Yksinkertainen on kaunista rev. 1.n+1 - tee-se-itse-grilli

Entinen grilli paloi parahiksi puhki, kun vanhempi poika tuli perheensä kanssa kylään. Päätettiin tehdä uusi. Tai siis minä tein, ja poika kuvasi.

Grillin valmistukseen tarvitaan oikeastaan vain Mies ja kaksi kättä. Hyvänä lisänä ovat pieni öljytynnyri, pyykinkuivausteline, tussi, mittanauha, suojalasit, rälläkkä ja jatkojohto. 

Piirrä tussilla tynnyriin merkkiviiva siten, että viivaa pitkin leikkaamalla syntyy kaksi yhtäsuurta puoliskoa. Tähän tarvitset sitä metrimittaa.

Leikkaa rälläkällä viivaa myöten tynnyri kahtia. Älä arastele, vaan paina menemään.

Vie toinen puolisko varastoon.

Käännä pyykinkuivausteline alassuin ja nosta jäljelle jäänyt tynnyrin puolikas telineen päälle.

Toiselle pitkälle sivulle olisi pitänyt vielä leikata senttiä syvät lovet (sellaisen rälläkän laikan paksuiset), mutta rälläkästä loppui laikka. Nämä lovet ovat hyvät olemassa, jos grillissä valmistetaan varraslihoja eli shashlikkeja.

Polta grillissä vielä ennen käyttöön ottamista kunnon roihut, että öljyjäämät palavat sisäpinnoilta pois.

Ja sitten ei muuta kuin grillaamaan. Tässä syntyvät shashlikit karjalanpaistilihoista.

Ja lopuksi syömään hyvässä seurassa.

Jälkiruokanamme oli

Harlulainen rusinasoppa

1 l vettä

2 dl marjamehua (minä käytin mustaherukkamehua, kotona keiteltyä)

3 dl rusinoita

3/4 dl sokeria

3 rkl perunajauhoja

1 dl vettä

Yhdistä vesi ja mehu. Kuumenna kiehuvaksi. Keitä rusinoita viitisen minuuttia. Lisää sokeri ja sekoita. Mittaa vesidesiin perunajauhot ja kaada seos yhtenä nauhana keittoon koko ajan sekoittaen. Kuumenna vain sen verran, että soppa hieman kirkastuu. Peitä kannella ja anna jäähtyä. Tarjoile kylmänä tuoreen pullan kera.

Hyvää äänin 6-0. Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa.

Samperin pervot!

Kaikki sairastavat joskus. Myös työssä käyvät. Isolla työpaikalla asia ei välttämättä kovin paljoa haittaa. Työt jakaantuvat jäljelle jääville tai jäävät vain tekemättä. Mutta kun on kyse yhden hengen työpaikasta, niin tilanne onkin aivan toinen. Ja Äiskä työllistää tasan tarkkaan yhden työntekijän eli avustajansa. Neljä viisi vuotta sitten kun avustaja sairastui, menin nettiin työvoimatoimiston työnantajapalveluihin. Sieltä pääsi selaamaan mahdollisia ehdokkaita, ja kun sopiva löytyi, ei muuta kuin soittamaan puhelimella. Vähän kerrassaan puhelinnumerot alkoivat kadota palvelusta. Kerran sitten keskustelin työvoimatoimiston virkailijan kanssa asiasta. Tämä selvitti, että naispuoliset työnhakijat eivät enää uskalla laittaa puhelinnumeroa näkyviin, koska kaiken maailman pervot soittelevat, läähättelevät ja ehdottelevat kaikenlaisia asiattomuuksia. No nyt sitten koko palvelua on muutettu siten, että se vaatii rekisteröitymisen ja rekisteröityminen on käytännössä mahdollista vain yrityksille. Ei sitten palkata enää muutaman päivän flunssan takia sijaisia! Samperin pervot! Onneksi oma työnantajani on suhtautunut ymmärtäväisesti siihe, että tällaisissa tapauksissa jään kotiin Äiskän kaveriksi.

Tänä aamuna oli paino niin reilusti käyrän alapuolella, että päätin palkita itseni kunnon hampurilaisella. Käytiin Äiskän kanssa kahden kauppareissulla ja poikettiin samalla lounastamassa paikallisessa hampurilaisravintolassa. Äiskälle kana-ateria ja minulle megahampurilainen. Illemmalla, päivällisen  jälkeen oli sitten kokeilujen vuoro. Ensimmäisenä vuorossa resepti, jonka alkuperäiskappale löytyy täältä, josta se löyti tiensä Makustelijat-blogiin huomatuksella "mukailin sen mukaan, mitä aineksia kotikyökistä löytyi". No minä löysin sen taas Makustelijoista ja muokkasin sen mukaan, mitä aineksia sattui kotoa löytymään. En edes viitsinyt katsoa, mitä alkuperäinen ohje neuvoi tekemään.

Grillatut lampaan munuaiset

6 lampaan munuaista

50 g voita

25 g hienoksi silputtua sipulia

1 tl dijon sinappia

1 rkl Jaloviinaa***

1 murskattu valkosipulin kynsi

1/2 tl mustapippurirouhetta

vähän chili-valkosipulikastiketta

2 tl suolaa

1 rkl kuivattua persiljaa

Halkaise munuaiset. Poista keskeltä kova valkoinen rasva. Asettele munuaisen puolikkaat voideltuun uunivuokaan leikattu pinta ylöspäin. Pippuroi munuaiset. Sekoita lopuista aineksista (voi kannattaa olla huoneenlämpöistä) tahna, joka levitetään munuaisten päälle. Kuumenna uuni täyteen kuumuuteen ja sitten grillivastus päälle. Kun vastukset hehkuvat punaisena, laita vuoka 10 - 15 minuutiksi uuniin. Tarjoile lämpimänä ruisleivän päällä.

Satsi ennen uuniin menoa

Todella hyvää. Suosittelen lämpimästi.

Ja pisteen i:n päälle löysin jo pari vuotta sitten Raholan syötävistä sanoista, kun etsin jotain aivan muuta. Herkku on ollut nimensä vuoksi listalla siitä asti, ja nyt oli vuoro kokeilla:

Nunnanpieru (saks. Nonnenfürzchen)

5 dl vettä

100 g voita tai margariinia

300 g = n. 4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

6 munaa

1 l öljyä

tomusokeria

Keitä vesi ja voi kiehuvaksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään ja vatkaa ne voi-veden kanssa taikinaksi. Lisää koko ajan vatkaten munat. Kuumenna öljy kiehuvaksi. Ota ruokalusikalla reilunkokoisia taikinaklönttejä ja laita ne kiehuvaan öljyyn. Keitä munkkien tapaan kauniin ruskeaksi ja nosta talouspaperin päälle valumaan. Kun öljylitra oli kolmen litran kattilassa, kattilaan mahtui neljä leivosta kerrallaan kypsymään. Niitä mahtuu kyllä laittamaan kattilaan enemmänkin, mutta turpoavat niin paljon, että neljää enempää ei kannata laittaa. Ja kypsennys kuten munkeilla - sormituntumalla. Jos öljy on liian kylmää, eivät ruskistu, ja jos taas liian kuumaa, ruskistuvat nopeasti ja jäävät sisältä raa'aksi. No, kun ne sitten on kaikki paistettu ja valutettu, ripottele teesihdin läpi jokapuolelle tomusokeria. Tarjoile.

Tosi hyviä äänin 3-0, ja Äiskän asteikolla ykkös- ja kakkosluokan väliin. Nimen historia käykää katsomassa Raholan syötävistä sanoista.

Terkkuja lomalta

Siis eihän tämä vielä varsinaista lomaa ole. Olenpahan vain ollut bloggaamatta ja kokkaamatta mitään haasteellisempaa. Esimerkiksi tänään syötiin Lidlin lohkoperunoita ja bratwurstia. Aika menee päiviä ja kohta tunteja laskiessa. Ensin vanhimman pojan häihin, sitten juhannukseen, juhannuksen jälkeen Äiskän kuntolomaan ja vihdoin omaan motskarireissuun maisteri Siiskosen ja Pasin kanssa. Ja päivien laskemisen välissä pitää tehdä kaikenlaisia valmistelevia toimenpiteitä edellä mainittuihin tapahtumiin. Töissä on ollut todellakin niin mukavaa, ettei joka päivä tahdo muistaa kotiin lähteä!

Vaan se kilpailuhenki! Dansukkerilta kysyivät, että haluanko osallistua jäätelöreseptikisaan, jos lähettävät glukoosisiirappia hommaa varten. Eihän siihen tarvinnut kahta kertaa yllyttää, vaikka en tiedäkään, mitä minä sillä palkinnoksi luvatulla tehosekoittimella tekisin. No, joka tapauksessa yritän kovasti tuoda rakuunaa makeiden juttujen mauksi jälleen kerran:

Iskän rakuunajäätelö

4 munankeltuaista

1 dl Dansukker Siro erikoishienoa sokeria

1 1/2 dl punaista maitoa

2 dl kuohukermaa

1 dl Dansukker Glukoosisiirappia

reilu 3 g (noin 10 pientä teelusikallista) kuivattua rakuunaa

1/2 tl suolaa

40 g tummaa suklaata

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.

Kiehauta maito, kerma, glukoosisiirappi ja rakuunat. Eli mittaa rakuunat ensimmäisenä kattilaan, jotta maut ehtivät irrota. Vatkaa keltuais-sokeriseos maitoseokseen. Siivilöi seos kulhoon, joka mahtuu pakastimeesi.

