Blake Crouch - Pimeää ainetta

"Pidän torstai-illoista. Ne tuntuvat
olevan jotenkin ajan ulkopuolella."

kirjan alku

Jo Wayward Pinesin -trilogiasta lähtien olen ollut Blake Crouchin suuri fani, mutta hän ei jää laakereille lepäämään vaan kirjoittaa jopa vielä päräyttävämmän tarinan rinnakkaistodellisuudesta. Ja päräyttävällä meinaan jotain todella päräyttävää. Tämä scifi-trilleri on luettava hotkaisemalla ja jäätävä sitten leijumaan siihen ihanaan utuun ja ajatusten virtaan.

Kvanttifyysikko Jason Dessen elää tavallista elämää. Hänellä on vaimo, poika ja työpaikka yliopistossa. Ehkä joskus hän miettii minkälaista elämä olisi ollut, jos hän olisi saanut kollegansa Ryanin sijaan arvostetun Pavia-palkinnon onnistuneesta työstään. Kuinka paljon pidemmälle hän elämässään ja urallaan olisi päässyt. Jossittelu muuttuu todeksi, kun Jason siepataan illanvieton jälkeen ja hänen herättyään maailma ei ole enää entisensä. Hän onkin ansioitunut nero, joka on urallaan saavuttanut sen mihin tavis-Jason ei pystynyt. Mutta niin kuin kliseisesti sanotaan: kaikella on hintansa, eikä onni ole niin yksioikoista.

"Tämä lienee epätodellisin hetki, jonka olen kokenut sen jälkeen, kun palasin tajuihini laboratoriossa - tämä kun istun vierashuoneessa asunnossa, jonka omistaja on minun vaimoni vaikka ei olekaan, ja puhun pojasta, jota meille ei ilmeisesti ole koskaan ollut, ja elämästä, joka ei ollut meidän elämämme."

Juonta en tuon enempää tahdo lähteä spoilaamaan, muuten kirjan lukemista harkitsevalta menee kaikki oivaltamisen ilo. Crouch, tuo päähenkilön tavoin nerokas mies, kirjoittaa tekstiä joka saa mielikuvituksen lentämään ja aivot höyryämään. Joitain kysymysmerkkejä heräsi rinnakkaistodellisuusteoriaa koskien, mutta ei mitään liian häiritsevää ajatellen lukukokemusta. Kirjan puhuttelevuus vei huomion pienistä epäkohdista, sillä takaa-ajon tiimellyksessä tulee melkein kuin huomaamatta samalla pohtineeksi identiteettiä ja minuutta ja katsomaan omaa elämää ehkä jopa enemmän kiitollisena ja uusin silmin. Jasonin lailla jokainen meistä varmasti toivoo elävänsä sitä parasta versiota itsestään ja elämästään. "Jos lampia on miljoona, ja sinun ja minun versiot elävät niissä joko samankaltaista tai erilaista elämää, ei ole parempaa todellisuutta kuin tämä, jossa me nyt olemme. En ole mistään asiasta niin varma kuin siitä." 

 

Siis samassa paketissa hengästyttävä ja ällistyttävä jännitysnäytelmä sekä pohdiskeluja aiheuttava sanoma, joka ei jätä rauhaan viimeisenkään sivun jälkeen. Jos joku kauhistelee sanoja fysiikka tai scifi, niin huolet ja murheet pois. Ne eivät herätä minussakaan innostusta, mutta Pimeää ainetta imaisee silti mukaan, eikä niitä huomaa vierastavansa enää samalla tavalla.

"On kuin olisin unohtanut itsestäni kaiken ja lukisin nyt elämäkertaani."

_______________________________

★★★★★
Blake Crouch - Pimeää ainetta

(Dark Matter, 2016)

Tammi, 2017

Kirjastosta

Muita postauksia
Blake Crouch: Wayward Pines - Viimeinen kaupunki (#3)  
Blake Crouch: Wayward Pines - Salaisuus (#2)
Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä (#1) 

Blake Crouch - Wayward Pines: Viimeinen kaupunki

"Hän avaa silmänsä."

kirjan alku

Tähän se kaikki kulminoituu. Wayward Pinesin viimeinen osa. Tätä sarjaa ei sinänsä rauhassa ja nautiskellen voi lukea, vaan nopealla tahdilla sivut kääntyvät, sillä on pakko saada pian tietää miten kaikki päättyy. Jossain vaiheessa mietinkin, että miten kaikki voisi päättyä hyvällä tavalla - tai edes jokseenkin hyvin. Ettei jää paha mieli. Mutta oli oikein mainio lopetus. Oikeastaan ainoa oikea. Vaikka nyt tietenkin tekisi mieli lukea vielä lisää.

