Hetkessä - bitelemätön brunssi bistrossa

Ihanan ystävällisen viikonlopun päätti aivan ihana brunssi kirkkonummelaisessa Bistro O matissa. Minähän olen lähes maalta, ja alle 22 000 asukkaan kotikaupungissani ei ole mahdollista lähteä viikonloppuna(kaan) brunssille johonkin kivaan paikkaan. Tai oikeastaan ei edes mihinkään vähemmän kivaan paikkaan. Niinpä esitin rva Kepposelle toiveen piäkaupunkiviikonlopustamme, että olisiko mitään mahdollisuutta käydä jossain kivassa paikassa brunssilla? Kepposka, tuo kaikkien tapahtumajärjestäjien ja matkatoimistojen suuri kilpailija ;) tarttui heti toimeen, ja valitsi useamman kivan brunssipaikan valittavakseni. Ja niin päädyimme viikonlopun muuhun logistiikkaan parhaiten sopivaan Bistro O matiin.

Minähän olen nyt siis lähestulkoon noviisi tämän brunssiarvioinnin suhteen, MUTTA ruuasta olen pitkällisellä nautiskeluharjoittelulla päässyt melkoiseksi asiantuntijaksi :) Ja varmuudella voin sanoa, että tämä brunssi oli herkullinen, onnistunut ja i-ha-na!

Alkupaloina oli niin paljon salaatteja, kaloja, munakasrullaa, paistosta, piirakkaa, lihapullia ja ihania leipiä, että ei yhdelle lautaselle sopinut, vaan joutui hakemaan pariin otteeseen, niin ja vielä santsaan :) Mutta nuo kalat oli kyllä mun suosikkeja, ja jos leipään ei voi rakastua, niin sitten kyllä ihastuin tuohon mahtavaan saaristolaisleipään. Ja tuohon punajuuri-pinjansiemen-aurajuusto-salaattiin sitten kyllä jo rakastuin. Vihreän salaatin kanssa se oli kyllä ihan parasta, ja sitä jouduin hakemaan useamman kerran.

Pääruuaksi valitsin paahdettua kalaa sekä fenkolia ja porkkanapyrettä. Todella hyvä annos, sopivan kokoinen ja ihana makuyhdistelmä sai lähes hymisemään. Oih.

Jälkiruuaksi oli vielä lakritsilla maustettua tummaa suklaamoussea, marenkikakkua sekä omenapiirakkaa vaniljakastikkeella, mikä oli ehdoton suosikkini. Jos vähän nurista saa, niin jälkiruuat ei kyllä nousseet muun brunssin upealle tasolle, vaikka ihan herkullisia olivatkin. Tämä vain kertoo siitä, että kaikki muu oli kyllä järisyttävän hyvää :)

Aamiaisella oli muitakin ihanuuksia, ja kerrankin älysin kuvata jotain muutakin, kuin pelkkiä ruoka-herkkuja ;)

IhaNainen Kepposka

 

 Nautiskeleva Anna

 

 ja herkutteleva Leonida, josta emme näe blogimaailmassa valloittavaa hymyä :)

 

Kiitos teille kaikille ihanasta brunssista, täyteläisen (turvottavan) viikonlopun päätteeksi!
*sytämiä sytämiä*

Hetkessä - Ystävällistä mökkeilyä

Kävin kesällä myös Pikku Kepponen-blogin väen kanssa kesämökkeilemässä Virroilla, juuri silloin kun ihanat helteet helli, ja vesi oli lämmintä kuin linnun maito :) Pakkasin auton perään hellevaatteiden ja pitkähihaisten lisäksi peiton, tyynyn, pyyhkeet, useat kengät, koruilutarpeita, uimavermeet sekä villasukat, ja niin olin valmis matkalle mökkeileen.

Tässä joitain hetkiä mökkireissulta kuvin, toivottavasti voitte kuulla tuulen suhinan kaislikossa, laineiden liplatuksen, airojen kirskahdukset ja pääskyjen kirkunan.

 Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani.

