Flaming balls - yksi näkökulma omaishoitajuuteen

Ja otsikon jälkeen on turha odottaa mitään suuria paljastuksia. Tarkoitus on pysyä suhteellisen yleisell tasolla. Kun puoliso sairastuu, tulee monia asioita selvitettäväksi. Ja kun puoliso sairastuu riittävän vakavasti, on yhtenä osa-alueena seksuaalisuus. Nuorempana ihmisen elämä pyörii nähtävästi ihmisen biologiasta johtuen aika paljon tuon lisääntymisvietin ympärillä. Vanhemmiten taasen parisuhteen ylläpitävänä voimana toimivat pitkälti muut vaikuttimet. Minä kuulun onneksi tuohon vanhempaan osastoon Äiskän kanssa. Ymmärrän mielestäni suhteellisen hyvin myös nuorempia tässä suhteessa. Kuinka kukakin asian ratkaisee? Mikä on oikea tapa toimia? Tällaisia kysymyksiä nousee usein esiin, kun aiheesta omaishoitajien kesken joskus harvoin uskalletaan puhua. Mielestäni oikeita vastauksia ei ole. Jokainen ratkaisee asian itselleen sopivalla tavalla. Tärkeintä on, että valittu ratkaisu on sellainen, että kestää oman itsensä kanssa sovinnossa. Kun tämä asia on kunnossa eli omantunnon kanssa ei ole ongelmia, on koko tilanne helpompi käsitellä. Omantunnon kanssa kannattaa kuitenkin keskustella, ja viimekädessä olla itselleen armollinen. Mutta kiistaton tosiasia mielestäni on, että jos puolison vakava sairastuminen on osaksi tuleva, se on parisuhteen kannalta helpompaa, jos ollaan 53-vuotiaita eikä 35-vuotiaita.

Ja sitten asiaan eli tänään oli Marin ja kaverinsa Eveliinan pyynnöstä ruokalistalla 

Flaming balls eli tuliset pässin pallit

6 pässin kivestä

1 punasipuli

1 valkosipuli

5 punaista chilipalkoa (marketin chileillä ei ole nimeä, mutta ovat yleensä melko mietoja)

oliiviöljyä

suolaa

500 g tomaattimurskaa

Poista kiveksistä päällimmäiset kalvot ja leikkaa ensin pituussuunnassa kahtia ja sen jälkeen toisin päin kolmeen osaan. Kuori ja silppua sipulit pieneksi, samoin chilit. Kuumenna öljy pannulla ja lisää ensin sipulit, valkosipulit ja chilisilppu. Seuraavaksi pienissä erissä kivekset. Tarkoitus olisi tässä vaiheessa ruskistaa kivekset eli liesi kannattaa pitää melko isolla teholla. Minulla oli täysillä ja siitä huolimatta ruskistamisesta ei voinut puhua, sillä nestettä kertyi pannulle niin paljon, että kyse oli enemmänkin keittämisestä kuin ruskistamisesta. No, joka tapauksessa tässä vaiheessa lisäsin noin teelusikallisen suolaa. Kun olin vakuuttunut siitä, että en jaksa odottaa ruskistumista ja nesteen haihtumista, lisäsin tomaattimurskan ja kuumensin koko komeuden kiehuvaksi. Tässä vaiheessa on viimeinen suolan määrän tarkistus paikallaan. Minun suuni vaati toisen teelusikallisen. Ja lopuksi tarjoilu vaikkapa riisin kaverina.

Kuvaa ei muistettu ottaa. Hyvää äänin 3 - 0. Mari oli sitä mieltä, että ihan hyvää, mutta ei joka viikko syötävää. Minä ja Eveliina olimme sillä kannalla, että jos aiemmat kokeilut ovat saaneet arvosanan hyvää, niin nyt tuli kyllä tosi hyvää. Ehkä hieman vähemmän chiliä, mutta se onkin jo makuasia. Ehdottomasti suositeltava ruoka.

Kirpparilla

Äiskä on aina tykännyt käydä kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa. Tästä ominaisuudesta oli suuri hyöty, kun remontoimme ennen Äiskän sairastumista vuonna 1949 rakennettua rintamamiestaloamme. Esimerkiksi kylpyhuoneessa on saunan ovi, lauteet ja wc-istuin ainoat uutena täyteen hintaan ostetut tavarat. Muu kaikki on joko uutena tai käytettynä jostakin nimelliseen hintaan ostettua. Sama on ollut vaateostosten kanssa. Joskus yllytin Äiskää menemään ihan oikeaan vaatekauppaan. Äiskä kertoi, että ei osaa asennoitua uuden ostamiseen, kun mukavalla kiertelyllä saa kirpparilta ihan hyviä murto-osan hinnalla. Käyhän se niinkin! Nyt sitten sairastumisen jälkeen kirppareilla käynti on ollutkin viikottainen rutiini. Isossa hallissa hiippaillessa tulee käveltyä yllättävän paljon ja mielikin piristyy. Ja mikä minun kannaltani tärkeintä, samat hiippailut muotitavaratalossa tulisivat jonkin verran tyyriimmiksi! Tänäänkin käytiin kiertelemässä. Uudet farkut ja kaksi paitaa - € 15,00. Olipa mukava kotiin tultua ryhtyä laittamaan 

hunajakanaa

250 g maustamattomia broilerisuikaleita

öljyä

1 sipuli silputtuna

teelusikan kärjellinen mustapippuria

1 tl paprikajauhetta

2 rkl hunajaa

1 rkl vehnäjauhoja

3 dl vettä

1/2 sieni- tai kanaliemikuutio

1/2 dl ruokakermaa

Kypsennä kanapalat kevyesti öljyssä. Lisää sipulisilppu, pippuri ja paprika sekä vehnäjauho. Sekoita. Lisää vesi, hunaja ja liemikuution puolikas. Sekoita ja kypsennä pienellä teholla varttitunti. Lisää lopuksi kerma. Tarjoile riisin tai makaronin kera.

Hyväähän siitä tuli. Vaan Äiskä ei tällä kertaa tykännyt yhtään, kun sähläsin liian montaa asiaa kerrallaan ja riisit jäivät vähän koviksi. Äiskä sitten napsi kanapalat lautaselta. Ensi kerralla parempi tuuri.