Laita seos pakastimeen. Sekoita hyvin tunnin kuluttua ja jatka pakastamista. Toista toimenpide taas tunnin kuluttua. Raasta suklaalevystä noin 40 grammaa karkeaa suklaa raastetta. Kun kolmannen tunnin kuluttua otat kulhon pakastimesta, lisää ensin kulhoon raastettu suklaa ja sekoita vasta sitten. Pakasta vielä vähintään kaksi tunti.

Pyöritä valmiista jäätelöstä palloja ja tarjoile.

Kuva ei tee oikeutta maulle. Annoin Äiskän maistella teelusikalla aamulla töihin lähtiessäni. Oli kuulemma ollut Avustajalla talkoot, että oli saanut Äiskälle selitettyä, että ei saa päiv'än mittaan kaikkea syödä, koska pitää vielä kuvata yksi annos kilpailua varten. Onneksi jäi vähän reilummin, sillä Mari kävi kavereidensa kanssa. Lopputulos: äänin 9 - 0 todettiin, että onneksi on kieli toisesta päästä kiinni, niin ei vienyt mukanaan. Niin hyvää se oli.

Iltanäkäräiset

Tietokoneen kello näyttää 0:19 lauantai-aamuna. Äiskä kävi hetki sitten nukkumaan. Minä sekoittelin pienen yömyssyn itselleni. Lasillinen Saaremaata ja rusina. Oli tippunut pöydälle kiisseliä keitellessä. Se rusina. Kiisselin keittelin aamupalaksi eilisestä omenoiden keitossa käyttämästäni siideristä.

omenainen siiderikiisseli

omenoiden keittämisestä  tähteeksi jäänyt siideriliemi
1 omena kuorittuna ja kuutioituna
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja

Keitä omenat liemessä pehmeiksi. Lisää sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita perunajauhot tilkkaan kylmää vettä ja kaada koko ajan sekoittaen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja poista liedeltä. Anna jäähtyä ja tarjoile. Lämpimänä maistui ihan hyvälle. Aamulla kuullaan tarkemmat kommentit.

Kasvistellen

Tuossa vuosi sitten joku kotitalousopettajaksi valmistuva gradun tekijä määritteli blogini liharuokia laittavan perheenisän blogiksi. Siinä mielessä juuri noin onkin, että en koe olevani mikään virtuoosi erikoisruuissa, miksi puhtaan kasvisruuan lasken. Äiskän pitkäaikaisen lapsuudenystävän tytär tuli pariksi viikoksi käymään ja hän on kasvissyöjä. Etukäteen olin tosi innoissani, että mitähän tässä keksisi. Vaan näin on käynyt, että viikko onkin mennyt siinä, kun olen esitellyt ateria kerrallaan vieraalle kummallisia kasvisruokiani. Yllätyin itsekin, kuinka paljon on tullut kasvisruokia tehtyä. Toki minun kasvisruokani saattavat sisältää vähäisessä määrin kananmunaa.

Tällä viikolla on sitten syöty mannapuuroa ja mehukeittoa, sysmäläisiä viljapihvejä ja metsäsienitattaria, maksatonta laatikkoa, linssimoonia ja huomenna vielä nautitaan kikhernewokista. Viikonloppuna sitten kokeillaankin jotain uutta, josta kaikesta minäkään en vielä tiedä. Golden Cap -siiderien markkinointiyhtiö lähetti laatikollisen siideriä. Olisihan tuon voinut juodakin, mutta kun sitä tämän ikäinen mies saa juosta yöllä vessassa muutenkin. Niinpä päätin tehdä sitten ainakin tänään iltapalaksi

siideriomenoita

4 - 5 omenaa

2 tl kanelia

1 l omenasiideriä

1 prk vaahdottuvaa vaniljakastiketta

Kuori omenat. Paloittele kahdeksaan osaan ja poista siemenkodat. Pane omenaviipaleet kattilaan. Ripottele päälle kanelit ja lopuksi kaada kattilaan siiderit. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kunnes omenat ovat pehmenneitä. Minulla keittämisvaiheeseen meni parikymmentä minuuttia. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja tarjoile omenalohkojen kera. Säästä keitetty siideri. Siitä voi seuraavana päivänä tehdä kiisselin. 

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkosluokkaan että helähti.

Pikku-Myyn pitaleivät ja muita hauskuuksia

Olen useassa aiemmassa tarinassani kertonut kollegastani Pikku-Myystä. Äiskän sairastumisen jälkeen ennen minun sairaslomalle jäämistä Pikku-Myy oli se ihminen, joka osasi tukea minua aktiivisella kuuntelemisellaan siten, että jaksoin niinkin pitkään käydä töissä. Ja toisaalta sitten kahden viikon sairasloman jälkeen palata takaisin töihin. Nykyisin työskentelemme eri työryhmissä, mutta näemme aina silloin tällöin. Viimeksi kun näimme, Pikku-Myy kertoi tehneensä hyviä ja helppotekoisia pitaleipiä. Eihän siinä muu auttanut, kuin pyytää resepti. Mutta ennen kuin menen pitaleipiin, on kerrottava myös Äiskän iloista.

Äiskän avustajana on viime syksystä saakka toiminut erittäin pätevä sijainen. Äiskä on hauska, kun toisaalta pilke silmäkulmassa kiroilee, että avustaja komentaa tekemään kaiken itse. Toisaalta Äiskä on sitten todella iloinen, kun pystyykin tekemään asioita itse. Eli vammaisen ihmisen kanssa työskenneltäessä on todella tärkeää, että nimenomaan avustaa eikä tee toisen puolesta. Nyt sitten sijainen pystyttiin vakinaistamaan, ja Äiskä on onnessaan. Tytöillä on nimittäin yhteinen intohimo! Molemmat ovat persoja makealle ja tykkäävät yhdessä rakennella kaikenlaista kivaa tämän makeannälkänsä tyydyttämiseksi. Onneksi Avustajalla on harkinta kohdillaan, että tulee muistettua myös päivän aikainen ravitseva ja monipuolinen ruokailu. Tänään tytöt olivat keksineet laittaa

marjahillaa

5 dl puolukkasurvosta

1 dl sokeria

2 rkl hunajaa

1/2 dl grahamjauhoja

2 dl vispikermaa vaahdoksi vatkattuna

Sekoita kaikki ainekset hyvin ja viimeksi kermavaahto vähän varovaisemmin. Tarjoile. Vähän olivat säästäneet minullekin maisteltavaksi ja tosi on, että toistekin tehdään. Oli se vaan niin hyvää.

Äiskä ja herkut.

Minulla on edelleen kesken yhteenveto tammikuussa käytetyistä elintarvikkeista. Sen kuitenkin huomasin jo alkuvaiheessa, että leipä vie ison läjän euroja. Niinpä olenkin sitten yrittänyt paistella leipää itse. Leivistä otetut kuvat ovat olleet niin huonoja, että en ole niitä suuremmin esitellyt. Kyllähän kaikki nyt tietävät, minkä näköinen on leipä. Taikinankin lämpötiloineen päivineen olen tehnyt enemmänkin niin sanotulla mututuntumalla. Leivän haju tai valmistusprosessi ei ole herättänyt minussa minkäänlaisia maailmaa syleileviä intohimon tunteita, mutta leivästä on tullut hiton hyvää.

Iskän auringonkukkaleipä

3 dl vettä

1/2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä

1 pss (11g) kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa

noin 3 dl ruissihtijauhoja

noin 4 dl vehnäjauhoja

noin 1/2 dl oliiviöljyä

Mittaa kuivat ainekset vaikka mittakannuun. Pane alustuskulhoon reilusti käden lämpöinen vesi ja hunaja. Kumoa kuivat ainekset kulhoon ja alusta taikina tasalaatuiseksi. Lisää lopuksi oliiviöljy ja alusta kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Pane kulho liinan alle lämpimään kohoamaan noin puoleksi tunniksi. Pyörittele taikinasta sellainen puolen metrin jööti, joka on toisesta päästä paksumpi. Kierrä jööti rullalle siten, että paksu pää jää keskelle. Laita kieppi uunipellille ja taputtele suhteellisen matalaksi. Anna kohota 10 - 15 minuuttia. Paista aluksi 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 45 - 50 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla ja tarjoile aikanaan.

Ja kun vauhtiin pääsin niin innostuin paistamaan rotinaviemisiä. Äiskän entinen kyty eli ensimmäisen miehensä veli sai pojan, ja mennään huomenna perikarjalaiseen tapaan katsomaan poikaa ja viedään samalla viemisiä helpottamaan tuoreen äidin olemista. Karjalassa tätä kutsutaan rotinoiden viemiseksi. Rotina sana tulee venäjän kielen sanasta, joka tarkoittaa syntymää. Minä kun olen huono noissa pullissa ja kakuissa, niin päätin tehdä yksinkertaisemman version entisen Nuijamaan pitäjäruuasta eli 

helpot lanttukukkoset

400 g porsaan suikalelihaa

400 g lanttulaatikkoa

1200 g rukiista piirakkataikinaa (esim. Pirkka)

Ruskista lihasuikaleet kuumalla paistinpannulla kevyesti. Kauli taikina noin kolme - neljä millimetriä paksuksi levyksi. Painele vaikkapa kattilan kannella levystä noin 16 senttimetriä halkaisijaltaan olevia kakkaroita. Kakkaroita pitäisi syntyä 10 - 12 kappaletta. Jaa lanttulaatikko ja ruskistetut lihat tasan jokaisen kakkaran toiselle laidalle. Jätä reunalle hieman vapaata tilaa. Käännä tyhjäksi jäänyt puolisko kakkarasta lihojen ja lanttulaatikon yli siten, että syntyy puolikuun muotoinen piirakka eli kukkonen. Painele reuna kiinni. Pyöräytä vielä taikinapyörällä reunasta suikale irti, niin kestää paremmin ummessa paistamisen ajan. Paista 225 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Molemmat ovat hyviä.