Makea valhe vai katkera totuus?

Mystisen pikkukaupungin aika on kulumassa loppuun.

Aitoamerikkalaisen herttaisessa Wayward Pinesissa on vain yksi vika: sieltä ei voi lähteä pois. Kaupunkia ympäröi sähköaita, ja pakoyrityksestä saa maksaa hengellään. mistä oikein on kyse - sen tietää vain kaupungin perustaja, mielipuoli miljonääri David Pilcher. Kunnes salaisen palvelun agentti Ethan Burke saapuu kaupunkiin. Edessä on katkera taistelu Wayward Pinesista, viimeisestä kaupungista. Takakansi

Blake Crouch osaa selvästi pitää langat tiukasti käsissään ja tässä trilogian viimeisessä osassa liikutaan hengästyttävissä tunnelmissa, mihin tietenkin totuttiin jo kahden edellisen osan aikana, mutta nyt se oli potenssiin kymmenen. Valtataistelu Ethanin ja Davidin välillä saa peruuttamattomat seuraukset, eikä kukaan kaupunkilaisista ole varautunut siihen. Panoksena on paljon suurempaa kuin yhden kaupungin selviytyminen, kyseessä on koko ihmiskunnan tulevaisuus. Ei paineita.

Ainoana miinuksena sanoisin, että pidin enemmän edellisten kirjojen pikkukaupunkitunnelmasta, jota varjosti salamyhkäisyys ja tässä on enemmänkin takaa-ajo tunnelma, salaisuudet ovat suurimmaksi osaksi jo selvinneet. Äh, onpa vaikea kuvailla, kun ei saisi liikaa paljastaa, jos joku ei edellisiä osia ole lukenut. Takaumat henkilöiden entisiin elämiin olivat juuri tuosta edellä mainitusta syystä entistäkin mukavampi lisä. Wayward Pines on kaikenkaikkiaan aivan loistava trilogia, joka koukuttaa. Kauhukuva maailmamme tulevaisuudesta. Trillerien ja dystopioiden ystäville.

_______

Blake Crouch - Wayward Pines: Viimeinen kaupunki

(The Last Town, 2014)

Tammi, 2016
Päällyksen kuva: iStockphoto 

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Wayward Pines: Ei pakotietä
Wayward Pines: Salaisuus

Blake Crouch - Wayward Pines: Salaisuus

"Mustin oli katsellut otusta Schmidt & Benderin 
valmistamasta kiikaritähtäimestä lähes tunnin."

kirjan alku

Ahmaisin kesän alussa Wayward Pinesin ensimmäisen osan Ei pakotietä ja koukutuin välittömästi. Huikea aloitus sarjalle, jossa yllätyksiä riittää. Jos ekaa osaa ei ole luettua, ei ehkä kannata jatkaa lukemista. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että lue ykkösosa pian! Kakkonen on hyvä!

"Eilinen on historiaa.
Huominen on arvoitus. 
Tämä päivä on lahja.
Ole ahkera, ole onnellinen ja iloitse elämästäsi
Wayward Pinesissa!

Kehotus Wayward Pinesin asukkaille
(pidettävä näkyvillä kaikissa kodeissa ja liiketiloissa)"

Wayward Pinesin tarina jatkuu. Ethan Burke värvättiin kaupungin seriffiksi hänen tullessa tietoiseksi maailman tilanteesta ja Wayward Pinesin salaisuudesta. Asukkaat ovat jollainlailla hekin tietoisia näytelmästä, jossa ovat mukana, mutta he eivät kuitenkaan tiedä todellista syytä sille. Jotain salamyhkäistä on kuitenkin tekellä.

Jälleen pääsin nauttimaan jännityksestä ja yllättävistä käänteistä, vaikka tämän kirjan suurin yllätys ei yltänytkään ensimmäisen kirjan tasolle, mutta se olikin niin suuri käänne, että tuskin toista samanlaista voi olla. Salaisuudessa lukijalle raotetaan myös menneisyyden verhoja, eritoten aikoja ennen Wayward Pinesia. En nyt halua lähteä kauheasti enempää kirjaa avaamaan, sillä muuten tulisin paljastaneeksi siitä liikaa.

