Syökö koira, vai annetaanko isälle?

Ihan kauhea tauti. Kurkkuun ja rintaan sattuu kun yskii. Nenä on toistaiseksi kestänyt auki, mutta nyt tuntuu, että sekin alkaa vuotamaan. Ääni on menossa. Tällä hetkellä sopisi tosi hyvin johonkin vieraaseen makuuhuoneeseen! Ja pientä lämpöä. Eli sanalla sanoen: takki tyhjä. Olen tämän viikkoa yrittänyt lääkitä apteekin lääkkeillä ja pystynyt käymään töissä. Vaikuttaa, että eilinen olisi ollut pahin päivä. Nyt sitten lääkitsen vanhalla venäläisellä konstilla. Kaksi tai kolme valkosipulin kynttä murskataan lasin pohjalle. Sitten lämmintä votkaa päälle sen verran, että valkosipulimurska juuri ja juuri peittyy. Annetan hetki makujen tasaantua. Juodaan yhdellä kulauksella. Tämä toistetaan niin monta kertaa, kuin kestää sisällä. Minun on pitänyt lopettaa aina neljänteen. Auttaa tosi hyvin silloin, kun tauti on nousemassa. Nyt sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Ompahan mukavampi sairastaa, kun laittaa vähemmän valkosipulia ja enemmän votkaa.

Tuo otsikko viittaa lapsuuteni tapahtumaan, joka tuli tänään ruokailun aikana mieleeni. Olimme lapsuudenkodissani juuri syöneet. Ruokaa jäi hieman tähteeksi, ja äitini oli tarkoitus kysyä, että syökö isä mahdollisesti tähteen, vai annetaanko koiralle. Vahingoissa lipsahti toisin päin: Syökö koira, vai annetaanko isälle. Nauruksihan se meni, mutta lause jäi perheeseemme elämään. Mukavia tällaiset perimätiedoksi muuttuvat suvun mikrohistoriat. No mieleen se tuli siksi, että tänään minä sain syödä laittamani aivan yksin.

Uunimade

noin kilonen made nyljettynä

maksa sekä maiti tai mäti

2 isohkoa sipulia

340 g amerikan pekonia

2 dl kuohukermaa

2 dl vettä

4 munaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl suolaa

Pätki made noin neljän viiden sentin pituisiksi pätkiksi. Aseta madepalat uunivuokaan pystyyn ja maksa ja mäti tai maitipussin palojen väliin. Kuori ja siivuta sipulit. Kuullota ne kevyesti pannulla. Kumoa kalapalojen päälle. Tee kermasta, vedestä, munista, pippurista ja suolasta munamaito, jonka kaadat vuokaan. Lopuksi käristä pekonisuikaleet nopeasti pannulla rapeiksi ja pane ne uunivuokaan päällimmäiseksi. Paista 150 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoile.

Pahaa äänin 2 - 1. Juniori suostui maistamaan lusikallisen - ei tykännyt. Äiskä ei edes maistanut. Eikä se hyvää ollut minustakaan. Noilla määrillä varsin mauton. Lisäksi kala oli nihkeän oloista pehmitettyä kengän pohjaa. En tiedä, mikä meni pieleen. Jos jotakin positiivista haluaa sanoa, niin ennen ruokailun aloittamista oli nätin näköistä ruokaa.

Jälkikirjoitus. Seuraavana päivänä lämmitettynä ruoka oli oikein kelvollista - minusta.

Luonteen lujuutta

Eilen jo kerroinkin valmistaneeni makkaroita, jotka oli tarkoitus tänään syödä. Ja vaikka itse sanonkin, tosi herkullisen näköisiä ovat. Vaan ei mennyt niin kuin suunnittelin. Aamulla kun menin vaa'alle, oli painoa 100 grammaa liikaa eli 100 grammaa enemmän kuin viime viikon lauantaina. Sehän tiesi pussikeittopäivää. Onneksi Mari lämmitteli mikrossa itselleen ja Äiskälle eilistä mussakaa. Minä lähdin siksi aikaa koiran kanssa lenkille. Mutta kyllä on oikeasti vaatinut luonteen lujuutta tänään. Nimittäin aina, kun jääkaapin oven avaa, niin tuoksuvat ne herkulliset makkarat. Vaan lujana pysyn! Itsenäisyyspäivänä paino putosi ensimmäistä kertaa vuoteen alle sadan kilon. Kahdessa kuukaudessa on siis paino pudonnut kokonaista neljä kiloa. Keittopäiviä taitaa olla yhteensä viisi. Ei paha! Pahaa sen sijaan on