Ja sitten urakan lopuksi huomisen ruuan tärkein osanen eli 

Pikku-Myyn pitaleivät

3 dl vettä

50 g hiivaa

2 tl sokeria

1/2 tl suolaa

noin 8 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut kuivat aineet ja alusta taikina joustavaksi. Lisää lopuksi öljy. Kohota puolisen tuntia. Taputtele taikinasta sellaisia senttiä paksuja kakkaroita. Pikku-Myy sanoi, että pitäisi tulla 16 kappaletta. No tulihan niitä, mutta ensi kerralla teen kahdeksan ja saan meidän makuun sopivamman kokoisia. Non niin, nyt sitten on pöytä täynnä kakkaroita. Laita kakkarat kuumalle uuninpellille. Ja pelti 10 - 15 minuutiksi 250 asteiseen uuniin. Komiasti kohoavat uunissa ja jäähdyttyään ovat oivallisia täytettäväksi herkullisella liha-kasvis-kastike-seoksella. 

Kiitos Pikku-Myy.

Minä juon nyt yhden Kukko-lagerin ja lähden nukkumaan.

Kilpailuvietti

Harrastin nuorena yleisurheilua. Olin lupaava pikajuoksija. Olin harrastanut jalkapalloa Simpeleen urheilijoissa ihan pienestä pojasta saakka. Yleisurheiluväki huomasi sattumalta, että minun kannattaisi kestää pois pallokentiltä ainakin silloin, kun siellä on peli menossa. Houkuttelivat jo 10-vuotiaana yleisurheilun pariin. Pikajuoksijana pärjäsinkin paljon paremmin kuin jalkapalloilijana. Homma jatkui aina airmeijaiän kynnykselle saakka. Lukion kolmannen luokan syksynä paikallisesta työväen urheiluseurasta Simpeleen Vesasta ottivat yhteyttä, että jos sinä niin kuin työmiehen poikana haluaisit vaihtaa seuraa, niin imatralainen 70-luvun pikajuoksuguru Kauko Karttunen on lupautunut valmentamaan! Kilpailuvietti oli jo aika pitkälle kehittynyt ja mieli olisi kovasti tehnyt, mutta onneksi järki voitti ja aloin keskittymään enemmän yöjuoksuun kuin pikajuoksuun. Sivussa kun hoiti opinnot niin sai ammatinkin.

Vaan vahva kilpailuvietti jäi. Ihan sama, mistä on kysymys, niin minut on helppo ylipuhua, kun mainitaan sana kilpailu. Niin kuin nyt tämä Nestlen bloggaajille tarkoitettu reseptikilpailu. Minä jo viikko sitten suureen ääneen todistin, että en osallistu kun teen vain muiden reseptien mukaan ruokaa eli en kokkaa omasta mielestäni. Vaan koko viikko on pitänyt kehitellä reseptejä mielessään ja keittiössään. Itse asiassa suurin este on ollut kisan säännöissä mainittu ateriakokonaisuuteen kuuluvan jälkiruuan kehittäminen. Tänään loksahti päässä, ja päätin osallistua kisaan. Eli tänään taas söimme Maggiruokaa.

Pinaattilasagne (neljälle)

750 g pakastepinaattia

1 valkosipulin kynsi

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3 tomaattia

lasagnelevyjä

4 - 5 dl vettä

2 kpl Maggi tomaatti & yrtit fondikuppeja

juustoraastetta

öljyä

Sulata pinaatit ja laita ne kattilaan. Lisää murskattu valkosipulin kynsi. Kuumenna seos kiehuvaksi. Lisää tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi massaksi. Ota kattila pois liedeltä. Voitele lasagnevuoka. Pane vuokaan kerroksittain ensin pinaattimössöä, sitten lasagnelevyjä ja toista kunnes pinaattimössö on loppu. Päällimmäiseksi kerros lasagnelevyjä. Keitä vesi kiehuvaksi ja sekoita fondikupit veteen. Kaada syntynyt liemi lasagnevuokaan. Älä säikähdä, vaikka nestettä on paljon oloisesti. Kyllä se sieltä haihtuu ja imeytyy lasagnelevyihin. Leikkaa tomaatit siivuiksi koko komeuden päälle ja lopuksi ripottele juustoraastetta mieleisesi määrä. Paista 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Tarjoile.

Todella hyvää äänin 4 - 0. Äiskästä ei oikein saanut tänään selvää, että oliko se nyt ensimmäisen vai toisen luokan ruokaa. Hyvää kuitenkin. On muuten todella hieno tunne, kun porukka ympärillä vilpittömästi kertoo pitävänsä ruuasta.

Ja sitten se kilpailun edellyttämä jälkiruoka, jonka tosin napostelimme iltapalaksi.

Mövenpick suklaakermajäätelöä Arpaggio-vanukkaassa (neljä annosta)

5 espressokupillista (2dl) Arpaggio-nespressokahvia

2 dl kuohukermaa

1 dl sokeria

1/2 dl maitoa

1/2 dl perunajauhoja

Mövenpick Classic suklaakermajäätelöä

kermavaahtoa

suklaanonparelleja

Laita kattilaan kuuma kahvi, kerma ja sokeri. Sekoita hyvin. Lisää kattilaan kylmään maitotilkkaan sekoitetut perunajauhot ja kaada seos kattilaan. Kuumenna seos kiehumispisteeseen, mutta älä keitä. Siirrä sivuun. Annostele vanukas jälkiruokakulhoihin. Muotoile jäätelökauhalla jäätelöpallot, jotka laitat vanukkaan päälle. Koristele kermavaahdolla ja suklaanonparelleilla. Tarjoile välittömästi, ettei kermavaahto lähde leviämään.

Todella hyvää äänin 3 - 1. Juniori ei pidä kahvin mausta. Äiskältä jälleen ykkös- ja kakkosluokan väliin. Tätä tehdään toistekin.

Jotakin vanhaa, jotakin uutta

Äiskällä oli taas tänään musiikkiterapeutin luona käynti. Homma menee siten, että ensin Äiskä käy neljä kertaa musiikkiterapiassa omaan laskuun. Sitten terapeutti kirjoittaa oman arvionsa kuntoutuksen mahdollisuuksista. Tämä arvio liitetään sitten jälkikäteen Kelan anomuspapereihin. Jälkikäteen siksi, että halusimme saada käsittelyn alulleen hyvissä ajoin. Vaikka lääkäri jo lausunnossaan on suositellut kyseistä terapiaa, on kuulemma tällaisella alkuarviolla jotain positiivista merkitystä. Ja vaikkei olisikaan, niin jo nämä muutamat kerrat ovat olleet asiaan uhrattujen parin sadan euron arvoisia. On nimittäin todella mukavaa tulla kotiin, kun jo eteisestä kuulee, kuinka Äiskä on innoissaan, kun on aamupäivästä käynyt musisoimassa. Nyt on vain terapeutin taidoista kiinni, mitä saadaan aikaan, jos Kela terapian myöntää.

Viikonloppu oli sellaista taudin kanssa kamppailua, että aloitetaan eilen tekemästäni 

Marjamämmistä

1 l vettä

3 dl karkeita ruisjauhoja

2 dl puolukkasurvosta

1 dl sokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi liedellä. Vispilöi joukkoon puolukkasurvos, jauhot ja sokeri. Nosta astia uuniin ja kypsennä 100 - 150 asteisessa uunissa 7 - 8 tuntia. Minä laitoin 160-asteiseen puilla lämmitettävään leivinuuniin ja otin kahdeksan tunnin kuluttau 100-asteisesta uunista pois. Tarjoile maidon ja sokerin kanssa. Maistuu niin kuumana kuin kylmänä. Äiskä jotenkin vaistoaa nämä perinneruuat. Ei edes maistanut ennen kuin Juniori oli todennut hyvän makuiseksi. Eli tosi hyvää äänin 2 - 1. Äiskästä ei oikein saanut noin pienellä otoksella selvää. Illalla Juniorin kanssa syötiin kupilliset iltapalaksi ja minä aamulla töihin lähtiessä tuhosin loput. 

No töistä tultua sitten oli vuorossa listan mukaisen kanakeiton teko. Annetaan sille nimeksi vaikka 

kanelinen kanakeitto

Siitä se lähtee

250 g maustamattomatonta broilerin lihaa

2 rkl oliiviöljyä

4 tomaattia

1 punainen paprika

6 dl vettä

230 g (1 tlk) kikherneitä suolaliemessä

100 g punaisia linssejä (olen moittinut GoGreen-tattaria, mutta brändin linssit ovat ihan hyviä.)

1 rkl (ruilautus) tomaattiketsuppia

2 tl kanelia

2 annosta Maggi kanaliemi fond cupseja (mitä nuo voisivat olla suomeksi? Liemiaineskuppeja?)

Paloittele broilerinliha. Kuumenna rasva kattilassa ja paista broileripalaset nopeasti umpeen. Lisää pilkotut tomaatit kattilaan. Samoin kuutioitu paprika, josta olet poistanut siemenet. Pyöräytä aina välillä jollakin, ettei pala pohjaan. Lisää joukkoon kaneli ja sekoita. Kaada vesi kattilaan ja kuumenna välillä hämmentäen kiehuvaksi. Huuhdo kikherneet ja lisää keittoon. Huuhdo myös linssit ja lisää nekin joukkoon. Ruilauta vielä se ruokalusikallinen ketsuppia joukkoon ja keitä lieden keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää liemiainekset (varmaan joku muukin merkki kelpaa, tai jos ei satu kaapissa olemaan niin voi ihan varmasti korvata liemikuutiolla). Kuumenna vielä viitisen minuuttia. Hämmennä välillä, että liemiaines sekoittuu joukkoon. Tarjoiluvaiheessa pinnalle voi kauneuden arvojen vaalimiseksi laittaa vaikkapa persiljaa tai ruohosipulia hiukkasen. Nosta kattila pöytään ja käy syömään.