Lähiruokaa pöytään, toinen otto

Vuoden 2011 syksyllä kirjoitin blogipostauksen otsikolla "Lähiruokaa pöytään?". Kirjoitusta seuranneeseen kommentointiin osallistui myös Pohjois-Karjalan Osuuskaupan eli PKO:n edustaja. En tiedä, mikä on käydyn keskustelun vaikutus ollut lopputulokseen, mutta viime viikon lauantaina saimme lukea paikallisesta maakuntalehti Karjalaisesta, että  Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja ProAgria Pohjois-Karjala lanseerasivat perjantaina 11. tammikuuta pohjoiskarjalaisille elintarvikkeille oman logon. Uusi merkki kertoo kuluttajalle, että kyseisen elintarvike on valmistettu Pohjois-Karjalassa.

Ilman turhia pilkun viilaamisia, sillä se ei ota kantaa raaka-aineen alkuperään. Näin homma säilyy mielestäni yksinkertaisena ja kustannuksiltaan kohtuullisena hallinnoida. Silti se tukee maakunnan omaa tuotantoa. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän julkaiseman tiedotteen mukaan pohjois-karjalaisen ruoan logoa voivat käyttää kaikki maakunnan kauppaketjut omassa mainosmateriaalissaan. PKO ottaa merkin kattavasti käyttöön kaupoissaan, merkki tulee käyttöön myös Pilkon Citymarkettiin sekä useisiin Siwa ja Valintatalo –myymälöihin Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan osuuskaupan liikkeissä logoja laitettiin hyllyjen reunoihin jo perjantaina 11. tammikuuta 26 S-marketissa, Salessa, Prismassa ja ABC-marketissa. Pilkon K-Citymarketissa merkkejä laputetaan näkyviin kuluvalla viikolla.

Merkki voi siten näkyä mm. hyllyreunassa tuotteiden hinnan vieressä, julisteissa ja lehtimainonnassa. Myös paikalliset tuottajat voivat halutessaan käyttää merkkiä omissa pakkauksissaan. Mielestäni tämä on oikeanlaista toimintaa. Ollaan ylpeitä siitä, mitä maakunnassa tuotetaan. Varsinkin maakunnan omat erikoisuudet ovat asioita, joita meidän tulee vaalia. Tämänkaltaiseen oman kulmakunnan suosimiseen ei edes EU:n direktiivit tartu. Toisin kuin vanhaan tuttuun "Suosi suomalaista, osta kotimaista" -kampanjaan ja avainlippumerkintöihin. Liekö syy siinä, että Saksassa on jo kauan ollut vastaavanlainen käytäntö. Tästä eteen päin Iskän ostoskärryyn päätyy valintatilanteessa todennäköisemmin se Pohjois-Karjalassa valmistettu tuote.

Tänään syötiin tosi pahan näköistä ruokaa. Tuossa viikonloppuna tuli syötyä tandoorikanaa, ja marinadi vaikutti tosi hyvän makuiselta. Joskus kuitenkin tekisi mieli hieman nopeampaa ruokaa ilman marinointikierroksia. Ei muuta kuin kokeilemaan:

Kanaa jugurttikastikkeessa (neljälle)

450 g broilerisuikaleita

5 dl maustamatonta jugurttia

1 dl sitruunamehua

1 tl kuivattua minttua

1 rkl suolaa

1 tl kuivattua ja jauhettua punaista chiliä (tietysti chiliä voi laittaa 2 - 3:kin lusikallista, jos tulisemmasta tykkää)

1 rkl garam masalaa

1 rkl valkosipulijauhetta

1 tl inkiväärijauhetta

Kypsennä broilerisuikaleet pannulla. Anna pannun jäähtyä melkoisesti. Kaada jugurtti ja sitruunamehu pannulle. Pannun pitää antaa jäähtyä siksi, ettei jugurtti kiehuisi, sillä kiehuessaan se kokkaroituua. Lisää mausteet joukkoon ja hämmentele sekaisin. Kuumenna kastike melkein kiehuvaksi, mutta älä keitä. Tarjoile kaverina riisiä.

Ruoka oli melko epäilyttävän näköistä, mutta äänin 3 - 0 todettiin hyväksi. Yllätyksekseni Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkosluokkaan! On sellainen vartissa valmiiksi kastike.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 372,72.

Vaikeaa olla teini! (NAM)

On se vaikeaa olla teini. Kun haluaa nukkua iltaviiteen, niin jo vain ovat vanhemmat puolen päivän jälkeen kiljumassa, että nyt ylös! Motkottavat vielä, että koko päivä menee nukkuessa. Sitten kun kerrankin käy niin kuin meillä tänään, että Juniori heräsi aivan omia aikojaan jo puoli kymmeneltä, niin jo oli meillä Äiskän kanssa ihmettelemistä. Äiskällä oli hämmästyksen suu kummastuksesta ymmyrkäisenä. Katsoi välillä kelloa, välillä Junioria ja sitten minua. Mistä ihmeestä on kysymys? Minä yritin olla mahdollisimman neutraali, mutta kait se Juniori aisti suuren hämmästykseni. Eikä tykännyt yhtään. Ei sen puoleen. Minulta meni koko päivä pilalle. Funtsin, että mitä pahaa se on tehnyt, kun ei nukuta! Asialle löytynee varmaan aivan älyllinen syy, mutta minun ei välttämättä sitä tarvitsekaan tietää. Summa summarum: tekipä teinipoika miten tahansa, niin vanhempien mieltä se jotenkin järkyttää. Ei ole helppoa teinilläkään.

