Kärpäsen tappajat

Lasten Nuorison kokkailut alkavat oikeasti toimia. Suurin vaikeus on olla saatavilla, mutta silti kestää pois keittiöstä. Voin kuvitella, että jos olisin koko ajan säksättämässä selän takana ja antamassa neuvoja, niin mielenkiinto loppuisi nopeasti. Omat virheet täytyy saada tehdä - keittiössäkin. Olen ollut tähän sunnuntaikokkailujärjestelmään todella tyytyväinen, sillä näen siinä useita hyviä puolia. Lapset oppivat työskentelemään yhdessä, oppivat tekemään itse, oppivat arvostamaan toisten tekemää ja kaiken lisäksi minulla on hauskaa, kun kuuntelen heidän sanailuaan. Tänään oli nuorison ruokalistalla pestopastaa kaupan pestosta ja Marin kikkailemaa salaattia. Oikein oli hyvää perusruokaa.

Viikon ruokalistasta (tässä on nyt sitten eilinenkin mukana) tuli seuraavanlainen:

Lauantai                 punajuuripaisti

Sunnuntai               pestopasta

Maanantai              päivä   lettuja ja hilloa

                             ilta        kanttarellipiirakka

Tiistai                    päivä   kalapuikkoja ja muussia

                             ilta        uunikaurapuuro

Keskiviikko          päivä     vispipuuro

                            ilta         pekonitattikastike ja perunat

Torstai                  päivä     tähteitä

                            ilta         anjovispizza venäläisittäin

Perjantai              päivä      tähteitä

                           ilta          makaronia ja tonnikalakastiketta

Kuukauden talousmenot tähän mennessä 717 euroa,  155 ateriaa.

Niin. Oli vähällä tuo otsikon asia unohtua. Kuulin, että omenaviinietikalla voi tappaa banaanikärpäsiä. Pilkon Citymarketissa sitten satuin etikkaa ostaessani jäämään suustani kiinni Lehmon tytön kanssa. Siis noin kuvaannollisesti. Lehmon tyttö sanoi siinä minun etikkaputelia katsellessaan, että hänenkin pitäisi kokeilla samaa konstia. Sovittiin, että kokeillaan kuinka toimii ja vaihdetaan tuossa kommenteissa kokemuksia. Resepti on seuraava:

1/3 vettä

1/3 astianpesuainetta

1/3 omenaviinietikkaa

Seos laakeaan astiaan ja odottamaan. Pitäisi kaverikokemusten mukaan vetää ihan älyttömästi banaanikärpäsiä puoleensa. Minun on nyt sitten tuotettava pettymys kaikille. Kokeilin, eikä yhtään ötökkää ilmestynyt lautaselle. Ihmettelin aikani, kunnes totesin, että alettuani pesemään kaikki hedelmät heti kotiin tuotuani, ovat banaanikärpäsetkin kadonneet.

Runo 4, 4. maaliskuuta 2009

En tiedä,
olenko iloinen vai surullinen.
Sinä olet siinä,
mutta silti ikuisesti poissa.
Minun on hyvä olla,
sillä sinä olet luonani – se
mitä sinusta on jäljellä.



Edellinen runo on kirjoitettu, kun Äiskä oli viimeistä kertaa viikonlopun kotona sairaalasta. Seuraavana viikonloppuna tuli kotiutus.

Murheen päiviä, osa 1

Kolme vuotta sitten elettiin torstaita. Äiskän kanssa oli sovittu, että tänään soittelemme. Huomenna sitten mennään käymään. Minä olin prepannut lapset puheluun: "Kun äiti kysyy, mitä kuuluu, niin siihen ei vastata 'Ihan hyvää.' Kerrotte sitten kaikenlaisia kivoja juttuja, mitä tänään on koulussa tapahtunut. Ja kyselette, miten äiti on voinut." Istuimme työpäivän jälkeen olohuoneen sohvalla. Mari vasemmalla ja Juniori oikealla puolellani. Puhelu. "No Ilkka tässä moi." "No moi! Mitäs sinne kuuluu?" Aloitan kuulumisten kertomisen. Äiskä yrittää siihen jotain sanoa: "asjgaqwågjw. No!" Uusi yritys: "awqjgpwg. Hö!" "Jaana. Lopetetaan puhelu. Anna puhelin hoitajalle!" "agjpognsnvåoasgiHämeenlinnaveugnp..." Kops........Tajusin valtimon taas lytistyneen. Tiesin, että Äiskä on tehostetun valvonnan osastolla, jossa hoitaja on jo paikalla kuultuaan puhelimen putoamisen. Rauhoittelin lapsia ja hätyytin läksyjen tekoon. Tiesin Kuopiossa olevan täyden rähinän päällä. Turha minun on sinne soitella. Häiritsen vain. Odotellaan. Kyllä ne sieltä soittavat, kun on jotain kerrottavaa.