Erittäin hyvää äänin 3 - 0! Ja Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi - pitkästä aikaa.

Terkkuja teholta

Silloin kun Äiskä oli sairastunut ja hoidettavana Kuopiossa neurokirugisella teholla, niin pelkkä puhelimen sointi pelotti. Joko soittaavat, että Äiskä on siirtynyt toiseen hiippakuntaan! Silloin ei osannut kuvitellakaan saavansa teho-osastolta hyviä terveisiä. Vaan nytpä osaa. Joku viikko sitten nimittäin tuonne kommentteihin kirjoitti Pirjo. Hän kertoi tehneensä yli 13-tuntisen työvuoron teholla ja rentoutuvansa lukemalla blogini tarinoita. Antoi samalla reseptin, jota tänään sitten päätin kokeilla. Mutta ennen kuin mennään ruokaan, niin pysytään vielä hetki siellä teholla. En voi muuta kuin ihailla tehostetun hoidon osastojen henkilökuntaa. Ihmiset työskentelevät pitkiä päiviä potilaiden kanssa. Potilaiden, jotka kuka minkin asteisesti taistelevat hengissä pysymisestään. Siinä sivussa nämä todelliset sisar-hento-valkoiset hoitavat vielä meidät paniikissa pyörivät omaisetkin. Ainakin sen verran, että meidät uskaltaa laskea autolla kotiin. Ja kaiken he tekevät ystävällisen rauhallisesti. Ei puhettakaan samanlaisesta koheltamisesta, kuin television Teho-osasto-sarjassa. Ei olisi minusta moiseen. 

Mutta ruuastahan tässä piti kertoa. Tänään söimme siis Pirjon reseptin mukaan valmistettuja

teho-osaston sieni-jauhelihapihvejä (joilla ei päädy teholle)

400 g sikanautajauhelihaa

200 g raejuustoa

1/2 dl käsien välissä hienoksi jauhettuja kuivattuja suppilovahveroita (määrä riippuu omista makumieltymyksistä sienten suhteen)

2 kananmunaa

2 tasaista tl suolaa

vajaa tl valkopippuria

Sekoita ainekset. Vaivaa notkeaksi taikinaksi. Muotoile pihveiksi ja paista kuumalla pannulla ilman rasvaa molemmilta puolilta kypsäksi. Tarjoile. Minä tarjosin kaverina tattaria.

Minä tykkäsin, Äiskä rankeerasi kolmannen luokan ruuaksi. Juniori ei osallistunut aterialle. Oli jo poistunut hormonitasapainoa etsimään.

Ehkä Äiskä arviointia sumensi odotettavissa oleva jälkiruoka, jonka itse oli päivällä avustajansa kanssa tehnyt. Eli jälkiruuaksi oli Valion koekeittiön reseptiikan avulla tehtyjä uuniomenoita. Myönnettävä on, että hyvin maistui. Ja Äiskä oli onnessaan, kun oli eilen onnistunut selittämään minulle, että haluaa tehdä kyseistä ruokaa ja sitten vielä onnistui tekemisessään 100 prosenttisesti. Kiitos taitavan avustajan ja ammattitaitoisen ohjauksen.

Rytmin vaihdos

Ensimmäinen päivä itsenäisyyspäivän jälkeen töitä takana. Töistä ei nyt isommin voi puhua, sillä aika meni käytännön asioiden järjestelyyn. Kulkuluvat, puhelin, tietoverkon käyttöluvat ja niin edelleen. Mutta ukko on ihan takki tyhjä. Hommat eivät mehuja vieneet, vaan rytmin vaihdos.  Äiskä halusi illalla katsoa Bruce Willisin komedian televisiosta, ja siinä se ilta vierähtikin puolille öin. Toista päästä yö hupeni omaan pihiyteeni. Haluan lämmittää uunin aamulla enne töihin lähtöä, jotta lämmitysteho keskittyisi kalliin päiväenergian säästöön. Niinpä ylös nousu oli jo kohta kuuden jälkeen. Loppu onkin sitten raskaita luomia, pitkiä haukotuksia ja lukuisia kelloon katsomisia. Vaan koitti se ilta siitä huolimatta. Päivällä piipahdin kotona lounastauolla maistamassa Äiskän ja Avustajan Pirkka-lehden nettisivujen ohjeen mukaan tekemää

talkkunahyvettä

2 dl kuohukermaa
250 g maitorahkaa
noin 2 dl mustikoita
1 dl talkkunajauhoja
noin 1/2 dl sokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi ja varovasti käännellen sekoita joukkoon loput ainekset. Tarjoile.

Todella hyvää!

Kuukauden talousmenot € 316,97 ja RBL 893,78.

Kiitos avusta

Tuossa aiemmin taisin jo asiasta hieman kertoakin. Uuni hajosi ja meni purkuun. Jossain vaiheessa tajusin, etten yksin saa hommaa hoidettua. No siinä vaiheessa olin selvittelemässä läheisellä rakennustyömaalla clt-elementtirakenteisen puukerrostalon rakentamisen ympäristövaikutuksia. Ei muuta kuin kyselemään, josko joku olisi tullut auttamaan. Työmaan pääurakoitsijan kirvesmiehistä yksi lupautuikin auttamaan, ja täytyy sanoa, että kyllä oli tekemisen meininki, kun hommaan ryhdyttiin. Kaveri junaili aisiat siten, että pyöräytettiin varmasti 10 tunnin hommat kahdessa tunnissa. Ja laadusta tinkimättä. Kun sitten kysyin, paljonko olen velkaa, ei rahasta voinut puhuakaan! Tällaistakin lähimmäisen auttamista vielä Suomesta löytyy. Siinä sitten hetki asiaa tuumattiin ja löydettiin molempia tyydyttävä kokonaisratkaisu. Yhtenä osana oli, että jossain vaiheessa syksyä kutsun kaverin syömään. Tänään oli sitten koitti avusta kiittämisen päivä. Menú alkoi Ankin tekemällä mustatorvisienikeitolla, jota olin säilytellyt tämän tapauksen varalle pakasteessa. Pääruokana oli broileria omenoiden ja siiderin kera. Resepti oli minimaalisin muunnoksin sama kuin Kirjeitä keittiöstä -blogin Pinean valmistama jänis omenoiden ja siiderin kera. Ja jälkiruuaksi söimme vanhan ajan Aino-vaniljajäätelöä ihan itse kehittämäni rakuunakastikkeen kera. 

Broileria omenoiden ja siiderin kera (hyvä satsi kuudelle)

500 g broilerin koipipaloja

500 g broilerin filepaloja

2 sipulia

2 omenaa

3 dl omenasiideriä esim. Écusson Cuvée Spéciale Brut

2 rkl hunajaa (omenankukkahunaja tuntui sattuvan tosi hyvin)

loraus oliiviöljyä

1 tl mustapippuria

1 tl suolaa (tätä ei ollut alkuperäisessä reseptissä, mutta kun tunnen joukkoni, niin lisäsin)

n. 5 dl vettä

Kuumenna öljy isossa paistokasarissa. Paista kanapaloja käännellen kunnes ovat kauniin ruskeita pinnaltaan. Lisää joukkoon kuoritut ja neljään osaan lohkotut sipulit, mustapippuri, siideri ja hunaja. Keitä pienellä tulella noin 40 minuuttia. Kääntele välillä ja lisää vesi vähän kerrallaan joukkoon. Lisää kuoritut ja lohkotut omenat ja suola ja keitä vielä parikymmentä minuuttia. En tiedä miten Pinea oli asian ajatellut, mutta minusta tähän parhaiten sopisivat helposti soseutuvat omenat. Tarjoile vaikka riisin ja yrttivoipatonkien kanssa. Niin me tehtiin ja todettiin yhdistelmä äänin 6 - 0 tosi hyväksi. Äiskäkin rankeerasi kakkosluokkaan, mikä on kova juttu, kun otta huomioon, että ruoka sisälti sipulia.

Rakuunakastike tai rakuunakiisseli

5 dl vettä

5 - 6 tl kuivattua rakuunaa

1/2 dl sokeria

1/2 tl suolaa

2 rkl perunajauhoja

Keitä vesi ja hauduta rakuunoista teen tapainen juoma. Siivilöi rakuunasilppu pois nesteestä. Kuumenna ja sekoita joukkoon sokeri ja suola. Sekoita perunajauhot tilkkaan (1/2 dl) kylmää vettä ja kaada koko ajan sekoittaen rakuunamehun joukkoon. Kuumenna sen verran, että seos kirkastuu ja sakenee. Ihan kuin mikä tahansa kiisseli. Tarjoile kuumana vaniljajäätelön kera. En minä osaa määritellä, että maistuuko se rakuuna nyt lakritsille vai anikselle, mutta pirun hyvin sattuu kuumana kylmän jäätelön kaveriksi. Sanotaan vaikka, että se maistuu rakuunalle. Erittäin hyvää äänin 6 - 0 ja Äiskän asteikolla mene edelleen kakkosluokkaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemista.