 

 Kaislikossa suhisee :)

 

 Laskettiin vene vesille,

 

 joka niemen notkoon saarelmaan...

 



 Auringon kultaa laineillaan.

 

Kesäinen synttärikattaus, lättypinoineen, hedelmäsalaatteineen, naperoherkkuineen ja juhlakattauksineen sekä koristuksineen ala Pikku Kepposet :)

 

Iltauinti, ei ketään missään, eikä mitään kessään - on kesäyö.

 

 Ja maailma on sun!

 

 Samaisella Keski-Suomen reissulla poikkesin myös vihdoin Keuruulla kylässä ystävillä, joita en ole nähnyt vuosiin, lienee liki viiteen vuoteen... Tiedättekö, kun on niitä ihmisiä, joista aika kasvattaa erilleen, eikä ole enää mitään sanottavaa. Ja sitten on niitä ihmisiä, joidenka seurassa viisikin vuotta pyyhkiytyy hetkessä pois, ja kaikki on niin, kuin olisi aina ollutkin, ja voi jatkaa siitä, mihinkä viimeksi on jääty. Kyllä, nämä Keuruun kauppiaat yhteisine ystävineemme ovat juurikin näitä jälkimmäisiä ihmisiä, joidenka sohvalle on hyvä istahtaa, joidenka kanssa voidaan helposti unohtaa ripsit grilliin, siinä vaan ohimennen höpötellessämme kolmatta tuntia, niitä joidenka kanssa voidaan paistaa kahden litran lättytaikina hetkessä, ja niitä joidenka kanssa voi lillua paljussa liki aamuun asti, nauraen, muistellen ja maailmaa parantaen :)

 

 Rapsakkaa,

 

 ja pehmeetä.

Syksyn uutuus suklaasta tehty helppo ja herkullinen vadelmasuklaa-mutakakku. Jahka tämä suklaa tulee kauppoihin, niin kirjoitan tänne ohjeen itsellenikin muistiin - oli meinaan sen verran taivaallisen hyvää :) Onneksi on noita kauppiasystäviä, jotka älyävät hillota tällaisia edustajan antamia näytesuklaita kaapeissaan siltä varalta, että kylään tulee leipovia ystäviä ;)

 

 Kesäkeittiön valtavat muurikkaletut!

(perus lättytaikina ohje; "2 plus 3 on 5" eli 2munaa, 3dl jauhoja ja 5dl maitoa, lisäksi ripaus suolaa ja sokeria maun mukaan, yleensä 1rkl. Me kerroimme ohjeen neljällä, ja korvasimme osan jauhoista amerikkalaisilla pannukakkujauhoilla. Paistamiseen paaaljon voita :))

 

Kiitos ystävät rakkaat kesäretkeilystä, ihana nähdä teitä kaikkia, niin uusia kuin vanhoja, ikuisia ja uutuuksia ♥

Hetkessä - Kesäretkellä omilla nurkilla

Kummimuru 5v toi äidin mukanaan kesäretkelle tänne Pirkanmaalle tätä kummia moikkaamaan. Hetken mietimme päivän ohjelmaksi Särkänniemeä, mutta sää oli sen verran epävakaista, ja kummimuru halusi nähdä sadussa seikkailleen mystisen vallihaudan, joten pakkasimme eväät kylmälaukkuun, ja lähdimme autoretkelle lähistölle.

Tammikuja

 

Taiteilija-ateljee


Ensimmäisenä poikkesimme Visavuoreen, Emil Wikströmin taiteilijakoti-ateljeehen, missä juhlitaan tänä vuonna taitelijan 150vuotista juhlavuotta. Visavuori sijaitsee Valkeakosken Sääksmäellä, Tarttilan kylässä, n.45km Tampereelta etelään ja 130km Helsingistä pohjoiseen, helposti ihan moottoritie 3/E12 varrella. Ja jos mietit, että kuka ihmeen Emil Wikström, niin hän on se kuvanveistäjä, joka on tehnyt mm Helsingin rautatieaseman kivimiehet.