Se loppu. Mikä cliffhanger! Ei noin voi lopettaa! Trilogian viimeinen osa, Viimeinen kaupunki, ilmestyy tammikuussa 2016. Sitä odotellessa. (Tammikuuhun on vielä ikuisuus!)

"Oli yhä hetkiä, sellaisia kuin tämä, jolloin Wayward Pines tuntui aidolta. -- Juuri teeskentelemällä hän oli vasta täysin ymmärtänyt, miten hyvin illuusio onnistui. Miten ihmiset saattoivat antautua, hukuttautua heitä ympäröivään herttaiseen valheeseen."

_______

Blake Crouch - Wayward Pines: Salaisuus

(Wayward, 2013)

Tammi, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani
Blake Crouch - Wayward Pines: Pakotie

Blake Crouch - Wayward Pines - Ei pakotietä (+tv-sarja)

LUE KIRJA & KATSO TV-SARJA

Wayward Pines - Ei pakotietä - Blake Crouch

(Pines, 2012)

Tammi, 2015

Kirjastosta lainattu

"Mies tokeni maatessaan selällään."

kirjan alku 

Melkeinpä parasta on lukea kirja, josta ei ole mitään ennakkokäsitystä. Wayward Pines arvoita olen muutaman hyvin ylimalkaisesti lukenut lähinnä katsoakseni kiinnostaako minua ja todellakin kiinnostaa! Pikkukaupunki jännäri, jossa tapahtuu jotain hämäräperäistä. Juuri tällä hetkellä Wayward Pines tuntuu olevan aika pinnalla ja yksi syy siihen on juuri alkanut tv-sarja.

"Tervetuloa Wayward Pinesiin, aitoamerikkalaiseen unelmaan! 

Ja agentti Ethan Burken pahimpaan painajaiseen."

Salaisen palvelun agentti Ethan Burke saapuu Wayward Pinesin pikkukaupunkiin etsimään kadonneita kollegojaan ja joutuu rajuun kolariin. Tultuaan tajuihinsa Ethan huomaa, että kaikki hänen tavaransa ovat kadonneet. Kukaan ei tunnu uskovan, kuka hän on. Tilanne mutkistuu entisestään, kun Ethan huomaa, ettei hän saa yhteyttä kaupungin ulkopuoliseen maailmaan. Outo sattumus seuraa toistaan, kunnes Ethan on varma, että jotakin on pahasti vialla. Mitä lähemmäksi totuutta hän pääsee, sitä selvemmäksi käy, ettei idyllinen pikkukaupunki ole ollenkaan sitä miltä näyttää. Mutta ei ole Ethan Burkekaan. Takakansi

Kirjan on hehkutettu sopivan varsinkin Twin Peaksin, Lostin ja Salaisten kansioiden faneille. Ja se on itsessään jo paljon luvattu. Loppusanoissa Crouch kertoo inspiroituneensa Twin Peaks-sarjasta kaksitoistavuotiaana ja halunneensa luoda jotain samanhenkistä. Wayward Pinesiä ei olisi ilman Twin Peaksiä ja tosiaan kirja on hieno kunnianosoitus David Lynchin maagiselle luomukselle. Ahmimisreaktiosta tietää milloin kirjassa on sitä jotain - ja tämän kirjan hotkaisee aivan hetkessä. Parilla istumalla se on jo luettu ja itse ainakin jäin kaipaamaan heti lisää!

Waywardin pikkukaupungista tuli välittömästi mieleen elokuva Truman Show. Kaikki Wayward Pinesissa tuntui niin epäaidolta ja luonnottomalta. Tosin vain tämän kirjan lukeneet tietävät miten asioiden laita todellisuudessa on. Toisen mielleyhtymän toi huima sairaalakohtaus, joka oli kuin suoraan Stephen Kingin kirjasta. Piinasta itseasiassa; Karmiva sairaanhoitaja Annie is back. Yllätyin kuinka brutaali kirja oli, en osannut kuvitella ihan niin raisua ja väkivaltaista menoa. Ahdistavuus kasaantui aina vain suuremmaksi loppua kohden ja dystopinen maailmankuva ei tuntunut hyvältä. Karviva kirja. And I like it!