Ukko ja mummo (NAM)

Vanhimmainen tuli viime lauantaina nelivuotiaan tyttärensä kanssa käymään. Minulle oli ilmoittanut jo aiemmin tulevansa, mutta Äiskälle homma tuli yllätyksenä. Äiskä onkin sitten ollut ihan liekeissä, kun ensimmäinen lapsenlapsi on tullut mummolaan. Itse asiassa tuo pikkutyttö taisi olla se motivaatio, joka sai Äiskän vajaa neljä vuotta sitten nousemaan sairasvuoteelta. Aina, kun näki puolivuotiaan pojantyttären valokuvan, ilahtui kovasti. Minulle tuli ihan sellainen tunne, että Äiskä ajatteli, että kyllä täältä on noustava. Mummolle on vielä tarvetta. Ja onhan se tänä päivänä mukava minustakin, että lapsenlapsia alkaa käydä ukkoa ja mummoa tapaamassa. Minä muuten olen tosiaankin etelä-karjalaisittain ukko, en ukki. Mutta tällä kertaa ukolle kävi vahinko. Vierailun aikainen ruokalista jäi etukäteen suunnittelematta. Tämä yhdistettynä mukavaan yhdessä oloon sai aikaan sen, että ei ole paljon blogia ehtinyt päivittelemään. Ei sen puoleen, ei ole kovin paljoa ollut päivittämistäkään lauantaita lukuun ottamatta. Sunnuntaina nimittäin aloitimme Namibia-teemaisen elokuun oikein urakkatahdilla. Päiväruokana meillä oli

Banaanilla ja currylla maustettu lihapata (kahdeksalle)

lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004.

6 - 8 raakaa, vihreää banaania

600 g palapaistia

1/2 pienestä kaalista

1 iso sipuli

2 tomaattia

1 tl currya

4 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

suolaa

pippuria

Kuutio sipuli ja tomaatit. Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi.  Kuori banaanit ja leikkaa pitkittäin ohuiksi siivuiksi. Laita sipulit ja tomaatit hautumaan kattilaan. Kun sipuli on pehminnyt, lisää lihapalat joukkoon. Lisää kiehuva vesi, kasvisliemikuutio ja curry ja anna kiehua pienellä teholla noin puoli tuntia. Pane uunivuokaan ensin banaanisiivut, sitten lihaa ja sen päälle kaalisuikaleita. Toista tätä niin kauan, että kaikki on vuoassa. Tulee nätin näköinen, jos saat passattua banaanisiivuja pinnalle. Ripottele pinnalle noin teelusikallinen suolaa ja saman verran pippuria. Lopuksi kaada kattilasta neste koko komeuden päälle. Paista 175 asteisessa uunissa tunti.

Hyvää äänin 6 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Kannattaa kokeilla rohkeasti!

Iltapalaksi sitten teimme 

maissilettuja (riitti viidelle)

lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004.

6 rkl maissijauhoja

1/2 tl suolaa

6 rkl kylmää vettä

2,5 dl kiehuvaa vettä

1 rkl margariiniä tai öljyä

1 rkl sitruunamehua

5 dl maitoa

3,5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

2 kananmunaa, valkuainen ja keltuainen eroteltuina

öljyä paistamiseen

Sekoita maissijauho kattilassa kylmään veteen ja lisää ripsaus suolaa. Kaada päälle kiehuva vesi. Sekoita hyvin ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä. Lisää joukkoon maito ja sitruunamehu. Sekoita sooda ja leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhot sekoittaen taikinaan. Lisää joukkoon vielä munan keltuaiset ja sekoita jälleen hyvin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele vaahto lusikalla taikinaan. Sekoita hyvin, mutta älä vatkaa. Paista pannulla öljyssä normaalien lettujen tapaan. 

Hillon kanssa hyvää äänin 6 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Maissi maistui juuri sopivasti. Ei liikaa, mutta riittävästi antaen letuille hieman eksoottisen makuvivahteen.

Pieni oivallus (F)

Äiskän lapsuuden ystävä tuli käymään. Päivä on mennyt varsin rattoisasti. Erityisesti Äiskä on ollut onnessaan. Ruokapuoli hoidettiin kyllä ajallaan, mutta tämä kirjoituspuoli jäi niin myöhään, että tarinaa ei kovin kummasti enää irtoa.

Ruokana oli 

Porkkanoita ja siansivua - Carottes au lard

1/2 kg porkkanoita

10 salottisipulia

noin 400 g vähärasvaista sian kylkeä

3 rkl voita

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

3 dl vettä

1,5 rkl riistafondia

hienonnettua persiljaa

Paloittele porkkanat ja sipulit. Kuutioi liha ja ruskista kevyesti paistinpannulla. Rasvaa ei tarvitse. Lisää porkkanat ja sipulit, anna paistua hetken aikaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vesi ja riistafondi. Anna kypsyä osittain kannella peitettynä, kunnes liemi on haihtunut. Lisää voi ja persilja. Tarjoile.

Äänin 4 - 1 hyvää. Äiskä ei tykännyt sipuleista, rankkasi asteikollaan neljännen luokan ruuaksi!

Äiskän kamulla on monenlaisia ruoka-aineallergioita. Muun muassa porkkana ja sipuli ovat pahoja. Niinpä sitten tein hänelle ranskalaisen munakkaan, jonka täytteeksi käristin pekonikuutioita.

Ranskalainen munakas, perusohje - Omelette naturelle

4 munaa

1 rkl voita

1/2 tl suolaa

(hiven valkopippuria, tätä ei allergian takia laitettu, ei haitannut)

Lämmitä paistinpannu. Sekoita munat ja suola haarukalla. Kuumenna voi kullanruskeaksi. Kuun vaahto katoaa, kaada pannuun munaseos. Lisää lämpöä. Vedä munaseosta haarukalla muutamia kertoja ristiin rastiin, samalla kun kallistat ja ravistelet pannua. Väin valuva munaseos hyytyy tasaisesti. Munakas on valmis, kun pohja on kullanruskea ja päälys juuri ja juuri hyytynyt. Tässä vaiheessa kumoa toiselle laidalle täyte, meidän tapauksessa paistetut pekonikuutiot. Liu'uta se puoli munakkaasta, jolla täyte on, lautaselle. Käännä paistinpannun reunan avulla toinen reuna munakkaasta täytteisen reunan päälle. Tarjoile.

Oli kuulemma ihan hyvää.

En yleensä veivaile jälkiruokia, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen.  Ostin viime kesänä jäätelökoneen, sillä olen aina tykännyt tosi paljon jäätelöstä. Olin päättänyt, että jos nyt ei onnistu, niin vien koneen kirpparille.

Mustikkajäätelö

300 g mustikoita

120 g sokeria

1 rkl appelsiinitäysmehua

4 dl kahvikermaa

1/2 tl vanilliinisokeria

Kuumenna mustikat, sokeri ja appelsiinimehu pannulla kiehuvaksi koko ajan lastalla hämmennellen. Litistele samalla niitä mustikoita hajalleen. Anna kiehua välillä sekoittaen viitisen minuuttia. Laita seos korkeareunaiseen astiaan jäähtymään. Kun se on jäähtynyt jääkaappikylmäksi, sekoita vielä sauvasekoittimella. Lisää kerma ja vanilliinisokeri, sekoita hyvin. Valmista jäätelöksi jäätelökoneesi ohjeen mukaan.

Ei tarvinnut lähteä viemään konetta kirpparille. Hyvää äänin 3 - 0. Vieläkin oli hieman sorbetin oloista, mutta kyllä se jo jäätelönä meni.

Ja se pieni oivallus

Äsken kuvattu jäätelömassa toimii todella hyvin sellaisenaan jälkiruokana ilman jäätelökoneella kylmänkuohkeaksi veivaamista. Itse asiassa, kun massa oli jääkaappikylmää, siinä tuntuivat kaikki maut paljon täyteläisemmin, kuin jäätelössä. Vielä kun ripauttaa pinnalle muutaman sokeroidun sulan mustikan, niin oiva jälkiruoka on valmis.

Mustikkajäätelöä lukuun ottamatta  alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.

Liika on liikaa!

Vanhimmainen tykkäsi aikanaan syödä maksalaatikkoa sellaisena alle kouluikäisenä. Äiskä sitä sitten syötti niin paljon, että ei ole sen koommin kelvannut. Ei ole tullut kysyttyä, mikä on tilanne tällä hetkellä. Minulle kävi mustaherukkamehun kanssa vähän samalla tavalla. 60-luvulla sitä juotettiin aina kun tuli kipeäksi. Ja lääkkeiden kaverina. Kun aikuistuin, olin varmasti 15 vuotta, etten maistanutkaan koko tököttiä. Lapsena vaikka oli tervekin, niin tuli sellainen sairaan olo, kun mustaherukkamehua ryyppäsi. No iän myötä on sitten oppinut uudelleen juomaan, mutta lähinnä vain syksyllä heti mehuksi keittämisen jälkeen. Jotenkin se maku pakastettaessakin muuttui sellaiseksi, että tulee suuhun se lapsuuden sairaana ollessa koettu maku.

Suklaaluumujen kommenteissa Ope neuvoi kuitenkin taustoista tietämättä tekemään luumukiisselin mustaherukkamehuun. Tänään sitten söimme varsinaiseksi ruuaksi makaronihässäkkää ja jälkiruuaksi

mustaherukkaluumukiisseliä

1 l juomavahvuiseksi laimennettua mustaherukkamehua

3/4 dl sokeria

kanelitanko

200 g kivettömiä luumuja

3 tasaista ruokalusikallista perunajauhoja

1/2 lasillista vettä

Laita kattilaan mehu, luumut, sokeri ja kanelitanko. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä mahdollisimman pienellä teholla puolisen tuntia. Ongi kanelitanko pois. Kaada kylmään veteen sekoitetut perunajauhot sekaan ja kuumenna vain sen verran, että kiisseli kirkastuu. Nauti.