parsapussikeitto

1/2 pussillista (40 g) Pirkka parsakeittoainesta
1/2 l vettä
1 dl kauraleseitä

Sekoita ainekset, kuumenna kiehuvaksi ja keitä kymmenisen minuuttia. Syö. Energiaa annoksesta kertyy 1585 kilojoulea (380 kilokaloria, ellet vielä 40 vuoden jälkeen ole siirtynyt SI-järjestelmään.). Pahaa äänin 1-0. Äiskä ei voi arvioida, kun ei suostunut maistamaan. Energiaa on vähän, mutta yksi annos päivässä riittää,  sillä minä en ainakaan halua toista annosta. Ennen sitten vaikka raakoja vihanneksia.

Makkarat odottavat jääkaapissa ja ne syödään huomenna, jolloin tulee niistä juttukin. Tänään oli hermo mennä joulukorttien kanssa. Ostin niitä kolmion muotoisia kuusipostimerkkejä. Tosi hieno idea, että mukaan oli laitettu punaisia joulupaketin kuvia, joita voi käyttää kirjeensulkija. Tai sitten ei! Aikani näpräsin, ja kun joka toinen meni hankalan irroitettavuuden takia piloille, poltin päreeni ja heitin roskiin. No, tällaistakin joskus sattuu.

TV (GE)

Äiskä toimi ennen sairastumistaan taideaineiden opettajana amiksessa. Korukiven hiontaa, kivimosaiikkeja eri tekniikoilla, tiffanytöitä, tasolasitöitä lyijykiskotekniikalla, ketjun tekoa hopealangasta, lasin sulatusta. Ainakin. Ja milloin ei ollut tunteja, teki jotain omia projekteja ammattitaitonsa ylläpitämiseksi. Joutoajat lenti pyryharakkana kaupungilla tarvikkeita hankkimassa työjuttuihin, omiin projekteihin tai vanhan omakotitalomme remonttiin. Esimerkiksi sauna-kylpyhuonekokonaisuudessamme on uutta vain vessan pönttö ja saunan ovi ja lauteet. Muut on jostakin pilkkahinnalla "pelastettu". Sitten tuli pysähdys. Iski sairaus. Oikea puoli halvaantui, vasemalle jäi tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminta ja kommunikaatiota vaivaa afasia. Onneksi afasia on lähes täysin toispuoleinen eli Äiskä ymmärtää yli 90 % puheesta, muttei sitä itse pysty tuottamaan. Kirjoitus- ja lukutaito jäi Kuopion yliopistollisen sairaalan neurologiselleteholle. Tai oikeastaan Äiskä kyllä pystyy lukemaan lehdestä isot otsikot, sarjakuvakirjoja ja tv:n tekstit. Kirjat ja lehtien leipätekstit menevät kuulemma puuroksi. Näin ollen tv on iso ilo elämässä. Ja etenkin luonto-ohjelmat, jotka eivät ole kieleen sidottuja. Ja niistä Äiskä on pitänyt aina. Niinpä tänään olikin aikamoinen ilon päivä, kun kolmen viikon tv-pimennon jälkeen tuli antenniasentaja ja asensi uuden antennijärjestelmän taloon. Jostain kumman syystä kolme viikkoa sitten katosi b- ja c-kanavaniput ja a-nippukin näkyi vain ajoittain. Nyt on sitten uudet vermeet katolla ja katon alla. Telkku näkyy loistavasti. Ja Äiskä on iloinen! Minuakin hieman helpotti, kun ei niin paljoa tarvitse ajankulua illalla yrittää keksiä.

Georgialainen ruokakokeilu sen sijaan meni täysin pieleen. Tuli pahaa ruokaa, josta varoitin jo ennen syömistä muita. Itse maistoin. Hemmetin pahaa äänin 1 - 0. Kompostiin meni.

Lohta kastikkeen kera

lohta 700 - 800 g

suolaa maun mukaan

kastike

1,5 dl saksanpähkinöitä

1 valkosipulin kynsi

2 korianterin oksaa

1 sipuli

1/4 dl etikkaa

1 1/4 dl vettä

paprikaa ja suolaa maun mukaan (tämän kohdan tein väärin, sillä silppusin mukaan puolikkaan paprikan)

Valmista kala joko uunissa tai pannulla paistaen.

