Kapinallinen, 2014 (Insurgent, 2012)
3. Uskollinen, 2015 (Allegiant, 2013)

Lisäosa:

1. Neljä, 2016 (Four: A divergent collection, 2014)

J. K. Johansson - Laura

Miia on juuri aloittanut uuden työnsä Palokasken koulun erityisopettajana, oltuaan aiemmin töissä nettipoliisina. Miian työt alkavatkin ikävissä merkeissä kun yksi koulun oppilaista katoaa mystisesti jälkiäkään jättämättä. Miia alkaakin epävirallisesti selvittää tapausta, pian hän kuitenkin järkytyksekseen huomaa, että hänen oma veljensä tietää Laurasta enemmän kuin kertoo ja pian Nikke teljetäänkin telkien taakse.

Laura on Palokaski -trilogian jännittävä avausosa, jonka on kirjoittanut J. K. Johansson -nimimerkin takana oleva liuta eri ammattikirjoittajia.

Kirjan juoni oli todella onnistunut ja itse haalin kirjan melkeinpä yhdeltä istumalta. Paljon jäi kysymyksiä auki, mutta eiköhän niihin saa vastauksen kirjan kahdessa vähintäänkin yhtä jännittävässä jatko-osassa. Kirjoittajat ovat todellakin onnistuneet pitämään juonen tiiviinä ja koukuttavana, eikä kirjassa ollut mielestäni mitään ylimääräistä. Mukaan mahtui paljon jännittäviä kohtauksia mukaansatempaavine juonenkäänteineen, mutta myös ripaus seksiäkin. Vaikka kirjoittajia on useita, ovat he kuitenkin osanneet pelata hyvin yhteen ja punninneet kohtauksia hyvin. Kirja ei aiheestaan huolimatta ollut liian vakava, vaan Miia oli hyvässä osassa tasapainottamaan kirjaa hyvillä tempauksillaan yhdessä kavereidensa kanssa.

Kirjan henkilöhahmot olivat mielestäni onnistuneita ja aitoja. Mukaan mahtui jos jonkin sortin kieroilijaa ja salaperäisyydellään uhkuvaa hahmoa. Pidin siitä, miten kirjassa paneuduttiin Miian elämään ja itse pidinkin todella paljon kirjan päähenkilöstä, mutta toki myös muista henkilöistä.

Kirja ei ole ihan perus dekkari ja uskaltaudunkin suosittelemaan tätä kirjaa myös sellaisille, jotka eivät dekkareista niinkään välitä. Itse odotan jo kovasti pääseväni lukemaan kirjan seuraavan osan Noora, johon viitattiin myös jo tämän kirjan lopussa.

Adlibris.

Palokaski

Palokaski on J. K. Johanssonin kirjoittama kolmiosainen dekkarisarja. Johansson nimimerkin takana työskentelee useita tarinankerronnan ammattilaisia. Palokaski trilogia sijoittuu Palokasken lähiöön, kun Palokasken koulusta katoaa mystisesti teinityttö ja Miia alkaa entisenä poliisina epävirallisesti selvittää tapausta poliisin ohella. Myös Miian sisko Venla on kadonnut kauan sitten jättämättä lainkaan jälkiä, voisivatko nämä tapaukset liittyä toisiinsa? Laura ei suinkaan jää ainoaksi uhriksi. Olisiko Miian kannattanut alkuunkaan sekaantua koko juttuun?






Kirjat:

1. Laura, 2013
2. Noora, 2014
3. Venla, 2015

Erin Hunter - Kuunnousu

Soturikissojen uuden profetian tarina jatkuu sarjan toisella kirjalla Kuunnousu. Klaanikissat ovat selvittäneet Tähtiklaanin antaman vihjeen Keskiyön ennustuksesta. Näiden kuuden klaanikissan matka takaisin kotiin alkaa, mutta ongelmilta ei kuitenkaan voida välttyä. He tapaavat kotimatkallaan heimokissoja ja yksi klaanikissoista joutuu näiden vangiksi täyttääkseen heimon saaman ennustuksen vaarallisen Terävähampaan tappamisesta. Samaan aikaan ihmiset ovat jo alkaneet tuhota klaanien asuinmetsiä ja kissoja alkaa yht'äkkiä kadota.

Kirja on jälleen onnistunut luomus Erin Hunterin nimen takana piileviltä kirjailijoilta. Juoni onnistui pitämään hyvin otteessaan ja sisälsikin huomattavasti enemmän menoa ja meininkiä kuin ensimmäinen osa. Mukaan mahtui paljon ihastuttavia ja vihastuttavia kohtauksia, unohtamatta tietenkään surullista osuutta, kun yksi kuudesta klaanikissasta kuolee. Tässä kirjassa tarinan kertoja vaihtuu Vatukkakynnestä Myrskyturkkiin ja vierailevasti myös Sulkahäntään, klaaneissa tapahtuvista asioista tiedottaa ensimmäisen osan tavoin Lehtitassu. Mielestäni oli ihan mielenkiintoista lukea nyt tapahtumia vuorostaan Myrskyturkin näkökulmasta, oli mukava päästä välillä lukemaan jonkun sellaisen ajatuksia joka ei ollut peräisin Myrskyklaanista, kaikissa edellisissä Soturikissat kirjoissa kun kertojat ovat olleet vain Myrskyklaanilaisia. Ison plussan saa myös heimokissat, vaikka heimokissojen tavat olivatkin pitkälti samanlaisia kuin klaanikissojenkin, on nyt myös mahdollista päästä tutustumaan myöhemminkin kokonaan uusiin kissoihin. Pitkän miinuksen saa puolestaan Tiikerikynnen käyttö tässäkin tarinassa, koko Soturikissojen alkuperäinen sarja käsitteli Tiikerikynttä, ja nyt tämä yhdistetään myös tähänkin sarjaan kahden yllätyspentunsa kautta.