Äänin 3 - 1 hyvää. Äiskä ei tykännyt yhtään.

PS. Mielenkiinnolla olen seurannut tuota makean maidon keskustelua. Vuonna -93, kun Venäjän meijeriteollisuus tuotti laadultaan luvalla sanoen epämääräistä maitoa, käytimme Pietarissa tuota makeaa purkkimaitoa kahvimaitona. Kesti kaksi viikkoa jääkaapissa käyttökelpoisena!

PS 2. Rytmin vaihdos tuntuu olevan yllättävän vaikeaa. Tarkoitan tällä sitä, että kun yrittää suunnitella näitä sapuskoja sellaisella joka toinen päivä jotakin uutta -rytmillä. Ja sitten sovittaa ne omiin iltaan venyviin työjuttuihin. On tosi mielenkiintoista havaita, kuinka suuressa määrin olen tapojeni orja!

Suklaaluumut - слива в шоколаде

Opiskelin yliopistossa hieman yli-ikäisenä. Täytin nimittäin 44 samana vuonna kuin aloitin opinnot. Niinpä moni luennoitsija oli ikäiseni tai jopa nuorempikin. Oli toki vanhempiakin. Käytännössä surffailin kolmessa tiedekunnassa. Yhteiskuntatieteellisessä tein pääaineopintoni. Porukat olivat ikäisiäni ukkoja, joiden kanssa syntyi tupakkapaikalla tarinoita. Sama oli toisen sivuaineeni tilastotieteiden kanssa. Proffat ja lehtorit olivat ihmisiä siinä missä muutkin. Ja he myös arvottivat ympärillä oleviaan jollain muulla kuin akateemisuuden hierarkialla. Kuitenkin varmasti jokainen oli rautainen ammattilainen, paitsi eräs apulaisprofessori kansantaloustieteissä, joka oli säälittävä oman ongelmansa ja laiskuutensa kanssa. Arvosteli gradunikin sitä kokonaan lukematta. Lukemattomuus kävi ilmi arvostelun perusteista. No sitten oli tämä venäjän kieli, josta tein laajan sivuaineen. Sieltä löytyi kaikenlaisia. Isommin muita erittelemättä mainitsen vain kaksi. Kirjallisuuden proffa oli  venäläiseen emigranttisukuun kuuluva vanha rouva, jonka juuret loppujen lopuksi juontavat käsittääkseni britanniaan. Uskomaton tyyppi. Sai minut rakastumaan venäläiseen klassikokirjallisuuteen. Hänessä oli myös sillä tavalla luontaista arvokkuutta, että en osannut enkä osaa vieläkään sinutella häntä millään kielellä. Se, jos mikä, on kohdallani todella harvinaista. Ja toinen oli lehtori, joka opetti muun muassa peruskielioppia. Ainoa ihminen tiedekunnassa, joka piti opiskelijoitakin samanarvoisena ihmisenä kuin itseään. Muut katselivat enemmän tai vähemmän nenänvarttaan pitkin alaspäin ja olivat aina kiireisiä. Kyseisellä lehtorilla oli aina aikaa opastaa nuoria opiskejoita, vaikka kysymys ei niin hänen vastuualueeseensa olisi kuulunutkaan. Minutkin opetti tekemään vanhaa venäläistä tai neuvostoliittolaista herkkua:

Suklaaluumut - sliva v shsokolade

400 g tummaa suklaata

pussillinen kivettömiä luumuja

glögiesanssia

sokeria

Sekoita glögistä ja sokerista erittäin makea liuos, johon kumoat luumut viideksi tunniksi marinoitumaan. Valuta marinoidut luumut ja nosta vaikka talouspaperin päälle kuivahtamaan. Sulata suklaa kattilassa. Pyöräytä luumu kerrallaan luumut sulassa suklaassa ja nosta leivinpaperin päälle jäähtymään esimerkiksi jääkaappiin tai ulos, jos se on mahdollista. Kun ovat kunnolla kohmeessa, tarjoile konvehtien tapaan. Vievät kielen mennessään!

VAROITUS: Minä totesin, että kokonainen luumu on turhan iso namipala. Puolitin luumut. Kun sitte tuli tuo suklaassa pyörittely aika, kumosin kaikki kerrallaan kattilaan. Ajatus oli niitä sieltä sitten yksi kerrallaan noukkia jäähtymään. Pieleen meni! Syntyi luumusuklaamössöä. Ja se mössökin jähmettyi, kun kylmät luumut jäähdyttivät suklaan. Kyllä siitäkin sai sitten aikanaan kelvollisia klönttejä irti. Sinänsä ihan hyviä olivat nekin. Opetus: tee niin kuin neuvotaan äläkä ensimmäisellä kerralla ryhdy itse kovin paljoa säveltämään.

Kaikennäkösiä paskiaisia!

Ollaan Äiskän kanssa aina tykätty käydä kirppareilla. Voisin sanoa Äiskän säästäneen ison läjän rahaa sillä, että kävi säännöllisesti kirppariostoksilla. Nykyään se on sitten halpaa ja hyödyllistä ajankulua. Äiskä ja Avustaja käyvät, jos ei ihan viikottain niin joka toinen viikko vähintään, kirppareilla. Äiskä tykkää shoppailla, samalla tulee käveltyä huomaamatta ja bonuksena vaatevarasto uusiutuu. Yleensä selviää kahdella kolmella kympillä per reissu. Myyjiä on monenlaisia. Yksi ryhmä lähtee aivan selvästi tekemään bisnestä: tuotteet ovat selkeästi ylihinnoiteltuja. Sitten ovat realistit, jotka myyvät aivan kelvollista tavaraa kohtuuhinnalla. Näille tiskeille täytyy vain osua oikeaan aikaan, sillä tavara liikkuu. Sitten ovat ne paskiaiset. Tuovat hajallista tavaraa myyntiin. Hinta on kohtuullinen, mutta jos et onnistu tosi tarkasti katsomaan tavaraa, niin kotona odottaa pettymys. Ei minua se rahan meno harmita, mutta kun minä näen Äiskän pettyneen ilmeen totuuden paljastuttua. Tavara ostettu ja sen hankkimesesta on tullut hyvä mieli. Tämä on nätti ja minä haluan laittaa tämän päälleni. Ja sitten kun huomataan, että vaatekappale on valmis lumppukeräykseen, niin mielipahahan siitä seuraa. Olisipa ihan hyvä, kun tällaisen skeidan myyjät joskus olisivat itse näkemässä sairaan ihmisen pettymyksen...

Varsinainen ruokailu meni ketuille. Appiukko kutsui jouluglögille. Aina on yhtä arvailua, mitä se tarkoittaa. Voi nimittäin aivan yhtä hyvin tarkoittaa täyttä ruokaa tai lasillista glögiä ja joulupiparia. Riippuen siitä millä tuulella vaimonsa on. Veikattiin, että tällä kertaa olisi ruokaglögi. Ei ollut. No, ruokaahan ei oltu ihmeemmin suunniteltu tälle päivälle, joten paistoin ensi hätään pannukakun. Jos vielä illemmalla nälkä yllättää, niin sitten otetaan käyttöön suunnitelma b ja keitetään pelmenejä.

Pannukakku tehtiin äitini kaverin Hilkan reseptin mukaan. Terkkuja vaan Simpeleelle.

Hilkan pannukakku

8 dl maitoa
1 tl suolaa
2 - 3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 dl sulatettua voita

Sekoita ainekset hyvin. Anna taikinan tekeytyä eli jauhojen turvota sellaiset 4 - 6 tuntia. Sekoita vielä ja kaada uunipellille. Paista 200 - 225 asteisessa uunissa 20 - 30 minuuttia. Nauti hillon kera.

Oli hyvää. Äiskä söi lähes puoli pellillistä ja rankkasi asteikollaan kakkoseen.

Papuja - ei testosteronia

Soitin viime viikon torstaina eli 17.11. paikalliseen terveyskeskuksen ajanvarausta hoitavalle omahoitajalle. Sallittu aika on 8.00 - 9.00. Klo 8.00 - 8.15: hälytys ja sen jälkeen hiljaista. Klo 8.15 - 8.25: "Ajanvarauksessamme on nyt ruuhkaa. Soittakaa hetken kuluttua uudelleen." Klo 8.25 - 8.35: "Olette jonossa, odottakaa sulkematta puhelinta." Klo 8.35 iloinen omahoitaja vastaa. Kertoo kaikkien aikojen menneen. Perjantai 18.11.: Sama proseduuri toistuu yhdellä poikkeuksella. Omahoitaja toteaa tilanteen aika huonoksi ja vuoron saannin olevan aikamoista arpapeliä. Toteaa vielä, että tosi valitettavaa. Kuulemma parin viikon kuluttua tilanne korjaantuu. Tänään 21.11. sama peli. Omahoitaja aina yhtä iloisesti kysyy minulta vaivani ja minä yhtä kärsivällisesti selostan kaikki. Se hyvä tässä on, että kun vaivat riittävän usein selostaa, niin loppuviimeksi alkaa muistamaan pienemmätkin vaivat, jotka eivät alunperin olleet mielessäkään. Huomenna ei kannata kuulemma soittaa, koska kahden viikon kuluttua on itsenäisyypäivä. Silloin ei ole jaettavia aikoja, jotka loppuisivat. Yritetään keskiviikkona uudestaan. Ja torstaina. Jne. Kyllä se vielä joskus tärppää.

