Blogeissa on joskus kyselty myös kirjaintoilijoiden lehtimausta. Lehdet ovat minusta äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa, varsinkin ulkomaiset. Suomenkielisistä lehdistä suosikkejani ovat Helsingin Sanomien Kuukausiliite, Suomen Kuvalehti, Kauppalehden Optio ja matkailulehti Mondo. NYT on kadottanut minut uudistuksensa myötä kokonaan. Joskus pidin myös Imagesta, ja satunnaisesti siitä saattaa löytyä yksi laaja mielenkiintoinen artikkeli. Nuokin artikkelit ovat kuitenkin aikanaan luettavina lehden nettisivuilla.
Ehdoton aikakauslehtisuosikkini, lehti, jota tunnen kirjoitettavan juuri minulle, onkin saksalainen Neon. Nuorille aikuisille suunnattu lehti käsittelee joka kuukausi niin yhteiskunnallisia, tunteisiin ja yksilön toimintaan liittyviä, koulutukseen, työelämään ja arkeen kuin muotiin, tavaraan ja matkustamiseen liittyviäkin aiheita kriittisesti ja huolella. Ja niin, edes elokuvia, musiikkia ja kirjallisuutta ei ole unohdettu.
Laajuuden lisäksi Neonin Imagesta erottaa se, että siinä, missä Image on ratsastanut vuosia kansi julkkis edellä, Neon luottaa tutkivaan journalismiin ja kertoo ajankohtaisista henkilöistä toisinaan laajoilla, mutta ei koko lehteä valtaavilla jutuilla. Eron huomaa helposti lehtien kansia vertaamalla.
Image uskoo selkeästi lukijoiden lähestymiseen julkkis keulalla. Suuri osa muistakin jutuista näyttää liittyvän erilaisiin julkisuuden henkilöä. James Ellroy, Colin Firth, ja ketäköhän tuolla oikeassa laidassa pienellä kirjoitettuna mahtaakaan olla? Joka tapauksessa, minä en vaan keksi yhtään syytä miksi olisin kiinnostunut vaikka Maria Veitolasta, kyseessähän on keskusteluohjelman juontaja jonka traumaattisesta nuoruudesta Imatralla olen saanut lukea jo aiemmin ihan tarpeeksi.
Lehden nettisivujen mukaan mielenkiintoisia juttuja voisivat olla Imperiumin vastaisku (3D -elokuvat) ja Teillä laki meillä mikki (Havannan kadut ja klubit).
Neon taas kysyy kuinka tärkeä työni on minulle, kehottaa olematta sanomaan "Minä rakastan sinua", kertoo tappavista lääkkeistä eli kuinka lääketeollisuus altistaa köyhiä intialaisia testeilleen, kertoo mitä pitää tehdä sen jälkeen kun on joutunut kaulaansa myöten siihen itseensä (kuvainnollisesti) ja kertoo siitä, kuinka unelmiensa kaupunkiin muuttaneiden ihmisten elämä on vuodessa muuttunut.
Varmaan aika helppo arvata, kummat aiheet minua kiinnostavat enemmän.
Miksi?
Neon tuntuu haluavan auttaa lukijaansa ja antaa tälle faktoja. Työelämäjuttuun on haastateltu montaa asiantuntijaa ja se ihan oikeasti pistää miettimään. Neon ei epäile analysoida myös lukijaa lähellä olevia asioita. Lehti ei itse asiassa juurikaan ota kantaa, vaan jättää lukijansa miettimään. Sen sijaan Image tyytyy (nykyisin) enimmäkseen vain kertomaan muista, joko julkkiksista, tai asioista, jotka ovat tuolla jossain. Vaikka juttu Havannasta on varmasti ainakin kiva kertomus, minusta vähän pysäyttävämmätkin jutut, jotka avaavat globalisaatiota ja maailman pahuuksia ovat hienoa luettavaa.
Ja ei, tarkoitukseni ei ole lytätä Imagea. Ei se huono ole, ostan sen vieläkin silloin tällöin, mutta nykyisin valitettavan monta juttua jää lukematta tai puolitiehen. Koska Imagella kuitenkin on myös ne hyvät hetkensä, olen varma, että parilla tiukalla potkulla takalistolle lehti voisi kohota vielä paljon paremmaksi. Vaikka saksalaisella lehdellä on taatusti enemmän rahaa journalismiin, kaikki ei aina vaadi hillitöntä budjettia vaan niitä omia näkökulmia ja kohderyhmän ymmärtämistä.
Toivottavasti Imagen toimituksessa henkilövaihdosten jälkeen mietitään näitä asioita vielä entistä tarkemmin. Hyvä, toimitettu journalismi (=aiheet tai ainakin käsittelytapa poikkeavat siitä, mitä netistä amatöörien tuottamana löytyy) on sitä, mistä useimmat ovat valmiita maksamaan. Ajankuluksi luettavia julkkisjuoruja ja viihdykettä saa netistä niin paljon ja helposti ilmaiseksi, että sen takia ei viitsi ostaa monen euron painavaa lehteä.
Onko teillä lehtisuosikkeja, joista toivotte suomalaislehtien ottavan edes vähän mallia?