Klo 23 soi puhelin. "Neurologi Jokujonka Nimeäenmuista Kuopion yliopistollisesta sairaalasta iltaa!" Neurologi kertoi valtimon tosiaan taas lytistyneen. Kertoi myös sen, että perinteisen lääketieteen keinot ovat loppuun käytetty. Siirrytty kokeelliseen lääketieteeseen. Reisivaltimon kautta mikrokatedria pitkin syötetään lytistymiskohtaan ylisuurta määrää lääkettä. On kuulemma tehty muutaman kerran maailmalla aiemminkin. Ja tulokset olleet hyviä. Äiskän tilannetta neurologi piti erityisen hyvänä, koska muut tapaukset ovat olleet ennen ja jälkeen operaation melko sumeita. Äiskä sen sijaan oli pystynyt vastaamaan yksittäisillä sanoilla tilaansa koskeviin kysymyksiin sekä ennen että jälkeen operaation. Toki puhekyvyn palautumisen hän arvioi vievän nyt muutamia viikkoja.

Kysyin, onko menehtymisen riskiä. Neurologi kierteli ja kaarteli. Täsmensin: "Jos ykkonen tarkoittaa ei riskiä ja vitonen erittäin suuri kuoleman mahdollisuus, niin mille kohtaa janaa asettaisitte Äiskän tilan?" Hetken miettimesen jälkeen neurologi totesi liikuttavan kakkosen ja kolmosen välillä. Hyvä. Soitellaan huomenna tilanteesta lisää.

Menin keittiöön ja kaadoin juomalasin puolilleen pirtua ja loput vettä. Ja ääntä kohti. Parin kolmen toiston jälkeen tupakalle ja sitten nukkumaan. Huomenna Vanhimmainen menee käymään. Niin varmasti illalla mekin. Jospa se tästä lähtee kohenemaan. 

Tällaisia muistellen vietimme syyskuista sunnuntaita 2011. Lapset kokkasivat uunissa ranskalaisia ja nakin pätkiä. Juniori teki vielä salaatin.

Minä tein viikon ruokalistan jo torstaina, mutta en ole ehtinyt sitä kirjoittelemaan. Tässäpä tämä:

Lauantai     Pastaa ja broilerikastiketta

Sunnuntai   Nakit ja ranskalaiset

Maanantai  Päivä       kalapuikkoja ja kasviksia

                  Ilta          kesäkurpitsamoussaka

Tiistai         Päivä       tonnikalasalaatti

                  Ilta          risonnoa ja riistakäristystä

Keskiviikko Päivä     marjapuuroa

                   Ilta         ankan rintaa omenakastikkeessa

Torstai        Päivä

                  Ilta          perunat ja jauhelihakastike

Perjantai     Päivä

                  Ilta          paahdettuja punajuuria ja lampaanlihaa

Ruokaan on tässä kuussa mennyt rahaa (käytännössä kaikki talousmenot [sis. terveyssiteet, pesuaineet, saunakaljat, yms.]) 545 euroa, aterioita meillä on naposteltu 107 kappaletta. Noin suurin piirtein.

Marin painavia mielipiteitä!

Mielipidekirjoitus Iskä Kokkaa-ruoasta

Isäni innostui ruuanlaitosta vähän sen jälkeen, kun äiti sairastui. Hän kyllästyi tekemään joka päivä aina sitä samaa ruokaa, ja näin päätti kokeilla jotain uutta. Viime talvena sitten syntyi idea Iskä Kokkaa-blogista. Nykypäivänä meillä ei enää tehdäkään perus kotiruokaa, paitsi sunnuntaisin, jolloin on minun ja veljeni vuoro laittaa ruokaa.

”Ruokamatka” on ollut hyvin mielenkiintoinen ja välistä jopa kuoppainen. Iskä on oppinut ruuanlaitosta hyvin paljon ja parantunut siinä pikkuhiljaa. Siitä on tullut nykyään hänen harrastuksensa. Ruoka on nykyään terveellistä ja monipuolista ja välillä jopa maukasta ;-). Pettymyksiäkin on kyllä tullut, mutta ne ovat harvenemaan päin. Jos oman mielipiteeni sanon siihen, että mikä on ollut pahimmasta päästä, niin se on ollut ehdottomasto linssikeitto/pata!! Yksi parhaimmista ruuista on ollut Mustikkavarenikit. Äiskä on kyllä sanonut sitten ihan selvät sävelet ruuille, eli onko hyvää vai pahaa. Välistä iskä sanoo tekevänsä jonain päivänä ruuaksi varista tai marsua, mutta toivon mukaan olen äitin ja veljeni kanssa silloin kaukana! Syököön itsekseen niitä.

