Nicolas Barreau: Das Lächeln der Frauen

Sain innoituksen edelliseen, vierailla kielillä lukemiseen liittyvään postaukseen juuri tästä kirjasta. Das Lächeln der Frauen on ensimmäinen pitkiin aikoihin vapaaehtoisesti saksaksi lukemani kirja. 

Itse asiassa koko kirjan kanssa kävi alkuun vähän ohraisesti: Kuvittelin ostaneeni saksalaisen, saksaksi kirjoitetun kirjan, mutta oikeastihan tämä on käännös ranskasta. Eli se siitä kirjailijan syvimpien ajatusten välittymisestä :).

Kirjan nimi: Das Lächeln der Frauen

Kirjoittaja: Nicolas Barreau

Kustantaja: Piper

Julkaistu: 2010/2012

Sivuja: 334
Mistä minulle: Kiinnostuin kirjakaupassa, ostin Amazon.comista

Kirjassa on kaksi eri päähenkilöä: Ravintolanomistaja Aurélie ja kustannustoimittaja Andrè.

Aurélie rakastaa kokkaamista ja pientä ravintolaansa, mutta yksityiselämässä ei ole suitsutettavaa. Poikaystävä on varsinainen luuseri ja kaiken lisäksi vielä pettäjä. Auélie ei ymmärrä, miten selviää toisen takia jätetyn surusta, ja vaeltelee pitki Pariisin katuja. Onnekseen kokkausfriikki löytää kirjakaupan. Sieltä löytyy tietenkin kirja, joka niin lohduttaa, hämmästyttää kuin ilostuttaakin. Aurélie tempautuu kirjan maailmaan tavalla, jolle ei löydy vertailukohtaa hänen entisestä elämästään. 

Kirjaa lukiessaan Aurélie saa hämmästyä toden teolla. Paitsi, että kirja sijoittuu hänen kotikaupunkiinsa Pariisiin, sen miljöö alkaa joissain yksityiskohdissa vaikuttaa epäuskottavan tutulta.  Aurélie löytää kirjasta niin oman pienen ravintolansa kuin itsensä.

Hän ei pidä sattumaa mahdollisuutena kummallisen tutuiksi kuvatuille paikoille ja henkilöille, ja päätyy kirjoittamaan kirjan julkaisseelle kustantajalle. Aurélie saa lähes pakkomielteen tavata kirjailijan, omissa oloissaan pysyttelevän britin Robert Millerin.

Kustantamossa Robert Milleriä koskeviin tiedusteluihin saa vastata André, jolla on omat intressinsä niin Millerin kirjaan kuin Auréliehin liittyen. André ei todellakaan aina tiedä, miten vastaisi salaperäistä Milleriä koskeviin kyselyihin niin töissä kuin vapaalla, ja päätyykin toimimaan omien intressiensä pohjalta. 

Vaikka kirjan juoni kuulostaa varsinaiseksi valheiden verkoksi puntotulta, Das Lächeln der Frauen on ehdottomasti luokkaan "kevyt hyvän mielen viihde" kuuluva kirja. Mitään ajateltavaa siitä  ei saanut, mutta juoni oli vetätä ja kustannustoimittaja André sangen sympaattinen henkilö.

Hyvä ja letkeä aloitus saksaksi lukemiselle siis, mutta ensi kerralla valitsen kirjan, jonka alkukieli on saksa! 

Barreau on kirjoittanut muutakin, enkä ihmettilisi, vaikka hänen kirjojaan käännettäisiin vielä suomalaistenkin iloksi.   

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Postaustahti vain kiihtyy, että pääsen jossain vaiheessa listaamaan lokakuun luettuja. Lokakuun viimeisen kirjan sain päätökseen eilen.

Kirjan nimi: Sydämen mekaniikka

Kirjoittaja: Mathias Malzieu

Kustantaja: Gummerus

Julkaistu: 2007/2011

Sivuja: 221

Suomentanut: Lotta Toivanen 

Kansi: No enpä tiedä, ilmeisesti tieto on jemmattu kirjaston viivakoodin alle... Oikein tihrustamalla voi lukea "Graafinen suunnittelu Jenni Noponen"

Mistä minulle: Kirjastosta varaamalla

RC -helikopteri - selvää mieslukijoiden kosiskelua!

Kiinnostuin tästä kirjasta nimen takia. Minusta se kuulostaa samalla tavalla hyvältä kun Siilin eleganssi. Tai Kulinaristin kuolema. Samaan jonoon sopisi siis erinomaisesti myö Sydämen mekaniikka. Niin, ja en siis ole lukenut Siilin eleganssia tai Kulinaristin kuolemaa.

Asiaan. Kirja oli ihan erilainen kuin odotin. Tai ei ehkä erilainen odotuksiin verrattuna, vaan siihen, mitä kaikkea muuta olen viime aikoina lukenut. 

Lyhyen kirjan laajakaarinen juoni menee näin: Päähenkilö Jack syntyy Edinburghissa 1800 -luvun loppupuolella. Hänet auttaa maailmaan jonkinlainen kyläkätilö, jonka luona yleensä vieraillaan ei-toivottujen lapsien syntyessä. Naisen nimi on Madeleine. Koska yö on kylmä ja Jackin sydän ei halua toimia, asentaa Madelein tämän sydämen tilalle käkikellon. 