Kahvi-Kaisa alias Tuija Saarinen kirjoitti tässä joku aika sitten tosi mielenkiintoisen kahvin juonnin perinnettä käsittelevän kirjan Pannu kuumana. Voisi kirjoittaa seuraava kirjan omasta ruuanlaitostaan. Nimittäin niin monta hyvää kasvisruokareseptiä olen häneltä saanut. Tämänpäiväistä Tuijalta saamaani reseptiä hieman viritin paremmin makumaailmaamme sattuvaksi. Alkuperäiset määrät suluissa.

Tuliset kikpavut intialaisittain (kun ei tehnyt riisiä lisukkeeksi, riitti perunasalaatin kera juuri neljälle)

0,5 dl öljyä

2 sipulia silputtuna

4 murskattua valkosipulin kynttä

1 rkl jauhettua korianteria

2 tl kuminansiemeniä (2 tl jauhettua kuminaa)

1/4 tl cayennepippuria (1/2tl)

1 tl kurkumaa

3 tomaattia pilkottuna (6 rkl)

5 dl keitettyjä kikherneitä

(2 tl paahdettuja kuminansiemeniä)

2 tl paprikajauhetta

1/2 tl garam masalaa (1tl)

1/2 tl suolaa

yhden sitruunan mehu (1 rkl)

(tuoretta tai säilöttyä vihreää chiliä)

2 tl raastettua inkivääriä

Kuumenna öljy, hauduta sipulia ja valkosipulia miedolla lämmöllä kunnes ovat kuultavia. Lisää korianteri, kuminat, cayenne ja kurkuma. Sekoita hetki ja lisää tomaatit, hauduta kunnes mausteet ovat sekoittuneet kunnolla. Lisää kikherneet ja 1 dl vettä. Sekoita. Lisää paprika, garam masala, suola ja sitruunan mehu. Hauduta kannen alla noin 10 minuuttia. Lopuksi lisää raastettu inkivääri (ja chili). Sekoita ja hauduta vielä hetki. 

Alkuperäinen ohje neuvoo syömään riisin, vaalean leivän ja ruoka-annoksen päälle kaadetun jogurtin kera. Valittiin helpompi tapa. Papuja lautaselle ja Lidlin perunasalaattia päälle pyöristämään makua. Hyvin meni. Äiskä ei syönyt ensinkään. Mari, joka yleensä ei syö papuja söi mielellään. Samoin minä ja Juniori.

Kuva piti ottaa paistinpannulle jääneistä tähteistä.

Jälkkäriksi nautin venäläisestä keittokirjasta napatun reseptin mukaan tehtyä 

hunajakiisseliä (ohjeen nestermäärillä syntyi paremminkin hunajamehukeittoa eli puolita veden määrä, jos kokeilet)

2,5 dl hunajaa

3 rkl sokeria

2 rkl sitruunamehua

3 rkl perunajauhoja

1,75 l vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Jätä kuitenkin desi sivuun. Lisää puolet hunajasta ja sokeri. Kiehauta uudelleen. Lisää vesidesiin sekoitetut perunajauhot, loppu hunaja ja sitruunamehu. Sekoita hyvin ja siirrä sivuun jäähtymään. Tarjoile kylmänä.

Venäläisen keittiön varassa pariin otteeseen eläneenä tykkäsin ja voin kuvitella venäjällä olevan suosittukin juttu. Meillä minä olin Äiskän avustajan lisäksi ainoa, joka tykkäsi. Maku ei ole paha, mutta suomalaiseen suuhun aika outo. Ensi kerralla kokeilen keittää samalla reseptillä maitoon - tietysti puolta pienemmällä nestemäärällä, jotta saan kiisseliä.

Verbaalirosollia

Anteeksi vain rakkaat blogini lukijat. Tämä lomalaisen elämä on vähän poukkoilevaa, joten aina ei ole ehtinyt kirjoittelemaan näitä päivityksiä. Aiheita kylläkin kertyy koko ajan lisää, vaikkeivät aina niin suoraan ruuan laittoon liitykään. Niinkuin nyt tälläkin viikolla: olen touhunnut mahottoman paljon tekemättömiä kotitöitä ja laittanut paikkoja talvikuntoon. Olen tehnyt löytöretkeä itseeni, maalannut olohuoneen lattiaa... Ja välillä vähän juopotellut! Tai riidellyt Marin kaverin äidin kanssa. Tänään sitten pohdin, että mistä kirjoittaa, ja totesin tekstistä tulevan vähän pitkähkö sekä aiheiltaan aikamoista sillisalaattia eli rosollia.

Tämän loman aikana olen oikeastaan ensimmäistä kertaa joutunut tekemään tiliä itseni kanssa tästä elämäntilanteesta. Vähän pyrkii kapinahenki valtaamaan. Ajoittain tunnen olevani vankina omassa elämässäni. Itse pystyisi ja haluaisi vielä vaikka mitä, mutta sairaan puolison kanssa kaikki on niin helvetin hankalaa, että tulee nostettua kädet pystyyn. Tuolla viimeviikon reissullakin monasti tuumailin, että voi kun voisin Äiskän kanssa jakaa näitä fiiliksiä. Ja ensimmäistä kertaa meillä jopa olisi matkusteluun aina silloin tällöin varaakin. Mutta lähteä kahdestaan Äiskän kanssa pidemmälle reissulle, tuntuu vielä kahdestakin syystä turhan hankalalta. Toisaalta se on se työläys. Jos joskus tulee lähdettyä, niin enemmänkin se on sitä, että haluaa tarjota Äiskälle elämyksiä. Itse ei kovin voi lomasta puhua. Ja toinen syy on se, että lasten kanssa on vasta kehittymässä sellainen luottamus, että uskaltaisin jättää vaikkapa viikoksi keskenään.

Sitten on tämä parisuhde. Nuorena riitti kun sai leikkiä Singerin ompelukonetta. Koen, että nykyään sillä ei niin ole väliä. Nuorena ihmetteli, kun tytöt sanoi, että pitäisi olla vähän tunnettakin pelissä. Nyt tuntuu, että se tunne onkin suurin osa yhteiseloa. Mutta kun sekään ei voi olla yksinkertaista. Rakastamme Äiskän kanssa toisiamme tosi paljon ja rakkaudessamme on sitä tunnettakin. Mutta kun minä ja vain minä olen koko ajan se vahva astia. Viime aikoina olen hyvin selkeästi tuntenut, kuinka kaipaan tasavertaista läheisyyttä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niitä vain ei voi marketista ostaa. Tasavertaisen keskustelukumppanin osaa lapset alkavat jo jossain määrin paikkaamaan. Koen, että tällaisessa tilanteessa on hyväksi, jos tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa. Mutta eiköhän se tästä. 

Niin tuosta mainitsemastani juopottelusta. En ole edes harkinnut siitä ratkaisua. Tässä vain on sattunut muutama sellainen tilaisuus, jossa on ollut mahdollisuus joutua juovuksiin. Oitis olen tilaisuudet hyödyntänyt, sillä 48 viikkoa vuodessa joudun moisista tapahtumista kieltäytymään. Ihan kaikista juopotteluista ei onneksi ole tullut paha mieli. Sekin on jännä, että miksi. Minä menen vaikka naapuriin istumaan ja siinä sitten otetaan muutamat kopsut sillä seurauksella, että tulen tien leveyttä mitaten kotiin. Kyllä minä saan niin tehdä ja joku voisi sanoa, että olen sen ansainnutkin! Mutta aamulla minulla on paha mieli. Paha mieli siitä, että minulla oli ihan mukavaa?! Kyllä tämä miehenkin logiikka on joskus vähän mutkikasta, jos on usein naisenkin.

Mutta nyt mennään takaisin ruokaan. Eilen en ehtinyt kirjoittaa, vaikka söimmekin. Söimme riisipuuroa ja juolukkakiisseliä. Älkää jääkö syömään niitä juolukoita, tulee pää kipeäksi. Näin meitä opetettiin lapsena. Vieläpä kerrottiin marjan olevan lievästi myrkyllinen. Mutta eihän se näin ole. Pää tuli kipeäksi, koska juolukat kasvavat lähes poikkeuksetta paikoilla, joissa kasvaa myös paljon suopursuja, joiden voimakas tuoksu voi tosiaan aiheuttaa pääkipua. Metlan sieni- ja marja-asiantuntija Kauko Salon mukaan Venäjällä juolukkaa käytetään paljon. Etsin netistä venäläisiä juolukkareseptejä ja totesin sitä käytettävän aivan samoihin paikkoihin kuin mustikkaakin. Salo toki varoitteli, että ei kuitenkaan tule hyvä, jos sotkee juolukan ja mustikan yhteen. Juolukkakiisselin (tai oikeastaan se oli juolukkakeitto tai soppa niinkuin meilläpäin sanotaan) keitin aivan samoin kuin mustikkaversionkin. Keitettynä juolukka on vain siellä kattilassa niin ruma marja, että siivilöin kuoret pois. Kolmen litran kattila tyhjeni päivässä eli hyvää oli.

Tänään sitten syötiin perunoita ja 

Pesosen parempaa jauhelihakastiketta

3 sipulia silputtuna

öljyä

1 rkl hunajaa

400 g jauhelihaa

3 rkl vehnäjauhoja

vettä

1 tl suolaa

1 tl timjamia

1 tl rakuunaa

Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää jauheliha ja hunaja. Paista kunnes jauheliha alkaa olla kokonaan ruskistunut. Lisää koko ajan sekoitellen jauhot. Seuraavaksi vettä. Tavoiteltu kastikkeen sakeusaste määrittää veden määrän. Ja lopuksi mausteet. 