Järkytyksestä toivuttuamme valmistimme iltapäivästä riisille 

namibialaista kanakastiketta (vähän muokkasin mieleisekseni)

lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004

500 g broilerin lihaa

vettä

1 sipuli

1 porkkana

1 tlk tomaattimurskaa

3 laakerinlehteä

1 pieni mieto chili

5 valkosipulin kynttä

1 rkl currya

1 tl suolaa

Pilko broilerin liha palasiksi. Laita lihat kattilaan ja kaada vettä päälle sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lihat kypsäksi. Broilerille riittää jopa viiden minuutin keittäminen. Poista syntynyt vaahto. Lisää kuorittu ja silputtu sipuli sekä pätkitty porkkana kattilaan. Samoin kaikki muutkin ainekset. Valkosipulin kynnet voi murskata ellei halua niiden näkyvän ruuassa. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele pienellä lämmöllä tunnin verran. Tarjoile keitetyn riisin kera.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Siinä mielessä hyvä kolmonen, että eilisen kalaruuan innoittamana Äiskä oli vahvasti sitä mieltä, että tänään mennään ulos syömään. Kuitenkin ruokaa varovasti maistettuaan oli sitä mieltä, että tätä täytyy saada lisää. Eikä enää yhtään harmittanut, ettei päässyt ravintola Aadan herkkujen ääreen.

Vähän kerrassaan selkenevää

Minä olen aina ollut perheessämme se, joka on huolehtinut rahan hankkimisesta. Sen onnistuttua vajavaisesti, olen sitten tehnyt kaikenlaista remonttia. Autoja, taloja, kodinkoneita - rakensimpa yhden tietokoneenkin entisistä romuista. Ja Äiskä on vastannut lasten kasvatuksesta ja kasvatusperiaatteista. Minä sitten olen niitä noudattanut silloin kun olen muilta hommiltani ehtinyt. Samoin tämä huushollin pyöritys. Nyt Äiskän sairastuttua kaikki kaatuivat tahtomattani käsiini. Kokonaisuutena tässä on ihan kohtuudella pärjäilty. Ja aika avoimesti olen ongelmistanikin kertonut. Nyt kuitenkin löytyi raja. Oli tuossa juhannuksen alla nuorison kanssa sen verran isoja ristiriitoja, että ne eivät enää kuulu blogiin. Minä olen kuitenkin ollut aikamoisen ahdistuksen kourissa viikon verran. On ollut hyvin vähän asioita, jotka ovat huvittaneet. Siksi näitä juttujakin on kertynyt melko vähän. Nyt kuitenkin alkaa tilanne vähän kerrassaan normalisoitumaan. Nähtävästi...

Ja ensi viikon keskiviikkona on taas uusi työhaastattelu. Tällä kertaa neljän kuukauden määräaikaisuus. Sillähän pääsee jo joulukuun alkuun!

Tänään kuitenkin käytiin napsimassa naapurin Ismon raparperipenkistä raparperit

kalkkunan rintaleikkeeseen raparperikastikkeessa

 (alkuperäinen resepti hs.fi Ruoka -sivustolta kopsattu Petti di pollo al rabarbaro)

1/2 kg kalkkunan rintaleikkeitä

4 raparperin vartta pätkittynä

5 cm pätkä purjoa siivutettuna

1 tl kuivattua salviaa

1 dl valkoviiniä

1/2 tl mustapippurirouhetta

1/2 tl suolaa

öljyä

Ruskista kalkkunaleikkeet nopeasti kuumalla pannulla - ihan vain pinta kiinni. Siirrä sivuun. Kuullota purjo kuumalla pannulla öljyssä. Lisää raparperipalaset, salvia, pippuri ja suola. Kuumenna koko ajan hämmennellen kymmenisen minuuttia. Nosta kalkkunaleikkeet raparperin päälle. Kaada päälle valkoviini. Keitä pienellä teholla vielä viitisen minuuttia. Tarjoile voilla maustetun jasmiiniriisin kera.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan ensimmäisen luokan ruuaksi! Njam!

Jouluiloa

Käytiin Äiskän kanssa eilen hammaslääkärissä. Niin kauan kuin muistan, on Äiskällä leuat lonksuneet. Viime aikoina lonksuminen on ollut siinä määrin voimakasta, että oikein vierestä pahaa tekee kuunnella. Lisäksi Äiskä kesällä valitteli, että vasen leukaperä on kosketusarka. Ilmoitin hammaslääkäriin mennessä, että tulen mukaan, tarvitset tulkin. Hammaslääkärille se oli ihan ok, ja homma eteni moitteettomasti. Sitten mentiin röntgeniin. Sama ilmoitus. Sisään pääsin, mutta röntrenhoitaja oli hassu. Jääräpäisesti yritti ohjata Äiskää, vaikka Äiskä oli afasiastaan johtuen ihan ymmällä, että mitä sinä minulta odotat. Sain äijän vetämään sen verran henkeä, että pääsin ehdottamaan, jotta jospa minä yrittäisin. "No yritä sitten, jos kerran luulet onnistuvasi" Ei näillä sanoilla, mutta samassa hengessä. No Äiskä oli siinä vaiheessa niin pihalla, että eihän siitä minunkaan neuvomisesta mitään tullut. Muutettiin menetelmää. Tulipahan taas todistettua, että asiakasta aidosti kuuntelevan terveydenhoitoalan ammattilaisen on paljon helpompi toimia kuin "kyllä minä tiedän ja osaan" -tyyppien.

Tänään Äiskä oli iki-onnellinen, kun oli käynyt kirpparilla ja löytänyt halvalla joulukoristeita - ihania joulukoristeita. Oli sanoinkuvaamaton myötäelämisen ja -iloitsemisen tunne nähdä töistä tultuaan Äiskä pöydän ääressä naama loistaen esittelemässä ostoksiaan. Ihastelin ostoksen ja nautin yhteisestä onnesta kunnes kysäisin, että löytyikö muuta? Äiskä oli ovelan oloinen kun leikillisen häpeissään nyökkäsi makkariin päin. Menin katsomaan: kolme neulepuseroa! Äiskällä on mieliteko ostaa neulepuseroita ja -takkeja. Kaappi on jo täynnä. Äiskä tietää mielipiteeni, että enää ei pitäisi ostaa. Toisaalta Äiskän shoppailu on edullista, kun se tapahtuu kirppareilla. Ja se onni ja ilo hyvistä ostoksista. Sen näkeminen on omaishoitajan suurin palkka.

