Pikku-Myyn pitaleivät ja muita hauskuuksia

Olen useassa aiemmassa tarinassani kertonut kollegastani Pikku-Myystä. Äiskän sairastumisen jälkeen ennen minun sairaslomalle jäämistä Pikku-Myy oli se ihminen, joka osasi tukea minua aktiivisella kuuntelemisellaan siten, että jaksoin niinkin pitkään käydä töissä. Ja toisaalta sitten kahden viikon sairasloman jälkeen palata takaisin töihin. Nykyisin työskentelemme eri työryhmissä, mutta näemme aina silloin tällöin. Viimeksi kun näimme, Pikku-Myy kertoi tehneensä hyviä ja helppotekoisia pitaleipiä. Eihän siinä muu auttanut, kuin pyytää resepti. Mutta ennen kuin menen pitaleipiin, on kerrottava myös Äiskän iloista.

Äiskän avustajana on viime syksystä saakka toiminut erittäin pätevä sijainen. Äiskä on hauska, kun toisaalta pilke silmäkulmassa kiroilee, että avustaja komentaa tekemään kaiken itse. Toisaalta Äiskä on sitten todella iloinen, kun pystyykin tekemään asioita itse. Eli vammaisen ihmisen kanssa työskenneltäessä on todella tärkeää, että nimenomaan avustaa eikä tee toisen puolesta. Nyt sitten sijainen pystyttiin vakinaistamaan, ja Äiskä on onnessaan. Tytöillä on nimittäin yhteinen intohimo! Molemmat ovat persoja makealle ja tykkäävät yhdessä rakennella kaikenlaista kivaa tämän makeannälkänsä tyydyttämiseksi. Onneksi Avustajalla on harkinta kohdillaan, että tulee muistettua myös päivän aikainen ravitseva ja monipuolinen ruokailu. Tänään tytöt olivat keksineet laittaa

marjahillaa

5 dl puolukkasurvosta

1 dl sokeria

2 rkl hunajaa

1/2 dl grahamjauhoja

2 dl vispikermaa vaahdoksi vatkattuna

Sekoita kaikki ainekset hyvin ja viimeksi kermavaahto vähän varovaisemmin. Tarjoile. Vähän olivat säästäneet minullekin maisteltavaksi ja tosi on, että toistekin tehdään. Oli se vaan niin hyvää.

Äiskä ja herkut.

Minulla on edelleen kesken yhteenveto tammikuussa käytetyistä elintarvikkeista. Sen kuitenkin huomasin jo alkuvaiheessa, että leipä vie ison läjän euroja. Niinpä olenkin sitten yrittänyt paistella leipää itse. Leivistä otetut kuvat ovat olleet niin huonoja, että en ole niitä suuremmin esitellyt. Kyllähän kaikki nyt tietävät, minkä näköinen on leipä. Taikinankin lämpötiloineen päivineen olen tehnyt enemmänkin niin sanotulla mututuntumalla. Leivän haju tai valmistusprosessi ei ole herättänyt minussa minkäänlaisia maailmaa syleileviä intohimon tunteita, mutta leivästä on tullut hiton hyvää.

Iskän auringonkukkaleipä

3 dl vettä

1/2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä

1 pss (11g) kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa

noin 3 dl ruissihtijauhoja

noin 4 dl vehnäjauhoja

noin 1/2 dl oliiviöljyä

Mittaa kuivat ainekset vaikka mittakannuun. Pane alustuskulhoon reilusti käden lämpöinen vesi ja hunaja. Kumoa kuivat ainekset kulhoon ja alusta taikina tasalaatuiseksi. Lisää lopuksi oliiviöljy ja alusta kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Pane kulho liinan alle lämpimään kohoamaan noin puoleksi tunniksi. Pyörittele taikinasta sellainen puolen metrin jööti, joka on toisesta päästä paksumpi. Kierrä jööti rullalle siten, että paksu pää jää keskelle. Laita kieppi uunipellille ja taputtele suhteellisen matalaksi. Anna kohota 10 - 15 minuuttia. Paista aluksi 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 45 - 50 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla ja tarjoile aikanaan.

Ja kun vauhtiin pääsin niin innostuin paistamaan rotinaviemisiä. Äiskän entinen kyty eli ensimmäisen miehensä veli sai pojan, ja mennään huomenna perikarjalaiseen tapaan katsomaan poikaa ja viedään samalla viemisiä helpottamaan tuoreen äidin olemista. Karjalassa tätä kutsutaan rotinoiden viemiseksi. Rotina sana tulee venäjän kielen sanasta, joka tarkoittaa syntymää. Minä kun olen huono noissa pullissa ja kakuissa, niin päätin tehdä yksinkertaisemman version entisen Nuijamaan pitäjäruuasta eli 

helpot lanttukukkoset

400 g porsaan suikalelihaa

400 g lanttulaatikkoa

1200 g rukiista piirakkataikinaa (esim. Pirkka)

Ruskista lihasuikaleet kuumalla paistinpannulla kevyesti. Kauli taikina noin kolme - neljä millimetriä paksuksi levyksi. Painele vaikkapa kattilan kannella levystä noin 16 senttimetriä halkaisijaltaan olevia kakkaroita. Kakkaroita pitäisi syntyä 10 - 12 kappaletta. Jaa lanttulaatikko ja ruskistetut lihat tasan jokaisen kakkaran toiselle laidalle. Jätä reunalle hieman vapaata tilaa. Käännä tyhjäksi jäänyt puolisko kakkarasta lihojen ja lanttulaatikon yli siten, että syntyy puolikuun muotoinen piirakka eli kukkonen. Painele reuna kiinni. Pyöräytä vielä taikinapyörällä reunasta suikale irti, niin kestää paremmin ummessa paistamisen ajan. Paista 225 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Molemmat ovat hyviä.

Ja sitten urakan lopuksi huomisen ruuan tärkein osanen eli 

Pikku-Myyn pitaleivät

3 dl vettä

50 g hiivaa

2 tl sokeria

1/2 tl suolaa

noin 8 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut kuivat aineet ja alusta taikina joustavaksi. Lisää lopuksi öljy. Kohota puolisen tuntia. Taputtele taikinasta sellaisia senttiä paksuja kakkaroita. Pikku-Myy sanoi, että pitäisi tulla 16 kappaletta. No tulihan niitä, mutta ensi kerralla teen kahdeksan ja saan meidän makuun sopivamman kokoisia. Non niin, nyt sitten on pöytä täynnä kakkaroita. Laita kakkarat kuumalle uuninpellille. Ja pelti 10 - 15 minuutiksi 250 asteiseen uuniin. Komiasti kohoavat uunissa ja jäähdyttyään ovat oivallisia täytettäväksi herkullisella liha-kasvis-kastike-seoksella. 

Kiitos Pikku-Myy.

Minä juon nyt yhden Kukko-lagerin ja lähden nukkumaan.