150-vuotisjuhlaesitykset näyttää olevan loppuunmyyty taikka -varattu, mutta peruutuspaikkoja kannattaa aina kysyä. Opastettuja kierroksia museoon on kesäviikonloppuisin, ja lapsille suunnattu "Visavuoren tontun kadonnut avain" seikkailukierros on keskiviikkoisin klo12 ->. Ryhmille on myös Visavuoreen erilaisia ohjelmia.

Valimon/museokahvilan ikkuna 



Pääovi



Huvimaja



Huvimajalta näkymää Vanajavedelle



Me vierailimme Visavuoressa torstaina, joten lastenkierros jäi meiltä väliin, mutta yllättävänkin paljon neiti viisi vuotta tykkäsi kiertää vanhoja sokkeloisia rakennuksia, kipaista tähtitorniin ja ostaa itse pillimehunsa entiseen valimoon perustetusta ihastuttavasta kellarikahvilasta. Itse en ollut käynyt Visavuoressa yli 20vuoteen, (hävettää ihan myöntää :) mutta ihastuin jotenkin isosti kauniiseen puutarhaan, ajanjaksolle yllättävään rakennustyyliin, Wikströmien kauniin kodin upeisiin tapetteihin ja tuon nerokkaan taiteilijan harrastusten näkymiseen kaikkialla kodissa ja varsinkin taiteilija-ateljeessa. Myös museokahvilan miljöö ja toki tarjoilutkin miellyttivät minua kovasti :) Mielestäni Visavuori on juuri sopiva paikka vierailla lastenkin kanssa ja se sopii hyvin jopa siksi ensimmäiseksi museovisiitiksi. Toki Visavuoressa on mukava piipahtaa ihan aikuistenreissullakin.

Taiteilijakodin sali



Taiteilijakodin sali ja turisti Haltiakummi :)



Osa huonekaluista oli Wikströmin itse tekemiä, kuten tämä upean tulisijan vieressä ollut sohvapenkki.



Päämakuuhuone



Taiteilija-ateljeen talvipuutarhaa



Ateljee



 

Visavuoren museokahvila



Seuraavaksi ajoimme n.30km etelään, Hämeenlinnaan ja sieltä Hämeen linnaan katsomaan sitä jännittävää vallihautaa :)

Meillä kun oli muita suunnitelmia päivälle, niin jätimme väliin linnan lastenkierroksen. Toiminnallisia lastenkierroksia järjestetään tiistaisin ja torstaisin klo 11, 12, 13, 15, 16 ja 17 alkaen, kierros kestää n.40min, ja sillä tutustutaan linnan elämään 1500-luvulla. Kierroksella "testataan" osallistujien taitoja rakennustöissä ja arkiaskareissakin, sekä vähän seikkaillaan. Kierrokselle voi osallistua kerrallaan enintään 20lasta, ja ikäsuositus on 4-12vuotta. Kierrokselle ja linnan pajoihin osallistumisesta peritään pääsymaksu, aikuiset 8€ ja 7-17v.lapset 4€.

Pieni tyttö ja suuri linna :)



Hämeenlinnasta jatkoimme matkaa Pälkäneelle, mihinkä on helppo ajaa Hämäläisen maaseudun halki Hattulan kautta, tietä 57, n.40km. Pälkäneellä, Lahti-Tampere-tien varrella, poikkesimme ensimmäisenä Niitty-Seppälän tilan Kesätorille ostamaan herneet, vadelmat ja mansikat. Hölmösti jätin tuolloin kameran matkasta Niitty-Seppälässä, mutta uuden kesäretken tiimoilta kävin uudelleen kuvailemassa aurinkoisia Pälkäneen maisemia :)

Niitty-Seppälän kesätori on tosiaan suoramyyntipaikka, mistä löytyy tilan ja lähituottajien kesän satoa. Kesätorin yhteydessä on ihastuttava kesäkahvila musiikkeineen, ja kesätorin takaa löytyy oikein mukava (ilmaiset) kotieläinpiha, lasten leikkipaikka, kysymysrata ja peikkoluola, sekä pientä veloitusta vastaan polkuautorata ja ponilla talutusratsastusta. Mansikkatilalla on toki mahdollisuus mansikan itsepoimintaan. Ja kesäkahvilassa mansikasta voi nauttia eri muodoissa.