Ruokalistalla oli tänään Paras keittokirja nro 2:sta (Page one publishing ab, Tanska, 2004) kopsatulla reseptillä laitettua 

Vuohenjuustolla kuorrutettuja broilerifileitä ja riisiä (sopiva annos neljälle)

500 g broilerinfileitä

pehmyttä vuohenjuustoa

1 prk tomaattimurskaa

1/4 dl sitruunamehua

1 silputtu sipuli

1 puristettu valkosipulin kynsi

1 tl currya

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1/2 tl mustapippurirouhetta

oliiviöljyä

riisiä

Uuni 275 asteiseksi. Riisi kiehumaan - risottoriisi tuntui sopivan hyvin. Paista fileitä pannulla öljyssä kolme minuuttia puoleltaan. Lado filee uunivuokaan. Leikkaa fileiden päälle reilun kokoisia kakkaroita juustosta. Kuullota sipulia, valkosipulia ja curryä öljyssä, mutta älä ruskista. Lisää tomaattimurska ja sitruunamehu. Keitä kastiketta kokoon jokunen minuutti. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla. Pane fileevuoka juustoineen noin viideksi minuutiksi uuniin. Ota pois, kun juusto alkaa sulamaan. Tarjoile fileet riisin ja kastikkeen kera.

Äänin 4 - 0 hyvää, Juniori vähän valitteli turhan mausteiseksi. Äiskän asteikolla kakkonen.

Kuumia aaltoja

Surffailin eilen kerrankin muissakin blogeissa. Yleensä en sitä juurikaan ehdi tekemään. Sattui samakasa-blogisivustolla silmiin otsikko *Polariksen aallot* alla videolinkki, jonka pysäytyskuvassa komeilivat vanhat rouvat "Tyyne" ja "Martta". En kyllä lukenut tarinaa, sillä sotkeennuin muistelun puolelle. Minä nyt yleensäkin olen tunnettu ihmisenä, jonka kieli ei ole lähelläkään halvaantumistilaa. Se oli toissa kesänä, kun oltiin naapurin leijasurffaajan kanssa tulossa Venäjältä. Käytiin tutustumassa Jänisjärven mahdollisuuksiin. Venäjän tulliin tullessa lämmintä 35 astetta. Venäjän kielessä dobri den tarkoittaa hyvää päivää ja topli den taasen lämmin päivä. No huomasin autopapereita tarkastavan sellaisen puolessa välissä kuuttakymmentä käyvän naisen. Totesin topli den eli lämmin päivä, kun annoin auton paperit. Nainen tähän, että dobri den. Minä jatkoin, että hyvää päivää (dobri den), mutta on tämä kyllä lämminkin (topli den). Tullitäti tuhahti, että kuuma suorastaan. Minä siihen viattomasti kysymään, että onko kuuma aaltoina vai tasasesti? Nyt en ymmärtänyt, mitä tarkoititte? - sanoi tullitäti. Minä asiaa selventämään, että kun minun vaimoni aina kertoo hänellä olevan sellaisia kuumia aaltoja. Onko teillä kuuma aaltoina vai tasaisesti koko ajan. Tullitäti räjähti nauramaan: Täällä helkkarin kopissa ehdi mitään aaltoja huomaamaan, yhtä kuumaa pätsiä koko ajan. Latoi leimat papereihin ja sen minkä sai naurultaan puhuttua, kyseli vuoroin venäjäksi vuoroin suomeksi, että missä olette oppinut venäjää puhumaan. Hauskaa oli. En kuitenkaan suosittele yleisesti kokeilemaan vastaavaa. Vaatii aika paljon tilannesilmää ja jos silmä pettää, saattaa vierähtää kotvanen siellä tullin hallissa.

Jaha. Meinaa mennä vanhojen muisteluksi. Vanhojen muistelua hedelmällisempää on tulevien tuumailu. Se vain on aikalailla vaikeampaa kuin muistelu. Niinpä onkin ihan hyvä pitäytyä nykyisyydessä. Tänään oli kiire päivä. Toki etukäteen tiedossa ollut. Niinpä ruokakin piti olla nopeaa. Kaapista löytyi purkki garam masala -kastiketta. Ei muuta kuin 200 grammaa kanansuikaleita pannulla kypsäksi. Masalapurkin sisältö kaveriksi ja viiden minuutin kuumennus. Se oli siinä. Kaveriksi keitin basmatiriisiä.

Ruoka oli sinänsä ihan hyvää - äänin 3-1. Eli Äiskälle liian tulista ja muistakin vähän siinä rajoilla. Löysin mielestäni yhden tekijän, joka erottaa einesruuan itse tehdystä. Einesruuassa satsataan paljon siihen ruualle tyypilliseen makuun vivahteiden kustannuksella. Niin oli tämän masalankin kanssa. Selvä garam masalan maku, mutta ei muuta. Se vivahteiden moninaisuus jäi puuttumaan. Ei se mitään. Nopeaa oli kuitenkin ja kaikki tuli syötyä. Huomenna sitten taas kokkaillaan venäläisestä keittokirjasta. Saa nähdä mitä tulee, sillä en ole vielä lukenut muuta kuin aineslistan.

Ghanzin herkkua

Agenttimme Afrikassa asuu Kalaharin autiomaan laitamilla Ghanzin kaupungissa. Sieltä tulee tämäniltainen kokeiluni merogo eli pinaatti. Saamani ohje kertoo seuraavaa: "Merogo on yleensä lisuke - sen kanssa käy ainakin pap (taitaa olla ihan samaa kuin ugaliksi kutsuttu ruoka jossakin muualla tällä mantereella), tai riisi. Ja sitten tietysti voisi olla vaikka kananpalasia. Paistettuna luineen ja nahkoineen, ei mitään filesilppua. Ja ne palat kuuluisi syödä niin, että jäljelle ei jää kuin kiiltavät, puhtaaksi kalutut luut!" No minä tein sellaisen pohjois-karjalaisen hienosteluversion ja käytin broilerin fileesuikaleita. Kaveriksi keitin riisiä.