Murskaa saksanpähkinät hyvin. Silppua mukaan korianterin oksat. Murskaa sekaan valkosipulin kynsi ja lisää suolaa. Sekoita hyvin. Lisää hyvin hienoksi silputtu sipuli, paprika ja etikka. Lisää kylmä vesi ja sekoita hyvin. Levittele kastiketta pöydässä kala-annoksen päälle ja yritä syödä.

Ainakin tällä tavalla valmistettuna tuli kitkerää ja väkevää ja pilasi hyvän kalan maun. Mitähän tein väärin tai ymmärsin reseptissä väärin? Pelkkä tuoreen paprikan käyttö sitä ei voinut aiheuttaa!

Klikkaamalla kuvaa teksti suurenee.

Kuvan ja reseptin lähde: Лучшие блюда грузинской кухни. Ростов-на-Дону. Издательский дом "Владис". 2010

Paska päivä ja kirvulainen pieru

Eilinen oli hyvä päivä. Iskä intoa täynnä. Oli toiveita vakaammasta huomisesta. Vaan ei ole enää. Puolen päivän aikoihin soi puhelin, ja ystävällinen virkamies ilmoitti, että valitettavasti virkaan tuli valituksi joku muu kuin minä. Eipähän sille mitään, tämä on vain elämää ja uutta matoa on alettava koukkuun laitella. Kirjoitin heti puhelun perään kaksi uutta hakemusta. Mutta ei siitä mihinkään pääse: harmitti ihan vietävästi.

Illalla kotona sitten meno jatkui. Olen joskus viime talvena imuroinut netistä Kyyrölän savi oy:n  sivuilta perinteisiä karjalaisis ruokareseptejä. Tänään sitten valmistin täysin ohjeen mukaan piranaa, kirvulaista perinneherkkua. Näin jo valmistusvaiheessa, että ei tule olemaan menestys. Mari ja Äiskä maistelivat. Syömättä jäi. Äiskä rankeerasi asteikollaan vitoseen. Mari syötti omansa koiralle. Minä söin. Ei se pahaa ollut, mutta ei myöskään tätä päivää. Tottumatonta vatsaani kiersi koko illan. Ja pieretti ihan tolkuttomasti! 

Linkki vie suoraan reseptisivulle ja teksti on copy-pastetettu samasta paikasta. Päällimmäisenä jäi ruuasta mieleen, että pierettikö kirvulaisia yhtenään?

PIRANA

½ l herneitä (aijemmin härkäpapuja) ½ l lanttulohkoja ½ l perunalohkoja vettä 4-5 dl ruisjauhoja tai ohrajauhoja 2 dl kermamaitoa tai vettä suolaa

Kuivat herneet liotetaan yön yli, tuoreita voi käyttää sellaisenaan. Liotusvesi kaadetaan pois, ja herneet keitetään väljässä vedessä puolikypsiksi. Lisätään lanttulohkoja, annetaan kiehua vähän aikaa, ja lisätään kuorittuja perunoita lohkoina. Kun ne kypsyvät, vettä vähennetään hieman. Keitos saostetaan jauhoilla, jotka sekoitetaan kermamaitoon tai tilkkaan vettä. Keitetään hämmentäen n.15 min. Ainekset ovat hajonneet ja keitos muistuttaa sakeata puuroa. Maustetaan suolalla. Syödään puuron tapaan pääruokana voisilmän tai maidon kanssa. On hyvää myös kylmänä.
(Muolaa IP,Kirvu AP)

En jäänyt odottamaan hutun jäähtymistä vaan viskasin kompostiin, joten en tuosta loppukommentista osaa varmuudella sanoa.

Työnantajana

Henkilökohtaisen avustajan palkkaaminen on aika jännä kuvio. Juridisesti avustettava toimii työnantajana, jolle kaupunki antaa avustuksena avustajan palkkaa ja palkansivukuluja vastaavan määrän rahaa. Lisäksi kaupunki hoitaa kaikki lakisääteiset maksut avustettavan lukuun sekä huolehtii palkanmaksuun liittyvän paperisodan hoitamisesta. Esimerkiksi avustussumma ei kulje avustettavan tilin kautta, vaan raha menee suoraan kaupungin tililtä avustajan tilille. Eli jos asiaa lähemmin tarkastellaan, niin kyllä se avustaja tosiasiallisesti on kaupungilla töissä. Eipä siinä mitään, toimii se näinkin, ja kaiken lisäksi kaupungille menettely lienee jossain määrin edullisempaa tällä tavalla hoidettuna. Ja ainakin meidän kohdalla asia on pelannut tosi hyvin.