Tänään sitten kokkasimme veljeni, tai niin kuin isä blogissaan aina sanoo, Juniorin kanssa kananuudelia. Ihan sellaista perusnuudelia, mihin paistoimme kaveriksi broilerisuikaleita. Nuudelit ovat veljeni herkkua, ja hyvää ne olivat muistakin. Jälkiruuaksi söimme toissailtana valmistamaani

suklaapiirasta

paketti muortaikinaa

4 munaa

1 dl sokeria

2 dl siirappia

2 tl vaniljasokeria

100 g tummaa suklaata

kermavaahtoa

Taputtele taikina irtopohjavuokaan siten, että se ylettyy vuoan reunoille. Esipaista 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen.

Hienonna suklaa rouheeksi. Vatkaa munat ja sokeri sekaisin ja lisää joukkoon siirappi ja vaniljasokeri. Vatkaa tasaiseksi seokseksi ja lisää joukkoon suklaa. Kaada täyte piirakkapohjalle ja paista 40 – 45 minuuttia. Anna jäähtyä. Tarjoiluvaiheessa pursota kermavaahtoa palojen päälle. Hyvää oli.

Iskän lisäys: kuukauden ruokamenot tähän mennessä 320 euroa, yhteensä 66 ateriaa.

Kasvukipuja

Olin aina ajatellut, että kasvukivut kuuluvat lapsuuteen ja nuoruuteen. Ei se niin ole. Myös vanhemmaksi täytyy kasvaa. Ja mitä lähempänä aikuisuutta lapset ovat sitä kovempia ovat Iskän kasvukivut. Niin kuin nyt eilen. Juniori tuli käymään kotona alkuillasta. Jätti normaaliin tapaan takkinsa naulakkoon. Joku ihmeen vaisto sanoi minulle, että kopaseppa taskua. Tupakathan sieltä löytyi. Tähän saakka olen huutanut, antanut rangaistuksia, puhunut järkeä, takavarikoinut tupakoita. Eihän se ole auttanut, kun on kerran homma alkuun päässyt. Mitä minä siis nyt tekisin? En mitään! Sopivassa tilanteessa taas puhun järkeä, jos se pitkässä juoksussa auttaisi. Vaikkapa 20 vuoden kuluttua.

Sain minä viime viikolla neronleimauksen. Pohdin sitä, kuinka lapsia voisi kasvattaa itsenäiseen elämässä selviytymiseen. Ja toisaalta arvostamaan niitä palveluita, joita kotona saavat. En itse uskonut ajatuksen saavan kovin suurta kannatusta, kun ehdotin puolen viikon paikkeilla, että mitäpä jos aloitettaisiin seuraava käytäntö: yhtenä päivänä viikossa Mari ja Juniori kokkaavat juuri sitä ruokaa mitä itse haluavat. Alaleukani varmaan loksahti näkyvästi, kun nuoriso oli heti innolla mukana. Sunnuntai valittiin päiväksi - tai lapset valitsivat. Sovittiin, että joka viikko ei saa olla samaa ruokaa. Viimeistään perjantaina täytyy olla päätetty, mitä syödään, jotta ehdin ostamaan tarvikkeet. Ja Marin ja Juniorin on tehtävä homma yhdessä. Kaikki meni kuin rasvattu. 

Tänään sitten söimme lihaliemessä keitettyjä makaroneja ja pannulla ruskistettua HK:n sinistä. Lenkki oli pilkottu pieniksi palasiksi ennen ruskistamista. Ja ketsuppia päälle. Tykättiin kaikki. Äiskältä kakkonen. Huomenna taas Iskä palaa riviin. Syödään lammaskaalia norjalaisittain. Får i kål.

Kävin kokeilemassa, miltä tuntuisi kesätaksin homma!

Lapset kokkaa itse 2

Äiskän uusi kuntoutussuunnitelma toi uudet haasteet. Aiemmin hän kävi joka toinen viikko 150 kilometrin päässä päiväseltään laitoskuntoutuksessa, koska puheterapiaa ei aikuinen lähempää saanut. No nyt sitten Joensuussa aloitti kaksi puheterapeuttia, jotka antavat terapiaa myös aikuisille Kelan maksamana. Mutta ilta-aikoina. Meidän aika on joka tiistai viideltä. Ei siinä ihmeitä kokkailla, jos neljältä pääsee töistä. Ratkaisuksi yritän lasten kokkailua.