Itse ihastuin Niitty-Seppälän mahdollisuuksiin, siisteyteen, eläimet oli virkeitä ja hyvin pidettyjä, ilmaista puuhaa löytyi kaiken ikäisille lapsille ja ainakin kahvilan tuotteet oli maittavia. Jos Pälkäne osuu jonkin kesäretkesi varrelle, niin ehdottomasti suosittelen poikkeamaan Niitty-Seppälään!

Sen sijaan samaa en voi valitettavasti sanoa Strutsitila Syrjysestä, mikä myöskin sijaitsee Pälkäneellä, Tampere-Lahti-tien varressa. Olen käynyt Syrjysellä pari kertaa aiemminkin, mutta nyt oli kyllä jotain tapahtunut tilalla. Mielestäni on suoraa sanottuna hävettävää, että miten tilan pihatot ja karsinat oli hoidettu, tai siis jätetty hoitamatta. Eläimet eivät näyttäneet puhtailta, virkeiltä taikka iloisilta, strutsit, kuusipeurat ja ylämaankarja oli kaikki niin kaukana laitumilla, että niitä ei edes nähty. Itse en olisi kehdannut ottaa 3,5€ maksua aikuisilta, ja 2€ hintaa lapsilta kyseisestä "nähtävyydestä", mutta ehkä kyseinen tila todella tarvitsee kaikki eurot parantaakseen vielä joku päivä eläinten oloja. Itse tulin ainakin Syrjysellä niin surulliseksi, että en edes tahtonut kuvata likaisia, apaattisen näköisiä eläimiä. Tämä lammas oli ainoa Strutsitilalta kameraani tallentunut eläin.

Pälkäneeltä ajoimme vielä 40km luoteeseen, Tampereelle ja Pyynikille. Kävimme ensin ajelemassa Pispalan harjussa, ja haaveilemassa ystäväni kanssa ihanista puutaloista, kun neiti 5vee, nukkui päikkäreitä auton takapenkillä. Pispalasta koukkasimme vielä Pyynikin harjuun, näkötornille. Jätimme auton parkkiin, ja kävelimme vähän matkaa ulkoilureittiä kallioille piknikille.

Pyynikin kalliot on todella upeat, korkeuseroa oli vaan vaikea kuvata tavallisella pokkarikamerallani. Ja lämpimillä kallioilla oli mukava pitää evästaukoa pitkän päivän päätteeksi. Lopuksi vielä koukkasimme Pyynikin Näkötornin Kahvilasta ne kuuluisat Pyynikin munkit reissulaisille kotimatkaevääksi junaan, siis ne kaupungin parhaat munkit, ellei jopa koko maailman :)

Kiva oli kiertää lähinurkkia, ja älytä, että ei ehkä tarvitsekaan lähteä kauaksi löytääkseen jotain hymyillyttävää :) Tämä pitänee muistaa jatkossakin, ja katsoa kotikulmien kohteita "sillä silmällä". Ja täytyypä mennä uudemman kerran käymään tuolla Visavuoressa ja Niitty-Seppälässä, jos ei muuta, niin ainakin herkullisilla kesäkahveilla! Suosittelen :)

Reissuilua

Kiireisen helmikuun aikana piipahdin niin Kuopijossa häissä, Tampereella pakkaamassa, Hämeenlinnassa synttärijuhlimassa, Akaassa muuttamassa, Helsingissä ystävöimässä, Tampereella tupareissa ja moneen otteeseen siellä Akaassa milloin mitäkin hillumassa :)

Helsingin reissun piti olla höpöttelyä, herkuttelua ja ystävöimistä ihanan Arkitaivaan Leonidan luona, sekä mahdollinen piipahdus myös samalla reissulla Pikku Kepposten Rva Kepposen luo. Mutta näillä liikkeillä ja suunnitelmilla on tapana aina muuttua, ja se reissu olikin jutustelua, herkuttelua sekä kommelluksia täynnä.