Äiskän avustaja oli pitkästä aikaa sairaana. Vielä kaksi vuotta sitten homma hoitui siten, että Työvoimatoimiston cv-netti auki ja soittelemaan sopiville ehdokkaille. Vaan ei toimi enää! Pari vuotta sitten nimittäin ihmiset uskalsivat laittaa cv-nettiin puhelinnumeronsa ja näin ollen olivat nopeasti tavoitettavissa äkillisissä tapauksissakin. Mutta eikös mitä, jotkut helvetin läähättelijät soittelivat niin paljon epäasiallisia puheluita naisille, että kukaan ei nykyään laita numeroitaan näkyviin - hyvä jos nimensä. Ei muuten onnistu pelkän sähköpostiosoitteen avulla kysyä, että olisitko valmis tulemaan tunnin kuluttua töihin. Olin sitten eilisen ja tämän päivän kotona. Olihan meillä Äiskän kanssa ihan mukavaa kahdeltaankin - on muuten tänä viikonloppuna ollut jo 25 vuotta.

Tänään oli sitten Ruokapäivä - oikein isolla R:llä. Ja tänään syötiin 

Makkaraspagettilaatikkoa

(Lähde: Maku 2/2011)

300 g spagettia

250 g krakovanmakkaraa tai nakkeja

1 rkl pullomargariinia (no joopa joo. en varmasti lähtenyt ostamaan. Laitoin lorauksen oliiviöljyä.)

2 tlk (á 380 g) chili-tomaattimurskaa

2 dl ruokakermaa

1/2 tl suolaa

Pinnalle ruohosipulia hienonnettuna.

Keitä spagetti kypsäksi. Valuta. Paloittele makkarat. Paista makkarapalat kuumalla pannulla rasvassa kauniin ruskeiksi. Sekoita tomaattimurskan joukkoon kerma ja suola. Kaada spagetti voideltuun uunivuokaan. Lisää makkaranpalat ja kaada päälle tomaattiseos. Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Ripottele pinnalle salaattia ja tarjoile. Meidän tapauksessa voisi tuohon loppuun vielä lisätä, että koiralle. Ei tykätty kukaan. Syötiin puolet ja loput säästettiin Lulu-koiralle.

No huomenna sitten tulee Pesonen perheensä kera kylään. Pesonen on Äiskän ensimmäinen avomies ja Vanhimmaisen isä. Hieno  kaveri. Tehdään yhdessä makkaroita. Minä tuossa tein jo venäläistyylisen kaalikeiton valmiiksi, niin jää enemmän aikaa muulle mukavalle. Käydään se keitonkin resepti huomenna tai sunnuntaina läpi. Mutta en ole unohtanut sitä Neuvostoliittoteemaa. Tein nimittäin Viru-hotellin reseptiikalla

Viru suupisteen eli Virun alkupalan
(ja taas on resepti kopsattu siitä Ilta-Sanomien  Neuvostoliitto-erikoislehdestä)

500 g paistettua nauta-sikajauhelihaa
250 g tehosekoittimessa hienonnettua savukinkkua (ja hitto, että osasi olla veivaaminen sauvasekoittimella)
50 g voita
1/2 dl konjakkia

Voilevy

150 g pehmeää voita (minä kun en ole näissä tällaisissa jutuissa mikään virtuoosi, niin käytin varmuuden vuoksi 300 g. Kesti paremmin hallinassa.)
50 g (= nippu) tilliä

Sekoita paistettu jauheliha, hienonnettu savukinkku, sula voi ja konjakki keskenään. Sekoita voi ja tilli hyvin. Levitä tillivoi leivinpaperille ja levittele sen päälle lihamössö. Seuraavaksi pyöräytä leivinpaperin avulla sellainen kääretortun tapainen jööti. Helpommin sanottu kuin tehty: minä nimittäin sekoittamisen ja levittämisen  helpottamiseksi sulatin voin. Sitten kun se oli siinä leivinpaperilla, vein sen ulos -25 asteeseen jäähtymään. Ja otin liian aikaisin sisälle! Kun lämpimähkön lihamössön levitteli siihen pinnalle, pyrkivät ainesosat pyöräyttämisvaiheessa sekoittumaan keskenään. Joka tapauksessa; kun jööti on saatu aikaiseksi, pane se kylmään jähmettymään. Minun jöötin näkö ei ollut kaksinen, mutta maku on hyvin neuvostoliittolainen. Leipä alle ja votkaa päälle, niin hyvä tulee.