Kirjan juoneen oli onnistuneesti lisätty yllättäviä käänteitä, kuinka klaanikissoja alkaa mystisesti kadota ja miten kaneja syövät kissat kuolevat. Näihin uskoisin saavani vastauksen sarjan seuraavassa osassa Aamunkoi. Pidin myös tavasta, jolla kirja onnistui tekemään juonenkäänteen ennustuksessa, jossa kerrottiin yhden kuudesta kissasta kuolevan, vahvat epäilykset olivat Myrskyturkissa, kuten varmasti monilla muillakin, mutta arvaus osoittautuikin vääräksi. Itse en ainakaan osannut odottaa tätä, vaan pidin juonta automaattisesti ennalta-arvattavana. Nyt odottelen, että saan haalittua itselleni seuraavankin osan.

Adlibris.

Eeva Rohas - Syvä pää

Lahjakas teini-ikäinen Fanny on kovaa vauhtia kehittymässä huippu-uimariksi, kunnes hän katkaisee uimarinuransa nöyryytykseen. Kolmekymppinen Susanne teettää itselleen reborn -nuken ja pitää tätä oikeana vauvana. Fanny lähtee isänsä Janin kanssa etelänlomalle, jossa Jan rakastuu pienen Harri pojan äitiin Susannaan. Pari antaa Harrin Susannelle hoitoon kohtalokkain seurauksin.

Nyt olen jostain syystä haalinut oikein urakalla näitä kotimaisia teoksia kirjastosta viimeisen kuukauden aikana. Ja haaliminen jatkuu vielä Eeva Rohaksen teoksella Syvä pää.

Teksti tuntui välillä jotenkin vaikeaselkoiselta kun puhetta ei aina sen koommin mitenkään eritelty vaan jatkettiin yhteen putkeen vain muun tekstin joukossa ilman välimerkkejä. Juoni tuntui aluksi vähän takkuavalta ja alussa keskityttiinkin pitkälti kahden teinitytön tunteisiin heidän uimavalmentajaansa kohtaan, sekä kolmekymppisen Susannen nukkefetissiin. Kun juoni alkoi enemmän sujua, tuntui että myös kirja alkoi tehdä jo loppuaan. Kaikki jännimmät tapahtumat sijoittuvatkin juurikin kirjan loppuun. Rohas onnistui liittämään mukaan tunteita herättäviä kohtauksiakin, kuten Susannen Pupsi -koiran lopettaminen ja Janin muistelma Fannyn äidin tekemästä itsemurhasta perheen yhteisen illanvieton aikana. Vähän harmittaakin tuo kirjan loppu, Rohas oli jättänyt sen täysin auki ja kirja jäi tuntumaan keskeneräiseltä.

Henkilöhahmot olivat mielestäni ihan onnistuneita. Susanneen oli onnistuttu liittämään varsin hyvin näin karusti sanottuna pakkomielteen merkkejä, miten tämä nuori nainen kuvittelee pienen päänsä sisällä hoivaavansa oikeaa vauvaa, vaikka hoitaakin reborn -nukkeaan ja kuinka Susanne onnistuu tartuttamaan tämän tunteen myös jollakin tasolla omaan äitiinsä. Fannysta oli tehty onnistuneesti murrosiän kynnyksellä oleva nuori, puhumattakaan hänen ystävästään Henriikasta. Janin ja Susannan suhde puolestaan jäi vähän mietityttämään, pari tuntui etenevän aika nopealla tahdilla, puhumattakaan heidän rakkauden kehittymisestään.

Adlibris.

Tuomo Jäntti - Talven hallava hevonen

Vuonna 2019 Roni saa soiton päiväkodista, hänen tyttärensä on nostanut nuken ilmaan pelkällä ajatuksenvoimalla. Vuonna 2001 Sannan miesystävä Jaco katoaa jäljettömiin, viimeisen havainnon perusteella löytyy vain miehen kännykkä. 1985 Petri, Sannan aviomies pahoinpitelee perhetuttunsa ja samaan aikaan Petrin kasvattiäiti kuolee. 1970 Johannes istuu vankilassa vaimonsa murhasta, mutta monien sattumien kautta onnistuu karkaamaan vankilasta. 1957 Matilda kiinnittää asunnon kattoon julisteen tähtitaivaasta palatakseen neljännesvuosisadan takaiseen talviyöhön.