Merogoa ja kanaa riisin kastikkeena

400 g broilerin fileesuikaleita

7,5 dl silputtua pinaattia (minä laitoin 140 g tuoretta pinaattia. Minkä hienommaksi silppuat, sen enempi tilavuuteen menee)

1 chili tai paprika (minä käytin paprikaa, koska kaikki meillä eivät tykkää tulisuudesta)

1 sipuli

1 peruna

1 - 2 tomaattia

1 rkl öljyä

Pilko kaikki vihannekset pieniksi. Laita öljy kattilaan, lisää pinaatti ja muut vihannekset. Pyöräytä niitä hetki öljyssä, lisää sitten noin 1/2 desiä vettä. (Kerrankin uskoin ohjetta enkä lisännyt vettä enempää. Riitti oikein hyvin.) Hauduta kunnes kypsää. Mausta suolalla. (1tl jätti vähän suolattoman vaikutuksen.)

Sillä aikaa kun valmistelet merogoa, kiehuu tarpeellinen määrä riisiä. Loppuvaiheessa ruskistin kanapalat nopeasti pannulla ja lisäsin lopuksi merogon sekaan. On varmasti ihan hyvää ilman tuota kanaakin. Etenkin chiliversion voisi kuvitella menevän ihan sellaisenaan riisin kera. Ja lopulta syömään.

Äänin 3 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkosen ja kolmosen väliin.

VHH - elkää naurako!

Olen viimeisen vuoden aikana saanut kuulla tosi monen kohtaamani ihmisen siirtyneen noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Mielestäni se on periaatteessa ihan hieno juttu. Mutta kun Hoitsu tulee jonkun dieettimehupullon kanssa meille neljäksi tunniksi, niin se on kyllä pyrkinyt hymyilyttämään minua. Joskus on jopa tullut leukailtua asiasta. Nyt kun sitten tuli tuo Äiskän painonpudotusasia ajankohtaiseksi, niin piti minunkin nöyrtyä. Jotenkin tuntui luontevalta käydä ostamassa "Hyvän olon keittokirja". Enkä muuten varmasti aio ryhtyä miksikään vhh-friikiksi. Vähän kerrassaan. Vaikka yksi ateria viikossa. Katsotaan, minkä verran täytyy muuttaa tottumuksia, että jotain alkaa tapahtua.

Tänään kuitenkin söimme vanhan vallan aikaista soijakanaa:

Ainekset neljälle,

450 g broilerisuikaleita

öljyä

3 - 4 valkosipulin kynttä

1 dl soijaa

1 dl vettä

2,5 dl ruokakermaa

1/2 tl mustapippuria

1tl (runsas) currya

1/2 tl inkivääriä

100 g valkosipulilla maustettua tuorejuustoa

Viipaloi valkosipuli. Kypsennä pannulla öljyssä broilerisuikaleet ja valkosipuli. Sekoita kattilassa soija, vesi, kerma ja mausteet. Lisää kypsät broilerinsuikaleet valkosipuleineen. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää vielä tuorejuusto ja sekoita sen verran, että juusto leviää tasaisesti kastikkeeseen.

Keitä kaveriksi riisiä. 4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 3.

PS. Soija teki kastikkeesta melko suolasen. Koko illan sai mättää vettä kitaan.

PS.2 Olisi tosi kiva juttu, jos sieltä USA:sta, Briteistä, Tanskasta ja Saksastakin joku aina välillä kommentoisi tai laittaisi sähköpostiin hyviä ja suomalaisittain outoja reseptivinkkejä. Suomesta ja Ruotsista tämä jo pelaakin. 

Iskä kokkaa taas!

Aloitetaan näin tauon jälkeen hieman varovasti, olo on sen verran säikky. Pietarissa tuli käytyä, laivan osat ja ampiaistarhausjutut löydettyä. Sotalaivatehtaassakin käytiin, eivät myyneet meille mitään. Neuvoivat kyllä missä myydään. Ruoka oli hyvää, yhden reseptinkin sain. 

Tänään kuitenkin syötiin vanhojen ohjeiden antimia.

Banaaneilla ja kookosmaidolla maustettu lihapata. Kaveriksi voit keittää riisiä.

Ainekset

400 g naudanlihasuikaleita

3 dl vettä

1 tl suolaa

muutama valkopippuri

1 sipuli

öljyä

2 tomaattia

1 rkl tomaattipyreetä

2 dl kookosmaitoa

3 banaania

1/4 tl valkopippuria

Laita vesi kiehumaan kattilaan. Lisää siihen suola ja pippurit. Kun vesi kiehuu, lisää vielä lihat. Anna kiehua pienellä teholla kannen alla 45 minuuttia. Viipaloi kuorittu sipuli ja lohko tomaatit palasiksi. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota sipulit. Lisää joukkoon tomaattilohkot, tomaattipyree ja lihat sekä pari desiä lihan keitinlientä. "Kaada" joukkoon kookosmaito ja hauduta vielä 10 minuuttia. Kuori banaanit ja leikkaa ne sentin pätkiksi. Lisää juuri ennen tarjoilua pannulle ja mausta koko komeus teelusikan kärjellisellä valkopippuria ja ripauksella suolaa.

Äänin 3 - 0 tosi hyvää. Äiskä on siellä kuntolomalla, niin asteikko ei ole käytössä. 

Niin. Valokuvia ei tule nyt sitten ennen kuun vaihteen tilipäivää. Taskuvarkaat veivät kamerakännykkäni Viipurin metrotunnelin suulla.

Minttukatkaravut

Taas on kaikki levällään. Päivällä Äiskän avustaja kävi hammaslääkärissä. Piti kolmeksi tunniksi löytää tuuraaja. Löytyi ukrainalainen sairaanhoitaja, joka puhui tosi hyvin suomea. Ja hyvät suositukset. Eikun hommiin. Saa tulla tekemään Avustajan kesälomankin, jos tykkää. Äiskä ainakin tykkäsi. Neljältä kotiin. Äiskällä mieliteko kirjastoon ja sen jälkeen puheterapiaan. No onneksi Hoitsu (omaishoitajan lakisääteisen vapaapäivän tekijä) on taas tänään käymässä. Käyvät yhdessä ja minun ei tarvitse vaivautua. Mari töissä seitsemään lehtiä myymässä. Juniorilla poltteli kaupungille. Jotain kessubisneksiä varmasti, kun oli jo ovella vastassa, että saanko mennä, tulen kuudelta kotiin. Yritä tässä sitten rakentaa perheen yhteistä ruokahetkeä. Ei onnistu. No, onneksi vielä kysyvät luvan eivätkä vaan pelkästään ilmoita. Ja kaiken lisäksi tälle päivää oli suunniteltu ruoka, joka on hyvää mikrossa lämmitettynäkin.