Alkuperäisessä reseptissä kerrottiin, että neukkulainen aitouskerroin kasvaa, jos lihat korvaa halvalla makkaralla, jättä konjakin pois ja käyttää makua antamaan sipulia.

Viimeinen kokeilu

Nykyään tämä karppaus on niin muotia. Eikä siinä mitään, ihan hyvä idea. Kokeiltu on meilläkin monenlaisia juttuja, vaikka ehdottomuuteen asiassa emme ole sortuneetkaan. Kokeiltu jopa niin suuressa määrin, että piti ostaa keväällä alan "suomenkielinen perusteos" eli erään lääkärin kirjoittama kirja, joka kertoo ideologiasta ja samalla esittelee vähähiilihydraattisia reseptejä. Joitain olen kirjasta kokeillut, mutta en yhtään maittavan makuista vielä löytänyt. Tänään tuli mitta täyteen. Ensimmäinen osoitetietonsa minulle lähettänyt saa kirjan paluupostissa ilmaiseksi. Äiskän avustaja on kirjan uusi onnellinen omistaja. Hyvääkin vhh-ruokaa pystyy laittamaan, kun käyttää omaa päätään tai ottaa reseptit jostain muualta.

Tänään söimme 

Tonnikalaa salsakastikkeessa kukka- ja ruusukaalin kera

4 tonnikalafilettä

salsakastiketta

Laita fileet uunivuokaan. Uuni 200 asteiseksi. Salsakastiketta kalojen päälle ja vuoka uuniin noin puoleksi tunniksi. Sillä aikaa kun kalat kypsyvät uunissa, ehtii hyvin kypsentämään kukka- ja ruusukaalit. Ja eikun pöytään.

Tykkää kuka tykkää, ja varmasti joku tykkääkin. Meillä ei tykännyt kukaan. Äiskän asteikolla nelonen.

Pieleen menneet pihvit

Jihaa!!!!!! Pääsiäinen ohi ja huomenna töihin. Tuossa kiirastorstaina olin ostamassa viimehetken ostoksia ennen pyhiä paikallisesta City-Marketista. Ennen kauppaan lähtöä olin päättänyt valita maanantain ruuan lihatiskin tyttöjen ohjeiden mukaan. Joensuussa Pilkon City-Marketissa on oikein ammattitaitoinen henkilökunta lihatiskillä. Niinpä tytöt pienen hakemisen jälkeen päätyivät suosittelemaan naudanlihapihvejä. No minulle tuli heti mieleen, että joku oli broileritaskujen kommenteissa kertonut syöneensä samanlaista ruokaa lapsena ravintolassa. Eihän siinä muuta kuin pihvit kärriin ja sinihomejuustoa ja ananasta hyllystä kaveriksi.

Tänään sitten otin pihvit jääkaapista. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi päivämääriin: pakattu 21.4. ja nyt on sentään jo 25. päivä. No, eiköhän se vielä ole syötävää. Ei muuta kuin saksilla taskut lihoihin, sitruunamehua molemmille puolille, sitten vähän suolaa ja maustepippuria. Sisälle taskuihin laitoin broileritaskujen tapaan sinihomejuustoa ja ananasmurskaa. Juniorille emmentalia sinihomejuuston sijaan. Sitten pannulla paistamaan.

Ensimmäisen ongelman kohtasin paistoajassa. Täyte lämpeni eri tahtia lihan kanssa ja piti paistaa ainakin kuusi minuuttia puoleltaan, että sai sen punaisen kudosnesteen tulon loppumaan ja sisukset sulamaan. Äiskä ja Juniori eivät nimittäin laittaisi suurin surminkaan suuhun, jos pihvin sisästä valuisi punaista nestettä. Kypsyiväthän ne lopulta. Perunat ja pihvit pöytään.

Ulkonäkö oli herkullisen näköinen. Pihvi oli tosi murea - oli kait saanut mureutua jääkaapissa riittävästi. Mutta täyte: EI SITTEN SATU OLLENKAAN NAUDANLIHALLE vaikka broilerin kanssa on herkullista. Juniori kehui omaa pihviään hyväksi, en maistanut. Äiskän kanssa äänestettiin äänin 2 - 0 pahaksi, Äiskän asteikolla 4. Kokeilkaa jotakin muuta älkääkä uskoko kaikkia kavereiden lapsuusmuistoja.