Kirjassa päästään tutustumaan perheeseen, jota seuraa vuosikymmenestä toiseen jokin tragedia, eikä draamaltakaan voida välttyä. En oikein tiedä mitä tästä teoksesta pitäisi ajatella, tuntui että kaikki hahmot olisivat jollakin tavalla enemmän tai vähemmän sekaisin, joka ei oikein auttanut itseäni pysymään kirjassa ja sen tapahtumissa mukana. Myös sukulaissuhteet tuntuivat välillä menevän sekaisin kun kirjassa esiintyi niin monta hahmoa. Todella moni asia jäi kokonaan auki, enkä tiedä miten ne loppujen lopuksi edes liittyivät mihinkään. Kirjan alku oli mielestäni huono ja ajattelinkin lopettaa ensimmäisen luvun jälkeen kirjan kokonaan kesken, mutta sitkeästi luin kirjan loppuun asti. Juonet eivät mielestäni oikein punoutuneet yhteen.

Ensimmäisen tarinan juoni on repaleinen ja sekava. Tapahtumat tuntuvat menevän oikein hujauksessa ohi, eikä niihin ehtinyt itse mukaan ollenkaan. Hahmoista ei saanut mitään irti, enkä ymmärtänyt miten tuo yliluonnollisuus liittyi oikeastaan edes mihinkään. Jäin myös miettimään oliko mystinen mies Ronin äidin kadonnut miesystävä vai oliko jätkä vain sekoamispisteessä ja vähän liiankin harhaluuloinen. Jollain tavalla ärsytti myös toistuva se -sanan käyttö ihmisestä puhuttaessa.

Toinen tarina taas on aivan toista maata. Jäntti onnistui mielestäni hyvin ja uskottavasti viemään tarinan juonta eteenpäin, puhumattakaan sen koukuttavuudesta. Teksti oli myös sujuvaa aluksi, kunnes se muuttui vanhan 80-vuotiaan miehen kerronnaksi, jonka ajatuksen harhailivat menneisiin aikoihin vähän turhan usein. Miten Jaco oli loppujen lopuksi hävinnyt?

Kolme viimeistä tarinaa olivat ihan suht hyviä, vaikkakin juoni tuntui rispaantua aika nopeasti jokaisen kohdalla. Pentin kertomus vaikutti vähän sekopäiseltä ja melko julmaltakin, kun taas Ailan kertomus oli tavallaan aika surullinen. Mieleen jäi pyörimään myös Johanneksen vankilapaosta kysymys - miksi vanginvartija päästi kaverin lipettiin?

Adlibris.

Erin Hunter - Keskiyö

Supersuosittu Soturikissat -kirjasarja saa jatkoa alisarjalla nimeltään Uusi profetia, jonka avausosa on Keskiyö.  Tähtiklaani on valinnut jokaisesta neljästä klaanista yhden jäsenen, joka saa Tähtiklaanilta ennustuksen Keskiyöstä ja paikasta jonne aurinko laskee. Nelikko on päättänyt kohdata Tähtiklaanin antaman haasteen ja he lähtevät yhdessä kuulemaan lisää karmaisevasta ennustuksesta, joka muuttaa jokaisen klaanin elämän.

Keskiyö avaa onnistuneesti Soturikissojen jatkosarjan, josta ei jännitystä puutu. Aiemmin Soturikissojen päähenkilönä on ollut Myrskyklaanin nykyinen päällikkö Tulitähti, mutta nyt pääosa siirretään nuoremmalle sukupolvelle ja mukaan mahtuvat myös Tulitähden ja Hiekkamyrskyn kaksi pentua, sekä murhanhimoisen edesmenneen Tiikeritähden pennut. Juoni tuntui välillä vähän junnaavan paikoillaan ja tuntui ettei kirjassa juurikaan päästy eteenpäin, mutta kun kuusi kissaa pääsevät matkaan, tuleekin matkasta jännittävä seikkailu. Mielestäni kirjoittajat ovat onnistuneesti luoneet jatkosarjan Soturikissoille ja upealle Tulitähden matkalle, ainakin ensimmäisen osan perusteella. Kirjan loppu oli onnistunut ja sai ainakin itseni janoamaan jo seuraavaa osaa, seuraavassa osassa kirjasarja tuntuu vasta todella alkavan.

Pidin henkilöhahmoista, vaikkakin Tulitähden tytär Oravatassu alkoikin välillä nirppanokkamaisuudellaan suuresti ärsyttämäänkin. Oli positiivista myös huomata kuinka aiemman sarjan henkilöt ovat kirjojen välissä kasvaneet henkisesti ja onnistuneet jopa aikuistumisprosessissaan. Kirjan päähenkilönä toimii nyt Tiikerikynnen poika Vatukkakynsi ja toisena kertojana on Tulitähden parantajaoppilaana toimiva tytär Lehtitassu. Tulitähden tyttärille oli myös annettu lahja, joka piristi kivasti tarinaa ja lisäsi mukaan jotakin uutta.

Adlibris.