Mikrosta vielä sen verran, että täältä blogista haetaan mitä kummallisimpia mikroruokareseptejä. EI KARJALANPAISTIA VOI TEHDÄ MIKROSSA! PERKELE SENTÄÄN! Se on hitaasti uunissa haudutettava ruoka. Kiisselin voi tehdä, muttei siitä mitään etua ole. Hellalla on helpompi ja nopeampi. Mikro on ainakin meidän  perheessä enemmänkin apuväline, jolla lämmitetään valmista tai tehdää joku pieni osa ruuanlaiton kokonaisuutta. Esimerkiksi sulatetaan voi tai kuumennetaan vesi lihaliemikuutiota varten. Jaha, urputus sikseen ja päivän epistolaan:

Minttukatkaravut neljälle

300 g isoja katkarapuja

1 tomaatti

1 sipuli

puolikas vihreä chili

4 - 5 rkl oliiviöljyä

1/3 tl cayennepippuria

3 valkosipulin kynttä

1 tl jauhettua inkivääriä

1 tl kurkumaa

1 dl vettä

1 rkl kuivattua minttua

1,5 tl suolaa

2 rkl maustamatonta jugurttia

2 rkl sitruunamehua

Hienonna tomaatti, silppua kuorittu sipuli. Poista chilin puolikkaasta siemenet ja pilko pieniksi. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli, chili ja tomaatti. Kuullota. Lisää pieniksi viipaloitu valkosipuli. Samoin cayennepippuri, inkivääri ja kurkuma. Kaada vesi joukon jatkoksi ja sekoita. Keitä pienellä teholla viitisen minuuttia. Lisää minttu, suola, sitruunamehu ja jugurtti. Sekoita. Lisää katkat ja anna kiehua kolme neljä minuuttia. Tarjoile riisin kera.

Äänin 5 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 3.

Suklaatipua pääsiäiseksi

Kyllä naisten maailma on sitten miehelle vaikea ymmärtää! Minä suuresti ihmettelen esimerkiksi tuota poskipunajuttua. Miksi ihmeessä siihen 25 euron rasiaan täytyy tunkea kahta väriä, joista vain toista tulee käytettyä. Ja sitä oikeaa väriä ei sitten mistään löydy. Jos miehille yritettäisiin myydä vaikkapa partavettä, jossa puolet pullon sisällöstä on niin pahan hajuista, ettei sitä voi käyttää, niin ostokapinahan siitä tulisi. Ja tavara poistuisi markkinoilta. Mutta kun on kyse naisten jutusta, niin se on ihan normaalia! Vai löytyykö sitten viiden kympin hintaisena purkkeja, joista voi käyttää kaiken? Tutkaillaan...

Tämän päiväinen suklaatipu on alunperin suklaapupu-resepti, mutta kun kaupassa kaniini on niin hitsin kallista ja kuitenkin maistuu jotakuinkin samalta kuin broileri, niin meillä tehdään sitten suklaatipua kun taas muut voivat vapaasti tehdä suklaapupuja. Tämä on yleensä ollut kiirastorstain perinneruokaamme, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen, jotta te rakkaat lukijatkin ehtisitte kokeilemaan jo tänä pääsiäisenä.

Ja valmistukseen pitää varata aikaa jotakuinkin kaksi ja puoli tuntia. Minulta jäi yksi rivi ohjeesta lukematta, ja ruoka valmistui reilun tunnin ennakoitua myöhemmin. Ja koko poppoo kiukkuinen ja nälissään.

Ainekset, ja riittää aika monelle!

reilu kilo broileria tai kaniinia (alkuperäinen ohje neuvoo käyttämään kaksi kania à 1 kg, minä käytin yhteensä kilon broilerin rintafileitä ja suikaleita)

2,5 dl oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä, kuorittuna ja hyvin silputtuna

7,5 dl silputtua sipulia (noin neljä sipulia)

2,5 dl silputtua varsiselleriä (laitoin kolme vartta)

1 porkkana, kuorittuna ja ohkaiseksi viipaloituna

1/4 tl jauhettua neilikkaa

1/2 tl kardemummaa

teelusikan kärjellinen cayennepippuria

2,5 dl portviiniä

3 mustaa Morcilla-makkaraa (en löytänyt mokomaa otusta mistään. Käytin tällä kertaa 200 grammaa chorizoa, viime vuonna ryynäreitä, ja ensi vuonna ehkä Tapolan mustaa, jos ei sitten selkiä tuo Morcilla-juttu)

70 - 100 grammaa tummaa suklaata, mieluusti makeuttamatonta

vajaa desi vehnäjauhoja

2 l kanalientä (tai ihan vaan vettä)

1 rkl suolaa (alkuperäinen ohje neuvoo käyttämään karkeaa suolaa, laitoin siis mersisuolaa)

3 rkl tuoretta silputtua korianteria

Jos käytät itse kasvatettua/pyydystettyä kaniinia, niin pilko vähän pienempiin palasiin ja käytä myös munuaiset ja sydämet. Muutoin homma menee niin kuin tällä kaupan broilerillakin. 

Kuumenna oliiviöljy pannussa ja paista lihoja parikymmentä minuuttia käännellen koko ajan. Nosta lihat sivuun.

Kaada öljy pois pannulta ja mittaa siitä vajaa desi, jonka kaadat takaisin pannulle. Kippaa valkosipulit ja sipulit pannulle ja kuullota semmoiset kymmenen minuuttia.

Lisää joukkoon selleri, porkkana, neilikka, kardemumma ja cayenne. Lorauta portviini joukkoon ja kuumenna kunnes viini on pääpiirteissään haihtunut. Lisää makkarat ja kuumenna noin minuutti.