Suurin vaikeus tuntuu olevan oma luottamus. Luotanko siihen, että lapset osaavat. No pakkohan se on. Ja toinen vaikeus on motivoida lapset tekemään. Eihän tässä muu auta kuin yrittää luottaa ja saada murkut liikkeelle. Ja yksinkertaiset ruuat sekä ohjeet. Tänään sitten Mari teki broilerikiusausta. Ja minä kävin täydentämässä jääkaapin sisusta sillä aikaa kun Äiskä oli terapiassa. Kuukauden ruokamenot tähän mennessä 480 euroa.

Ainekset, juuri sopiva satsi neljälle

500 g peruna-sipulisekoitusta
450 g marinoimattomia broilerisuikaleita
teelusikan kärjellinen mustapippurirouhetta
1 tl suolaa
2 dl kahvikermaa

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteelle tasalämmölle.
2. Laita pannu liedelle kuumenemaan.
3. Laita pannulle ruokalusikallinen vettä.
4. Kun vesi kiehuu, pienennä lieden teho kasille.
5. Lisää broilerisuikaleet pannulle.
6. Kääntele broilerisuikaleita pannulla kunnes alkavat ruskistua.
7. Siirrä pannu sivuun.
8. Ota uunivuoka ja kaada siihen ruokalusikallinen öljyä.
9. Levittele öljy sudilla ympäri vuuan sisäpintaa.
10. Kumoa vuokaan peruna-sipuliseos ja broilerisuikaleet.
11. Sotke ja ripottele pinnalle suola ja mustapippurirouhe.
12. Kaada kerma tasaisesti seoksen pinnalle.
13. Tarkista, että uuni on kuumennut 175 asteiseksi ja laita vuoka uuniin.
14. Katso paljonka kello on ja ota vuoka tunnin ja kymmenen minuutin kuluttua pois uunista.

Kyllä se tällä tarkkuudella onnistui ihan hyvin. Kolmas ongelma oli, että pystyin luottamaan siihen, ettei ruoka unohdu uuniin liian pitkäksi aikaa. Pieni maininta, ettei paljon muuhun saa uppoutua, näytti riittävän tällä kertaa. Ihan hyvää tuli - 4 - 0 hyvää ruokaa.

Huomenna sitten menemme appiukolle syömään nakkeja ja lohkoperunoita, mutta ei hätää. Olen viimeiset neljä päivää rakentanut venäläistä leipäkaljaa, joka alkaa huomenna olla valmista. Siitä siis tekstipäivitys huomenna.

Lapset kokkaa itse

Ja tänään oli jazzin vuoro. Ulkoa sairastuvan näköisessä ja sisältä tosi komeassa Kolin kirkossa soittivat Juhani Aaltonen saksofonilla ja Mikko Iivanainen kitaralla. En ymmärtänyt. Musiikkia ilman rytmiä! Välillä tuntui, että foni ikäänkuin olisi karannut soittajan hallinnasta. Kait se oli sitä äänimaailmassa liikkumista.

Mutta ruokailu tapahtui Kolinportissa. Härkäpataa à 7,90 annos. Härkäpata oli todella hyvää. Olkoonkin, että olen aina ihmetellyt, että miksi riisin täytyy olla sitä kaikista mauttominta perusriisiä. Salaattipöydästä löytynyt katkarapuviritelmä oli ihanan suolaista. Pienessä krapulassa olisi aamupalan voinut korvata salaatilla!

Mutta minkä ihmeen takia paljon asiakkaita vetävässä paikassa ei ole kiinnitetty huomiota lämmitykseen. Eteisessä ei toiminut minkäänlainen lämpölukko. Ovi kävi koko ajan, ja olo oli kuin laskettelurinteen alabaarissa. Raikas kostea ilma ja koko ajan vähän kylmä. Ei ollut yhtään mukava syödä.

No lapset eivät luonnollisesti jazzista välittäneet. Jäivät kotiin. Ruokalistalla paistetuilla kanasuikaleilla terästetty nuudeli. Helppo valmistaa itsekin ja ainakin toistaiseksi maistuu hyvin. Lapsille on vaan muistettava terottaa, että ensin pannu kuumaksi ja sitten lihat pannuun. Kestää valkuaiset sisällä ja kanakin maistuu paremmalta.

 Hyvä ohje on, että laita teelusikalla tippa vettä pannulle. Kun vesi kiehuu, voit heittää lihat pannulle.