Jack jää asumaan Madeleinen luo muiden orpojen keskelle. Koska käkikellosydän ei kestä vahvoja tunteita, Madeleine varoittaa Jackia kerta toisensa jälkeen rakastumasta. 

Mutta mitenkäs käykään? Tanssijatyttö Miss Acacia tietysti jyrää ajatuksissa tylsät varoittelut, ja se on menoa kohti Espanjaa. 

Tarina, joka yhdistää jotain epänormaalia (käkikellosydän), 1800 -luvun ja Edinburghin ei voi olla huono. Silti olen tästä kirjasta aika hämilläni. Tyyli on tosiaan jotain todella poikkeavaa tähän hetkeen ja tilanteeseen. Muistan äidinkielenopettajani joskus puhuneen ranskalaisesta kirjoitustyylistä sellaisena asiaa pyörittelevänä, kiertelevänä ja kaartelevana, ja verranneeni minun jotain ainettani kyseiseen tapaan käsitellä asioita. Luulen, että tässä kirjassa ollaan aika lähellä sitä kiertelyä ja kaartelua. 

Lukukokemus ja jokainen sivu on tässä kirjassa lopputulosta tärkeämpi. Oikeastaan voisin kyllä lukea tämän uudestaan, koska, luulen, että tästä kirjasta voisi löytää vielä useamman uuden jutun, kunhan pääsen tuosta ihmeellisestä tyylistä yli. 

Toisaalta kirjassa oli myös mieleenpainuvia tapahtumapaikkoja ja kohtauksia: Esimerkiksi Jackin työ kummitusjunassa ja Edinburghin katujen kylmyys olivat selvästi aistittavissa. Malzieu esittää kirjassaan myös sangen vakuuttavan sarjan henkilöitä friikkisirkukseen.

Kirjan sisäliepeessä kerrotaan kirjailijan olevan myös rokkari. Saman sisäliepeen mukaan kirja huokuu "Timburtonmaista tunnelmaa" ja heti ilmaisun luettuani tajusin että no niinpä muuten huokuu! Kirjasta on tekeillä myös 3D-animaatio, ja pystyn jo kuvittelemaan kokonaisia kohtauksia mielessäni. Animaatio kiinnostaa siis jo nyt. 

Lopputulos: Kirja jätti minut hämmennyksen valtaan. Jos Ystävät hämärän jälkeen meni yhdeltä laidalta mukavuusalueen ulkopuolelle, niin Sydämen mekaniikka meni sieltä toiselta laidalta. 

Ainakin blogeissa Kirjojen Keskellä, P.S. Rakastan kirjoja, Järjellä ja tunteella ja Lumiomena on luettu sama kirja.

Alexandre Dumas: Kamelianainen

Muistan ystäväni lukeneen Kamelianaisen yläasteen äidinkielenopettajan suosituksesta äidinkielentunnille. Ystävän mielipide kirjasta oli sitä tasoa, että vaikutuksille alttiin 14-vuotiaan mielessä kirja painui melkein 10 vuodeksi ”en lue” –listalle.

  

Kirja kuitenkin kuuluu mielestäni vähän sille ”pakko lukea” –listalle (vaikka ei ehkä kuitenkaan ”kaikki ovat lukeneet” –listalle), pohjautuuhan siihen monta näytelmää, ainakin yksi ooppera ja niin edelleen.

Kesällä kirja onnistui kuitenkin ponnistelemaan kirjastossa syliini ja parin uusimisen (Koen kirjastolainojen uusimisesta lievää moraalista huonoa omaatuntoa: Miksi ihmeessä lainasin niin paljon että en ehtinyt lukea? Ja veinköhän tämän kirjan lukumahdollisuuden nyt joltain muulta? Nyt en kyllä usko siihen, näin kirjan tuplakappaleita kirjastossa silloinkin kun se oli minulla, eli moraalinen krapula vähän helpotti) jälkeen kirja tuli luetuksi. Ja kyllä, ihan syystä!

Ensinnäkin, ihanaa lukea välillä jotain vähän historiallisempaa. Toiseksi, minusta on hyvä lukea välillä jotain muutakin kuin Suomessa/Briteissä/USA:ssa tuotettua kirjallisuutta. Lähestymistapa ja kieli on usein vähän erilaista ja yllättävää.

Kamelianainen kertoo siis kurtisaanin, Margueriten, ja tätä todella rakastavan Armandin suhteesta. Myös Marguerite on aidosti rakastunut Armandiin, mutta luonnollisesti kurtisaanin ja miehen suhde ei ole ihan helppo. Eivätkä naiset olleet varsinkaan 1800 –luvun seurapiireissä halpoja ylläpidettäviä (anteeksi karkea ilmaisu).

Kirja on surumielinen. Vähän lässytystä, paljon epävarmuutta. Runsaasti suuria tunteita. Surullinen loppu. Alakuloa. Analyysia ja ihmissuhteita. Mielenkiintoista lukea tällainen ”rakkausromaani” miehen kirjoittamana.

Tämä kirja kestäisi, ja ehkä jopa vaatisi, toisenkin lukemiskerran. Kuuluu kannattaa ehdottomasti lukea –luokkaan, vaikka se ei ollutkaan mielestäni erityisen mukaansatempaava. Se oli kuitenkin hyvä, eikä missään nimessä pitkäveteinen, klassikko.