Tähän nyt ihan itselleni ja Leonidallekin muistiin - tämän vuoden blini-kausi tuli avattua :)

Haaveiden siivin - matkaava mieli

Ystävien facebook päivityksissä on koko kevään vilissyt matkoja ympäri maailmaa. Yksi reissaa Dubaissa, toinen Losissa, kolmas kiertää Kauko-Aasiaa rinkkansa kanssa, neljäs on suunnitellut koko kesän reissun Californiaan, Miamiin, Kuala Lumpuriin sekä Ateenaan. Facebookin perusteella ihmiset kulkee siellä sun täällä, maan päällä, ja ihaillen katselen aina kaikki heidän laittamat matkakuvat ja haaveilen! [Tai no en nyt ihan kaikkia, 60kuvaa samasta merenpoukamasta vaan alkaa yksinkertaisesti jossain kohtaa tökkiä.]

Itse olen reissannut elämässäni kosolti vähän, mutta levoton sieluni kuitenkin aina maailmalle vetää. Kantakotona meillä ei ollut tapana matkustella, loman viettoon riitti hyvin omat tutut pihat, metsät, rannat ja kaupungit. Eipä sitä silloin muuta kaivannutkaan. Kymmen vanhana pääsin ensimmäistä kertaa lentokoneeseen, kun matkasimme suvun naisten kanssa Marokon Agadiriin. Se oli jännittävää, lumoavaa, ja välillä vähän pelottavaakin. Seuravaan kerran lentelin pilvien päällä melkein 12vuotiaana, kun muutimme heimopäällikön työn vuoksi keski-Afrikkaan puoleksi vuodeksi, ja reilu kymmenen vuotta myöhemmin jälleen suuntasin sinivalkoisin siivin (myös KLM käyttää meidän värejä, ryökäleet) eteläiseen Afrikkaan, tällä kertaa määränpäänä oli Mosambik ja opinnot. Sillä reissulla tuli reissattua myös Swasimaahan ja Etelä-Afrikkaan, ihan jopa lomailemaan, käytyä niin turisti mestat, kuin paikallisten suosimat nähtävyydet.

Niinpä jollei yhtä Moskovan viikonloppua ja Kyproksen viikkoa lasketa, niin kaikki vähäiset reissuni on suuntautunut Afrikan mantereelle. Ja kyllä, minunkin matkalaukussa on matkannut kirahveja, rumpuja, patsaita ja seinävaatteita :) Niin juu, ja KLM.n lusikat, tunnustan.

Muiden innostamana olen kaivannut tänä keväänä taas enemmän maailmalle. Syksyllä suunnitelmissani on saada vihdoin päätökseen yksi tärkeä etappi, ja olen miettinyt josko palkitsisi itsensä vuosien työstä matkalla.  Kohdetta en vielä ole päättänyt, kaipaan vain lämpimään ja aurinkoon, uimaan ja herkuttelemaan. Kirkkaat Välimeren rannat ovat tällä hetkellä houkuttelevimpina mielessäni, mutta minun mieleni on kuin tuuliviiri, joten voihan se olla jotain ihan muutakin.

Tämän hetken kiinnostavimmat ja halutuimmat matkakohteet on toki moneen otteeseen listattu intermänetin ihmeellisessä maailmassa, ja hyviä vinkkejä löytyy täältä, sekä täältä, täältä ja täältä. Barcelonan upeat nähtävyydet ja Kreetan rannat minua houkuttaa, ja onneksi molemmista löytyypä vielä hyvää ruokaa... ;)

Juuh, taidan jatkaa haaveilua vanhoja kuvia hymyssä suin katsellen ja reissusta haaveillen - jos minä voittaisin miljuunia lotossa, niin sen kaupungin keskustassa olevan kauniin maalaistalon lisäksi ostaisin liput maapallon ympäri!