Päähenkilö Ethan Burkesta oltiin tehty erittäin hyvä hahmo. Tarpeeksi kovis, muttei mikään Herra Vahingoittumaton. Miehen osaan eläytyy vahvasti ja kokee jopa samoja tunteita.
"Täällä ei ole kaikki kohdallaan", Ethan sanoi.
"Sitä minä olen yrittänyt..."
"Tarkoitan tässä kaupungissa. Asukkaissa. Teissä. Jotain on vinossa, ja jos luulette, että aioin istua täällä kuin tikku paskassa ja annan teidän kusettaa minua..."

Kerrassaan ovelasti rakennettu juoni. Ethanin raivotessa Wayward Pinesissa siirrytään välillä seuraamaan hänen vaimonsa ja poikansa elämää Seattlessa. Nerokasta näin jälkeenpäin ajateltuna, kirjailija saa lukijan ajattelemaan juuri kuin haluaa, koska lopun paljastus tuli itselleni ainakin ihan puun takaa, vaikka jonkinlainen haisu olikin asiasta aika pian.

Pidän ihan älyttömän paljon tuosta kannesta! Kokeilin katsoa kirjaa toisinpäin eli ns. luonnollisesta kulmasta, mutta se näytti aika tylsältä. Loistava idea kääntää kuva päälaelleen, tulee paljon dynaamisempi vaikutelma. Ja jos jossain on tunnelma kohdallaan, niin juuri kansissa!

Elokuuhun asti saadaan odotella trilogian toista osaa, Salaisuutta.

Tähtiä: ★★★★½

Wayward Pines
TV-sarja
Creator: Chad Hodge
Näyttelijät: Matt Dillon, Toby Jones, Shannyn Sossamon, 
Terrence Howard, Melissa Leo
Draama / Mysteeri / Trilleri

2015 ->
TRAILER

Joku aika sitten alkanutta sarjaakin olen ehtinyt vilkaista muutaman jakson (en halua katsoa pidemmälle kuin kirjan ensimmäisessä osassa mennään, ettei tule turhia spoilereita). Mitä nyt oli mutkat vedetty suoriksi aika rajulla kädellä ja kirjan tunnelmasta ei ollut kauheasti mitään jäljellä. Fiilistä ei luoda rauhassa, vaan asiat juostaan hirveällä kiireellä läpi, jolloin tunnelmakin jää vaisuksi. Sama asia mihin luvattoman monet nykyajan sarjat syyllistyvät. Vähän liian tekemällä tehty.

Heti ensimmäisessä jaksossa tuli melkein kaikki oleellinen selville ja jos nyt Twin Peaksiin halutaan taas lähteä vertaamaan, niin se on sama asia kuin olisi paljastanut Laura Palmerin murhaajan heti pilotissa. Mikä järki? Hyvää materiaalia olisi saanut tehtyä tuosta ajasta, joilloin Ethan (ja katsoja) on vielä pihalla tapahtumista. Jännittävä sarja ainakin on, mutta jännityksen tasoa olisi edelleen voinut kohottaa melkeinpä painajaismaiseksi pienillä viivytyksillä ja epätietoisuudessa pitämisellä.

Kolmas ärsyttävä seikka oli, että kirjassa Ethan vaelteli puolikuolleena pikkukaupungissa, mutta sarjassa parhaassa sielun ja ruumiin voimissa, mitä nyt oli pari naarmua poskella vähän tunnelmaa luomassa. Ei kovin vakuuttavaa. Hyvin oltiin sen sijaan tehty Ethanin vaipuminen epätoivoon, kun kukaan ei tuntunut uskovan häntä ja hänen tarinaansa. Ulkomaailmaan mies ei tunnu saavan millään yhteyttä ja asukkaat vaikuttavat oudoilta. Jopa Ethanin mielenterveyttä epäillään.

Eipä ollut siis kauan loistoidea katsoa sarjaa heti kirjan lukemisen jälkeen, koska pakosti sitä kirjaan vertaa ja harvoin televisiotuotannot onnistuu kipuamaan samalle tasolle. Enemmän olisin sarjasta siis pitänyt pienen välitauon jälkeen. Ei hullumpi, mutta liian monet seikat ärsytti - jos joku ei ylläolevasta tekstistä sitä tajunnut ;)

Tähtiä: ★★½