Lisää suklaa, sotke vähän ja ripottele sitten jauhot pinnalle ja kuumenna sekoittaen minuutin verran. Lisää 7,5 desiä kanalientä ja suola. Anna kiehahtaa koko ajan hämmentäen.

Vähennä lämpöä ja hauduta 25 minuuttia silloin tällöin hämmentäen. Lisää loput kanaliemet ja kuumenna kiehuvaksi.

Lisää broilerinlihat (jos käytät kokonaista kaniinia, niin tässä vaiheessa myös sisuskalut kehiin). Keitä mahdollisimman pienellä teholla tunti ja vartti silloin tällöin sekoitellen. Kun kastike alkaa sakeutua uudelleen, tarjoile joko pastan tai riisin kera. Ripottele ennen tarjoilua pinnalle ne korianterit - onpahan komiamman näkönen.

 Hetken aikaa pohdin, että laitanko kuvaa ollenkaan. Tämmöistä se kuitenkin on.

Äänin 6 - 0 hyvää.

Friteeratut katkaravut

Tänään sitten onkin vaihteeksi ollut tosi touhuilupäivä. Äiskän kanssa lennettiin kaupungilla asioilla koko ilta. Ja kotiaskareet kaikki tekemättä. Meinasi unohtua koko kirjoitteluhommelit, mutta tässä sitä taas mennään. Äiskä tosin meni jo nukkumaan. Motkotti mennessään - tulkitsin, että taasko sinne tietokoneelle pitää jäädä koko yöksi istumaan. No ei tarvitse, pää on sen verran tyhjä näin loppuillasta, että parempi mennä suoraan asiaan. Ruuaksi kokeilimme tänään kiinalaisittain friteerattuja katkarapuja riisin kera.

Ainekset, aika sopiva satsi neljälle kunhan keittää riisiä paketin ohjeen mukaan samalle määrälle.

450 g katkarapuja

ruilautus sitruunamehua

1 munan valkuainen

1 rkl perunajauhoa

ÖLJYÄ

2 sipulia

140 g bambunversoja, semmosia tölkkijuttuja mitä löytyy esim. City-marketin Aasia-hyllystä

1 tl inkivääriä jauheena

1 paprika

2 tl currya

1 tl sokeria

2 rkl soijakastiketta

300 g tölkkiherneitä

Sulata katkat, taputtele talouspaperilla kuivaksi. Tirskauta päälle sitruunamehua. Sotke munanvalkuainen ja perunajauho hyvin. Pyörittele katkat seoksessa. Kuumenna pannulla reilusti öljyä (varo kuitenkin ettei syty palamaan). Friteeraa katkoja 6 - 7 minuuttia öljyssä (sen verran, että juuri ja juuri alkavat ottamaan väriä). Valuta ja pidä lämpimänä. Öljy ota talteen, sillä sen voi käyttää myöhemmin pois muun ruuanlaiton yhteydessä. Kuullota silputtua sipulia ja bambun versoja pienessä määrässä öljyä. Lisää varovasti bambunversojen purkista nesteen pannulle. Varovasti siksi, ette pannu säikähdä kylmästä ja kupristu kelvottomaksi. Mausta inkiväärillä ja jatka kypsentämistä. Poista paprikasta siemenet ja silppua suikaleiksi. Lisää pannulle. Kun alkavat pehmetä, mausta currylla, sokerilla ja soijakastikkeella. Lisää valutetut herneet ja kuumenna tuokio. Tarjoile riisin kera.

(viikonloppuna laitan tähän kuvan)

Äänin 3-1 hyvää, Äiskän asteikolla 3.

Illalla ostin Lidlistä pullon chiliolutta. En ole ihan äsken maistanut yhtä kelvotonta olutta.

Jugurttimarinoitua tiikeriä :=)

Joistakin ruuista tulee muistoja mieleen. Tämän iltaiseen ruokaan tutustuin 25 vuotta sitten. Olimme äiskän kanssa lähteneet Varkaudesta Lappeenrantaan Ansan muuttotalkoisiin. Ansa oli saanut uuden hyvän reseptin. No ruoka oli ihan hyvää, mutta kuten jäljempänä ilmenee, jokin muu laji olisi kyllä ajankäytöllisesti sopinut työntäyteiseen viikonloppuun paremmin. Sitä ei vaan alle kolmekymppisenä tullut ajateltua samoin kuin nykyään. Toinen muisto on vajaa kymmenen vuotta nuorempi. Varkaudessa asui siihen aikaan arfikkalainen Silas. Olisiko ollut Tansaniasta, en muista. Mutta kun alkuperäine resepti sanoo tarvittavan tiikeriä tai hyvin riippunutta leijonaa, kysyin Silakselta kyseisten eläinten lihasta. Silas oli ihan ihmeissään. Sanoi, että leijonat ovat niin sitkeitä, että ei niitä kukaan syö! Niinpä se toisaalta käy sitten alkuperäisestä ainesluettelostakin ilmi: käsketään käyttämään riistan lihaa sen lajia tarkemmin erittelemättä. Minä sitten laskin tänään myös naudan riistaeläimeksi.

Ainekset, kun keittää riisiä neljälle paketin ohjeen mukaan, on ruokaa sopivasti viidelle

450 g naudanlihasuikaleita

2 dl maustamatonta jugurttia

yhden sitruunan mehu

2 tl inkivääriä - alkuperäinen resepti sanoo 6 tl, laitta ken uskaltaa!

1 tl kurkumaa

2 hyvin pilkottua valkosipulin kynttä

2 hyvin pilkottua sipulia

1,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippurirouhetta

Sotke aineksista marinadi, johon sekoitat hyvin lihasuikaleet. Laita jääkaappiin marinoitumaan vähintään kahdeksi tunniksi, mieluummin yön yli tai seuraavaan iltaan. Ja sitten se aikaa vievä homma (15 min.): pyyhi sormilla lihasuikaleista marinadi pois ja aseta suikaleet erilleen. Paista suikaleita pannulla voissa. Kun pinta on paistunut umpeen, kannattaa lieden tehot pienentää siten, että vapautunut neste juuri ja juuri kiehuu. Kun neste on haihtunut, poista lihat pannulta. Laita ne sivuun ja pidä lämpimänä. Minä laitoin 50 asteiseen uuniin. Kumoa marinadi pannulle ja lisää desi pari vettä. Keitä hämmennellen kunnes sipulit kypsyvät. Lisää lihapalat sekaan ja sekoita. Tarjoile riisin kera.
 