Äänin 3 - 0 hirmu hyvää. Kuvia ei ehtinyt ottaa, kun oli kiire vetää Osmocolorit olkkarin lattiaan. Muuten hyvä, mutta ei taida ehtiä kuivumaan ennen nukkumaanmenoaikaa niin paljoa, että pääsisin makuuhuoneeseen. Voi hitsi!

Ei puistata, sanoi Insinööri

Tämä oli taas niitä päiviä, joista voi sanoa, että Loistopäivä. Vaikka koskaan ei pitäisi sanoa noin, sillä yleensä ennenkuin aurinko seuraavan kerran nousee, ehtii tapahtua jotakin tosi inhottavaa. Kuten nyt, että poliisit tuovat juopuneen lapsen kotiin näpistyksestä syytettynä. Noin niin kuin esimerkin omaisesti mainittuna. Meillä ei toki ole moista tapahtunut. Onneksi. Mutta tähän päivään: niin me sitten Insinöörin kanssa kokkailtiin. Ja turistiin kaikennäköistä mukavaa samalla kun kuunneltiin Conquestin uusinta älppäriä. Kyllä on Peter James Goodmanilla mahtava ääni. Tuli siinä sitten puheeksi myös hunajasimani. Insinööri kysyi mausta. Minä totesin, että mausta ei vielä tiedä, mutta saatta olla vielä enemmän hunajakiljun puolella. Hetken aikaa siinä kokkailtuamme asia alkoi vaivata minua. Eihän siinä muu auttanut kuin maistella. Insinööri maistoi: "Ei puistata! Hyvää on!" Ja todellakin! Sima oli tässä parin kuukauden aikana saanut rutkasti luonnetta ja makua. Ehkä tästä satsista ei ihan sitä tule, mitä lähdin hakemaan, mutta ensi syksyn sadosta osaan tehdä jo hyvää.

Hyvä ruoka oli kuitenkin päivän pääteema - ja laatuaika hyvien ystävien seurassa. Erinäisistä tässä mainitsemattomista syistä muutimme ruokalistaa alkuruuan osalta. Nieriächeviche korvattiin

Hunajassa keitetyillä retiiseillä

2 nippua retiisejä

2 rkl voita

1 rkl hunajaa

vaaleanpunaista Himalajan suolaa

Rapsi retiiseistä varret ja napajuuri pois. Huuhdo hyvin. Laita kattilaan voi ja hunaja. Kun voi on sulanut, lisää retiisit. Keitä niitä hunajavoiseoksessa, kunnes neste poistuu ja retiisit alkavat kristallisoitua. Aikaa tähän meni minulta noin 20 - 25 minuuttia. Ripottele pinnalle vaaleanpunaista suolaa ja tarjoile. 

Äänin 4 - 3 hyvää. Äiskältä kolmonen.

Pääruuan teki Insinööri. Opetti minulle pastan jauhannan jalon taidon ja sivutuotteena gorconzola-broileri-kastikkeen teon.

Pasta

2 dl vettä

2 munaa

durumvehnäjauhoja vajaa kilo

Riko munat kulhoon ja kaada vesi päälle. Riko rakenne vaikkapa lastalla. Sotke vehnäjauhoja sekaan ensin sillä lastalla hämmennellen, sitten kädellä vaivaten. Viimeksi sitten vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla. Lopputuloksen pitää olla reilusti pullataikinaa tiukempaa. Sellaista, että kun kädellä painaltaa, niin ei kunnolla mene kuopalle. Vähän niin kuin joulukinkkua tökkäisit. Laita köntti kannelliseen astiaa ja astia vähintään tunniksi jääkaappiin tekeytymään.

Kun taikina on tekeytynyt riittävästi, tee siitä puolenkymmentä erillistä könttiä.

 Mankeloi könteistä pastakoneella ensin vähän paksumpia levyjä ja toisella kerralla sitten jo melko ohuita. 

Ja sitten vain leikkuriosalla suikaleiksi. Keitä tosi väljässä vedessä muutama minuutti. Tarjoile. Me laitoimme keitetyn pastan broilerikastikkeen sekaan.

Gorconzola-broilerikastike (nimi voisi ihan yhtä hyvin olla sinihomejuustokastike ja broileria)

450 g broilerisuikaleita

2 keskikokoista sipulia

5 valkosipulin kynttä

öljyä

5 dl kuohukermaa

250 g goconzola-juustoa

3 rkl currya

0,5 tl mustapippurirouhetta

ruukku tuoretta persiljaa

pöytämausteeksi parmesan-juustoa

Silppua persilja ihan pieneksi silpuksi. Laita sivuun.

Silppua sipuli ja ala kuullotamaan sitä pannulla öljyssä. Lisää joukkoon puristetut valkosipulin kynnet. 

Seuraavaksi broilerin suikaleet. Hauduttele niitä sen aikaa pannulla, että kosteus alkaa pannun pohjalta kadota. Lisää kerma ja juusto. Pyörittele sekaisin. Lisää vielä curry ja mustapippuri. Ja taas sekoitus. 

Tässä vaiheessa sinulla on sitten valmiina pastaa ja siihen kastiketta. Voit toki tarjota ne erillisinä, mutta voin taata, että maukkaampaa on, jos sotket pastan kastikkeen sekaan ja tarjoilet valmiina kokonaisuutena. Ai, että mitäkö niille persiljasilpuille.

No niitä ripotellaan sitten sen pasta-kastike-kokonaisuuden päälle antamaan näköä ja makua.

 Pöytämausteeksi raastoimme parmesan-juustoa.

Äänin 7 - 0 hyvää. Äiskä rankeerasi omalla asteikollaan kakkosen ja kolmosen väliin.

Tässä vaiheessa aloimme olla jo melkoisen ravittuja, mutta olipa se jo etukäteen arvattukin. Niinpä jälkiruuaksi söimmekin valmistamaani sitruunaisen kevyttä ja raikasta 

Japanilaista Anmitsu-jälkiruokaa

Hyytelö: 4 desiä vettä, noin desin vetoinen pikkupurkki agar-agaria, 6 rkl sokeria, 1 rkl sitruunamehua

Kastike: 1,2 desiä vettä, 3,2 desiä sokeria, 4 rkl sitruunamehua

Lisäksi: ankoa, säilöttyjä mandariinejä, säilöttyjä päärynän puolikkaita, coktail-kirsikoita

Sekoita sokeri, sitruunamehu ja agar-agar kylmään veteen. Kuumenna kiehuvaksi hämmennellen. Keitä tosi pienellä teholla 10 minuuttia sekoittaen koko ajan hyvin. Kaada laakeaan vuokaan. Anna jäähtyä ja jähmettyä. Leikkaa sellaisiksi teelusikassa kestäviksi kuutioiksi.

Laita 1,2 desiä vettä, 3,2 desiä sokeria ja 4 rkl sitruunamehua kattilaan. Kuumenna sekoitellen, kunnes neste muuttuu kirkkaaksi eli sokeri sulaa ja sekoittuu veteen. Anna jäähtyä.

Laita jälkiruokakulhoon ensin agar-agar-kuutioita, sitten mandariinilohkoja, päärynälohkoja, coktail-kirsikoita ja lopuksi kunnon teelusikallinen ankoa. Kaada päälle sokeriliemikastike. Jäähdytä. Minä tein nämä jo edellisenä iltana eivätkä menneet miksikään.

Yllättävän hyvää, oli yleinen arvio. Kuitenkin ihan älyttömän makeata. Kaikista muista paitsi minusta ja meidän koirasta. Muut antautuivat puolessa välissä annosta, me söimme sitten koiran kanssa kupit tyhjiksi.

Ja mistäkö saa ankoa? No ei mistään. Ainakaan Suomessa. Eli se on tehtävä itse eikä onneksi ole vaikea. 

Anko (tsubu-an)

200 g adukipapuja (myös kirjoitusmuotoa azuki esiintyy. Yhtä kaikki punaisia papuja)

3 dl sokeria

1 tl suolaa

Liota papuja yön yli väljässä vedessä. (Eli minä aloitin tämänpäiväisen jälkiruuan teon jo keskiviikkona.) Nosta kattila liedelle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 10 minuuttia. Kaada vesi pois ja uutta tilalle. Keitä papuja reilu tunti tai kunnes ovat pehmeitä. Papu on riittävän pehmyt silloin, kun se murskaantuu vaivattomasti etusormen ja peukalon välissä. Älä polta näppejä. Valuta pavut hyvin ja laita takaisin kattilaan, missä ei ole enää vettä. Lisää suola ja sokeri. Keittele niin kauan, että sokeri kristallisoituu papujen pintaan eli neste ikäänkuin häviää kattilasta ja pavut muuttuvat melko kiinteäksi mömmöksi. Anko on kuulemma monien japanilaisten makeiden ruokien perusaineita. Minä jätin ylimääräiset kannelliseen sokerikulhoon. Otan sieltä sitten, kun tekee mieli .

Että tämmöinen riemun päivä tänään. Kolme vuotta sitten oli myös tosi hyvä fiilikset. Keskiviikko. Käytiin Äiskän luona Kuopiossa. Oli taas tehostetun valvonnan osastolla, mutta oikein pirteänä ja tolkuissaan. Huomisen vielä pitävät ja sitten tavan osastolle. Kaksi viikkoa leikkauksesta tulee huomenna täyteen. Komplikaatioidenkin riski pienenee merkittävästi. Okei, soitellaan huomenna ja tullaan sitten perjantaina käymään, kun olet päässyt tavan osastolle. Vanhimmainenkin oli luvannut tulla käymään Pasilasta äidin luona perjantaina...