4 - 0 hyvää ja Äiskän asteikolla kakkonen.

Äiskälle tuli sitten illalla vielä makian nälkä. Käytiin Lidlissä ostamassa pari litraa mehua ja suklaapähkinäkakku => kuukauden talousmenot 645 euroa. Ja kun olet tänne saakka viitsinyt lukea, niin yksintein kommentoi nyt jotenkin!

PS. 6.6.2011: Joku vuosi sitten kuollut pikkuserkkuni teki elämäntyönsä Afrikassa lähetyssaarnaajana. Vaimonsa lähetti minulle palautetta tästä ruuasta. Kertoi, että häntä oli kovasti hymyilyttänyt yhdistelmä afrikkalainen keittiö ja jugurttimarinoitu tiikeri. Afrikassa ei nimittäin elä tiikereitä! Olen syytön. Alkuperäisessä Saken Afrikan matkalta ostamassa reseptikortissa näin kerrottiin. Oisko ollut joku Nigerialainen huijariporukka, mikä nämäkin kokkikortit oli painanut!

Currybanaanit ja riisiä

Epe näki 25 vuotta sitten unessa karvanaamaisen ukon. Syöksyi aamulla kirjastoon, jossa löyti kirjasta unessa näkemänsä kuvan. Papua-Uuden Guinean alueen heimopäällikkö. Epe kesketti opiskelut pariksi vuotta ja matkusti niiltä jalansijoiltaan Papuaan. Eleli heimon jäsenenä ja tutustui banaaneihin. Kuulin joskus sitten juttuja, kuinka banaanilla voi olla 28 erilaista nimitystä riippuen muodosta, kypsyysasteesta, käyttötarkoituksesta jne. Siitä asti olen ihmetellyt miksi meillä Suomessa banaania käytetään niin vähän ruuanlaitossa. Eihän se ole edes perunaa kummoisempaa hinnaltaankaan. No, nyt kun sain noita Saken vanhoja afrikkalaisia reseptikortteja, niin olen päässyt kokeilemaan. Kyllä tosi on näin, että syökää enemmän banaaneja ruuaksi laitettuna. Niin: ja terkkuja Epelle.

Ainekset, riittä juuri hyvin neljälle

6 isoa banaania, ei liian kypsiä

50 g voita

1 kukkurallinen rkl currya

4 dl kookosmaitoa

2 tl Worchestershire kastiketta

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

2 rikottua munaa

riisiä

Sulata voi pannulla, lisää curry. Pilko kuoritut banaanit sopivan mittaisina pätkinä pannulle. Paista kunnes alkavat lievästi ruskistua. Varo kuitenkin hajottamasta banaaneja käännellessäsi. Kun banaanit ovat vaalean ruskeita, poista ne pannulta. Lisää pannulle kookosmaito ja Worchestershire-kastike, suola ja pippuri. Sotke. Hauduta 15 - 20 minuuttia. Vatkaa munat. Lisää vatkattujen munien sekaan kaksi ruokalusikallista kookosmaitokastiketta koko ajan jatkaen vatkaamista. Kaada muna pannulle ja sekoita hyvin. Kuumenna sen verran, että kastike sakenee. Lisää banaanit kastikkeeseen ja anna hautua hetki vaikkapa kannen alla, että banaanit lämpenevät uudelleen.

Ja tietysti tässä välillä olet keittänyt riisiä neljälle ilman eri ohjeita. :)

Äiskän asteikolla vaihteeksi 2. Yleinen arvio 4 - 0 hyvää ruokaa.

Katkarapukastike ja riisiä

Pojat töissä aina ihmettelee, että mistä noita Iskän ideoita oikein tulee. No harvemmin ainakaan Iskän päästä. Enemmänkin on kysymys seuraamisesta. Seuraan tarkalla korvalla toisten tarinoita ja ruoka-aiheisia juttuja lehdistä. Ja kun nyt sitten tätä blogia kirjoittelen, niin tässä on pääasiassa käyty läpi perheemme jokapäiväisen ruuan kansiota. Siihen on valikoitunut kahden ja puolen vuoden aikana (eli aikana, jonka minä olen huolehtinut perheemme ruokahuollosta) ohjeita, jotka ovat inhimillisen nopeita valmistaa ja maistuvat perheellemme. Joskus täytyy sitten lukea keittokirjoja, jotta saisi uudistumista aikaiseksi. Tänään oli sitten kokeilupäivä. Ohjeen kastiketta en ole koskaan tehnyt, mutta hyväähän tuosta tuli.

Ainekset

500 g katkarapuja
1 pieni kesäkurpitsa
2 keskikokoista sipulia
2 valkosipulin kynttä
2 tomaattia
2 tl kurkumaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl inkivääriä
2 - 3 rkl öljyä


Suikaloi kesäkurpitsa. Pilko tomaatit "kuutioiksi" (eihän niistä mitään kuutioita tule. veitsi on tylsä, ja syntyy vain semmoista mössöä). Kuori ja leikkaa silpuksi sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna öljy pannulla. Lisää sipuli- ja valkosipulisilppu, kurkuma, paprika ja inkivääri. Kuullota noin 5 minuuttia.

Lisää kesäkurpitsaviipaleet ja tomaattikuutiot. Kuullota pari minuuttia. Lisää katkaravut. Kuumenna niin pitkään, että katkaravut sulavat ja lämpenevät ja vapautuva neste kiehahtaa.

Sopii erinomaisesti riisin kastikkeeksi.

Ja sori vaan kauhiasti. Taas oli niin nälkä, että ensin syötiin ja sitten vasta tuli mieleen, että valokuvakin olisi ollut hyvä ottaa. Tämmöstä tää on iskänä ja äiskänä säheltäminen.